VR:n hinnat putosivat Ylen viherpesussa

Yle Uutisten toimittaja Kirsi Tirkkonen oli tehnyt jutun polttoaineiden hinnoista ja verrannut oman auton ja joukkoliikenteen kuluja. Johtopäätökset olivat mielenkiintoisia, sellaisia tyypillisen vihertäviä, joissa oma asenne vaikuttaa johtopäätöksiin. Pääjutun ingressissä kerrotaan näin:

"Bensan ja dieselin hinnat ovat kohonneet tämän vuoden kalleimpiin lukemiin. Lomakausi on nostanut kysyntää ja sen myötä myös hintoja. Nelihenkinen perhe tekeekin lomamatkansa joukkoliikenteessä jo omaa autoa halvemmalla."

Jatkojutussa Tirkkonen esittelee karkkilalaisen seitsenhenkisen perheen automatkan kulut Tampereelle ja takaisin. Juttu oli otsikoitu "Bussi tai juna saattaa tulla omaa autoa halvemmaksi."

Laskelmassa kertyy kilometrille hintaa 41 senttiä, josta pääomakulujen ym. osuus on sata euroa (32 snt/km) ja dieselpolttoaineen hinta 30 euroa. Tirkkosen mukaan "Linja-auto olisi tälle matkalle ainoa joukkoliikenteen vaihtoehto. Kustannuksia tulisi linjurilla kahdelta aikuiselta ja viideltä lapselta yli kaksinkertainen määrä, yhteensä 267 euroa."

Näyttää olevan, että matka saattoi tulla julkisella liikenteellä 137 euroa kalliimmaksi - vähintään, sillä matkakohteessa syntyviä kuluja ei oltu eritelty. Seitsenhenkinen perhe tuskin lähtee käymään vain Tampereen linja-autoasemalla.

Toinen kainalojuttu oli otsikoitu "Pienempi perhe matkaa joukkoliikenteessä autoa halvemmalla".

"Pienemmän perheen kohdalla erot eri menopelien välillä tasoittuvat. Jos otetaan esimerkiksi nelihenkisen perheen matka Helsingistä Tampereelle (178 km) ja takaisin, auto tulee kalleimmaksi.

Omalla autolla käyttökustannuksiin ja bensaan kuluu 133 euroa. 48 euroa bensoihin (1,35 e/l), jos auto kuluttaa n. 10 l/100 km ja 85 euroa auton käyttökustannuksiin (24 snt/km).

Junalla yksi lapsi matkustaa aikuisen kanssa aina ilmaiseksi, lasku yhteensä 114 euroa. Bussimatka on samaa luokkaa, 118 euroa. Toisaalta junan ja bussin kustannuksiin pitää ynnätä usein taksi tai muita liikkumiskuluja asemalta eteen päin. "

Tirkkosen jutussa junamatka oli laskettu liian kalliiksi eli tavallisen, ei perhelipun hinnalla. Polttoaineenkulutus on myös noin kaksinkertainen tavalliseen pikkuautoon nähden. Eikä jutussa oikein mikään muukaan pidä paikkaansa.

Oletamme, että kyseessä olisi nelihenkinen perhe, jonka toinen lapsi on alle kuusivuotias. Oletamme lisäksi, että tämä lapsiperhe ei asu Helsingin keskustassa kuten todennäköistä, eikä myöskään ole tekemässä päivän matkaa vain Tampereen juna-asemalla käydäkseen.

Vaihtoehto 1. Juna + bussi

Bussilippu koti- rautatieasema - koti (2 aik + lapsi, arvolippu)	7, 96 €
Perhelippu (InterCity) Hki-Tampere-Hki	113,60 €
Bussimatkat Tampereella (2,5 € * 4 + 1 € * 2)	12 €
Joukkoliikenne yhteensä	133,56 €

Kuluja syntyy siis 133,56 euroa. Bussimatkat Helsingissä on laskettu kaikkein edullisimman mukaan, Tampereella kertalipun mukaan, junamatkat perhelipun hinnalla.

Jos perheellä on oma auto, välittömiä kuluja syntyy seuraavasti ja vaikka polttoaineenkulutus arvioidaan suurehkoksi:

Vaihtoehto 2. Oma pikkuauto 1000 kg ~1,5 bens.

Kulutus	7 l/100 km
Matka Hki-Tampere-Hki yhteensä	359 km
Bensiinin keskihinta 25.6.2009	1,37 €/l
Polttoainekulu yht.	34,40 €

Mikäli hyväksymme Tirkkosen kehittelemät muut kulut 24 snt/km tähän lisäksi, ovat kokonaiskulut 120,56 €. Juna on siis kalliimpi jo noin laskien. Sama koskee myös bussia. Etenkin jos jo omistaa auton, ei junaa tai bussia kannata ehdottomasti valita, sillä pihalla seisovan auton pääoma- ja vakuutuskulut juoksevat kaiken aikaa junamatkan kulujen lisäksi.

Autottomalle perheelle edullisin vaihtoehto on vuokra-auto.

Vaihtoehto 3. Vuokrattu pikkuauto, Aurent alle 1000 kg 1,3 L bens.

Matka Hki-Tre-Hki yht.	359 km
Vuokra-aika 9.00-18.00 ja 159 lisäkilometriä	56 €
Bussilippu koti - vuokraamo - koti (1 hlö)	3,3 €
Yhteensä	59,30 €

Vaihtoehto 4. Vuokrattu pikkuauto, Budget alle 1000 kg, bens.

Matka Hki-Tre-Hki yht.	359 km
Vuokra-aika 9.00-18.00	59,02 €
Bensiinin keskihinta 25.6.2009	1,37 €/l
Asiakkaan maksama polttoainekulu yht.	34,40 €
Bussilippu koti - vuokraamo - koti (1 hlö)	3,3 €
Yhteensä	96,62 €

Vuokraaminen on vähintään 36,94 euroa mutta todennäköisesti 74,26 euroa junamatkaa edullisempi vaihtoehto. Hinnoissa ovat mukana myös vuokraamon kulut ja kate. Ilmeisesti toimittajan laskemat isomman auton 32 senttiä ja pikkuauton 24 snt/km ovatkin liian suuria pääoma-, vakuutus- ja käyttökuluiksi. Jokainen voi tarkistaa nuo kohdaltaan tällä Autoliiton laskurilla.

On tietenkin valitettavaa, että VR:n kaukoliikenne ja bussit ovat hinnoitelleet itsensä käytännössä kalleimmiksi liikennemuodoiksi. Tirkkosten soisi puuttuvan tuohon epäkohtaan, ei kaunistelevan sitä. Mutta mitäs sillä väliä, kunhan kaikilla on kivaa ja kehitys kestävää - juttu toisensa perään.

Aiemmin tästä aihepiiristä:

Junalla, bussilla vai henkilöautolla?

Organotinaa ankkalammikossa

Maaseudun nuori ei kestä selvin päin?

Nuorten päihteidenkäyttöä on tutkittu Euroopan laajuisesti vuodesta 1995 niin sanotulla ESPAD-tutkimuksella. Kohderyhmänä ovat tutkimusvuonna 17 vuotta täyttävät nuoret. Suomessa siis 9. luokkalaiset. Uusin, yli 5000 nuorta koskenut tutkimus on valmistunut keväällä 2007.

Tulokset ovat yllättäviä siinä valossa, että maaseutu on yleensä oletettu turvalliseksi ja päihdevapaaksi kasvuympäristöksi. Kuitenkin maaseudun nuoret käyttävät kannabista, korvikehuumeita, kuten lääkkeitä ja liuottimia, kaupunkilaisia enemmän ja lisäävät niiden käyttöä. Samaan aikaan trendi kaupungeissa osoittaa alas. Kannabiksen käyttö oli tutkimusvuonna kaupungeissa yleisempää, mutta maaseudun nuorten parissa se on ilmeisesti tänä vuonna tullut yleisemmäksi. (Klikkaa kaavio suuremmaksi)

Muutokset eivät selity tutkimuksen mukaan edes vanhempien tuloilla tai koulutustasolla. Kyse on siis kulttuurista, ei edes päihteiden saatavuudesta. Siihen viittaa alkoholin ja lääkeaineiden sekakäyttö: alkoholia on ollut saatavilla mutta siihen ei ole tyydytty.

Kaupungistuminen ja voimistuva maaltamuutto eivät siis liene uhkia nuorten raittiudelle ja elämäntavoille. Ainoa uhka lienee kaupunkiin muutossa se, että nuori ryhtyisi parempien harrastusmahdollisuuksien vuoksi urheilemaan. Se on yksi tapa joutua päihteiden pariin.

Urheilijanuoret käyttävätkin alkoholia muita nuoria enemmän: Nuorten terveystapatutkimuksessa ilmeni, että 14 % kaikista 14-vuotiaista ilmoitti olleensa tosi humalassa kerran kuukaudessa tai useammin. Ei urheiluseuratoimintaan osallistuvilla 16-vuotiailla vastaava luku oli 32 prosenttia ja urheiluseuratoimintaan aktiivisesti osallistuvilla 38 prosenttia. 6 prosenttiyksikköä enemmän. 18-vuotiaissa vastaavat prosenttiluvut olivat 40 prosenttia ja 45 prosenttia.

Kaaviot: Ahlström ym, Missä nuorisoryhmissä

päihteiden käyttö on vähentynyt,

Yhteiskuntapolitiikka 1/2008, Stakes.

Vaaliraha ei haise?

STT:n välittämän Pohjalaisen uutisen mukaan Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n (KMS) puheenjohtaja Pekka Lind erosi toukokuussa Suomen Asianajajaliitosta. Lind ehti erota vain viikkoa ennen kuin hänet olisi erotettu.

Syy on asianajajille tavallinen: Lind jätti useita vuosia tilittämättä hänen hoidossaan olleita konkurssipesien varoja velkojille ja velallisille. Tileillä maannut summa oli lähes 100 000 euroa. Lind vetosi toimistonsa vuosien takaiseen vesivahinkoon, joka oli tuhonnut asiakirjoja. Liiton mukaan Lindin olisi tullut hankkia uudet.

Vanhanen ei siis ole esiintynyt kovinkaan hyvässä seurassa, sillä liitosta erottaminen on hyvin järeä kurinpitotoimi.

MTV3 kertoi aiemmin, että keskeiseen KMS-yhtiöön Nova Groupiin oli osunut kirjavaa ainesta: Arto Merisalon yksi tuoreimmista tuomioista on Helsingin hovioikeuden tuomio törkeästä petoksesta kahden vuoden takaa. Merisalo on joutunut sovittamaan tekojaan myös kaltereiden takana.

Nova-konsernin kiinteistökehitysjohtajana toiminut Pauli Hakala on saanut vuonna 2007 tuomiot muun muassa törkeästä veropetoksesta ja kirjanpitorikoksesta. Näistä seurasi puolentoista vuoden vankilatuomio ja liiketoimintakielto.

Kiinteistösijoitusjohtaja Erkki O. Auranen on tuomittu kymmenkunta vuotta sitten Helsingin hovioikeudessa yhdeksästä petoksesta ja aluejohtaja Erkki Pursiainen on tuomittu törkeästä väärennyksestä ja törkeästä petoksesta.

Vanhasen kuusi vuotta kestanyt toimittajanura ennen kuin hän tuli valituksi eduskuntaan sujui vantaalaisessa Kehäsanomat-nimisessä ilmaisjakelussa toimittajana ja päätoimittajana. Hän oli myöhemmin lähinnä muodollisesti myös Terveys-lehden päätoimittaja. Kehäsanomat lopetettiin Vanhasen lähdettyä, kuivakiskoinen ja asultaan 70-luvulle jäänyt Terveys ry:n järjestölehti puolestaan uudistettiin Vanhasen jälkeen perusteellisesti.

