Kuka kutsui USA:n ohjuskilven Helsinkiin?

Noin vuosi sitten merivoimiemme alus osallistui Yhdysvaltain keskeisimmän ydinpelotteen osana laivasto-operaatioon Venäjälle kuuluvan Kaliningradin edessä. Toinen alus oli USS Porter, joka on osa Yhdysvaltain Aegis-järjestelmää. Tämä Eurooppaan sijoitettu ohjuskilpi on luotu USA:n ydinpelotteen ensi-iskun aseeksi Venäjää vastaan.

Alukset suorittivat huhtikuun puolessavälissä 2018 improvisoidun harjoituksen Itämerellä juuri samaan aikaan, kun USA:n johtama liittokunta teki kostopommituksia Välimereltä Syyriaan Venäjän tukemaa Al-Assadia vastaan.

USS Porterin tehtävänä oli näyttää Venäjälle Yhdysvaltain voimaa ja luoda ohjuskilpi Kaliningradin ylle pommitusten ajaksi, käytännössä uhata Venäjää ydinasein. Espanjasta Itämerelle juuri pommitusten alla lähtenyt alus tuli myös julkisuuteen kerrotun mukaan Itämerelle ”valvomaan Yhdysvaltain etuja”. Laivastomme aluksen kanssa suoritetun manoveerin jälkeen USS Porterin annetiin 18.4.2018 ankkuroitua Helsinkiin ”laivastovierailulle”.

Nyt jää selvitettäväksi, kuka antoi Helsingin USA:n ydinpelotteen kaikkein tärkeimmän hyökkäysaseen asemapaikaksi ja suojakilveksi ja kuka antoi laivastollemme luvan osallistua Venäjän uhkaamiseen Itämereltä USA:n kumppanina.

Tämän operaation Suomelle luoma uhka oli samaa luokkaa kuin USA:n ydinaseiden tuominen maaperällemme olisi aiheuttanut, sillä Aegis-järjestelmä on Venäjälle suurin turvallisuusuhka ja samalla ensimmäinen itsepuolustukseksi tuhottava kohde: Sen ainoa tarkoitus on mahdollistaa Yhdysvaltain ydinaseiden ensi-isku Venäjälle ilman, että Venäjä voisi vastata siihen.

Asejärjestelmä rikkoi niin kutsuttavan kauhun tasapainon, joka oli pitänyt huolen, etteivät nämä ydinasevallat hyökkää toisiaan vastaan. Tästä tärkeästä osasta hyökkäämättömyyttä sovittiin ABM-sopimuksella, jonka nuorempi Bush sanoi irti vain kertomalla julkisuuteen, ettei USA noudata enää sitä. Niin tehtiin juuri Aegis-järjestelmän takia, jonka toimintakyky riippuu myös siihen kuuluvien alusten sijainnista.

Helsinki ja Itämeri eivät tulleet siis valituiksi sattumalta niin sotilaalliselta kuin Suomesta lähetetyn poliittisen viestin kannalta. Ei ole myöskään sattumaa, että Putin halusi neuvotella Trumpin kanssa Suomen-tapaamisellaan juuri tästä mainitusta ohjuskilvestä. Se kertoo Venäjän huolesta.

Arvion mukaan joku osallistumispäätöksen tehnyt on ylittänyt toimivaltansa. On mahdollista, että tuollaisen toimivallan ylityksen ja kaiken muun seurauksena tulee henkilövaihdoksia puolustushallinnossa – ainakin pitäisi tulla.

Kerrataan vielä miksi: Suomi osallistui aluksellaan USA:n Syyriassa käymän, tosiasiallisesti Venäjän-vastaisen sodan aikana Yhdysvaltain aseelliseen operaatioon Itämerellä ja tarjosi sen lisäksi USA:n kaikkein vaarallisimmalle hyökkäysaseelle suojasataman pääkaupungin ilmapuolustuksen alla - ellei peräti ihmiskilven takana.

Samankaltaisessa, joskin paljon lievemmässä Aegis-järjestelmää koskevassa tapauksessa Tsekin hallitus kaatui ja pääministeri Topolanek joutui jättämään paikkansa kesken Tsekin EU-puheenjohtajuuskauden. Selkkauksen seurauksena Aegista ei koskaan päästetty Tsekin maaperälle. Suomeen se kutsuttiin vastoin omaa turvallisuuttamme, muuta kansallista etuamme ja virallista liittoutumattomuuspolitiikkaamme.

Huomautettakoon, että kaikki edellä  kerrottu on ollut luettavissa ja saatavilla lähes kaikista tiedotusvälineistä. Niiltä jäi vain kertomatta asian tärkeämpi ja huolestuttavampi puoli.

Mikä USA:ssa on vikana?

Martti Ahtisaari murehtii US:n maksullisessa Vieraskynä-kirjoituksessaan näin: ”Erityisen huolestuttavan tilanteesta tekee se, että suurvaltojen luottamuspula vaikeuttaa YK:n ja sen turvaneuvoston toimintaa. Jos Yhdysvallat vetäytyy monenvälisestä yhteistyöstä, maailmanjärjestelmään jää tyhjiö. Kansainvälinen järjestelmä tarvitsee vahvan johtajan, joka puolustaa globaaleja arvoja – demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltion perusteita.” (1)

Ahtisaari on oikeassa sikäli, että USA tulisi saada mahdollisimman moniin pöytiin, mutta ei lääkärinä vaan potilaana. Mikä USA:ssa on vikana?

Yhdysvallat on läpi historiansa käynyt jotain sotaa tai aseellista selkkausta omalla maaperällään tai sen ulkopuolella. 1700-luvulta alkaen rauhan vuosia on vain muutamia. (2) USA on myös sotinut Ahtisaaren tunteman YK:n lipun alla omassa asiassaan. Tällaisia ovat esimerkiksi Korean sota (3).

Ellei USA ole ollut itse suoraan asialla, se on käyttänyt liittolaisiaan. Yhdysvallat käynyt nk. proxy-sotia eli tukenut jotain sodan osapuolta ja antanut sen sotia ja kahakoida puolestaan. Tällaisia liittolaisia ovat mm. Israel ja Irak Iranin-vastaisessa sodassa. (4)

USA on tunnetusti järjestänyt lukuisia aseellisia vallankumouksia, kaikkein tunnetuimpana Chile (5) ja tukenut mieleisiään sotilasdiktatuureja ja epädemokratioita kuten Saudi-Arabia ja Chile sekä vähemmän tunnetuista Uzbekistan (6) ja joidenkin lähteiden mukaan Ceausescun Romania. (7)

Operaatio Gladio

Yhdysvallat on luonut, aseistanut ja rahoittanut terroristijärjestöjä ja harjoittanut terroria false flag-iskuineen myös liittolaismaissaan. Edellisistä esimerkkeinä vaikkapa ISIS (8), talebanit Afganistanissa (9) ja islamistit Jugoslavian hajoamissodissa (10). Jälkimmäisistä esimerkkinä  operaatio Gladio, jonka seurauksena Ranska heitti Naton päämajoineen ulos maaperältään: CIA, Britannian MI6 ja Nato ohjasivat äärioikeistolaisia salaisia armeijoita, jotka murhasivat eri maissa yhteensä satoja siviilejä tavoitteena sälyttää syy iskuista vasemmistoryhmille. (11)

Racakin tapahtumien lavastus ja suomalaisen Helena Rannan rooli siinä lienee myös joillekin tuttu. (12)

Reaganin aikana perustettu NED – eräänlainen CIA:n jatke - organisoi ja rahoittaa vallankumouksia ahkerimmin entisissä neuvostotasavalloissa. (13) Yhdysvallat on käynyt ja käy koko ajan propagandasotaa takavuosien apurinaan esimerkiksi Viron entinen presidentti Toomas Hendrik Ilves, joka oli Radio Free Europen palkollinen. (14) Yhdysvallat  kumppaneineen valvoo myös kaikkea viestiliikennettä teknisinä välineinään mm. Echelon. (15)

Jokainen muistanee myös CIA:n vankilennot, yhteensä noin 800, ja salaiset vankilat, joita oli myös Euroopassa ainakin Ukrainassa ja Puolassa (16), ja USA:n mielivaltaisin perustein ottamien vankien kidutukset. (17)

Poliitikkojen lahjominen tuntuu tässä yhteydessä jo varsin kesyltä. Näin tapahtui esimerkiksi Tsekissä, kun Yhdysvallat yritti saada sieltä Venäjää vastaan suunnatuille ohjustutkilleen tukikohdan. Hanke kaatui Morava-skandaaliin. (18) Suomessa Yhdysvallat rahoitti ainakin SDP:tä ja SAK:n kilpailijaksi perustettua Suomen Ammattijärjestö SAJ:tä (19)

Kauppasaarrot ja kauppakumppanuuksilla kiristäminen kuuluvat tunnetusti USA:n arsenaaliin esimerkkeinä Libya, Kuuba, Iran, Irak ja Pohjois-Korea.

Kiristämisestä tuoreimpana esimerkkinä voisi olla Kenia. Se halusi kieltää käytettyjen vaatteiden tuonnin. Se ei onnistunut, vaan maasta katosi 500 000 tekstiiliteollisuuden työpaikkaa Yhdysvaltain 20 000 työpaikkaa vastaan vain koska USA haluaa dumpata Keniaan käytettyjä vaatteita. USA:n käytti välineenään mm. Kenian kahvinvientiin vaikuttavaa kauppasopimusta, jonka se uhkasi sanoa irti. (20)

Aina ajoittain vapaakaupan puolustajana esiintyvä USA ei salli jotain yrityskauppaa tai päästä jotain kilpailukykyistä tuotetta sen markkinoille jollain tekosyyllä. Tällaisesta  esimerkkinä Huawein puhelimet. (22) Trumpin kauppasodat tuloksineen ovat vielä toistaiseksi oma kirjoittamaton lukunsa. Yhdeksi erikoisimmista esimerkeistä protektionismista sopinee se, että Yhdysvaltain eri satamien välillä saa liikennöidä vain siellä valmistetuilla aluksilla. (23)

Luonnollisesti Yhdysvallat käyttää kaikkia keinojaan myös YK:ssa. Venäjä on käyttänyt YK:n turvallisuusneuvostossa veto-oikeuttaan kaataakseen Yhdysvaltain päätöslauselmaluonnoksen Syyrian sotaa koskien. Laskelmien mukaan se olisi tässä yhteydessä 14. kerta. Yhdysvallat on puolestaan vuodesta 1980 laskien käyttänyt veto-oikeuttaan 38 kertaa estääkseen Israelin-vastaiset päätöslauselmat. (24)

Maailman suurin veroparatiisi

Kansan Uutisten artikkeli kertoo, kuinka kansainvälinen verokeinottelua vastustava Tax Justice Network rankkasi viime vuonna veroparatiisit. Yhdysvallat oli listalla peräti kolmantena Sveitsin ja Hongkongin jälkeen. Merkittävimpänä veroparatiisina pidetty Panama on sijalla 13. Heinäkuussa 2015 allekirjoitti 53 maata OECD:n aloitteesta syntyneen sopimuksen verotietojen automaattisesta vaihdosta. Yhdysvallat ei ole allekirjoittanut sopimusta. (25)

USA:n liittolaisena – varsinkaan entisenä - ei ole hyvä olla. Erinäisten käänteiden jälkeen sen entisistä tiedustelu- ym. kumppaneista Gaddafi ja Ceausescu vaimoineen ammuttiin ja Saddam Hussein hirtettiin kameroiden edessä. Iltapäivälehdistön kaikkein vinksahtaneinta uutismateriaalia edustanee Ilta-Sanomien juttu siitä, kuinka Saddamin velipuolen, Barzan Ibrahim al-Tikritin, pää irtosi hirtettäessä pyövelin laskuvirheestä.