Paikka Kehäsanomiin aukesi lehden pääomistajan, nurmijärveläisen pankinjohtajan Veijo Lehtoruusun avulla. Hänet tuomittiin joulukuussa 1995 Hyvinkään käräjäoikeudessa vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen useista luottamusaseman väärinkäytöksistä, törkeästä velallisen petoksesta ja viidestä väärennöksestä.

Lindin bisneksistä ja liike-elämän yhteyksistään voi lukea lisää tästä aiemmasta kirjoituksesta.

Maurin muisti pettää - lupaukset eivät

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) on julkaissut STT:n kautta huutomerkein koristellun ja hyvin kiukkuisen tiedotteen, joka on suunnattu asuntoministeri Jan Vapaavuorelle (kok.).

"Perehdy maakuntien tarpeisiin ja sanomiseeni, Vapaavuori

Asuntoministeri Jan Vapaavuori kritisoi tuoreessa blogissaan runsaat kolme viikkoa sitten Pieksämäen kaupungin kutsusta tekemälläni vierailulla esillä ollutta kaavoituskeskustelua.

Tilaisuudessa minulle esiteltiin kaavahanke, josta Pieksämän kaupungin ja Etelä-Savon Liiton valtuustot, näiden kaikki poliittiset ryhmät siis, olivat jo aikaisemmin tehneet yksimieliset päätökset. Lisäksi Etelä-Savon ympäristökeskuksen lausunnon mukaan hanke on osa Pieksämäen yhdyskuntarakennetta, eikä sen ulkopuolella.

Kysyttäessä pidin periaatteessa - Pieksämäen tai Jyväskylän vastaavista hankkeista riippumatta - oikeana kaupungin ja maakunnan edustajien yksimielistä kantaa siitä, ettei kaikkia kaupan yksiköitä ole syytä tunkea kaupungin ydinkeskustaan. Terveen kaupunkirakenteen ja tasapainoisemman ilmasto- ja energialinjauksen näkökulmalta suuremman erikoistavarakaupan ja kauppakeskusten paikka on mieluummin kaupunkien kehä- tai reuna-alueilla.

Totesin selvästi, että asia kuuluu ministeri Vapaavuorelle. Kun minulle kerrottiin Pieksämäen kaavahankkeen mitoitus, toin parikin kertaa esille varauksellisuuteni mitoitukseen ja lupasin perehtyä näiltä osin asiaan tarkemmin, mikäli ministeriöni antaa maakuntakaavasta lausunnon. Myös tämä on luettavissa Länsi-Savo-lehden uutisoinnista 2.6.2009.

Muuten ihmettelen mihin perustuu Vapaavuoren neuvo puhua varovaisesti kaava-asioista! En ole kertaakaan ollut yhteydessä kauppakeskusten kaavoitus- tai rakennushankkeissa yhteenkään kuntaan tai kaupunkiin eikä kukaan ole minulta sellaista pyytänyt. Oma henkilökohtainen kantani näissä asioissa ei ole muuttunut matkan varrella eikä muutu!"

Pekkarinen on siis pistänyt lusikkaansa sellaiseen soppaan, joka kuuluu Vapaavuorelle. Lisäksi hän on ottanut periaatteellisen kannan, ettei hallituksen omia ilmasto- ja energiapoliittisia linjauksia tarvitse noudattaa. Terveestä kaupunkirakenteesta lisää vaikkapa alla olevassa kirjoituksestani.

Varsinainen pekkarointi on tiedotteen viimeisessä kappaleessa. Hän ei ole ymmärtävinään Vapaavuoren varoittelua suun avaamisesta ja puolustautuu, ettei ennen Pieksämäen retkeään ole tavannut kaupunkien tai kuntien edustajia.

Pieksämäelle on suunnitteilla Topi Sukarin Ideapark, kuinkas sattui. Sukari kuuluu KMS-liikemiesryhmään, joka jatkoi keskustan rahoittamista vaalien jälkeenkin ja jonka edustajat tapasivat kahteen otteeseen keskustan edustajia. Nova Groupin Arto Merisalo sai jo ensitapaamisella sekä Matti Vanhaselta että Pekkariselta tuen hankkeilleen. Liikemiesten tavoitteena oli Pekkarisen ja Vanhasen kautta vaikuttaa Vapaavuoreen, jonka johdolla valmisteltiin ohjetta, joka tiukentaisi kauppakeskuksia koskevaa maankäyttö- ja rakennuslain tulkintaa.

Näyttää olevan, että Pekkarinen on valmis palveluksillaan maksamaan KMS-ryhmän vaalirahoituksesta alun perin lupaamansa mukaan.

______________

Päivitys 23.6. klo. 19.05

Jan Vapaavuori jatkaa varsin rohkealta kuulostavaa arvosteluaan Ylessä:

"Asuntoministeri Jan Vapaavuori (Kok.) kyseenalaistaa kaavoituksen rehellisyyden. Vapaavuori muistutti YLEn Päivän kasvo -ohjelmassa, että Suomessa on vireillä kymmeniä suuria kaavahankkeita kauppapaikoille samaan aikaan kun juuri kauppapaikoista kiinnostuneet liikemiehet ovat osoittautuneet kaikkein avokätisimmiksi vaalirahoittajiksi.

- Silloin vaan mieleen tulee, ettei ihan sattumasta voi olla kysymys, Vapaavuori arvioi.

Vapaavuori toivoo, että juuri näissä oloissa kunnioitettaisiin poikkeuksellisen tarkasti kaavoituslainsäädäntöä. Vapaavuorella ei ole näyttöä poliitikkojen ostamisesta, mutta yleisen elämänkokemuksen valossa hän epäilee, että "jostakin päin Suomea löytyy myös sen tyyppistä ajattelua".

Vapaavuori kuitenkin kiistää epäilevänsä, että keskustalla tai Pekkarisella olisi tekemistä minkään epäilyttävän toiminnan kanssa. Hän jopa mainitsee Pekkarisen kunnian mieheksi. Tuo ehkä oli tarpeetonta jos Vapaavuori viittasi nimityksellä mafian jäseneen eli "kunnian mieheen".

Kannattaako kakkosia puolustella?

Kymmenkunta vuotta sitten, eli paljon ennen kuin Ideaparkeista oli kuultukaan, Helsingin Sanomien kuukausiliitteen toimitus kävi tutustumassa Vesa Keskisen kuuluissaan kyläkauppaan Töysän Tuurissa. Samalla toimittaja kävi myös kuntakeskuksessa jututtamassa paikallisia kauppiaita. He olivat sitä mieltä, että kuntakeskuksen ulkopuolella toimiva ostosparatiisi on kaventanut heidän leipäänsä eikä heidän pöytäänsä tipu kuin murusia.

Nyt Topi Sukarin Ideaparkia ja muita saman KMS-ryhmän kauppiaita on puolusteltu sillä, että he olisivat yrittäjyyden asialla ja luomassa työpaikkoja. Tuollaiset väitteet ovat ilman totuuspohjaa. Ideaparkit vain toistaisivat ja pahentaisivat sitä virhettä, joka on tehty rakennettaessa kauppakeskuksia taajamien ulkopuolelle, sillä Suomessa tehdyn selvityksen mukaan yksi työpaikka hypermarket-tyyppisessä kauppakeskuksessa on vienyt 1,26 työpaikkaa muualla. 40 työpaikkaa siis lopettaa muualla 50. Ne ovat useimmin yrittäjävetoisissa pikkukaupoissa ja joskus fyysisesti kaukanakin marketista, mutta aina luonnollisesti sen vaikutusalueella.

Myöskin valtioneuvoston selvitykseen mukaan, joka tehtiin kaupan aukiolon vaikutuksia koskien ja valmistui 2005, markettien sunnuntaiaukiolon eli niiden kilpailukyvyn lisäämisellä ei ole ollut ainakaan myönteisiä työllisyysvaikutuksia.

Myöskään kuluttaja - joka on yhä useammin itsekin kaupan palveluksessa - ei voita: yhdyskuntarakenne pirstoutuu, palvelujen saatavuus huononee ja asiointimatkat pitenevät: Ympäristöministeriön Kaupan ja kilpailun työryhmän raportista vuodelta 2007 käy ilmi, että palveluverkon harveneminen on johtanut asiointimatkojen pidentymiseen myös päivittäistavarakaupassa. Raportin mukaan kun vuonna 1999 noin puolella (49 %) väestöstä oli alle 500 metrin kävelymatka päivittäistavarakauppaan, heitä oli vuonna 2004 enää 40 %. Suuria kaupunkeja eli Turku, Tampere, Oulu, Kuopio, Jyväskylä, Lahti ja Pori lukuun ottamatta muutos on ollut huomattava. Ideaparkit on tarkoitus rakentaa juuri tuollaisten kaupunkien liepeille Tampere ja Oulu hyvinä esimerkkeinä.

Joidenkin tutkimusten mukaan myös hintataso on noussut kun markettien kilpailukyky on kasvanut.

Organotinaa ankkalammikossa

" All this generalization, simplification and dramatization is meant to produce a readable text, to translate research results into everyday language so that the readers - and decision-makers wake up and take action against the causes. I believe this translation can be made without distorting the source research. Dialogue between the researcher and the journalist is essential in this process."

Heli Saavalainen, ympäristötoimittaja

Noin siis kirjoittaa Helsingin Sanomien toimittaja Heli Saavalainen Ruotsin akatemian Ambio-tiedejulkaisussa. Saavalaisen tarkoituksena on osoittaa, että HS:n ympäristötoimitus on jo ennakolta valmis dramatisoimaan tutkijoiden tuloksia ja haluaa vaikuttaa suuntaan, jonka se saa tässä tapauksessa ympäristöalan tutkijoilta.

Saavalainen on kunnostautunut etenkin Itämerta ja sen tilaa koskevilla artikkeleillaan. Aiheina ovat olleet esimerkiksi TBT, laivamaaleista irtoava tributyleenitina, ja sitä koskeva tutkimus.

Muuan artikkeli koski ympäristöministeriön tilaamaa ja Syken erikoistutkijan, tohtori Markku Helmisen johdolla vietyä TBT:n myrkyllisyyttä ja levinneisyyttä selvittänyttä hanketta.

Helmisen Turun Sanomille viime vuonna kertoman mukaan organotinayhdisteet ovat "kaikkien aikojen vaarallisimpia yhdisteitä, joita ihminen on luontoon päästänyt. Niiden alkuperäinen tarkoitus on tappaa eliöstö. "

TBT:tä sisältäviä maaleja ei ole käytetty "eliöstön tappamiseen", vaan tarkoitus on ollut estää kasvillisuuden ja muun merieliöstön kiinnittyminen laivojen pohjiin. Tinaa on siten kulkeutunut satamiin ja telakoille laivojen ja veneiden mukana. 1970-luvulla markkinoille tulleen TBT:n käyttö pienveneissä on kielletty vuodesta 1991 ja isoissa aluksissa 2003. Viime vuodesta alkaen maali on joko tullut peittää myrkyttömällä maalikerroksella tai poistaa kokonaan.

Saavalainen kirjoittaa heinäkuussa 2005 vielä kesken olevasta tutkimuksesta seuraavasti:

"Vaarallinen tinayhdiste leviää Turun edustalla

Seilin saarella tutkitaan simpukoita ja kaloja sekä myrkkyjen kulkeutumista

Seilissä tutkitaan, paljonko meren eliöt sietävät tributyylitinaa (TBT) ja trifenyylitinaa (TPT) ja kuinka laajalle tinayhdisteet ovat kulkeutuneet Saaristomerellä. Turun edustan merialueelta on mitattu suuria myrkkymääriä, ja TBT:n on jo todettu levinneen Aurajokea ylös aina Turun Tuomiokirkon tuntumaan."

Kaiken edellisen perusteella voisi jo luulla, että kyseessä on jokin vastustamattomasti leviävä supermyrkky, joka voi kulkeutua kuin itsestään jokien latvavesiin saakka. Noinhan ei siis ole. Jos sedimenttiin ei kajota, TBT hajoaa hapettomassa pohjasedimentissä korkeintaan vuosissa ja vedessä muutamissa kuukausissa.

Lisäksi Saavalainen mainitsee Helmisen kertomana, että vaara ei ole ohi, vaan uusia kohteita löytyy. Olisi kenties ollut korrektia käyttää muunlaista ilmaisua jo tuolloin kielletystä ja hajoamisen seurauksena katoamassa olevasta myrkystä.

Samassa artikkelissa myös mainitaan, että "Kalojen myrkkypitoisuudet selvitetään kuhista, koska niistä on löytynyt suuria pitoisuuksia Pohjois-Airistolla ja kuhien tiedetään lisäksi liikkuvan paljon. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaisia määriä kalaa on turvallista syödä."

Edes EU:n elintarvikeviranomainen EFSA ei tiedä, millainen TBT-määrä on ihmiselle haitallinen ja on antanut pelkän ohjeellisen suosituksen kalojen pitoisuuksista. Suosituksessa on käytetty satakertaista turvamarginaalia oletettuun riskiin nähden. Turvallisuus ei siis selviä Helmisen ohjaamalla tutkimuksella, kuhien ym. sen hetkinen TBT-pitoisuus kylläkin. Asia, jolla ei ole välttämättä paljoakaan tekemistä ruokaturvallisuuden - tai minkään kanssa, käy ilmi aika pian.

Näin tutkittiin

Helmisen koordinoiman tutkimuksen käytännön työstä vastasivat Lounais-Suomen ympäristökeskuksen tutkimusavustajina työskennelleet Maria Toivanen ja Jani Peltonen.

Toivanen opiskeli tuolloin Oulun yliopistossa eläinfysiologiaa ja Peltonen Turun yliopistossa ekologiaa. Tutkimus oli samalla Peltosen gradu-työn aihe. Hän kirjoitti siitä myös artikkelin Vesitalous-lehden 4/2006-numeroon.

Toivanen ja Peltonen keräsivät Saaristomeren alueelta 50 pohjanäytettä ja muutamia kymmeniä kalanäytteitä. Niistä analysoitiin tinapitoisuus.

Peltonen kertoo, että näytteet otettiin kalojen lihasta, ei maksasta, vaikka siitä olisi hänen mukaansa saatu korkeampia pitoisuuksia. Jää vaikutelma, että sellaisia oli tarkoitus löytää, sillä vakiokäytännön ja terveen järjenkin mukaan näytteet on otettava syötävästä osasta, eikä asia vaadi eri pohdintaa. Kalanäytteistä selvisi, että EFSA:n suositus TBT:n saannista ei ylittyne kenelläkään koskaan.

Tutkimuksen seuraava vaihe on tässä yhteydessä mielenkiintoisin. Opiskelijat sijoittivat liejusimpukoita (itämerensimpukka, Macoma balthica) akvaarioihin, joiden pohjasedimentteihin oli lisätty "TBT:aa 0-2000 µg/kg, joka vastaa Saaristomeren sedimenteistä mitattuja arvoja."

Mainittakoon, että suurin löytynyt arvo oli artikkelin mukaan Pohjois-Airiston 500 µg/kg. Muita löydettyjä arvoja ei tuossa yhteydessä juuri enempää kerrottu, mutta aiemmasta tiedetään, että esimerkiksi Airistolla Naantaliin ja Turkuun johtavien väylien varrella TBT-pitoisuudet ovat keskimäärin 40-60 µg/kg kuiva-ainetta.

Toivasen ja Peltosen kahdeksan viikon mittaisen kokeen havaintona oli, että simpukoiden kuolevuus oli huomattavasti korkeampi akvaariossa, jonka sedimentin TBT-pitoisuus oli 2000 µg/kg eli mikrogrammaa kilossa. Sellaista arvoa ei artikkelin kahdesta kaaviosta löydy. Lähin on 1700 µg/kg ja tuolla luonnosta löytyviin pitoisuuksiin verrattuna hyvin korkealla pitoisuudella kuolevuus ei eronnut käytännössä lainkaan puhtaassa akvaariossa pidetyistä ja oli jopa alempi, kuin huomattavasti matalammalla myrkkypitoisuudella höystetyssä sedimentissä.

Peltonen myös katsoo, että pohjaan kaivautuneena elävät liejusimpukat kestäisivät hyvin TBT:tä. Hän pitää asiaa kielteisenä, koska myrkyt voivat näin päätyä lopulta muihin lajeihin, ihmiseenkin. Välittäjinä voivat toimia kalat ja riistalinnut, joita ihminen käyttää ravinnokseen ja sinänsä Helmisen päätelmä on tuttu ja oikea. Mainitsematta jää, että TBT kasautuu ravintoketjussa heikosti muihin ympäristömyrkkyihin verrattuna ja se poistuu etenkin kalojen elimistöstä varsin pian, vain viikoissa. Simpukoillakin puoliintumisaika on 40 vuorokautta eli noin kuusi viikkoa.

Lisäksi simpukoiden on todettu olevan muihin eliölajeihin verrattuna hyvin herkkiä TBT:lle. Ja tuosta huolimatta mistään päin maailmaa ei ole saatu tutkimusnäyttöä TBT:n merkittävästä haitallisuudesta edes meriluonnolle. Asia selviää mielenkiintoisella tavalla Ylen Martti Backmanin toimittamasta MOT:n jaksosta:

(Ympäristöministeriön ylitarkastaja) Kenneth Holm: "Tributyylitina on yksi niistä haitallisimmista aineista meriympäristössä, mitä voidaan ajatella ja alunperinhän tämä ongelma tuli ihmisten tietoisuuteen kun Belgiassa ja Ranskan rannikolla osteriviljelmät kuolivat pois joskus 90-luvulla, ja siitä lähtien ollaan oltu tietoisia tästä".

MOT: Ranskan rannikon osteriviljelmät eivät toki kuollet pois, vaikka ne olivatkin raskaasti tinan saastuttamat. Ostereiden poikastuotanto väheni ja niiden kuoret paksuuntuivat tinan vaikutuksesta. Mutta osterikannat toipuivat nopeasti ennalleen, kun tinamaalin käyttö lopetettiin viereisessä 8 000 aluksen huvivenesatamassa.

Mutta onko meillä Suomessa havaittu tributyylitinan aiheuttaneen haittaa meriluonnolle ?

Holm: "Suomen rannikollakin sinisimpukka, joka on erittäin herkkä tälle tributyylitinalle, niin kyllä sekin niinku muuttaa sukupuolta täällä, että kyllä se on todettu olevan haitallinen täälläkin".

MOT: Ylitarkastaja muisti väärin. Suomalaisissa tutkimuksissa ei ole havaittu minkäänlaisia vaurioita nilviäisissä sen enempää kuin muussakaan meriluonnossa, siitä huolimatta, että vuosikymmenien ajan pääsi Suomen vesiin tributyylitinaa laivojen ja veneiden pohjista 20 000 kiloa vuodessa. Itämeren simpukka voi hyvin Vuosaaressakin."

Arveluttava tutkimusjärjestely

Tekniikan tohtori, vesirakentamisen ja ruoppauksen asiantuntija Esa Eranti arvostelee TKK:n julkaisemassa, ympäristöviranomaisten vallankäyttöä tarkastelevassa teoksessa Sustainable development or the will to power? ympäristöministeriön tilaaman tutkimuksen tutkimusasetelmaa:

"The environmental administration decided to study mussels that are known to be vulnerable. It chose to procure the testing from a reliable source, from the researchers of the Southwestern Finland Environment Centre and the University of Turku, who had already made their opinions known.

It is also known that mixing of TBT directly with sediments and using a small amount of standing water exaggerates mortality. This is due to the fact that TBT forms a strong bond with a suspended particle after leaving the ship bow. This reduces its bioactivity.

In nature there is also a huge amount of clean water floating around with currents and flushing the sediment surface. Whether the mistake in test arrangement was intentional or lack of professional skill is not known."

Erantin kirja löytyy kokonaisuudessaan tästä linkistä ja aiemman suomenkielisen teoksen kotisivunsa tästä.

Tulokset muuttuivat pöytälaatikossa ja toimituksessa

Erantin varsinainen löytö oli kuitenkin se, että jo alkujaan ilmeisen puutteellisesti toteutetun tutkimuksen tuloksia oli manipuloitu.

Alkuperäinen tulos ei osoita kuolleisuuden lisääntyvän edes Pohjois-Airstolla esiintyvillä korkeilla pitoisuuksilla ja vaikka se on saatu aikaan tavalla, jota voi arvostella.

Tulos oli ilmeisen kiusallinen ympäristöhallinnolle ja tulosten hajontaa lisättiin. Jossakin ympäristöhallinnon parissa ilmeisesti arveltiin, että kukaan ei enää muista parin vuoden takaisia tuloksia ja graafit piirreltiin uusiksi siitä, miten ne oli alkujaan julkaistu Tämä jo kertaalleen muutettu kaavio on toimitettu ympäristöhallinnosta Helsingin Sanomille.

HS poisti varmuudeksi tuloksista puhtaan sedimentin tulokset ja julkaisi kaavion uudessa muodossaan Tiede & Ympäristö -osiossaan 8.4.2008. Nyt ilman aiemmin mustalla värillä esitettyä kuvaajaa TBT näyttää vaaralliselta kaikissa oloissa, koska mitään arkipäivän vertailukohtaa ei ole.

"Päätöksiä tehdessämme erehtymisen hinta on niin suuri, että meidän on toimittava vain teoriamme varassa. Tieteellisiä ennusteita tulee liioitella. Meidän on vastustettava ennustettavissa olevia vaaroja, vaikka emme tiedä toteutuvatko ne koskaan." Jonathan Schnelle, kirjan Our Fragile Earth tekijä

"Maapallon ilmastoa koskeva sopimus täytyy toteuttaa, vaikka kasvihuoneilmaston voimistumisesta ei olisi mitään tieteellistä näyttöä." Richard Benedict, Conservation Foundation

"Meidän täytyy esittää kammottavia ennusteita, tehdä yksinkertaistettuja dramaattisia lausumia ja välttää esittämästä mitään epäilyjä niiden todellisuudesta." Stephen Schneiner, otskonikatoteorian edustaja

"Jos minun olisi synnyttävä uudestaan, haluaisin palata tappajaviruksena vähentämään ihmisten lukumäärää." Prinssi Philip, Maailman Luonnonsäätiön WWF:n puheenjohtaja, nykyinen kunniapuheenjohtaja

Lainaukset: Luontouskonnon ylipappien lausumia, Mikko Painio

Kuntien eläkevakuutukselta harhaanjohtava vastine?

Kuntien eläkevakuutus Keva on julkaissut kotisivuillaan ja toimittanut ainakin viestintätoimisto Hellinkin kautta julkaistavaksi HS:lle jättämänsä vastineen. Se yrittää osoittaa vastineessaan, että sillä ei olisi suhdetta kohuttuun Nova Groupiin ja että HS:n uutinen olisi virheellinen:

Vastine Helsingin Sanomien 18.6.2009 artikkeliin

Tiedoksi Helsingin Sanomille tänään lähettämämme vastine.

Helsingin Sanomien 18.6.2009 artikkelista ja siihen liittyvästä kaaviokuvasta saa käsityksen, että Kuntien eläkevakuutus olisi maksanut Nova Groupille 20 miljoonaa euroa Rovaniemellä sijaitsevan BRP Finland Oy:n moottorikelkkatehdashankkeen yhteydessä. BRP Finland Oy on kanadalaisen Bombardier Recreational Products Inc:n suomalainen tytäryhtiö.

Kuntien eläkevakuutus teki aikoinaan sijoituspäätöksen Rovaniemen hankkeeseen puhtaasti sijoituksellisin perustein. Päätös valmisteltiin normaalilla tavalla sijoitusosaston kiinteistöyksikössä.