USA ylläpitää myös yksityisarmeijoita kuten silmittömästä ammuskelustaan tunnettu Blackwater Irakissa ja sen seuraaja Academi tiettävästi nyt myös Ukrainassa. (26)

Pariisin ilmastosopimuksesta puuttuu vain yksi merkittävä teollisuusmaa: USA. (27)  Se ei ole myöskään ratifioinut tai tunnusta YK:n lapsen oikeuksien sopimusta, biodiversiteettisopimusta, Ottawan miinakieltosopimusta ja kansainvälistä merisopimusta ja kansainvälistä rikostuomioistuinta.

USA on jäänyt pois myös naisten ja vammaisten oikeuksia suojelevista sopimuksista. Yle tietää kertoa, että YK:n piirissä on solmittu yhteensä 18 ihmisoikeussopimusta ja lisäpöytäkirjaa. Yhdysvallat on ratifioinut niistä vain viisi. (28)

Lapsen oikeuksien sopimuksessa kielletään mm. lasten kuolemantuomiot. Vuosina 1973-2017 Yhdysvalloissa teloitettiin 22 ihmistä alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta. Nuorin oli rikoksentekohetkellä 16-vuotias. (29) Yhdysvaltain katsotaan vastustavan sopimusta, koska se haluaa itse päättää nuorten seksuaalikasvatuksesta. Sellaista ei haluta tarjota etenkään konservatiivien hallitsemissa osavaltioissa ja juuri siitä syystä nk. raamattuvyöhykkeellä on ollut kaikkein eniten teiniraskauksia. Myös AIDS ja sukupuolitaudit ovat yleistyneet nuorten keskuudessa samasta syystä. (30)

Lait on tehty rikottaviksi

Yhdysvallat ei ”tietenkään” ole mukana YK:n ydinasekieltosopimuksessa ja on painostanut ainakin Ruotsia allekirjoittamasta sitä. Sopimuksesta jättäytyneen Suomen kohdalla painostusta tuskin  tarvittiin. (31)

ABM-sopimuksen ajatuksena puolestaan on, että mikäli joku osapuoli onnistuisi kehittämään puolustusjärjestelmän, joka torjuisi toisen puolen ydinohjukset, tämä itse asiassa kasvattaisi ydinsodan riskiä koska silloin kauhun tasapaino järkkyisi. Tällaiset järjestelmät haluttiin kieltää. Kuinka olla, Yhdysvaltain presidentti George W. Bush ilmoitti, ettei aio noudattaa sopimusta (32). Puolaan ja Romaniaan sekä joillekin aluksille asennettu Aegis-ohjuskilpi on juuri tällainen ABM-sopimuksen vastainen luomus.

Tähän liittyy Sauli Niinistön nyt jopa naiivilta vaikuttava aloite lentokoneiden tunnistamiseen käytettävien nk. transpondereiden käytöstä Itämerellä, jotta tunnistamattomien lentokoneiden aiheuttamat vaaratilanteet vältettäisiin. Niinistön ehdotus sopi Venäjälle, jonka katsottiin toimineen vastuuttomasti ja vaarallisesti lähestyessään hävittäjillään Naton laivastoa Itämerellä. Natolle ja sen johtovaltiolle USA:lle Niinistön ehdotus ei tosiasiallisesti sopinut eikä se ole edennyt.

Nuo mainitut lennot olivat Venäjän reaktio Aegis-aluksen liikkeisiin. Yksi aluksista purjehdittiin Venäjän puolustuskyvyn testauksen vuoksi kohti Kaliningradia ja reaktionopeuden ja -etäisyyden perustella pyrittiin selvittämään, kuinka nopeasti Venäjä kykenee vastaiskuun tai mahdollisesti myös, kuinka Kaliningradista lähetetyt Iskander-ohjukset olisivat torjuttavissa. Mannertenvälisiä ohjuksia Kaliningradissa ei ole. Niitä ei ole tietenkään myös Iranilla, jota vastaan ohjuskilpi mukamas luotiin.

Omat lait ja jo allekirjoitetut sopimukset ovat USA:lle usein vain rikkomista varten. Yhdysvallat on rikkonut viime aikaisissa sodissaan Haagin sopimuksia, Nürnbergin periaatteita, YK:n peruskirjaa, Geneven sopimuksia, kidutuksen vastaista sopimusta, tavanomaisia aseita koskevaa sopimusta ja kansanmurharikoksen estämistä ja rankaisemista koskevaa sopimusta. Lisäksi sodista vastuulliset päättäjät ja joukot itse ovat rikkoneet edelleenkin sotarikoslakia, USA:n rikoslakia ja USA:n perustuslain 6. artiklaa. (33)

Klaanit ja asejoukkiot hallituksen tilalle

Jos katsotaan ihan lähivuosilta USA:n ja sen liittolaisten asein demokratisoimia maita eli Afganistania, Irakia ja Libyaa, hankkeiden ei kai voi sanoa ihan onnistuneen?

Libya oli Afrikan vaurain maa, joka ei enää tukenut ja harjoittanut terrorismia. Gaddafin Libya vaihtoi tiedustelutietoja länsivaltojen kanssa ja rakensi toimivat suhteen länteen. Se vapautui kauppasaarrosta ja poistettiin Yhdysvaltain ”pahan akselin” valtioiden joukosta. Libya solmi länsivaltojen kanssa myös toimivat kauppasuhteet aseostoineen ja öljysopimuksineen. (34)

Kaikesta huolimatta maa päätettiin tuhota – ilmeisesti vääränä pidetyn yhteiskuntajärjestelmänsä vuoksi ja onhan Libyalla myös öljyvaroja jaettavaksi. Nyt Libyaa pitävät hallussaan erilaiset klaanit ja asejoukkiot eikä sitä käytännössä ole valtiona olemassa tuskin edes valtiorajoineen. Se paljoudessa selittää Libyan alueen kautta kulkevan, Saharan eteläpuolisesta Afrikasta Eurooppaan tulevan pakolaisvirran.

Yhdysvalloilla liittolaisineen on myös merkittävä osuutensa Syyrian konfliktissa. USA sotii siellä juuri nyt yhtenä kuuman sodan osapuolena ja oli jo aluksi taustalla tukemassa Venäjän liittolaisen al-Assadin vastaista arabikevättä Syyriassa (35) ja jo mainitusti myös islamisteja Afganistanin tapaan.

Yhdysvaltain omaa demokratiatilannetta ja yhteiskunnan tilaa kuvannee mustien ja latinojen johdonmukainen syrjintä, mustien äänioikeuden tosiasiallinen rajoittaminen, vankiluvut, kuolemantuomiot, poliisiväkivalta ja vaikkapa tarkistuslaskennan keskeyttäminen ja vähemmän ääniä saaneen ehdokkaan, George W. Bushin, valinta presidentiksi joidenkin mielestä oikeuden poliittisella päätöksellä. (36)

Tätä Yhdysvaltain sairaskertomusta voisi jatkaa loputtomiin ja tarkastella vaikka USA:ta teokratiana, sen Lähi-Idässä käymiä sotia öljysotina ja USA:n pyrkimystä soveltaa omia lakejaan maailmanlaajuisesti.

Nato tarvitsee turvatakuumme?

Nyt, kun natottaminen käy Ukrainan tapahtumien seurauksena kuumimmillaan ja Suomelle sekä vaaditaan että tarjotaan niin kutsuttuja turvatakuita tosiasiassa Venäjää vastaan, lienee hyvä tietää jotain oleellista, mutta julkisuudessa harvoin kuultua omasta puolustuksestamme. Lainaus on suoraan ”hevosen suusta” eli Gustav Hägglundin puheesta Karjalan liiton kesäjuhlilla Lahdessa 17.6.2012.

Hägglund on kuten tunnettua puolustusvoimain aiempi komentaja ja Euroopan unionin sotilaskomitean puheenjohtaja vuoteen 2004 saakka.

”Pystytäänkö koko maata puolustamaan kun sodan ajan vahvuus laskee 230 000 mieheen?

Kyllä pystytään. Maanosassa, jonka maat kilvan leikkaavat asevoimiaan, on Suomen 230 000 mieheen supistetukin armeija vahva tekijä. Se on monta kertaa suurempi kuin minkään vertailukelpoisen maan, kuten muut pohjoismaat. Se on samaa kokoluokkaa kuin meitä yli 10 kertaa väkirikkaampien Englannin, Ranskan tai Saksan. Turha on pelätä, ettei meitä kriisin tullen huolittaisi liittolaiseksi; lähes ainoana puolustuksestaan huolehtineena maana meille kyllä riittäisi kosijoita yli tarpeenkin.”

Ottamatta enempää kantaa Hägglundin puheessaan esittämiin muihin mielipiteisiin edelliseen voi kuitenkin lisätä sen, että paitsi aseemme ja joukkomme myös ilmatilamme ja maa-alueemme kiinnostavat Natoa: nykyiset Nato-maat eivät luonnollisestikaan halua käydä sotaa omalla maaperällään, vaan haluavat Suomen puskurikseen täysimittaisen sodan varalta. Lisäksi ne haluavat jo nyt saarrostaa sekä painostaa Venäjää sotilaallisesti alueeltamme ja myös suomalaisten joukkojen luoman uhan avulla.

Hägglundin viimeinen virke kannattaa lukea ajatuksella. Sellainen suursota, jossa Nato ja Venäjä olisivat vastapuolina, syttyisi hyvin todennäköisesti muualla kuin Suomessa. Kun joukkomme ovat noinkin merkittävät, Nato-maana Suomi joutuisi silti joko aloittamaan sotatoimet Venäjää vastaan omalta alueeltamme tai Suomi joutuisi luovuttamaan Hägglundin mainitsemille kosijoille joukkojaan ja kalustoaan. Venäjä puolestaan joutuisi tekemään iskuja sotilas- ja siviilikohteitamme vastaan molemmissa edellä mainituissa tapauksissa.