Kuntien eläkevakuutus osti kiinteistön Oka Oy:ltä, joka oli kiinteistökaupan kohteen rakentaja ja väliaikainen rahoittaja. Oka Oy:n omistavat Palmberg Oy ja Lemminkäinen Oyj. BRP Finland Oy:n käyttämä kiinteistökehittäjä hankkeessa oli ensin Nova Kiinteistökehitys Oy, jolta kiinteistöosakekanta siirtyi sittemmin kiinteistön rakennuttaneelle Oka Oy:lle. Hankkeeseen ei ole liittynyt mitään rahaliikennettä Kuntien eläkevakuutuksen ja Nova Groupin välillä. [...]

HS:llä on kuitenkin ollut varsin hyvä peruste kirjoittaa kuten kirjoitti. Tässä Kevan ja Nova Groupin yhteinen tiedote, joka on julkaistu Kevan toimesta 18.12.2007. (Löytyy alkuperäisenä tämän kirjoittajalta.)

"Kuntien eläkevakuutus sijoittajaksi Rovaniemen moottorikelkkatehtaaseen

Rovaniemelle rakennetaan maailman nykyaikaisin moottorikelkkatehdas. Nova-Kiinteistökehitys Oy ja BRP Finland Oy (Bombardier Recreational Products) ovat allekirjoittaneet hankkeeseen liittyvän pitkäaikaisen vuokrasopimuksen.

Noin 20 miljoonaa euroa maksavan teollisuuskiinteistön sijoittajaomistajaksi tulee Kuntien eläkevakuutus. Rakennustyöt ovat käynnistyneet alkuperäisen aikataulun mukaisesti siten, että hanke valmistuu joulukuuksi 2008. Uuden tehdaskiinteistön pinta-ala tulee olemaan noin 20 000 m2 ja rakennustyöt sen osalta ovat alkaneet syystalvella 2007.

Kuntien eläkevakuutus ostaa perustettavan keskinäisen kiinteistöyhtiön koko osakekannan hankkeen valmistuttua.

Hankkeen kvr-urakoitsijana toimivat Lemminkäinen-konserniin kuuluvat Oka Oy ja Palmberg-Rakennus Oy työyhteenliittymänä. Arkkitehtisuunnittelusta vastaa VG-Group Oy."

Allekirjoittajina ovat Kevan toimitusjohtaja Markku Kauppinen ja Nova Groupin Arto Merisalo.

Tiedotteen perusteella ei voi saada kuin käsityksen, että kauppa toteutettiin Nova Groupin ja Kevan välillä. Rakennusyhtiöiden rahoittajanroolista ei ollut mainintaa, se mainitaan vasta nyt vastineessa. Nova Group on myös julkaissut 29.5.2007 tiedotteen, jossa se mainitsee itsensä rakentajaksi/rakennuttajaksi. Rakennusliikkeet mainitaan vain kumppaneina, saneeraajina ja KVR-rakentajina.

Eläkefirmalla ja Kevalla on siis kiistatta ollut liikesuhde, jonka Keva nyt koettaa pyyhkiä pois. Katson sen vastineen päätarkoitukseksi.

Pidän Kevan vastinetta siis harhaanjohtavana jo tuolla perusteella, mutta etenkin siksi, että se oikoo HS:n virheenä sellaisia tietoja, jotka Keva on itse toimittanut julkisuuteen, eikä nähtävästi ole pyrkinyt oikaisemaan niitä, vaikka HS kertoi Kevan ja Novan 20 miljoonan euron arvoisesta suhteesta jo vuosi sitten. HS:llä oli tuollakin perusteella täysi syy luottaa siihen, että asiat ovat kuten yhtöistä oli kerrottu.

_______________________

Päivitys 19.6 2009

HS selvitti moottorikelkkatehtaan rakentamisen ja myynnin vaiheet. Kevan vastine ja muu toiminta osoittautui peittelyksi kuten edellä kirjoitin. HS kirjoittaa seuraavasti:

Markku Kauppinen yritti hämärtää eläkerahojen siirtymisen Novalle

Kuntien eläkevakuutus (Keva) vastasi vaalirahoittaja Novan Rovaniemelle rakennuttaman moottorikelkkatehtaan rahoituksesta, vaikka Kevan toimitusjohtajan Markku Kauppisen (kesk) mukaan Kevalla ja Novalla ei ole ollut rahaliikennettä.

Kevan hallitus hyväksyi aikanaan Kauppisen esityksestä 20 miljoonan euron kaupat Nova Kiinteistökehityksen kanssa.

Kauppisen Kevan hallitukselle keskiviikkoiltana antaman selvityksen mukaan eläkerahaa ei ole koskaan mennyt Novalle.

Teknisesti Kauppisen selvitys on oikein. Maksun suoritushetkellä viime joulukuussa tehdasta hallinnoivan kiinteistöyhtiön ja Kevan välinen sopimus oli väliaikaisesti tehtaan rakentajan Okan omistuksessa. Raha ei siis siirtynyt suoraan Kevasta Novalle, vaikka Keva rahoittikin hankkeen. [...]

Keva julkaisi torstaina myös tiedotteen, jossa kiistettiin rahan liikkeet Novan ja eläkeyhtiön välillä.

Todellisuudessa vaalirahoittaja Nova oli aktiivinen Kevaan päin ja Kevan johto aktiivinen Novaan sopimuksen solmimisvaiheessa ja rakentamisen ajan. [...]

Kun moottorikelkkatehtaan rakentaminen oli loppusuoralla viime vuoden lopulla, tehdasta hallinnoiva kiinteistöyhtiö siirtyi Novalta hetkeksi rakentajan eli Okan omistukseen. Oka omisti kiinteistöyhtiön ja Kevan tekemän sopimuksen muutaman kuukauden ajan. [...]

Markku Kauppinen siis valehteli, kun suomeksi sanoo. Koska se on huonomuistisuuden ohella arkisessa käytössä keskustalaisten poliitikkojen parissa, ei pidä odottaakaan, että se tehtäisiin aina hyvin. Pääasiahan on, että joku selitys annetaan ja siitä sitten pidetään kiinni kunnes tarvitaan uusi.

Kauppisen kannalta vajavampaa on se, että hän harhautti HS:n tietojen mukaan myös Kevan hallitusta. Kauppisen selostuksesta hallitukselle oli saanut käsityksen, "etteivät Keva ja Nova olleet käytännössä tekemisissä keskenään." Vaikka suuren yleisön mielipiteistä ja tosiseikoista ei kovin välittäisikään, Kauppisen ei olisi missään oloissa kannattanut yrittää harhauttaa esimiestään seikoilla, joiden käsittää tai pitäisi käsittää tulevan ilmi.

Kauppisen asema perustuu luottamukseen. Se asetettiin kyseenalaiseksi ensimmäisen kerran, kun häneltä pyydettiin selvitys. Nyt hän on toisen selityksen velkaa ja tällä kertaa omalta kannaltaan paljon kiusallisemmassa asiassa.

Nappo-lehdestä napsaistua

Uusimmassa lehdessä on noin parikymmentä artikkelia. Tässä sisällysluettelosta neljännes:

- MTK:n puheenjohtaja liputtaa kotimaisuuden puolesta

- Haastattelussa Vuoden eläinlääkäri Outi Lepistö

- SuosiEkoa.fi on eettisen ja ekologisen kuluttamisen asialla

- Puhdas vesi ja elintarvikkeet eivät ole itsestäänselvyyksiä

- Lehmät laitumelle, Suomen Kuluttajaliiton, Suomen Eläinsuojeluyhdistysten Liiton SEY:n ja Eviran yhteistempaus oli menestys

Otsikot eivät ole peräisin vaikkapa Eviran, Maatalousviraston (Mavi) tai MTK:n julkaisusta, vaan Kuluttajaliiton julkaisun, Napon, tuoreimmasta numerosta.

Liitto näkyy osoittavan yhä selvemmin, että se on omaksunut muun roolin kuin on tarkoitettu. Erityisen paljon Kuluttajaliitto on toimintansa aikana nähnyt vaivaa luomun edistämiseksi ja lisäksi se on omaksunut kriittisen kannan geenimuunteluun.

Yleensäkin liitto on kannoissaan varsin lähellä Suomen Keskustaa ja sen edustamaa kotimaisuusnäkökulmaa - kunhan kyse on ruoasta. Ei sattumalta, sillä liiton hallitus ja etenkin sen työvaliokunta näyttää olevan keskustalaispainotteinen. Lisäksi liiton hallituksen nimeämän Elintarvikkeet ja ravitsemus -ryhmän puheenjohtajana toimii Agronomiliitton tiedottaja Maija Kallio. Hän on myös Maataloustoimittajien jäsen ja on työskennellyt Finfoodissa, nykyisessä Ruokatiedossa. Aiemmin se tunnettiin Maatalousalan tiedotuskeskuksena.

Aiemmin tästä aiheesta: Kummalliset kuluttajat

"Keva ja Nova ne yhteen soppii"

Ilta-Sanomat kertoo tänään:

"Kuntien eläkevakuutuksen (Keva) toimitusjohtaja Markku Kauppinen kieltää keränneensä rahaa yrityksiltä keskustan vaalityöhön.

Myöskään Keva ei Kauppisen mukaan voi olla rahoittamassa minkään puolueen toimintaan missään olosuhteissa.

Kauppinen osallistui tammikuussa 2007 Kesärannassa tilaisuuteen, jossa puhuttiin saman vuoden eduskuntavaalien rahoituksesta. Kutsujina olivat keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen ja puoluesihteeri Jarmo Korhonen.

Kauppinen kertoo sanoneensa Vanhaselle ja Korhoselle, että hänen roolinsa Kevan toimitusjohtajana on rahankeruuasiassa mahdoton."

Kauppista ei epäillä aivan perusteetta, olihan hän siis läsnä, kun huonomuistinen Vanhanen ja Korhonen sumplivat puolueen rahoituskuvioita. Lisäksi HS kertoi lähes tasan vuosi sitten seuraavan uutisen:

"Vaalirahoittaja Nova Group on saamassa ison määrän kuntien eläkerahaa, kun Rovaniemelle nouseva moottorikelkkatehdas siirtyy Kuntien eläkevakuutuksen (Keva) omistukseen. Keva on tehnyt moottorikelkkatehtaasta esisopimuksen, jonka mukaan tehdaskiinteistö siirtyy Kevalle 20 miljoonan euron kauppahinnasta. [...]

KMS-tukea sai keskustalaisista Kevan hallituksen varapuheenjohtaja Varpu Leena Malmgren (kesk). Hän myöntää johtaneensa puhetta viime joulukuun kokouksessa, jossa kaupasta päätettiin. [...]

Toinen tukea saanut Kuntien eläkevakuutksen hallituksen jäsen on kansanedustaja Sampsa Kataja (kok). Hän sai Kehittyvien maakuntien Suomelta 5 000 euroa."

Joku voisi arvioida, että suoran rahankeruun sijaan Kauppinen järjesti Nova Groupille toimeksiantoja. Kuinka tahansa, Keva ja Nova Group ovat olleet läheiset, se kävi ilmi myös toisesta yhteydestä, kuten olen aiemmin kirjoittanut:

"Kevalla on Suomen suurimpana eläkevakuuttajana merkittävä kiinteistömassa. Sillä on myös yhteistyötä Novan kanssa myös tästä syystä, sillä Nova välittää Kevan kiinteistöjä. Pelkästään Espoossa sillä on tarjolla Kevan omistamat Espoon Keilasatama Koy, Spektrin Kvartti Koy, Kiirulankulma Koy ja Keilarannanpuisto Koy. Pikaisella vilkaisulla Helsingissä Novan välittämiä Kevan kiinteistöjä on Valimotiellä ja Konalankujalla ym.

[...] Nova Groupin välittämät liiketilat ja kiinteistöt löytyvät kotisivuiltaan tai Dime.netistä, joka on Kauppalehden palvelu kuten myös etuovi.com. Hakua suodattamalla huomaa, että Dimen noin 7000 tilasta lähes 10% on Nova Groupin tarjontaa. Se on siis hyvin merkittävä asiakas.

Nova Groupin ja Kevan yhteistyö ei pääty toimitilapalveluihin: Nova Groupin Arto Merisalo ja Kevan toimitusjohtaja Markku Kauppinen olivat tukemassa Kyösti Kakkosen vuorineuvosnimitystä."

Kakkonen oli myös yksi vaalirahoitajista. Nova Group ei ole ainoa vaalirahoitussotkuun osallistunut Kevan kumppani: Ruukki Group majailee ilmeisesti sattumalta Kevan omistamassa kiinteistössä Espoon Keilarannassa.

Pikkufirma, jolle sallittiin suuryrityksen verovelat

Nyttemmin Nova Group on haettu verottajan toimesta konkurssiin. On erikoista, että vasta nyt, sillä HS:n mukaan verovelkaa on annettu kertyä peräti 678 856 euroa. Esimerkiksi Järvi-Suomen Porttia on haettu Uudenmaan veroviraston toimesta konkurssiin 980 000 euron veloista pariinkin otteeseen. Novan Groupin liikevaihto on vaihdellut 5-13 miljoonan euron haarukassa. Portin liikevaihto on ollut noin 90 miljoonaa euroa ja henkilöstöä noin 500.

Nova Groupin ja siltä tukea saaneiden puolueiden tarina ei pääty välttämättä konkurssiin, kuten joku puoluepukari saattaisi toivoa. Lainkäytön professori Jyrki Virolainen kirjoittaa blogissaan takaisinsaannosta:

"On mahdollista, että keskusta ja muut lahjoituksia saaneet tahot joutuvat takaisinsaantiteitse palauttaman saamiaan lahjoituksia konkurssipesään, jos lahjoituksilla on suosittu lahjan saajia yhtiön velkojien kustannuksella ja laissa säädetyt edellytykset takaisinperintään muutoin ovat olemassa. HS:n tänään julkaiseminen tietojen mukaan yhtiöllä olisi runsaasti mm. verovelkoja. Näyttäisi siis siltä, että yhtiö olisi rahoittanut keskustan vaalitoimintaa osin veronmaksajien varoilla."

Asia on velkojien ja pesänhoitajan käsissä.

Tapaukseen liittyvänä yksityiskohtana on mielenkiintoista huomata myös toisen professorin arvio Novan sotkusta, HS:

"Helsingin kauppakorkeakoulun professori Heikki Niskakangas pitää Nova Groupin velkaantumista "ymmärrettävänä joskaan ei välttämättä hyväksyttävänä".

"Tämä lama tuli aivan poikkeuksellisen nopeasti. Vielä viime kesänä kiinteistöalan näkymät olivat aivan toiset", hän sanoo.

Professorin mukaan on tyypillistä, että konkurssiuhan alla yritys jättää maksamatta kaikki muut laskut paitsi veronsa. Verottaja on näet hanakin taho hakemaan yrityksiä konkurssiin."

Niskakankaan erikoisalaa on vero-oikeus. Asia ei todellisuudessa ole niin, että verot hoidetaan ensiksi, sillä verottaja on hyvin joustava - sehän antoi nytkin verovelan kertyä 678 856 euroon - ja mikä tahansa vaikeuksissa oleva yritys hoitaa tietenkin aluksi alihankkijoittensa laskut, jotta välttämättömät suorite- ja tavaravirrat eivät tyrehtyisi. Novan kohdalla tosin näyttää, että yritys on onnistunut kerryttämään velkaa usealle taholle.

Niskakankaan arvioihin voi vaikuttaa se, että hän on Keskustan jäsen ja sen johtavia veroasiantuntijoita.

Aiemmin tästä aiheesta:

Ruukki Group majailee Kevan omistamissa tiloissa

KMS:n puheenjohtaja Pekka Lind ja bisness

Kuntien eläkevakuutus ja Nova Group

HS: "Kuntien eläkerahaa virtaamassa Nova Groupille"

Linnapäiviä lisää (Nova Groupin, Maskun ja Tokmannin vieraanvaraisuudesta)

Lopputili luomumenetelmällä

Tekniikka&Talous julkaisi sunnuntaina 17.5. 2009 tällaisen artikkelin:

"Kasvinjalostuksen dosentti Jussi Tammisola pulppuaa puhetta.

Kun hänet päästää irti kasvitieteen seminaarissa, mies paukuttaa kymmenessä minuutissa yleisölle kaksikymmentä geenitekniikalla jalostettua hyödyllistä kasvilajia. Niistä on tehty taudin-, kuivan- ja kylmänkestäviä ja entistä ravitsevampia tai niistä on poistettu ikäviä myrkkyjä.

Tämän puheen perusteella vihreä poliitikko rupesi kampeamaan Tammisolalle potkuja virkatehtävistä maa- ja metsätalousministeriössä.

"Sehän oli minulle vain eduksi", Tammisola hihittää. "Lopputulos oli lausunto, ettei Suomesta pätevämpää miestä näihin tehtäviin löydy."

(...)

Tammisola on entinen luonnonmukaisen viljelyn kannattaja. Luomusta hänet karkotti tieteen vieroksunta, heikko laatu ja huono sato."

Tuo Tammisolalta tai toimittajalta mainitsematta jäänyt poliitikko oli Osmo Soininvaara - tiettävästi vielä ministeriaikanaan.

Tammisolan erottamisyritys ei ole ensimmäinen lajissaan. Toinen tietooni tullut tapaus koskee erästä näkyvimmistä luomukriitikoista, luomukriittisen Tuottava Maa - Turvattu Luonto -yhdistyksen varapuheenjohtajaa, agronomi Matti Pekkarista. Hänet uhattiin erottaa opettajan virastaan luomukriittisyytensä vuoksi.

Luomun arvostelijoita ja usein samalla geenitekniikkaan avoimesti suhtautuvia henkilöitä vastaan on myös lobattu taustalla ympäristöliikkeen ja lähipiirissään olevien järjestöjen taholta. Samaan aikaan nämä kulisseissa toimineet sanotaanko fanaatikot väittivät julkisuuteen Heidi Hautalan suulla, että luomuun kriittisesti suhtautuvat henkilöt ovat perustaneet luomuvastaisen lobbyn. Hautala toimii luomumarkkinoiden kehittämisen strategiaryhmän puheenjohtajana.

Pikaisesti katsoen moinen painostus ja uhkailu tuntuu erikoislaatuiselta ja aiheettomalta. Sama koskee tietenkin luomun vastustamista. Intohimot puolin ja selittyvät sillä, että peltoalasta 6-7 % on luomulla ja jaossa on satoja miljoonia euroja maataloustukina ja tuotannon arvona. Luomuväen kohdalla kyse on myös ideologiasta ja jopa uskonnosta: myös suomalaisen luomuviljelyn jäljet johtavat antroposofiseen biodynaamiseen viljelyyn. Seikka, jota ei useinkaan tiedetä niiden luomutuottajien parissa, jotka ovat valinneet tuotantosuuntansa arkisin syin: säästääkseen lannoitekuluissa, saadakseen isomman pinta-alatuen ja samalla mahdollisesti paremman hinnan sadostaan.

Harva myös tiennee, että merkittävä osa johtavista vihreistä poliitikoista on saanut vaikutteita joko antroposofiasta tai teosofiasta ja osa luomumyönteisyydestään ja jopa asiaan liittyvästä fanaattisuudesta selittynee noin. Tähän joukkoon kuuluvat muiden muassa Oras Tynkkynen, Pekka Haavisto, varapuheenjohtaja Janne Länsipuro, Heidi Hautala ja Irina Krohn.

Hautala on toiminut muun muassa Ruusu-Risti -lehden toimittajana. Hänen katsotaan europarlamentaarikkona vaikuttaneen keskeisesti siihen, että homeopatia ja yrttihoidot saatiin säädettyä luomueläinten ensisijaiseksi hoitomuodoksi ja samalla uskomuslääkintä - suomeksi puoskarointi - ujutettiin osaksi EU:n lainsäädäntöä sekä virallista politiikkaa.

Poliisiylijohtaja liian muistamaton virkaansa?

"Nelosen uutiset: Kauhajoen asetutkinnassa yllätyskäänne

Tutkimukset poliisin menettelystä Kauhajoen ampumisen yhteydessä ovat saaneet uuden käänteen.

Nelosen uutisten tietojen mukaan poliisiylijohtaja Mikko Paatero sai heti ampumisen jälkeisenä päivänä kansalaisviestin. Viestissä kerrottiin, että Saaren koulukaveri oli varoittanut poliisia kouluammuskelusta jo päiviä aiemmin. 

Paaterolle tullut viesti ei kuitenkaan koskaan päätynyt poliisin menettelyä tutkineelle ryhmälle. Paatero ei itse muista, millaisiin toimiin viesti johti.

Poliisia epäillään virkarikoksesta, kun se ei reagoinut viikkoa etukäteen lähetettyyn yleisövihjeeseen Saaren aikeista."

Toisin sanoen Paatero ei ole antanut jutun tutkijoille tietoja, joilla voi olla painavaa merkitystä punnittaessa poliisin menettelyä Haapajärvellä ja Kauhajoella.

Voisi tietenkin katsoa, että Paatero on arvioinut viestin - nyt täysin väärin - niin merkityksettömäksi, ettei toimittanut sitä eteenpäin. Mutta tuollaisen punnitsemien ei ole aluksikaan Paateron, vaan tutkijoiden, sitten syyttäjän ja viimekädessä oikeuden harkittavissa. Tämän pitäisi olla selvää etenkin juristille ja poliisiylijohtajalle.

Muistamattomaksi tai peräti heikon arvostelukyvyn omaavaksi tekeytyminen on nyt sitä, että Paatero näyttelee, ellei jopa haluaa todistaa, olevansa niin kyvytön, ettei kykene hoitamaan virkaansa pätevästi. Jos Paateroa päätetään uskoa tuossa, silloin hyväksytään myös se, että hänen tuolinsa pitäisi kiireenvilkkaa täyttää virkaan kykenevällä henkilöllä.

Paatero ei voi muutoinkaan vedota muistamattomuuteensa, sehän ei päde esimerkiksi väkivaltarikoksissa: seurauksilta ei välty, vaikka ei muistaisi tai "muistaisi" lyöneensä. 

Paatero voisi myös puolustautua sillä, että sai tapahtumien edetessä paljon yhteydenottoja ja oli kiireinen. Se ei vähennä vastuuta: poliisiylijohtajan etenkin on osattava järjestää työskentelynsä ja samalla kyettävä samalla havaitsemaan saamansa oleelliset tiedot vähemmän tärkeistä. 

Viimeinen puolustus voisi olla se, että Paatero katsoi asian tulevan myöhemmin muutenkin tutkijoiden tietoon. Niinhän ei sitten tapahtunut, vaan varoitusviesti tuli esiin omaisten selvityksessä.

Se, että varoitusviesti ylipäätään paljastui noin, kertoo, että poliisin parissa on salailtu jo ennen tätä Paateron tapausta. Paatero on ylijohtajana vastuussa tuostakin: on hänen asiansa luoda toiminnallaan ja esimerkillään aidosti rehti ja kansalaistenkin silmissä luotettavalta näyttävä ja korkeaan moraaliin nojaava toimintakulttuuri. Tuon merkitys korostuu lakia valvovan viranomaisen kohdalla.

Paatero on kuitenkin jo aiemmassa toiminnassaan osoittanut, ettei siihen kykene tai halua: lääninpoliisijohtajana toimiessaan hän ajoi 78 km/h tietyömaa-alueella, jossa oli 30 km/h nopeusrajoitus. Paatero ei saanut poliisilta tien päällä sakkoja ja ajokieltoa, vaan ne määräsi syyttäjä myöhemmin. Tiettävästi henkilönä toisen syyttäjän tekemässä tutkinnassa ei paljastunut, että Paatero olisi vaikuttanut alaisiinsa poliisimiehiin niin, että nämä jättivät sakottamatta. Paatero oli jopa niin rehellinen vaikuttamattomuudessaan, ettei sanojensa mukaan voinut edes pyytää poliisia sakottamaan itseään. 