Maasodan laajeneminen Suomen alueelle riippuisi sotamenestyksestä, sodanpäämääristä ja ennen kaikkea siitä, kuinka suojattomaksi Suomen alue jätettäisiin liittokunnan mahdollisesti käyttäessä Suomen parhaita joukkoja ja kalustoa sen omiin tarpeisiin sodan painopistesuunnalla. Ilmeisesti koko maata ei voitaisi puolustaa liittoutuneena, mutta liittoutumattomana kylläkin, kuten Hägglund edellä arvioi.

Mitään noista uhista ei tietenkään ole niin kauan kuin pysymme Naton ulkopuolella. Venäjähän ei ylipäätään tunne sotilaallista mielenkiintoa Suomea kohtaan niin kauan kuin emme itse anna siihen aihetta liittoutumalla sen vihollisten kanssa ja ryhdy samalla uhkaamaan Venäjää sotilaallisesti.
_________
Päivitys 12.10.2014

Toimittaja Sami Lotila kirjoittaa Helsingin Uutisten viikonloppunumerossa (11-12. lokakuuta 2014), että Viron halulla, jopa painostuksella, saada Suomi Naton jäseneksi on itsekäs tausta. Lotilan mukaan Naton avulla Viro haluaa siirtää vastuuta maanpuolustuksestaan Suomelle.

Taustalla on Viron puolustusvoimien heikkous: Virolaisista asevelvollisuusikäisistä vain 30 % käy armeijan. Maalla on vaikeuksia saada edes 2500 miestä ikäluokastaan varusmiespalvelukseen. Suomessa vastaava luku on 27 000. Lotila kirjoittaa edelleen, että Virolla on ilmavoimat, mutta ei hävittäjiä, merivoimat ilman taistelualuksia ja panssarivoimat ilman panssareita. Niinpä ”Jos Suomi liittyisi, jäisi Naton artiklan viisi toteuttaminen eli muiden Nato-maiden puolustaminen Viron kohdalta Suomen harteille.”

Ja edelleen: ”Suomen Nato-jäsenyys merkitsisi virolaisille samaa, mikä on usein jo totta sosiaaliturvan kohdalla. He hakevat Suomesta sen, mitä eivät kotimaastaan saa.”

Lotila unohtaa mainita häveliäästi työpaikat. Suomeen on muuttanut vuoden 2014 alkuun mennessä 38 000 virolaista. Lisäksi 15 000 virolaista työskentelee Suomessa väliaikaisesti.

Sopulit sotajalalla

Joukko eurooppalaisia lehtiä on julkaissut sunnuntaina 27.7. päätoimittajiensa allekirjoittaman, Euroopan poliittisille johtajille suunnatun avoimen kirjeen. Sen on laatinut puolalaiseen Gazeta Wyborczan päätoimittaja Adam Michnik.

Julkaisijat ovat Le Monde, Die Welt, El País, La Stampa, de Volkskrant, Der Standard, Hospodarske Noviny, Denník SME, Dario de Noticias ja Lietuvos Rytas sekä Dagens Nyheter. Julkaisijoiden kirjo yltää siis maltillisesta vasemmistosta konservatiiveihin.

Eurooppaa vaadittiin puhumaan Putinille ”selkeästi”. Hänet rinnastettiin pienen mutkan kautta Hitleriin ja Staliniin, pidettiin seikkailijana vaan ei poliitikkona ja syytettiin sotaisasta imperialismista, kovakorvaisuudesta ja palkkasoturien sekä aseiden lähettämisestä Ukrainaan. Kriisin katsottiin alkaneen Krimin liittämisestä Venäjään.

Euroopan maita päätoimittajat vertasivat neutraaliin Sveitsiin. Turha lepsuus Putinia kohtaan koskisi erityisesti poliitikkoja ja liike-elämän eliittiä.

Nyt tuon olisi muututtava ja valtioiden olisi yhdessä ryhdyttävä myötäilyn sijaan painostamaan Putinia, jolle on enää turha puhua. Sen sijaan ”EU:s medlemmar bör sätta in alla påtryckningsmedel: stoppa all leverans av vapen till Ryssland, införa ekonomiska och politiska sanktioner. Sammanhållning mot Putin är det verkliga svaret på Ukrainakrisen.”

Helsingin Sanomat julkaisi kirjoituksen pääkirjoituksenaan, mutta kaunisteltuna, sillä tuollainen yksisilmäisyys ja hatarien oletusten sekä ennakkoluulojen varassa öykkäröinti ei ole meillä uskottavaa.

Niinpä alkutekstin sotaisasta Putinista lievennetään "riidanhaluinen". Väite, että Putin ei olisi edes poliitikko, jätetään pois. Myös maininta aselasteista, joita ei ole voitu näyttää toteen, katoaa. Väitteet imperialismista toistetaan, mutta jätetään sitaateissa Adam Michnikin suuhun.

Noin tehden HS ilmoitti jälleen kerran kuuluvansa Venäjän-vastaiseen rintamaan, mutta halusi samalla esiintyä sisäsiistinä ilman mediakumppaniensa heittämää oksennusta omassa kravatissaan.

Pakotteiden hintalappu ei haittaa: ”Jokainen pakotetoimi koskee myös EU-maiden etuihin. Mutta mikä hinta olisi sillä, että länsi katsoisi sivusta ja antaisi asioiden edetä omalla painollaan Putinin haluamaan suuntaan? Tai katsoisi, että niin sanottu markkinavoimien reaktio riittää?”

Toisten kustannuksella on helppo vaatia. Yhdysvallat, ja ne maat, joilla ei ole merkittävää Venäjän-kauppaa, toimivat samoin.

Alkutekstissä pakotteiden perusteiksi oli mainitusti katsottu lähinnä Putinin henkilökohtainen vallanhalu ja pahuus sekä Venäjän imperialismi. Meillä tuollaiset väitteet särähtäisivät korvassa. Niinpä HS oli lisännyt syiden joukkoon epämääräisemmin Venäjän tavoitteiden estämisen ja EU:n uskottavuuden.

Venäjän tavoitteita ja syitä ei enää paremmin pohdittu. Koska Venäjän osalta tilanne on olevinaan noinkin selkeä, muiden Ukrainassa touhuilevien tahojen tavoitteet lienevät sitten hyviä.

Koska noin on, etenkään Yhdysvaltain syitä ja tavoitteita ei ole suomalaismediassa juuri avattu. Sekin millä mandaatilla Yhdysvallat Ukrainassa toimii, on jäänyt medialta täysin pohtimatta.

Viesti lukijoille kuuluu, että Yhdysvalloilla on avoin valtakirja kaikkeen, mitä se koskaan keksii tehdäkään. Venäjän perusteltu huoli omasta turvallisuudestaan lähialueellaan selitetään puolestaan sen pyrkimykseksi maailmanherruuteen. Näin Venäjä ja Yhdysvallat ovat vaihtaneet hämmästyttävästi paikkaansa.

Tuhannen miljardin onnettomuus

New York Times kertoi tällä erää ensimmäisenä, että Afganistanin maaperästä olisi löydetty valtavia mineraaliesiintymiä:

"The previously unknown deposits - including huge veins of iron, copper, cobalt, gold and critical industrial metals like lithium - are so big and include so many minerals that are essential to modern industry that Afghanistan could eventually be transformed into one of the most important mining centers in the world, the United States officials believe.

An internal Pentagon memo, for example, states that Afghanistan could become the "Saudi Arabia of lithium," a key raw material in the manufacture of batteries for laptops and BlackBerrys. [...]

"There is stunning potential here," Gen. David H. Petraeus, commander of the United States Central Command, said in an interview on Saturday. "There are a lot of ifs, of course, but I think potentially it is hugely significant." 

Jää vaikutelma, että kenraali tulee pyytämään lisää joukkoja myös USA:n liittolaisilta. Miten tahansa, kaikki suomalaiset mediat ehättivät kertomaan tuon ilouutisen sellaisenaan. Taloussanomat jatkoi osaltaan tiistaina 15.6. Se tutki asiaa ja lainasi aikakauslehti Wiredia. Taloussanomien toimittaja onnistui näin ihan tavallisena lehdenlukijana paljastamaan, että Yhdysvaltain puolustusvoimat ja geologit ovat tienneet jo vuosien ajan Afganistanin mineraalivarannoista.

Tuossa ei tosin ollut mitään uutista. Kaikki muut paitsi Taloussanomat ja Wired ovat tienneet malmivaroista monet vuodet. Uutisarvoista olisi vaikkapa se, että nyt "löydettyjen" mineraalien määrät ja arvot ovat lähinnä mielikuvituksen tuotetta ja se mitä on tosiasiassa löydetty, näyttää myydyn ulos Afganistanin tulevaisuuden kannalta lyhytnäköisesti.

Tuhannen ja yhden vuoden tarinat

Aarteesta, jonka arvoksi USA on maininnut 908 miljardia, 421 miljardia on kerrotun mukaan kiinni rautamalmissa.

Afganistanin kaivosministeri on puolestaan kertonut vuonna 2008, että Baimiyan maakunnassa sijaitsevassa  rautamalmikaivoksessa olisi 60 miljardia tonnia ("60 billion tonnes") rautaa sisältävä varanto. 60 miljardia tonnia on noin neljännes maailman tunnetusta varannosta - yhdessä louhoksessa. Tähän saakka suurin tunnettu rautamalmivaranto on ollut Venäjällä. Koko sen valtavalta alueelta on löydetty 14 miljardia tonnia.

Jos Hajigagin louhoksen malmi olisi kohtuullisen hyvälaatuista eli 60-prosenttista, sitä olisi malmina 100 miljardia tonnia. 60-prosenttisen malmin arvo on ainakin 60-70 dollaria tonnilta. Nyttemmin hinta on ollut 120-140 dollaria.

Näin ollen louhoksen arvo olisi vähintäänkin 6000 miljardia dollaria. Aika paljon enemmän kuin USA:n kertoma jo sinänsä valtava 421 miljardia. Ilmeisesti USA ei halunnut toistaa uskottavuussyistä Hamid Karzain hallituksen kaivosministerin kehuskelua siitä, että malmia riittää tuhanneksi vuodeksi.

Ministerin mukaan louhos on ollut tarkoitus saada tuotantoon viime vuoden aikana. Siitä ei löydy tietoja, mutta kaivoksen ja Pakistanin rautatieverkon yhdistävää rataa ei ole rakennettu, joten tuotantoa ei voi kaupallisessa mittakaavassa olla. Afganistanissahan ei ole rautatieverkkoa käytännössä lainkaan, eikä voikaan olla niin kauan kuin talebanit voivat estää rakentamisen ja vielä helpommin liikennöinnin.

Rauhattomuudet voivat jatkua kymmeniä vuosia: Britannian puolustusvoimien komentajaksi noussut kenraali Sir David Richards arvioi elokuussa 2009, että brittien läsnäolo jatkuu alueella vuoteen 2050. Ehkä läsnäololle on muitakin syitä kuin rauhattomuudet, kuten Richards haastattelussa vihjaisi.