Tuon tietenkin voi uskoa kuka haluaa. Sakottamatta jättänyt vanhempi konstaapeli joutui käräjille laiminlyönnistään. Paaterolla olisi ollut esimiehenä velvollisuus estää tuo rikokseksi tietämänsä laiminlyönti, vaikka ei olisi halunnutkaan vaikuttaa sakotukseen.

Mikko Paateron olisi nähdäkseni erottava virastaan. Se lienee myös sisäministerin asia. Voi tietenkin pohtia, vaikuttaako se mitenkään, että sisäasiainministeri Anne Holmlundin erityisavustaja, oikeustieteiden kandidaatti Sami Paatero, on Mikko Paateron poika. Miten tahansa, tuollainen järjestely on jo itsessään arveluttava ja olisi purettava. 

Suomen julkinen sektori on Pohjoismaiden pienin

Valtion tuottavuusohjelmasta, oikeammin henkilöstön vähennysohjelmasta, tai kuntien liikelaitoksista keskusteltaessa jää aina mainitsematta kolme asiaa:

1) Suomen julkinen sektori on pieni; ylivoimaisesti pienin Pohjoismaista

Tanska 34 % palkansaajista

Ruotsi 34 %

Norja 32 %

Suomi 23,3 %

2) Suomessa on eniten yrittäjiä Pohjoismaiden joukosta, 12% työvoimasta. Esimerkiksi Tanskassa prosentti on 4.

3) Lisäksi Suomen veroaste on Pohjoismaiden alhaisin.

Kahta ensimmäistä en ole havainnut esitetyn julkisuudessa lainkaan. Nämäkin olisi hyvä ottaa yhtenä näkökulmana huomioon, kun vaaditaan vauhtia tuottavuusohjelmaan tai toteuttamaan nopeasti JULKI-työryhmän raportissa esitetty kuntien liikelaitosten yhtiöittäminen.

Eri Pohjoismaiden työvoiman jakauma sektoreittain löytyy tältä valtiovarainministeriön sivulta.

Kuka puhuisi maidon terveyshaitoista?

Suomalaisten ravitsemus on nähtävästi aina ollut jollakin tapaa ongelmallista. Vain hetki sitten päähuomio kohdistui riittävään energian ja suojaravinteiden saantiin. Nyt lihavuudesta on tullut jopa niin vaarallista, että puolustusvoimien komentajaksi nimitetty Ari Puheloinen arvioi tuoreeltaan läskin Suomen pahimmaksi viholliseksi. Oululaisen sanomalehti Kalevan Jari päätyikin kysymään, että tulisiko Suomen liittyä Naton sijasta Painonvartijoihin.

Terveysvalistajamme ovat tietenkin oikealla asialla, sillä suomalaisten yleinen terveys on muuhun Eurooppaan verrattuna kehno. Asia selviää tästä jo aiemmin lainaamastani tilastosta. Meillä on erityisen paljon sydän- ja verisuonisairauksia, diabetesta ja keliakiaa. 

Noita huonoja terveysoloja halutaan parantaa puuttumalla elämäntapoihin kuten epäterveelliseen ravintoon, liian vähäisenä pidettyyn liikuntaan, runsaaksi mainittuihin tupakointiin ja alkoholinkulutukseen ja noista seuraavaan lihavuuteen seurauksineen.

Etenkin pienituloisimmat halutaan kuriin, sillä heidän katsotaan kuluttavan paljon niin sanottua roskaruokaa. Se on edullista ja se halutaan tehdä heitä ajatellen kalliimmaksi. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin tehdä terveellinen ruokailu mahdolliseksi yhä useammalle vaikuttamalla käytettävissä oleviin tuloihin. Nyt kun Stakes ja KTL on yhdistetty yhdeksi laitokseksi, THL:n voisi aivan hyvin odottaa tulevan ulos tässä asiassa myös ravitsemuksen ja terveyden näkökulmasta. 

Mutta tulonjaon tasoittamisen ei katsota kuluvan Suomessa ilmeisesti kenellekään ja mistään näkökulmasta ja vaikka kaikkein pienituloisimpien olojen kohentaminen ei nähtävästi tuottaisi lainkaan kuluja yhteiskunnalle. Voi myös olla, että lisääntyvien tulojen ja tulonsiirtojen pelätään lisäävän alkoholinkulutusta? Viinan kulutushan seuraa varsin suoraviivaisesti tuloja. Yleisesti myös katsotaan, että vähemmän koulutetut eivät osaa tehdä ruoan suhteen terveellisiä valintoja, vaikka se olisi mahdollista talouden puolesta. Nyttemmin tosin tiedetään, että jo ala-asteikäiset osaavat valita terveellisen ja epäterveellisen ruoan väliltä.

Tätä vanhemmat koululaiset vielä paremmin: Herttoniemen ja Sipoon yläasteilla tehdyn selvityksen mukaan valtaosa oppilaista sai joko ostaa tai syödä kotonaan välipalakseen mitä halusivat, mutta silti limsa ja makeiset hävisivät vaihtoehtoina selvästi vaikkapa hedelmille, juureksille, ruisleivälle, mehuille ja maidolle. Grilli- ja pikaruoka, pullat, munkit ja viinerit sekä perunalastut olivat makeisia ja limsaakin epäsuositumpia. 

Ehkä tätä vanhemmatkin osaisivat valita oikein, jos se olisi tulojensa puolesta mahdollista?

Loistavat mutta väärät viholliset

Kun vertaa suomalaisten alkoholinkulutusta ja terveysvaikuttajien äänenpainoja, on niissä epäsuhtaa: suomalaisten alkoholinkulutus on ollut eurooppalaisittain vähähäistä aina vuoteen 2004 saakka kunnes alkoholiveroa alennettiin. Nousupiikin jälkeen kulutus on jälleen palaamassa vanhoille maltillisille uomilleen. Lienee perusteltua kysyä, onko alkoholinkulutus ollut väestötason terveysongelmien taustalla siinä mitassa, kuin annetaan ymmärtää, vai onko enemminkin ollut kyse paheksunnasta? 

Toinen päävihollinen on ollut tupakointi. Sinänsä hyväksyttävä ja kaikessa vaarallisuudessaan ja hyödyttömyydessään hyvä sellainen, mutta suomalaisten tupakointi ei ole joidenkin kansainvälisten tutkimusten mukaan yleistä. Päin vastoin, yli 15-vuotiaat suomalaismiehet ovat tupakoijia huomattavasti harvemmin kuin eurooppalaiset veljensä. 51 Euroopan ja lähialueen maasta vain seitsemässä miesten tupakointi on yleisempää kuin Suomessa, lopuissa 43 maassa poltetaan meitä yleisemmin.

Tupakan aiheuttamat sairaudet kehittyvät hitaasti. Tässä mielessä onkin hyvä havaita, että vuonna 1990-94 tupakoivien miesten osuus oli silloinkin yksi pienimmistä Euroopassa, 31%. Nyt se on 26%. Suomalaisnaiset eivät yllä noin mairittelevin vertailulukuihin, mutta polttavat silti vähemmän kuin suomalaismiehet. Tupakoivien osuus vuonna 2005 oli 18%, jolla irtoaa hyvä 29. sija tutkitun 52 maan joukossa. Voinee todeta, että tupakoinnistakaan ei ole huonon kansanterveyden selittäjäksi.

Lihavuuden syinä jäljelle jäänevät liikunnan vähyys, ruokavalio tai perimä. 

Perintötekijät voinee sulkea pois: suomalaisethan eivät eroa geneettisesti muusta eurooppalaisväestöstä. Lisäksi lihavuus on muuhun Eurooppaan verrattuna hyvin yleistä vain aikuisilla miehillä. Naiset ovat suurin piirtein eurooppalaisissa mitoissa ja nuoret ja lapset aivan hoikimpia. Seikka, jota ei uskoisi, kun kuuntelee terveysvalistajien puheita. Asiasta voi lukea esimerkiksi tästä. Jäljelle jäänevät todennäköisesti siis liikunta ja ravitsemus.

Liikuntakaan ei liene selittäjä: Suomalaiset harrastavat terveysliikuntaa eniten koko Euroopassa. Asia käy ilmi vaikkapa Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen KIHU:n julkaisemasta vertailusta. Ainakin kerran viikossa liikuntaa harrastavia oli vuonna 2004 kaksi kertaa enemmän kuin EU:ssa keskimäärin, 76 % yli 15-vuotiaista.

Mikä ei ole mielessä, ei ole kielessä

Erityisesti on syytä kiinnittää huomiota miesten ravitsemukseen. Siitä löytyykin suomalainen erikoisuus: miesten runsas, peräti maailmanennätystasoa oleva maitotuotteiden ja etenkin nestemaidon käyttö. Tässä ote Maito ja Terveys ry:n tiedotteesta vuodelta 2007:

"Perinteisissä maitomaissa: Suomessa, Ruotsissa ja Islannissa maidon kulutus on hitaasti laskenut. Kuitenkin meillä Suomessa juodaan edelleen eniten maitoa maailmassa. Islannissa ja Ruotsissa hapanmaitovalmisteiden ja meillä juuston kulutuksen kasvu on kompensoinut maidon vähentynyttä juomista."

Ilmeisesti suomalaismiehet hankkivat pysyväksi jäävän ylipaino-ongelmansa ja lihovat lähes maailman hoikimmista lapsista ja nuorista lähes lihavimmiksi aikuisiksi nestemaidosta hankkimillaan maitorasvoilla:

"Maidon juojia on eniten ikäryhmässä 15-24-vuotiaat: naisista 78 prosenttia ja miehistä 90 prosenttia. Tästä ryhmästä löytyvät myös maidon suurkuluttajat. Joka kolmas 15-24-vuotiaista miehistä juo maitoa vähintään viisi lasillista päivässä. Nuoret miehet ovat suurin kevytmaidon käyttäjäryhmä. Puolet heistä käyttää tavallisimmin kevytmaitoa. Sen sijaan tämän ikäryhmän naiset ovat selkein rasvattoman maidon käyttäjäryhmä: heistä yli puolet valitsee rasvattoman maidon."

USA:ssa on tunnetusti valtava ja täysin aito ylipaino-ongelma. Silläkin näyttäisi olevan yhteys maidonkulutukseen (M&T):

"Myös hapanmaitovalmisteiden ja maitojuomien kulutus on monessa maassa kasvanut. Muun muassa Tanskassa, Ranskassa, Saksassa, Islannissa ja Sveitsissä hapanmaitovalmisteiden kulutus on ollut kasvussa. Sen sijaan USA:ssa, jossa maitojuomia ja hapanmaitovalmisteita kuluu kaikkein eniten maailmassa henkeä kohti vuodessa, niiden kulutus on 2000-luvulla ollut pienessä laskussa."

Suomalaisista kaikilla ikäryhmillä ruuan rasvoista suurin osa, 34 %, on peräisin maidosta ja maitotuotteista (25%) sekä voista (9%). Nuorilla miehillä tuo osuus on tietenkin keskiarvoa suurempi. Kun huomaa, että maitorasvat ovat kovia rasvoja ja voi on ravitsemuksellisesti lähes arvotonta, pitää ihmetellä, ettei maitorasvoja ole arvosteltu etenkään terveysviranomaisten toimesta nimeltä lähes koskaan, vaan on tyydytty puhumaan kovista tai eläinperäisistä rasvoista. Sokerit, joita nuoretkaan eivät näyttäisi suosivan, on niiden sijaan julistettu pääviholliseksi. Näin vaikka suomalaisten saamasta kokonaisenergiasta maitorasvat tuottavat noin 24 % ja ravitsemuksen kannalta yhtä arvottomat sokerit vain 13 %. 

Näkyvimmän ja samalla lähes ainoan asiantuntijapuheenvuoron maitorasvoista on käyttänyt professori Antti Aro ja hänkin vasta jäätyään eläkkeelle Kansanterveyslaitokselta. Esimerkiksi keskustalaisen Pekka Puskan tai tämän hallituksen aikana nimitettävän seuraajansa ei voi uskoa tulevan vaatimaan, että voita ja rasvaisen maidon juontia olisi syytä erityisesti välttää terveyssyistä. Esimerkiksi tässä puheenvuorossaan Puska huomaa alkoholinkulutuksen ja nuorten lihomisen, joka johtuu hänen mukaansa - sokerista.

Pidänkin täysin selvänä, että maataloussektorilla ja sen omistamalla meijeriteollisuudella on aina ollut ja on edelleenkin mahdollisuus vaikuttaa suoraan terveysalan toimijoihin niin, että maitorasvojen - yhden merkittävimmän terveyshaittojen aiheuttajan - käyttöön ei haluta puuttua. Asiaa on puolestani tarkasteltu tässä artikkelissa.

Kritiikkiä ei nouse myöskään aluskasvillisuuden joukosta: virallisen ravitsemustieteen arvostelijoina esiintyvät niin kutsutut alakarppaajat kuten Antti Heikkilä arvostelevat nimenomaan sokeriteollisuutta. Lisäksi nämä epätieteellisten ja epäterveellisten dieettien agitaattorit väittävät totuudenvastaisesti, että virallista ravitsemustiedettä edustavat terveysviranomaiset tekisivät kaiken voitavansa maitorasvojen kulutuksen vähentämiseksi. 

Kun noin on, esimerkiksi Valion asema ei voisi olla enää kadehdittavampi: se on lähes monopoliasemassa ja liiketoimintansa sekä tuotteensa päähallituspuolueen, kansanterveyden kaitsijoina ja ravitsemustieteen edustajina esiintyvien terveysviranomaisten ja myös sen kriitikkojen erityisessä suojeluksessa.

Ruoka pois rivien välistä

Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wiberg haluaisi Ruokatiedon julkaisemassa puheenvuorossaan Puolueiden kiinnostuttava ruoka-asioista politisoida "ruokakysymyksen". Hän on havainnut aiheen epäpoliittiseksi valtio-oppineelle erikoisella menetelmällä: laskemalla ruokasanoja ja lauseita puolueohjelmista. Menetelmänä tuollainen on tietenkin taloudellinen säästäessään tutkijan aivokapasiteettia. Mutta moni lukenee nytkin Wibergiä - professoria - ihailun väristyksiä tuntien.

Wiberg ei siis ole huomaavinaan, että ruoka on mitä politisoitunein aihe mutta politiikan nykyisistä voimasuhteista johtuen siitä ei ole välitetty tehdä päivänpolitiikan kiistakapulaa.

Eikä siitä sellaista tulekaan ihan pian. Ruoasta puhuminen johtaisi muut puolueet kuin Keskustan varsin kiusallisiin tilanteisiin: ne joutuisivat tällä haavaa vastaamaan poliittisesta korrektiudesta myöntävästi kaikkiin keskustan sekä maakunnan sanomalehtien "toimitsijoiden" julkisuuteen toimittamiin kysymyksiin laatuaan "Eikö pidäkin suosia suomalaista millä syyllä ja hinnalla tahansa?", "Onhan suomalainen ruoka maailman puhtainta?", "Pidättekö suomalaista maataloutta elintärkeänä huoltovarmuudellemme?"

Ilmeisesti tuohon ikuiseen jankutukseen ja maatalouspropagandaan ei haluta osallistua ja asian annetaan mieluummin olla. Toimittajatkaan eivät mielellään tartu aiheeseen kriittisestä näkökulmasta, eivät ainakaan sellaiset, joilla on terve itsesuojeluvaisto tai joiden edustamissa medioissa on elintarvikemainontaa. Useimmissa on, sillä esimerkiksi Valio on Suomen merkittävin mainostaja. Nykyoloissa se merkitsee samalla, että se on Suomen tärkein mediavaikuttaja.

Jopa suomalaisen ruoan puolesta toimiminen ja puhuminen vaikeaa, vaikka sen tekisi viran puolesta ja parhaan taitonsa mukaan. Sellaiseen kuvaan saa väistämättä vain kun seuraa esimerkiksi MMM:n lobbariosaston Ruokatiedon, MTK:n tai elintarvikeyritysten henkilörulettia. Edes huippujohtajana pidetyn Kai Seikun "elinikä" ei ollut HKScanin johdossa kovinkaan pitkä.

Wiberg tiennee tuon kaiken, mutta haluaa silti - tai sen vuoksi - puheellaan haastaa kaikki puolueet kotimaisen ruoan mannekiineiksi. Ja koska niin ei tapahdu kerrotusta syystä, Wiberg voikin syytellä niitä vastuuttomiksi. Uskon siis Wibergin kykenevän noinkin monimutkaiseen ajatteluun.

Tai sitten ei...

Toinen mahdollisuus tietenkin on, että ryhdymme pitämään Wibergiä - aiheetta toki - hieman yksinkertaisena ja uskomme, että hän haluaisi aidosti haastaa suomalaiset puhumaan ruoastaan ja esimerkiksi pohtimaan kuten Matti Purasjoki äsken, että onko suomalaisen ruoan puhtaus pelkkä MTK:n viljelemä myytti. Siihenhän viittaa vaikkapa se, että satokiloa kohden suomalainen torjunta-aine käyttö on samaa luokkaa tai suurempi kuin muualla EU:ssa. Asiasta on kirjoitettu tässä blogissa jo aiemmin.

Wiberg saattaisi myös haluta puhua siitä, että miksi oikeastaan kaikki suomalaiset kansantaudit liittyvät ruokaan paljolti toisin muualla maailmassa. Ja siitäkö syystä suomalaisten terveys ja eliniän odote on "vanhan" EU-alueen kehnoin, vaikka esimerkiksi alkoholin kulutus on ollut samalla lähes vähäisintä, eivätkä ylipaino-ongelmatkaan ole lainkaan niin isoja kuin on uskoteltu. Lasten kohdalla ne ovat jopa EU- alueen vähäisimmät. Myös tästä on julkaistu oma artikkelinsa.

On kuitenkin luultavaa, että jos nuo asiat olisivat Wibergin agendassa, hänen artikkeliaan tuskin olisi julkaistu ex-Finfoodin, nykyisen Ruokatiedon, toimesta muuten kuin vahingossa.

Kuinka tahansa: jos ruoka saataisiin politisoitua isona kysymyksenä kuten professori ainakin näennäisesti toivoo, asia politisoituisi aivan muulla tavalla, kuin valtio-oppinut nyt halunnee.

Vihreä Lanka ennätti jo tekemään oman osansa: se lähti kurkkimaan puoluetoimistojen kattiloihin ja kyselemään, että mitäs niissä likaisten temppujen osastoissa kokousten välillä syödään. Valittu näkökulma on tietenkin sarkasmia ja osoittaa, kuinka tosissaan Wibergin aloite otettiinkaan.

Pannaanpa politiikaksi

Vasemmisto olisi arvatenkin kiinnostunut ruoan kuluttajahinnasta ja maataloustukien vaikutuksesta veronmaksajille. Se on ollut aiemminkin vasemmiston agendassa ja Työväen taloudellinen tutkimuskeskus sanotaan perustetun seuraamaan maataloustukien suuruutta. Siinä tehtävässään se on epäonnistunut, sillä kukaan ei tiedä tarkalleen, montako miljardia valtion budjetista käytetään maataloustukeen tai sen lähielinkeinoihin: rahoja on piiloteltu sekä budjetiin että sen ulkopuolisiin rahastoihin. Lisäksi tukea jaetaan verohelpotuksin.

Kokoomus ja muu oikeisto voisi puolestaan olla kiinnostunut verojen ohella Suomessa maksetuista elinkeinotuista. Nythän valtaosa niistä käytetään EU-tilastojen mukaan maataloustukeen.

Suomi on tukiensa osalta erikoinen poikkeus kaikkien EU 25-maiden joukossa. Itse asiassa Suomen kansalliset maataloustuet muodostavat 11,5 % kaikesta EU 25-alueella maksetusta kansallisesta maataloustuesta.

Tuki on niin mittavaa, että se on 3,8 % kaikesta EU 25 alueella maksetusta tuesta merenkulku ja teollisuus mukaan luettuina. Samaan aikaan Suomen väkiluku on vain noin 1,1 prosenttia EU-alueen 493 miljoonasta asukkaasta.

Voisi tietenkin arvella, että Suomi on yhtä avokätinen muillekin elinkeinoilleen. Kuitenkin peräti 74 % Suomen kansallisesta tuesta maksetaan maatalouteen. EU 25- alueella vastaava osuus on keskimäärin 24%. Lähimmin vertailukelpoisissa Ruotsissa ja Tanskassa osuudet ovat vain 12 ja 10%.

Talouselämää lähellä olevaa oikeistoa voisi kiinnostaa myös ulkomaankaupan esteiden purkaminen ja myös sellaiset seikat kuin suhteellisen edun periaate ja tuotannon mittakaavaedut. Voitaisiin arvella, että koska Suomen satotaso on noin puolet hieman eteläisemmän Ruotsin satotasosta, kannattaisi Suomessa erikoistua tekemään vaikkapa kännyköitä ja antaa ruotsalaisten tuottaa ruokaa meitä paljon paremmissa viljelyoloissa. Sitten vaihdettaisiin enemmillä kännyköillä vähän enemmän ruokaa kuin ennen. Kumpikin maa siis voittaisi vain sillä, että molemmat voisivat keskittyä siihen, mikä on tuotanto-olojen puolesta edullisinta.

Vihreät voisivat luonnollisesti muistutella ympäristön kannalta hukkaan menneistä yli 300 miljoonan euron ympäristötuista ja Itämeren kehnosta tilasta. Osmo Soininvaara saattaisi vielä välihuutonaan heittää blogissaan, että maataloustuet valuvat maanomistajille, eivät aktiiviviljelijöille.

Keskustaa myös vaadittaisiin perustelemaan esimerkiksi sitä, että vaatiiko kriisinajan huoltovarmuus yli sadan prosentin omavaraisuuden peruselintarvikkeista rauhan aikana. Tai että miksi Suomi on ainoa länsimaa, jolla ei ole ylätason ravitsemuspolitiikkaa lainkaan, kuten Auli Suojanen osoitti väitöskirjassaan. Suojasen mukaan Suomessa ei ole tähän saakka tehty päätöstä terveyttä edistävästä ruokailusta, koska se olisi ristiriidassa maatalouden taloudellisiin etuihin nähden. Asiasta enemmän tämän linkin alta.

Luonnollisesti muutkin politiikantutkijat kuin Wiberg kiinnostuisivat uudelleen lämmitetystä sopasta. Joku voisi ihmetellä, että miten voikaan olla olemassa valtio, jonka väestöstä enää noin 3% saa elantonsa maailman kehnoimmissa viljelyoloissa harjoitettavasta maataloudesta. Siitä, joka tuottaa pikkuriikkiset 0,8% Suomen BKT:sta mutta jossa valtaa pitää vuodesta toiseen konservatiivinen agraaripuolue - ainoana maailmassa.

Vielä pari sanaa Wibergin metodista

Tuon lauseiden laskemisen ohella Wibergille on sattunut toinen silmiinpistävä kömmähdys, aika mielenkiintoinen sekin. Wiberg kirjoittaa:

"Puolueiden olisi korkea aika keskittyä niin perustavanlaatuiseen asiaan kuin ruoka. Maslown tunnetun tarvehierarkian mukaan ihmisille ovat ominaisia viidenlaiset tarpeet, joista ensimmäinen on perustavin ja viimeinen korkein tarve: 1. fysiologiset tarpeet, 2. turvallisuuden tarpeet, 3. yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet, 4. arvonannon tarpeet sekä 5. itsensä toteuttamisen tarpeet. Ruoka liittyy näistä kaikkiin, ei vähiten fysiologisiin tarpeisiin."