Miten kupari tulisi arvostaa?

Yhdysvallat arvoi, että Afganistanista löytyy kuparimalmia nykyhinnoin 274 miljardin dollarin arvosta. Kuparivaranto vastaisi näin arvoltaan maailman ylivoimaisesti suurimman kuparintuottajan Chilen 10 vuoden tai maan suurimman kupariyhtiön Codelcon lähes 100 vuoden vientiä. Löytö olisi rautamalmin tavoin jättimäinen.

Pelkästään Kabulin lähellä Anyakissa olevan varannon pitäisi olla toissavuonna kerrotun mukaan arvoltaan 88 miljardia. Afganistanille kuparin arvo on huomattavasti pienempi, sillä kiinalaiset voittivat vuonna 2007 kaivossopimuksen Anyakiin kuparista yhteensä 15 miljardilla. Siitä 3 miljardia kuluu erilaisiin rakennushankkeisiin, joita ei ole tiettävästi vielä käynnistetty. Vuotuinen korvaus 30 vuoden sopimuksesta on 400 miljoonaa dollaria. Silti Kiinan tarjousta pidettiin peräti avokätisenä.

Mitä kuparin hintaan tulee, sen määrittäminen ylipäätään on vaikeaa. Vuodesta 1997 aina vuoteen 2004 saakka kuparin hinta oli säännöllisesti alle 2000 dollaria tonnilta. Vuosina 2006-2008 hinta kohosi huomattavasti ja kävi lähes 9000 dollarissa kunnes putosi nopeasti 3000 dollariin. Sieltä se on lähes yhtä nopeasti noussut muiden raaka-aineiden seurassa nykyiselle noin 6500 dollarin tasolle. Tuo hinta ei perustu teolliseen kysyntään - sehän on laskenut - vaan raaka-ainepelurien vedonlyöntiin.

Kuparin louhimiseen ja kuljettamiseen tarvitaan samanlaista kallista tekniikkaa, investointeja sekä työrauhaa kuin rautamalmin hyödyntämiseen.

81 miljardia - tai ainakin jotain

Niobium tunnetaan meillä yhä niobina ja englanninkielisissä maissa niobiumin ohella columbium-nimellä. Raportissa sen arvoksi katsottiin 81 miljardia ja kolmanneksi suurimmaksi. Kuten kuparin myös niobin hinta on sijoittajia kiinnostavana arvometallina noussut voimakkaasti. Vuonna 2009 yksi tonni maksoi noin 40 000 dollaria, vuonna 2005 kolmasosan tuosta.

Korkeasta hinnasta huolimatta niobista ei ole pulaa. Yksin Brasilian Araxásta löydetty esiintymä riittää koko maailman 500 vuoden tarpeisiin muidenkin kuin brassien itsensä mukaan.

Brasilian lisäksi niobia tuotetaan esimerkiksi Kanadassa ja Australiassa. Myös Savukosken Soklissa on niillä "tämän päivän hinnoilla" useiden miljardien arvoinen hyödynnettävissä oleva varanto.

Kuten kuparin myöskään Afganistanin niobin arvoa ei voi luotettavasti määritellä tämän päivän markkinahinnoin. Vielä vähemmän tämän päivän hinta sopii Afganistanin saaman hyödyn arvioimiseen, sillä niobikin luovutettaneen pitkäaikaisella sopimuksella esimerkiksi jollekin teräsjätille. USA voi olla kiinnostunein, koska sillä ei ole mittavan terästeollisuutensa tarvitsemaa omaa tuotantoa lainkaan. Lisäksi niobilla on runsaasti käyttöä aseteollisuudessa.

Litium loppuu vuonna 3012?

New York Timesin artikkelissa mainittiin myös ladattaviin akkuihin käytettävä litium. Sen pitäisi tehdä Afganistanista "litiumin Saudi-Arabia". Tällä hetkellä sitä on 40 % litiumista tuottava Chile, jonka maaperässä on noin kolmannes kaikesta tunnetusta varannosta. Chilen varannot näyttäisivät loppuvan nykyisellä tuotantovauhdilla runsaan  tuhannen vuoden kuluttua.

Myös muihin raportissa arvioituihin mineraaliesiintymiin ja niiden tulevaan arvoon kannattaa suhtautua kriittisesti. Julkisuuteen kerrotut määräthän ovat enintään arvioita eikä kaikkien varmojenkaan mineraalivarojen voi kuvitella tulevan hyödynnetyiksi.

Joidenkin raaka-aineiden tuotanto on riippuvaista esimerkiksi kuparin ja teräksen varaan rakennetusta teollisesta infrasta tai ne saadaan talteen sivutuotteina. Esimerkiksi Suomessa kuparintuotannon yhteydessä saadaan sivumetalleina talteen kultaa, hopeaa, seleeniä, platinaa ja palladiumia. Afganistanin kohdalla niistä iso osa voi olla matkaamassa Kiinaan kuparimalmin kylkiäisinä.

Ostaisitko nyt siirtomaasodan?

Puheet Afganistanista Saudi-Arabiana saavat toiveikkaammat uskomaan, että maa voisi joskus nousta jaloilleen teollisuusmaiden investoinnein. Voi käydä toisinkin, mikäli käytännössä USA:n asettama Karzain hallitus luovuttaa maan raaka-ainevarat ulkomaisille yhtiöille kymmeniksi vuosiksi ja Afganistan jää pelkän halvan työvoiman ja raaka-aineiden lähteeksi.

Se ei ole tuntunut huolettavan ketään. Esimerkiksi yhdysvaltalaisessa Foreign Policy -julkaisussa pohdittiin, valuuko USA:n asein hankkima etumatka kiinalaisille.

Mahdollisia kaivostuloja pitää suhteuttaa varsinkin unikon viljelystä saataviin tuloihin - jopa puolet 30 miljardin kokoisesta kansantuotteesta. Juuri ne tulot pitäisi korvata jotenkin, jotta talebanien rahoituspohjan ja rahoillaan ja kenties muullakin toiminnallaan hankkimansa kannatuksen voisi murentaa. (Näin jos oletetaan, että talebanien murskaaminen on ainoa vaihtoehto, eikä heidän mielipiteitään Afganistanista tarvitse puolenvaihdon jälkeen lukea kuin tähtäimen läpi.)

Se ei ole mahdollista siten, että mahdolliset luonnonvarat myydään nopeasti ja pelkkinä raaka-aineina USA:n asettaman hallinnon toimesta. Mikäli niin tehdään kuten näyttää, länsiliittouman rooliksi jää pelkkä ryöstösaaliin vartiointi ja kansallisvarojen uusjaosta pakostakin syntyvän tyytymättömyyden tukahduttaminen. Ehkäpä se on tarkoituskin?

Joka tapauksessa Suomen nykyisessä USA-keskeisessä ulkopoliittisessa ajattelussa ja yleisessä ilmapiirissä tuollaiseen osallistumisessa ei nähtäne mitään ongelmaa, vaan eniten huolta tuottanee se, saadaanko sitten joskus avattavat louhokset täytettyä suomalaisella kaivostekniikalla.

Israel 729

Jos haluat välttää tai suosia israelilaisia tuotteita, alkuperämerkintöjen puuttuessa yksi tapa tunnistaa ne on internetin boikottilistojen [1,2] ohella tarkistaa tuotepakkauksessa näkyvä viivakoodi. Koodin alla olevassa numerosarjassa Israelin tunnuksen kolme ensimmäistä numeroa ovat 729. Jos tuo numerosarja löytyy kassalla luettavaksi tarkoitetusta koodista, tuote on valmistettu Israelissa ostitpa sen mistä maasta tahansa.

729-koodia ei kuitenkaan löydy, jos tuotteen raaka-aineet ovat israelilaista alkuperää ja ne on jalostettu tai pakattu vaikkapa Suomessa. Esimerkiksi elintarvikkeissa voi noin olla useinkin. Maataloustuotteiden tuonnin osuus koko noin 94 miljoonan euron arvoisesta Isrelin-tuonnista on kuitenkin vain noin 15 miljoonaa euroa, josta hedelmien ja vihannesten osuus on noin 9 miljoonaa. Joten ottamalla tai jättämällä Jaffat hyllyyn voi tehdä siltä osin jo paljon.

Vaikka Suomeen ei tuoda israelilaisia eläinperäisiä tuotteita kuin harvinaisuutena, niitä viedään muihin maihin. EU-alueelle saapuvien tuotteiden täytyy olla valmistettu hyväksytyssä laitoksessa. Lista niistä löytyy täältä. Esimerkiksi Ben&Jerry's -jäätelö voisi hyvinkin jossain Etelä-Euroopassa olla israelilaista alkuperää.

Israelin-matkailu ei ole kovin merkittävää. Suomen Israelin suurlähetystön mukaan suomalaisia käy Israelissa muutamia tuhansia vuodessa. Samaan aikaan suomalaiset kuluttavat kaikkeen vapaa-ajan matkailuun noin 6-7 miljardia euroa ja tekevät noin 3 miljoonaa ulkomaanmatkaa vuosittain. Joten koko matkailun kannalta marginaalisilla valinnoilla saa aikaan ellei muuta, ainakin näyttäviä muutosprosentteja ja tukee tai varsinkin on tukematta sellaisen valtion hallitusta, jossa on esimerkiksi poliittisia vankeja.

Israelissa heitä on Amnesty Internationalin mukaan 8000, arabilähteiden mukaan jopa 11 000. Viimeksi tuollaisen boikottikehotuksen on antanut kirjailijoiden sananvapausjärjestön PEN:n puheenjohtaja John Ralston Saul - Israelin boikottilistaltaan tyystin unohtaen.

Valitun kansan fanit

Israel kävi sieppaamassa kansainväliseltä merialueelta kuusi alusta, otti vangikseen lähes 500 ihmistä ja surmasi itse ilmoittamansa mukaan yhdeksän Gaza-aktivistia. Kaikki nuo teot ovat tuomittavia ja täysin yksiselitteisesti kansainvälisen oikeuden vastaisia. Tuon käsittämisen ei pitäisi tuottaa kenellekään vaikeuksia.

Kansainvälinen yhteisö onkin tuominnut Israelin teot jyrkästi. Myös yleensä pidättyvästi toimiva Suomi on valtiona reagoinut harvinaisella tavalla ja kutsunut Israelin suurlähettilään kuultavakseen.

Tässä valossa on erikoista, että Israelin väkivallalle ja sieppaukselle löytyy Suomesta hyvin paljon ymmärtäjiä, keitä sitten lienevätkään.

Asiantuntijat Esson baarista

Osa näkee Gaza-aktivistien surmaamisen arkipäiväisesti "mitäs lähdit" -kysymyksenä. Eli kun Israelin väkivaltaisuus on vanhastaan tunnettua, ei pidä ottaa riskiä sen kohteeksi joutumisesta hyvässäkään tarkoituksessa. Jos niin tekee, väkivalta on uhrin syytä. "Sitä paitsi rättipäätkin kaivavat vain verta nenästään ja onko heitä pakko mennä sinne halaamaan."

Tuollainen rasistisia piirteitä sisältävä näkökanta on luonnollisesti täysin arvoton mutta hyvin yleinen.

Luvattu maa, valittu kansa

Kenties enemmistö kristillisen vakaumuksen omaavista näkee Israelin juutalaisille luvattuna maana ja juutalaiset valittuna kansana. Israelin tekoja ei tuolloin edes tarvitse puolustaa lakien ja yleisen oikeustajun näkökulmasta - se ei olisi mahdollistakaan.

Tämän kirjoittajan ateistikäsityksen mukaan Raamatusta ei silti voi johtaa israelilaisille lupaa esimerkiksi surmata kenet tahansa, missä tahansa, milloin tahansa ja jokaisesta haluamastaan syystä. Esimerkiksi siitä, että joku yrittää ruokkia ja lääkitä Gazan piirityksen vuoksi kärsimään joutuneita.

Lisäksi koska Raamattu ja kristinusko katsotaan uskonnollisesti suuntautuneiden parissa länsimaisen moraalin ja etiikan perustaksi, voidaan luonnollisesti katsoa, että edellä mainituista johdettu lainsäädäntö on myös uskovia velvoittavaa.

Näin Israel ja kristityt myötäilijänsä ovat ilmeisesti poikenneet paitsi maallisista laeista myös Raamatun opetuksesta. Sitä kuulee mainittavan synniksi. Olisi mielenkiintoista kuulla, miksi ei tällä kertaa niin olisi?

Artikkelitoimittajan arkiruokaa

Kolmas myötäilijöiden ryhmä löytyy Lähi-Idän -kysymystä poliittisen oikeiston näkökulmasta tarkastelevien joukosta. Fiksuimmillaan he asettavat ongelmat historian ja poliittisen maantieteen kehykseen, jollainen on tietenkin sinänsä perusteltua.

Israel esitetään kuitenkin vain historian arabivaltojen keskelle tuomana ajopuuna ja nyttemmin lännen etuvartiona, joka pelkästään puolustaa itseään annetusti vihamielisiltä ympärysvaltioilta. Vihan juuret nähdään jossakin syvällä ja ajallisesti etäällä mutta aina kulloinkin elävän sukupolven ulottumattomissa.

Tässä kehyksessä väkivallan katsotaan olevan luonnollista "kuten sodissa valitettavasti aina on" ja seurausta konfliktista paremminkin kuin sen osapuolten aseenkäytöstä. Etenkään Israelilta ei vaadita mitään vastaantuloa, ei varsinkaan omasta aloitteestaan, sillä syyllisiähän ovat mainitut historia, sodan julmuus ja maantiede.

Mahdolliset vaatimukset esimerkiksi Israelin kauppasaarrosta tai edes Israelin tuomitsemisesta leimataan idealismiksi lähinnä vain sillä perusteella, ettei sellainen ole vielä onnistunut.

Nyt nähdyt konkreettiset yritykset Gazan saarron murtamiseksi leimataan suorastaan naurettavaksi idealismiksi, jolla vain kärjistetään alueen kriisiä ja jollaisella ei ratkaista mitään isoja kysymyksiä. Sellaisiin ratkaisuihin kykenee perikonservatiiviseen tapaan ajatellen vain USA. Mutta koska USA:ssa on vaikutusvaltainen juutalaisyhteisö ja Yhdysvalloilla on alueella etuja puolustettavanaan, ei sekään onnistu.

Noin ajatellen koko Lähi-Idän ongelma on hyväksytty eräänlaiseksi ratkaisemattomaksi peliksi, jota on peräti mielenkiintoista seurata omasta aitiosta. Näyttää olevan, että toimittajakunnassa edellä kuvattu suhtautumistapa on yleinen. Luultavasti moni heistä ei voikaan antaa ihmiskunnalle anteeksi Etelä-Afrikan apartheidin purkamista tai Pohjois-Irlannissa syntynyttä rauhaa täysin mahdottomina ja ihmiskäsityksensä vastaisena.

Aivan oman joukkonsa toimittajakunnasta muodostavat ne, jotka ovat antaneet kynänsä Israelin käyttöön. Hyvä esimerkki tuollaisesta julkaistiin tätä kirjoitettaessa vain muutamia minuutteja sitten. Uusi Suomi kertoo STT:n tuottamalla uutisella Gazan selkkauksesta näin: Yllätyskäänne: Israel vapautti hakkaajat. Jutun kuvatekstissä esiintyy varsinainen hyväntekijä: "Israel ei aio nostaa syytteitä edes maan armeijan videoilla näkyviä hakkaajia vastaan."

Lähteinä on mainittu israelilainen Haarez-lehti, Aftonbladet, Guardian ja Ynet-sivusto. Lähteiksi olisi ilmeisesti kuulunut merkitä myös Israelin hallituksen tiedotusyksikkö GPO ja Israelin armeijan IDF:n Spokesperson Unit. Ehkä vain ne.

Kuvalähde: kuvankaappaus uusisuomi.fi-sivustolta. Kuvaa käsitelty.
Noudettu 2.6.2010 klo. 10.35

USA yrittää ratkaista pienimmän ongelmansa Afganistanissa

Iltasanomissa kerrotaan, että USA:n armeija olisi joutunut Afganistanissa perimmäisen ongelman eteen, koska jalkaväkitaistelijoiden M4-rynnäkkökiväärit ovat liian tehottomia

"M-4 kuitenkin ampuu 5,56 mm patruunoita, joiden tappokantavuus on 300 metriä. [...] 

Sen sijaan Afganistanissa on todettu, että viholliskosketus tapahtuu keskimäärin 600-800 metrin etäisyydeltä.

- Nato-joukkoja vastaan hyökätään jatkuvasti sala-ampujien käyttämillä aseilla, jotka saattavat olla peräisin jopa 1890-luvulta, kertoo Lontoon Imperial War Museumin kuraattori Paul Cornish.

Talebanien käyttämien isompikaliberisten aseiden raskaammat luodit kantavat pidemmälle kuin USA:n ja Nato-joukkojen aseet.

Vastaiskuksi US-armeija kaavailee jokaiseen jalkaväkikomppaniaan liitettäväksi yhdeksän tarkka-ampujan ryhmä, joiden aseina ovat uudet M-110 -tarkkuuskiväärit, joilla on pidempi kantavuus."

M4:n kantavuus on USA:n ja liittouman pienin, ei suinkaan perimmäinen, ongelma Afganistanissa. Muutamat M-110:t eivät ratkaise edes sitä. Voisikin kuvitella, että uutistoimisto AP:n tuottaman jutun lähde on jossain Yhdysvaltain asevoimien liepeillä.

Kyse on jälleen kerran tämän sodan epäsymmetrisyydestä: maailman suurin sotilasmahti USA pystyisi periaatteessa voittamaan aseellisesti tämän sodan, mutta kustannukset kävisivät liian kalliiksi toisaalla.

Niinpä USA ja muu liittouma on pakotettu käymään tätä sotaa joka tasollaan talibanien ehdoilla. Sissit voivat käyttää maastoa hyväkseen, valita ajan, paikan, maalit, tulenaloitustasan, eikä niiden tarvitse pitää mitään maastonkohtaa hallussaan, jolloin ne eivät joudu USA:n asejärjestelmien tulen kohteeksi. Talibanit voivat välttää myös käsiaseiden tulen.

M-110:t eivät strategiat-tason asetelmia muuta. Eivätkä muitakaan: M-110-kiväärejä tulee komppaniaa kohden yhdeksän. Niistä ehkä 1-2 saadaan vastaamaan tuleen talibanien ylläkön aikana, joten voimasuhteet eivät muutu käytännössä lainkaan.

Aseongelmatkin ovat toisaalla

IS:n julkaisemassa jutussa ongelmaksi nähtiin M4:n kantavuus. 5,56-kaliiberisena M4 on kuitenkin yhtä tehokas kuin talibanien 7,62 x 39-kaliiberiset AK-sukuiset rynnäkkökiväärit. Aseena M4 on kuitenkin huomattavasti epäluotettavampi ja vaikeammin huollettavissa kuin AK.

.308-kaliiberinen M-110 on M4:n tavoin M16:n perillinen. Jostakin syystä USA ei luovu tuosta epäonnistuneesta konstruktiosta, jota ei voida suorakaasutoimisena saada luotettavaksi. Sitä on yritetty jo 45 vuoden ajan. M16:n tyyppinen rakenne on myös valmistusteknisesti monimutkainen ja aseessa on ilmennyt Afganistanista raportoidun mukaan suorakaasutoimisuuden aiheuttamien alituisten häiriöiden lisäksi ongelmia lippaissa ja etenkin ulosvetäjän kynsissä, jotka katkeilevat.

Jutussa mainitut 1890-luvun aseet lienevät 7,62x53R-kaliiberin Mosin-Nagant -lukkoisia sotilaskivääreitä eri versioinaan. Niitä on tarkka-ampujan aseiksi ajanmukaistettuina käytössä myös Suomen armeijalla. Myöskään reunakantaisena vanhahtavassa patruunassa ei ole mitään huomauttamista. Sen luodin lentorata on sama kuin lähisukulaisensa .308:n mutta patruunatyyppi on jopa sinänsä erinomaista .308:aa tarkempi.

Onko Suomi sodassa?

Tuon kysymyksen vatvomiseen on käytetty runsaasti palstamillejä, ja sen toteamiseen, ettei ole, niin paljon taitoa kun senkertaisella pohdiskelijalla sattuu olemaan.

Joillakin on nyt kova tarve selittää tyyliin "ei tässä mitään sodassa olla", jotta pian Suomeen tulevat ruumispussit hyväksyttäisiin "rauhanoperaation" hintana ja sotapojat tapattaneiden johtajien vastuu näyttäisi keveämmältä.

Operaation vaaroja on samalla vähätelty ja niistä on osin vaiettu myös valtamediassa. Vasta nyt, kun arkkuja jo höylätään, on johtavien poliitikkojen taholta otettu kantaa ja uutisoitu myös riskeistä. Tuollainen on hyvin kaksinaamaista.

Tämä liittouman aiheuttamia ja kokemia tappiota seuraava sivusto kertoo varsin karusti sen, millaista sotaa Afganistanissa käydään.

Tässä näytteeksi eilisen uutissaldo. Vai pitäisikö sanoa "ruumissaldo". Se poikkeaa tavan mukaan melkoisesti Suomessa kerrotusta:

08/01/09 Reuters: Eight Taliban insurgents killed in Ghazni

Eight Taliban insurgents were killed and several wounded in an operation by Afghan and foreign troops in Ghazni''s Gilan district, Sherzai said.