Hän on näyttää ymmärtäneen Maslown idean täysin väärin. Maslown hierarkialla kuvataan sitä järjestystä, jonka mukaan ihminen siirtyy toteuttamaan tarpeitaan aina, kun alemman tason tarve on tyydytetty ja "pois päiväjärjestyksestä". Länsimaissa asia on ruoan kohdalla usein ja pysyvästi näin. Oikeinymmärrettynä Maslowia voisi käyttää nimenomaan osoittamaan ruoan toissijaisuutta, ei tärkeyttä ja Wibergin kömmähdys on lähes huvittava.

Luonnollisesti Wibergiin on kiinnitetty huomiota jo ennen tätä. Tässä esimerkki JP Roosilta Matti Wibergin laajaa julkisuutta saaneen Paluu politiikkaan - kirjasen arvostelun yhteydessä:

"Matti Wiberg on taas professori jota lukiessa on ilman muuta selvää, että olisi sata kertaa parempi jos Danny olisi professori kuin että jos Wiberg olisi professori (hän valitettavasti on, joten tervetuloa Danny!). Niin paljon sammakoita hän kynästään päästää."
[…]
" Summa summarum: tieteellistä roskakirjallisuutta tai rikkaruohoja olisi pyrittävä aktiivisesti kitkemään pois, vaikka se olisikin ikävä riesa vastuullisille tutkijoille. Se on sellaisten tutkijoiden vastuu jotka tietävät että humpuuki ei muuksi muutu vaikka se julkaistaankin arvokkaammassa paketissa tai - mikä vielä pahempaa - nostetaan laajan julkisen keskustelun aiheeksi ja jota suuri määrä arvovaltaisia pääkirjoitustoimittajia katsoo perustelluksi kommentoida."

Roosin arvostelu tuntuu aika rajulta ja lienee syytä antaa puhe taas Wibergille. Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä:

"Tieteen tulee tuottaa hyviä seuraamuksia. Tieteiden etiikkaa käsittelevässä kirjallisuudessa esitetään sitten vielä tiukkana normina ja ikään kuin viattomana seurauslauseena, että tutkija ei saa vahingoittaa tutkimuskohdettaan.

Yhteiskuntatiede ei näin ollen saisi vahingoittaa tutkimiaan ihmisiä ja heidän suhteitaan.

Olen eri mieltä.

Toisinaan tieteen nimenomaisena tehtävänä ja suoranaisena velvollisuutena on toimia näitä normeja vastaan eli vahingoittaa tutkimuskohdettaan."

Voinee sanoa, että suomalaisen ruoan puolestapuhjaksi kutsuttu Wiberg näyttäisi ainakin noudattaneen periaatteitaan. Tai jotain.

Ahtisaari pesee käsiään Georgiasta

Presidentti Martti Ahtisaari jatkaa Nato-puheitaan MTV3:n haastattelussa ja väittää, ettei Venäjä reagoisi voimakkaasti Suomen Nato-jäsenyyteen.

Se on tietenkin testaamatta esimerkiksi kauppasuhteiden kautta. Ahtisaari myös väittää Suomella olevan "suomettumisilmeen" ja että siitä olisi päästävä eroon. Tuollainen uskomus ei tietenkään ole tältä vuosituhannelta ja tarkoitettukin vain kotoiseen käyttöön. Suomellahan ei ole oikeastaan minkäänlaista ilmettä muualla hyvässä eikä pahassa, ei edes EU:n parissa, jonka asukkaista vain 1% on suomalaisia.Niinpä seuraava toteamus demokratiaan vetoamisineen kuulostaa hyvin oudolta:

"- Olisi korkea aika päästä tästä maineesta eroon. Että kuuluisimme kaikkiin niihin järjestöihin, joihin länsimaisen demokratian kuuluukin. En usko, että kovin monin suomalainen sanoisi, ettei Suomi ole läntinen demokratia, Ahtisaari sanoo."

Ahtisaari ei välttele myöskään suoranaista harhauttamista. Olisi tietenkin odottanut, että se hoidettaisiin sivistyneemmin:

"Nato ei perustu Ahtisaaren mukaan Venäjän uhkaan, eikä ole suunnattu Venäjää vastaan.

- Kyllä Nato on puolustusliitoksi luotu. Kun sitä ei puolustusliittona tarvita, niin se voi olla rauhanturvatehtävissä, kuten nyt onkin, Ahtisaari perustelee."

Nato olisi siis jonkinlainen jäsenilleen tarpeeton reliikki. Myös seuraavaa on hyvä katsoa painoarvoamme vasten:

"- Mitä ihmeen pelättävää meillä tässä on? Olemalla jäseniä, voimme vaikkapa estää järjestöä tekemästä tyhmyyksiä, joista emme pitäisi, Ahtisaari sanoo."

Erikoisimmat näkemykset tuodaan esiin haastattelun loppuosassa:

"Ahtisaari arvostelee kovin sanoin myös Venäjää sen toimista Georgiassa.

Ahtisaari sanoo, että Venäjältä oli virhe mennä Georgiaan. Hän muistuttaa, ettei Kosovon ja Etelä-Ossetian sekä Abhasian irtautumispykimykset muistuta toisiaan. Ahtisaaren mukaan tapahtumia ei voida edes verrata toisiinsa."

Venäjällä olisi siis aluksikin ollut liki pitäen aloitteellinen hyökkääjän rooli. Viimeinen väite on puolestaan kohdistettu niille, jotka ovat arvostelleet Ahtisaarta siitä, että hänen lännen tuella runnomansa Kosovon itsenäisyys olisi rohkaissut muitakin irtaantumispyrkimyksiä ja olisi vaikuttanut kielteisesti myös Venäjään.

Kosovostahan tuli Ahtisaaren johdolla ensimmäinen poikkeus siihen kansainväliseen periaatteeseen, että itsenäisyys on katsottu mahdolliseksi liittovaltion osavaltioille mutta ei maakunnille ja tasavalloille eikä myöskään autonomioille.

Ahtisaaren ansiot ovat kiistanalaisia

Suomessa Martti Ahtisaaren Nobel-palkinto on otettu riemulla vastaan kuten mikä tahansa kansainvälinen huomio tai tunnustus, joka vain saadaan. Lisäksi valtamedioita seuraten Ahtisaaren ansiot olisivat kiistattomat etenkin Kosovossa ja pokaali ansaittu. Serbian tai Venäjän esittämän kritiikinhän voi aina ohittaa tai tulkita jopa kehuiksi.

Ahtisaarella on kriitikkoja muuallakin. Vasemmistoliiton Jaakko Laakso sanoi aivan perustellusti, että länsi niittää nyt Georgiasta sitä, mitä se on Kosovossa kylvänyt.

Edellä mainitut kriitikot voidaan - ja osin tuleekin - katsoa puolueellisiksi. Se ei vielä tarkoita, että he olisivat väärässä.

Paljon vaikeampi on ohittaa esimerkiksi rauhantutkija Johan Galtungin esittämä kritiikki. Niinpä sellaista ei julkaista. Esimerkiksi Galtungin, Håkan Wibergin ja Jan Öbergin artikkeli suomennetulta nimeltään Epäreilua peliä Kosovossa torjuttiin lähes kaikkialla:

"Vuoden 2007 helmikuusta lähtien tämä artikkeli on kiertänyt monen päivälehden toimituksen, mutta se on julkaistu ainoastaan ruotsalaisessa Aftonbladetissa ja tanskalaisessa Jyllandspostenissa. Lehdet eivät ole vastanneet tai ovat kieltäytyneet sitä julkaisemasta. Artikkelia on tarjottu seuraaviin lehtiin: Guardian (palstalle Comment Is Free and Features), The Wall Street Journal (vastakommenttina Kosovon itsenäistymistä puolustavalle mielipidejutulle) The Sunday Telegraph, The Washington Post, New York Times, International Herald Tribune, Politiken ja Berlingske Tidende (Tanska), Dagens Nyheter (Ruotsi)."

Suomessa se on julkaistu tuoreeltaan Voima-lehdessä ja Nobel-uutisen jälkeen näkökulmaksi tuoreessa fifi-verkkojulkaisussaan. Galtungin esittämässä valossa Ahtisaari ei olisi kovinkaan puolueeton tai taitava:

"Presidentti Martti Ahtisaaren ehdotus on voimapolitiikka, siitä puuttuu kokonaan ammattimainen kriisinvälitystyö ja konfliktin ratkaisemisyritykset. Taustalla on muutamia faktoja: kansainvälinen yhteisö ei koskaan ymmärtänyt Jugoslavian monimutkaisuutta. Kansainvälinen yhteisö ei tarjonnut neuvotteluratkaisua 1990-luvun alkupuolella, kun se oli vielä mahdollista. Kansainvälinen yhteisö ei koskaan pitänyt kiinni samoista periaatteista ratkaistessaan samoja ongelmia. Kansainvälinen yhteisö uskoi että rauha saataisiin aikaan, vaikka unohdettaisiinkin yksi osapuoli, pommitettaisiin kiistelyn kohteena oleva alue irti valtiosta ja miehitettäisiin se.

Itsenäisen Kosovon puolestapuhujien olisi pitänyt käyttää luovuutta ja empatiaa.

Kuvitellaanpa, että Ahtisaari olisi tarjonnut Serbialle esimerkiksi taloudellisia korvauksia pommituksista ja pakotteista, maksua Kosovon irroittamisesta Serbiasta, vuokraa valtavasta amerikkalaisesta Bondsteelin armeijatukikohdasta, ja yhteisen serbi-albaani-pohjaisen rajavalvonnan.

Kuvitellaanpa, että Ahtisaari olisi ehdottanut neuvotteluja autonomiasta Kosovon pohjoisille serbivoittoisille osille ja olisi avannut Serbialle ja Kosovolle nopeutetun tien EU:hun. Kuvitellaanpa, että hän olisi kieltänyt sodanaikaisilta johtajilta valtavan uuden armeijan, jota he havittelevat. Armeija lisää alueen epätasapainoa ja uhkaa Serbiaa ja muita naapureita.

Ennen kuin alkaa syytellä serbejä ja Serbiaa siitä, että he vastustavat Ahtisaaren suunnitelmaa ja länsimaiden politiikkaa, voi yrittää etsiä suvereeni maa, jonka rauhanajan johtajat eivät vastustaisi tämänkaltaista ylimielisyyttä. Ahtisaaren suunnitelma on epä-reilu, epä-älykäs ja epä-pätevä. Lännen politiikan lyhyen tähtäyksen intressien välineenä se luo rauhattomuutta, inhimillistä kurjuutta ja – mitä todennäköisimmin – väkivaltaa."

Olisi myös odottanut, että Nobel-tunnustusta pitkään haikaillut Ahtisaari olisi "kiillottanut" saamiaan kannuksia ja antanut ymmärtää edes vaikenemalla, että tunnustus tuli koko kansainväliseltä yhteisöltä. Päin vastoin: Ahtisaari käytti saamaansa julkisuutta ja uutta painoarvoaan mediassa hyväkseen ja ryhtyi tarjoamaan Suomelle Nato-jäsenyyttä vieläpä uskotellen, että Nato ei ole länsimainen sotilasliitto vaan viaton rauhanturvaorganisaatio.

Sen verran hän sentään yritti peitellä jälkiään, että mainitsi palkitsijoidensa palanneen vanhaan käytäntöön palkita rauhantekijöitä konfliktien osapuolten sijaan. Näyttää kuitenkin, että näin ei ole Ahtisaarenkaan kohdalla menetelty.

Lähteet mm:
http://fifi.voima.fi/artikkeli/Epäreilua+peliä++Kosovossa/16
http://fifi.voima.fi/artikkeli/Charmantti+Martti/17

Aihepiiristä aiemmin tästä linkistä.