08/01/09 Reuters: Six Taliban insurgentsm, two civilians detained in Ghazni

Six Taliban insurgents and two civilians were detained by Afghan and foreign troops after another operation in Ghazni''s Nawa district, Sherzai said.

08/01/09 Reuters: Roadside bomb kills three policemen in Baghlan province

A roadside bomb killed three policemen in the Dare Ghori district of northern Baghlan province, said senior officer Samuddin Kakar.

08/01/09 Reuters: Afghan police kill three insurgents in northern Kunduz province

Afghan police killed three insurgents and wounded 13 when their post was attacked in the Qale Zaal district of northern Kunduz province on Friday, the Interior Ministry said in a statement. One wounded insurgent and four suspects were detained.

08/01/09 AFP: Afghan campaign worker attacked, guard killed

Gunmen opened fire Saturday on a campaign manager for Afghan President Hamid Karzai''s re-election bid, killing a guard, while one French and three US soldiers died in other insurgent attacks, officials said.

08/01/09 AP: Afghan flees death by foot, air and flimsy boat

Two years ago, Ali Khosh Razaee bought his freedom. The price he paid was his brother. The brothers had fled Afghanistan for their lives, and a welder in neighboring Pakistan offered them a loan of $7,000 to be smuggled far from the region.

08/01/09 Bloomberg: French Soldier Killed in Afghanistan, Two Injured

A French soldier was killed and two others injured in a firefight with insurgents in Afghanistan, President Nicolas Sarkozy''s office said.

08/01/09 : DoD Identifies Marine Casualties (2 of 2)

Lance Cpl. Jonathan F. Stroud, 20, of Cashion, Okla...assigned to 2nd Combat Engineer Battalion, 2nd Marine Division, II Marine Expeditionary Force, Camp Lejeune...died July 30 of wounds suffered while supporting combat operations in Helmand province...

Itämeren kaasuputki: Gallupeilla YK:n merioikeussopimusta vastaan

MTV3 ja Satakunnan Kansa olivat päättäneet selvittää, mitä mieltä suomalaiset ovat Itämeren Nord Stream -kaasuputkesta.

"Suomalaisista lähes yhtä monta kannattaa kuin vastustaa Suomenlahden pohjalla kulkevan Nord Stream -maakaasuputken rakentamista.

MTV:n uutisten ja Satakunnan Kansan TNS Gallupilla teettämässä kyselyssä 46 prosenttia suomalaisista oli sitä mieltä, että Suomen tulisi antaa Venäjältä Saksaan kulkevalle putkelle rakennuslupa. 40 prosenttia vastaajista ei sen sijaan antaisi rakennuslupaa. 14 prosenttia vastanneista ei osannut sanoa kantaansa."

Myönteisimmin putkeen suhtautuivat demarit, kielteisimmin vihreät. Miehistä 62 % kannattaa putken rakentamista, naisista vajaa kolmannes.

Vastaajien ei voine vaatia tienneen, ettei putkea rakenneta Suomen alueelle eli aluevedelle, joka yltää noin 22 kilometriä rannikon ulkopuolelle, vaan valtiorajojen ulkopuolelle talousvyöhykkeelle.

Vielä kohtuuttomampaa olisi vaatia, että vastaajat tuntisivat, mitä on sovittu talousvyöhykkeen käytöstä ja hallinnasta Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa, jonka Suomikin on allekirjoittanut.

Sopimus antaa rantavaltiolle varsin suuret oikeudet talousvyöhykkeen hallintaan mutta se antaa laajoja ja yksiselitteisiä oikeuksia muillekin valtioille, myös sisämaavaltioille. Niinpä sopimuksen 58. artiklan mukaan kaikilla sekä ranta- että sisämaavaltioilla on alueelle merenkulun ja ylilennon vapaus ja vapaus laskea merenalaisia kaapeleita ja putkistoja. Lisäksi esimerkiksi putkiston tai kaapelien huolto on sallittua.

Tuosta sopimuksesta ja sen takaamista oikeuksista ei ole mainittu julkisuudessa ilmeisesti sanallakaan. Parempi tieto olisi nähtävästi vaikeuttanut joillekin sopivan kansalaismielipiteen hankkimista.

Sota on halpaa

Kiina ja Venäjä ovat molemmat esittäneet äskettäin, että dollarin tilalle pitäisi luoda uusi reservivaluutta. Ne ovat siis sanoneet, että USA:n taloudellinen herruus ja sen dollarin vuoksi saama ansioton etu pitäisi poistaa. Dollarin arvohan ei perustu yksin USA:n kansantalouden kilpailukyvylle, nyt jopa aiempaa vähemmän.

"Dollarinomistajana" USA on voinut muun saamansa edun lisäksi vaihtaa muilta mailta paperin hinnalla luonnonvaroja kuten öljyä ja mineraaleja. Venäjänkin kohdalla kävi niin, kun se ajautui dollaritalouteen ja dollareita virtasi maahan Venäjän tarvitseman setelistön verran. Tästä ei aiheutunut edes inflaatiovaaraa, sillä USA:n ulkomaankaupan osuus sen kansantaloudesta on hyvin pieni. Ja ainahan setelistöä voisi vetää pois.

Jotkut öljyntuottajamaat kuten Venäjä, Saddamin Irak ja Iran ovat jo aiemmin halunneet, että öljy noteerattaisiin muussa valuutassa kuin dollareissa. Tämän sanotaan viimeistään saaneen USA:n hyökkäämään Irakiin ja kaataneen Saddamin hallinnon. Sodissa ei olisi siis kyse yksin öljyvarojen fyysisestä hallinnasta, vaan USA haluaa säilyttää pääsyn niihin myös taloudellisesti. Sen on käytönnössä pakko, sillä maa on hyvin öljyriippuvainen ja koko infrastruktuuri on rakennettu edullisen öljyn varaan.

Sodat tulevat kalliiksi, joku voisi huomauttaa. Itse asiassa USA:n sotilasbudjetti on 4 % sen bkt:sta, josta siitäkin valtaosa jää kotimaahan; aseiden osalta noin 98 %. Tuo asebudjetin muutamien prosenttien bkt-osuus ei vastaa läheskään sitä etua, jonka USA saa dollaristaan ja tästä näkökulmasta sotiminen on ollut USA:lle hyvin edullinen keino myös taloudellisen etumatkan säilyttämiseen.

Afganistanista ei mitään uutta

Afganistanissa olevan liittouman USA:n ja brittijoukkojen on tarkoitus julkisuuteen kerrotun mukaan ottaa Etelä-Afganistanin Helmandin maakunta pysyvästi hallintaansa nyt käynnistetyllä suurhyökkäyksellä. Siihen osallistuu julkisuudessa olevien tietojen mukaan USA:n joukoista 4000 miestä ja lisäksi 650 miestä Afganistanin armeijasta. Maakunnassa on entuudestaan 8000 miehen vahvuinen brittijoukko. USA:n on tarkoitus nostaa vahvuutensa 10 000 mieheen.

Operaation hyökkäysvaiheesta tulee vaikeako, sillä Helmandin asutus - ja samalla paikallinen vastarinta - on yli 300 kilometrin mittaisena kapeana nauhana jokilaaksossa. Alue silti saataneen näennäisesti haltuun varsin nopeasti ja aiemmin saatujen kokemusten valossa noin 19 000 miehen joukon pitäisi kyetä myös vakauttamaan 800 000 asukkaan maakunta.

Näytä suurempi kartta

Liittouman koko vahvuus Afganistanissa on noin 60 000 miestä, noin kymmenesosa alueella tappion kärsineiden neuvostojoukkojen vahvuudesta, joten se ei ole koko alueella sotilaallisesti ylivoimainen.

Siihen ei edes pyritä, sillä Barack Obaman hallinnon on strategiansa mukaan tarkoitus voittaa paikallisten päälliköiden ja väestön luottamus tuomalla luottamus asein paikalle. Hieman kuin demokratia Irakiin. Afganistanissa ilmeisesti maakunta kerrallaan.

Helmand on sellaiseen mahdollisimman huono kohde, sillä esimerkiksi alueella olleen virolaisupseerin mukaan talibanien rekrytointipohja on maakunnassa saman suuruinen kuin sen väestö. Ja jos laakso tulee osin vallata ja myöhemmin puhdistaa talo talolta kuten tuosta syystä näyttää, uusia siviilitappioita ja konflikteja tulee väistämättä. Se heikentää luottamusta entuudestaan. Talibanit tulevat myös pitämään omasta puolestaan huolen siitä, että paikallisen väestön yhteistyö liittouman kanssa ei syvene. Tässä tarkoituksessa se tullee ajoittain näyttämään voimaansa eli tehnee iskuja tukikohtiin. Se myös sitoo liittouman joukkoa paikalleen ja itse asiassa liittouma tulee jäämään seudulle tietyllä tavalla saarroksiin potentiaalisen vihollisen ollessa kaikkialla - ja ei missään.

Taliban myös siirtää vastarintaansa muualle, ja se vaatii liittoumalta uusia joukkoja, sillä esimerkiksi Helmandista niitä ei voi irrottaa vuosiin tai jopa vuosikymmeniin.

Näyttääkin siltä, että Afganistan ei ole valloitettavissa vaan enintään osin valvottavissa ja eristettävissä. USA ei silti voi jättää aluetta taakseen: se siirtyisi islamilaiseen hallintoon ja estäisi USA:n ja muun lännen pääsyn alueen luonnonvaroihin Iranista Kaspianmerelle. Se sopisi Intialle ja Kiinalle, ja koko alueen konflikti olisikin aiheellista nähdä etenkin Kiinan ja lännen hegemoniataisteluna ilman osapuolten välistä avointa sotaa. Tuon vuoksi Afganistanin sodalle ei ole näkyvissä takarajaa: se kestää yhtä kauan kuin idän ja lännen edut ovat vastakkain. Eli niin kauan kuin öljyä, maakaasua ja uraania tarvitaan energianlähteeksi.

____________

Päivitys 12.8.2008

STT:n juttu Uuden Suomen julkaisemana kertoo, että alueella on varauduttu olemaan hyvin pitkään:

"Britannialla tulee olemaan jonkinlainen rooli Afganistanissa ainakin vuoteen 2050 asti, uskoo maan armeijan tuleva johtaja.

Tässä kuussa Britannian yleisesikunnan päälliköksi nouseva kenraali Sir David Richards kertoo Times-lehden haastattelussa, että Britannian sotilaallinen läsnäolo tuskin kuitenkaan jatkuu niin kauan."

Ahtisaari pesee käsiään Georgiasta

Presidentti Martti Ahtisaari jatkaa Nato-puheitaan MTV3:n haastattelussa ja väittää, ettei Venäjä reagoisi voimakkaasti Suomen Nato-jäsenyyteen.

Se on tietenkin testaamatta esimerkiksi kauppasuhteiden kautta. Ahtisaari myös väittää Suomella olevan "suomettumisilmeen" ja että siitä olisi päästävä eroon. Tuollainen uskomus ei tietenkään ole tältä vuosituhannelta ja tarkoitettukin vain kotoiseen käyttöön. Suomellahan ei ole oikeastaan minkäänlaista ilmettä muualla hyvässä eikä pahassa, ei edes EU:n parissa, jonka asukkaista vain 1% on suomalaisia.Niinpä seuraava toteamus demokratiaan vetoamisineen kuulostaa hyvin oudolta:

"- Olisi korkea aika päästä tästä maineesta eroon. Että kuuluisimme kaikkiin niihin järjestöihin, joihin länsimaisen demokratian kuuluukin. En usko, että kovin monin suomalainen sanoisi, ettei Suomi ole läntinen demokratia, Ahtisaari sanoo."

Ahtisaari ei välttele myöskään suoranaista harhauttamista. Olisi tietenkin odottanut, että se hoidettaisiin sivistyneemmin:

"Nato ei perustu Ahtisaaren mukaan Venäjän uhkaan, eikä ole suunnattu Venäjää vastaan.

- Kyllä Nato on puolustusliitoksi luotu. Kun sitä ei puolustusliittona tarvita, niin se voi olla rauhanturvatehtävissä, kuten nyt onkin, Ahtisaari perustelee."

Nato olisi siis jonkinlainen jäsenilleen tarpeeton reliikki. Myös seuraavaa on hyvä katsoa painoarvoamme vasten:

"- Mitä ihmeen pelättävää meillä tässä on? Olemalla jäseniä, voimme vaikkapa estää järjestöä tekemästä tyhmyyksiä, joista emme pitäisi, Ahtisaari sanoo."

Erikoisimmat näkemykset tuodaan esiin haastattelun loppuosassa:

"Ahtisaari arvostelee kovin sanoin myös Venäjää sen toimista Georgiassa.

Ahtisaari sanoo, että Venäjältä oli virhe mennä Georgiaan. Hän muistuttaa, ettei Kosovon ja Etelä-Ossetian sekä Abhasian irtautumispykimykset muistuta toisiaan. Ahtisaaren mukaan tapahtumia ei voida edes verrata toisiinsa."

Venäjällä olisi siis aluksikin ollut liki pitäen aloitteellinen hyökkääjän rooli. Viimeinen väite on puolestaan kohdistettu niille, jotka ovat arvostelleet Ahtisaarta siitä, että hänen lännen tuella runnomansa Kosovon itsenäisyys olisi rohkaissut muitakin irtaantumispyrkimyksiä ja olisi vaikuttanut kielteisesti myös Venäjään.

Kosovostahan tuli Ahtisaaren johdolla ensimmäinen poikkeus siihen kansainväliseen periaatteeseen, että itsenäisyys on katsottu mahdolliseksi liittovaltion osavaltioille mutta ei maakunnille ja tasavalloille eikä myöskään autonomioille.

Ahtisaaren ansiot ovat kiistanalaisia

Suomessa Martti Ahtisaaren Nobel-palkinto on otettu riemulla vastaan kuten mikä tahansa kansainvälinen huomio tai tunnustus, joka vain saadaan. Lisäksi valtamedioita seuraten Ahtisaaren ansiot olisivat kiistattomat etenkin Kosovossa ja pokaali ansaittu. Serbian tai Venäjän esittämän kritiikinhän voi aina ohittaa tai tulkita jopa kehuiksi.

Ahtisaarella on kriitikkoja muuallakin. Vasemmistoliiton Jaakko Laakso sanoi aivan perustellusti, että länsi niittää nyt Georgiasta sitä, mitä se on Kosovossa kylvänyt.

Edellä mainitut kriitikot voidaan - ja osin tuleekin - katsoa puolueellisiksi. Se ei vielä tarkoita, että he olisivat väärässä.

Paljon vaikeampi on ohittaa esimerkiksi rauhantutkija Johan Galtungin esittämä kritiikki. Niinpä sellaista ei julkaista. Esimerkiksi Galtungin, Håkan Wibergin ja Jan Öbergin artikkeli suomennetulta nimeltään Epäreilua peliä Kosovossa torjuttiin lähes kaikkialla:

"Vuoden 2007 helmikuusta lähtien tämä artikkeli on kiertänyt monen päivälehden toimituksen, mutta se on julkaistu ainoastaan ruotsalaisessa Aftonbladetissa ja tanskalaisessa Jyllandspostenissa. Lehdet eivät ole vastanneet tai ovat kieltäytyneet sitä julkaisemasta. Artikkelia on tarjottu seuraaviin lehtiin: Guardian (palstalle Comment Is Free and Features), The Wall Street Journal (vastakommenttina Kosovon itsenäistymistä puolustavalle mielipidejutulle) The Sunday Telegraph, The Washington Post, New York Times, International Herald Tribune, Politiken ja Berlingske Tidende (Tanska), Dagens Nyheter (Ruotsi)."

Suomessa se on julkaistu tuoreeltaan Voima-lehdessä ja Nobel-uutisen jälkeen näkökulmaksi tuoreessa fifi-verkkojulkaisussaan. Galtungin esittämässä valossa Ahtisaari ei olisi kovinkaan puolueeton tai taitava:

"Presidentti Martti Ahtisaaren ehdotus on voimapolitiikka, siitä puuttuu kokonaan ammattimainen kriisinvälitystyö ja konfliktin ratkaisemisyritykset. Taustalla on muutamia faktoja: kansainvälinen yhteisö ei koskaan ymmärtänyt Jugoslavian monimutkaisuutta. Kansainvälinen yhteisö ei tarjonnut neuvotteluratkaisua 1990-luvun alkupuolella, kun se oli vielä mahdollista. Kansainvälinen yhteisö ei koskaan pitänyt kiinni samoista periaatteista ratkaistessaan samoja ongelmia. Kansainvälinen yhteisö uskoi että rauha saataisiin aikaan, vaikka unohdettaisiinkin yksi osapuoli, pommitettaisiin kiistelyn kohteena oleva alue irti valtiosta ja miehitettäisiin se.

Itsenäisen Kosovon puolestapuhujien olisi pitänyt käyttää luovuutta ja empatiaa.

Kuvitellaanpa, että Ahtisaari olisi tarjonnut Serbialle esimerkiksi taloudellisia korvauksia pommituksista ja pakotteista, maksua Kosovon irroittamisesta Serbiasta, vuokraa valtavasta amerikkalaisesta Bondsteelin armeijatukikohdasta, ja yhteisen serbi-albaani-pohjaisen rajavalvonnan.

Kuvitellaanpa, että Ahtisaari olisi ehdottanut neuvotteluja autonomiasta Kosovon pohjoisille serbivoittoisille osille ja olisi avannut Serbialle ja Kosovolle nopeutetun tien EU:hun. Kuvitellaanpa, että hän olisi kieltänyt sodanaikaisilta johtajilta valtavan uuden armeijan, jota he havittelevat. Armeija lisää alueen epätasapainoa ja uhkaa Serbiaa ja muita naapureita.

Ennen kuin alkaa syytellä serbejä ja Serbiaa siitä, että he vastustavat Ahtisaaren suunnitelmaa ja länsimaiden politiikkaa, voi yrittää etsiä suvereeni maa, jonka rauhanajan johtajat eivät vastustaisi tämänkaltaista ylimielisyyttä. Ahtisaaren suunnitelma on epä-reilu, epä-älykäs ja epä-pätevä. Lännen politiikan lyhyen tähtäyksen intressien välineenä se luo rauhattomuutta, inhimillistä kurjuutta ja – mitä todennäköisimmin – väkivaltaa."

Olisi myös odottanut, että Nobel-tunnustusta pitkään haikaillut Ahtisaari olisi "kiillottanut" saamiaan kannuksia ja antanut ymmärtää edes vaikenemalla, että tunnustus tuli koko kansainväliseltä yhteisöltä. Päin vastoin: Ahtisaari käytti saamaansa julkisuutta ja uutta painoarvoaan mediassa hyväkseen ja ryhtyi tarjoamaan Suomelle Nato-jäsenyyttä vieläpä uskotellen, että Nato ei ole länsimainen sotilasliitto vaan viaton rauhanturvaorganisaatio.

Sen verran hän sentään yritti peitellä jälkiään, että mainitsi palkitsijoidensa palanneen vanhaan käytäntöön palkita rauhantekijöitä konfliktien osapuolten sijaan. Näyttää kuitenkin, että näin ei ole Ahtisaarenkaan kohdalla menetelty.

Lähteet mm:
http://fifi.voima.fi/artikkeli/Epäreilua+peliä++Kosovossa/16
http://fifi.voima.fi/artikkeli/Charmantti+Martti/17

Aihepiiristä aiemmin tästä linkistä.

Haukkalalta erikoisia Venäjä-arvioita

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Hiski Haukkala jatkaa erikoisia Venäjä-arvioitaan. Hänhän on usein kunnostautunut sekä Venäjän yli- että aliarvioinneillaan sen mukaan, kumman on nähnyt tarkoituksenmukaisemmaksi ja yhteensopivammaksi Nato- ja USA-keskeisen ajattelunsa kanssa.

Parisen vuotta sitten Haukkala oli sitä mieltä, että Venäjä tulee jäämään liivintaskusuurvallaksi ja Venäjän vaikutus EU:iin olisi hyvin vähäinen. Nyt tuuli on taas kääntynyt ja se samainen Venäjä olisikin pyörittänyt EU:ta mielensä mukaan ja polkee sen jalkoihinsa. Tuuliviiriksi Haukkalaa ei tarvitse syyttää: liittolainen on aina lännessä ja uhka idässä.

Tällä kertaa Hiski Haukkala erittelee näkemyksiään Kauppalehdessä ja aloittaa Georgiasta.

"Georgia-operaatio oli tarkkaan suunniteltu. Se ei Haukkalan mukaan perustunut silti syvälliseen strategiseen ajatteluun. Se paljasti suurvallankin toimivan hyvin tunteenomaisesti. […]

Lopputulos on surkea. Venäjän merkittävimmät kansainväliset kumppanit ovat nyt Nicaragua ja Venezuela.

- Se ei ole Venäjän kaltaiselle maalle luonteva viiteryhmä."

Venäjä olisi siis suurvalta, jolla on enää kaksi vähämerkityksistä kaveria? Olisiko pelkkien tosiasioiden vuoksi pitänyt mainita, että kaksi entistä uskollisempaa jo olemassa olevan ja tiivistyvän Shanghain puolustusliiton (SCO) päälle? Siihen kuuluvat Venäjän lisäksi Kiina, Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan ja Uzbekistan, tarkkailijäseninä mm. Intia, Pakistan ja Iran. Lähes koko Aasia siis. Eikä Venäjä ole hukannut myöskään kaikkia eurooppalaisia ystäviään.

Kaiken lisäksi Haukkala esittää Georgian-sodan Venäjän yksipuoliseksi ja peräti suunnitelluksi operaatioksi - huonosti suunnitelluksi katutappeluksi. Haukkalan puheet alkavat retoriikankin puolesta kääntyä vitseiksi. Kuitenkin muun valikoivuuden ohella on aika ongelmallista, että USA:n iso taustatuki ja Georgian sen nojalla tekemä hyökkäys jäävät paljon käytetyltä UPI:n tutkijalta edes ilman mainintaa.

Lauantaina Venäjän ja EU:n suhteista väitellyt Haukkala ontuu asenteellisuudestaan johtuen myös EU-arvoissaan:

"EU:n ja Venäjän suhde on pattitilanteessa. EU:lla ei ole keinoja solmun avaamiseen. Kylmän sodan jälkeen Venäjä on lähes poikkeuksetta saanut EU:n kanssa tahtonsa läpi. […]

- Koko ajatus EU:sta kansainvälispoliittisena toimijana tulee epäilyksenalaiseksi."

Haukkala on jo aiemmin halunnut, että EU mentoroisi Venäjää sen suhteissa eteläisiin naapureihinsa. Se mentorointi ei arvatenkaan olisi ollut muuta kuin saada Venäjä hyväksymään nöyrästi USA:n ja Naton saarto ja alueensa pilkkominen. EU ei ole ainakaan toistaiseksi lähtenyt yhtenäisenä tälle tielle, eikä siinä ei ole auttanut edes USA:n EU:ssa sen itälaajentumisen vuoksi saama sinänsä merkittävä vaikutusvalta. Kun näin on, Haukkala luonnollisesti katsoo, että EU on epäuskottava. Lisäväriä Haukkalan kannattamaan saarrostuspolitiikkaan tuo se, että hän on katsonut Nato-maa Turkin olevan EU-kelpoinen.

Haukkala muistaa sentään Kiinan olemassaolon:

"Globalisaatio on tuonut kehiin uusia toimijoita, jotka eivät pelaa samoin vapauksia korostavin säännöin.

Eurooppa voi hävitä maailmanlaajuisen taiston vaikkapa kaupan globaaleista pelisäännöistä, jos se ei saa Venäjää linjoilleen. Kiina voi napata voiton."

Eli jälleen EU:n toimettomuuden vika? Todennäköisesti syypää on USA:n sotilaallinen toimeliaisuus ja myös Euroopassa. Se on pakottanut Aasian maat etsimään tukea toistaan. Tällöin EU:n ei kannattaisi antaa maaperänsä USA:lle, jotta se voisi lisätä sotilaallista painettaan Venäjää kohtaan, vaan EU:n pitäisi lisätä Venäjän-yhteistyötä ja myös taloudellista integraatiota, jota energian parissa jo onkin. Koska asia ei ole USA:n intressissä, ei Haukkalakaan sitä esitä.

Ei liene iso yllätys, että Hiski Haukkala kuuluu ulkoministeri Alexander Stubbin arvostamiin tutkijoihin.

Tutka-asemaan liittyvä skandaali kaatamassa Tšekin hallituksen

Kaleva näyttäisi ainoana suomalaisena www-mediana kertovan Tšekissä meneillään olevasta Morava-skandaalista. Se liittyy Yhdysvaltain tutkatukikohtaan ja skandaalia pidetään hyvin vakavana.

"Tshekin oikeistohallitus horjuu skandaalin takia
Morava-skandaali syntyi oikeiston ODS-puolueen sisäisen pelin sivutuotteena. ODS:n oma kapinallisjohtaja halusi osoittaa, että puoluejohto kiristää kansanedustajia kuuliaisiksi. Yksityisetsivinä esiintyneiden tutkivien journalistien ansaan tarttui odottamatta ODS-puolueen nuori (kansanedustaja) Jan Morava, joka tilasi aineistoa niitä vihreää puoluetta edustavia hallituskumppaneita vastaan, jotka aikovat vastustaa Yhdysvaltain tutkatukikohtaa. "

"Kiristystehtävän Morava kertoi saaneensa puolueeltaan. Aikeiden paljastuttua Morava jätti parlamenttipaikkansa." *)

"Morava-skandaali sekoittaa Tshekin parlamentin voimasuhteita entisestään. Vuoden 2006 vaaleissa ODS:n vetämän oikeistorintaman ja opposition voimasuhteeksi tuli tasapeli. Topolanekin hallitus syntyi oikeiston "ostettua" kaksi sosiaalidemokraattien loikkaria. Kun nyt vihreiden kaksi kansanedustajaa lupasi äänestää amerikkalaistutkaa vastaan, Topolanek hankki - osti tai kenties kiristi - puolelleen kaksi uutta loikkaria."

Tšekin yleisradioyhtiön verkkosivujen mukaan maan hallituksen olisi ollut tarkoitus allekirjoittaa ohjuskilpeä koskeva sopimus näinä päivinä ja viedä se maansa eduskunnan ratifioitavaksi. Mikäli opposition suunnitelma toteutuu, nykyhallitus kaatuu ja Morava-skandaalia selvittämään perustetaan parlamentaarinen tutkintaelin. Tämä kaikki voi jopa kaataa Yhdysvaltain tutka-asemahankkeen.

*) Joidenkin tšekkilähteiden mukaan Jan Morava kiistää osallistuneensa laittomuuksiin ja väittää jopa joutuneensa salaliiton uhriksi sellaista omatoimisesti tutkiessaan.

Yhdysvallat osoittaa mieltään Iranin uhkaa vastaan

Iran suunnittelee hyökkäävänsä joko Israeliin tai Yhdysvaltoihin. Ainakin Yhdysvaltain republikaanit ja ilmeisesti johtavat demokraatit haluavat uskoa niin:

"Hillary Clinton peruu osallistumisensa Iranin presidentin vastaiseen mielenosoitukseen, koska puhujaksi on kutsuttu myös Sarah Palin. Republikaanien varapresidenttiehdokkaan edustajat ihmettelivät keskiviikkona Clintonin vetäytymistä.

'Kuvernööri Palin toivoo, että kaikki voivat osoittaa yhdessä - puoluekannasta riippumatta - mieltään Iranin uhkaa vastaan', sanoi Tracey Schmitt republikaanien kampanjatoimistosta."

Näyttääkin siltä, että USA:n ja Israelin "ennaltaehkäisevä isku" on taas askeleen lähempänä, eikä siltä puutu edes demokraattien kannatusta. Se puuttuu vain Sarah Palinilta, jonka kanssa Hillary Clinton ei voinut vaalien läheisyydestä johtuen astua puolustamaan USA:n arvoja sekä oman ja liittolaisensa maaperän koskemattomuutta.

Georgiaa aseistetaan

Georgian asevarustelu etenee, kuten pari viikkoa sitten arvioin tapahtuvan. Asiasta kertoo YLE:

"Yhdysvallat harkitsee tukevansa Georgian sotavoimien jälleenrakennusta. Yhdysvaltain puolustusministeriö lähettää arviointiryhmän Georgian pääkaupunkiin Tbilisiin tällä viikolla selvittämään maan sotilaallisia tarpeita."

Sen verran pitää tuohon uutiseen lisätä, että kyseessähän ovat siis USA:n tarpeet. Georgiaan voidaan nyt sodan seurauksena avoimesti luoda USA:n pysyvä tukikohta. Se toiminee sillanpäänä muun muassa USA:n tulevalle Iranin-operaatiolle.

Tästähän ei sitten puhuta

Helsingin Sanomat ei julkaissut reilu vuosi sitten kansalaisaktivisti Olli Tammilehdon kirjoitusta, jossa hän lähinnä vain kertoi erään meillä yhäti vähän tunnetun Naton tukikohdan, Camp Bondsteelin, olemassaolosta. Ehkäpä Hesarissa katsottiin, että tuollaiset kiusalliset tiedot haittaisivat natottamista. Camp Bondsteel ei ole tähän mennessä esiintynyt Hesarin sivuilla ja vain kerran muussa yhteydessä Turun Sanomissa ja pikku-uutisena Keski-Pohjanmaassa. Uutisen mukaan USA kiistää le Monden julkaiseman tiedon pidätyskeskuksesta.

Tammilehdon kirjoituksen näkökulma ja pääasiallinen sisältö löytyy seuraavasta:

"Helsingin Sanomat on raportoinut laajasti Kosovon itsenäistymisestä. Muutenkin viime vuosina on uhrattu runsaasti palstatilaa tälle entisen Jugoslavian osalle. Silti yhdestä Kosovoon liittyvästä tärkeästä tosiasiasta lehti vaikenee lähes järjestelmällisesti: Kosovossa on Yhdysvaltain tukikohta, Camp Bondsteel. Sitä alettiin rakentaa heti Jugoslavian pommitusten päätyttyä vuonna 1999. Valmistuessaan se oli suurin USA:n Vietnamin sodan jälkeen rakentamista tukikohdista. Tällä 84 km pitkän piikkilanka-aidan rajoittamalla alueella on majoitustilat 7000 sotilaalle. Sähköä tukikohta tarvitsee yhtä paljon kuin 25 000 asukkaan kaupunki. [...]
Sotilastukikohtien sivuuttaminen on silmiinpistävää erityisesti Suomessa, jossa vieraan vallan sillanpääasemia on ollut. Miltä esimerkiksi vaikuttaisi sellainen Suomen sodan jälkeisestä historiasta kertova teksti, jossa ei mainittaisi Porkkalan miehitystä?

Tammilehto ei mainitse, että Camp Bondsteel on paitsi tukikohta myös CIA:n pidätyskeskus ilmeisesti vuoteen 2006 saakka. Sitä ennen tukikohtaan ei päästetty kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rankaisemisen vastaisen komitean CPT:n edustajia.

Pidätettyjen - tai pitää puhua siepatuista - lukumäärää voi haarukoida siitä, että Eurooppaan laskeutui vuosina 2001-2005 ainakin 1 245 CIA:n lentoa. Nämä ja monet muut tiedot löytyvät Euroopan parlamentin päätöslauselmasta.

Georgian palkkaamat kynäsoturit sodan etulinjassa

MTV3:

"Georgia voitti Venäjän tiedotuksessa

YTT:n tutkija Jorma Mäntylän mukaan Georgian tiedotustoiminta oli hyvin organisoitua ja taitavaa. Georgiassa huomattiin varsin pian, että Georgialla ei ole tarvittavaa tietotaitoa. Siksi Georgian hallitus käyttikin apuna Brysseliläistä tiedotustoimistoa.

-Tiedotustoimisto suunnitteli maan tiedotuksen jo ennen sotaa, sen aikana ja sodan jälkeen.

Venäjän leimaamisessa käytettiin perinteistä viholliskuvan vahvistamista. Kuvalla, tekstillä ja äänellä pyrittiin osoittamaan, että nimenomaan Venäjä oli tässä hyökkäävä osapuoli. Tiedotustoimiston laatimat lehdistötiedotteet menivät hyvin läpi länsimaisessa lehdistössä."

Edelliseen ei tarvinne lisätä mitään.