6.5.2009

Poliisiylijohtaja liian muistamaton virkaansa?

"Nelosen uutiset: Kauhajoen asetutkinnassa yllätyskäänne

Tutkimukset poliisin menettelystä Kauhajoen ampumisen yhteydessä ovat saaneet uuden käänteen.

Nelosen uutisten tietojen mukaan poliisiylijohtaja Mikko Paatero sai heti ampumisen jälkeisenä päivänä kansalaisviestin. Viestissä kerrottiin, että Saaren koulukaveri oli varoittanut poliisia kouluammuskelusta jo päiviä aiemmin. 

Paaterolle tullut viesti ei kuitenkaan koskaan päätynyt poliisin menettelyä tutkineelle ryhmälle. Paatero ei itse muista, millaisiin toimiin viesti johti.

Poliisia epäillään virkarikoksesta, kun se ei reagoinut viikkoa etukäteen lähetettyyn yleisövihjeeseen Saaren aikeista."
Toisin sanoen Paatero ei ole antanut jutun tutkijoille tietoja, joilla voi olla painavaa merkitystä punnittaessa poliisin menettelyä Haapajärvellä ja Kauhajoella.

Voisi tietenkin katsoa, että Paatero on arvioinut viestin - nyt täysin väärin - niin merkityksettömäksi, ettei toimittanut sitä eteenpäin. Mutta tuollaisen punnitsemien ei ole aluksikaan Paateron, vaan tutkijoiden, sitten syyttäjän ja viimekädessä oikeuden harkittavissa. Tämän pitäisi olla selvää etenkin juristille ja poliisiylijohtajalle.

Muistamattomaksi tai peräti heikon arvostelukyvyn omaavaksi tekeytyminen on nyt sitä, että Paatero näyttelee, ellei jopa haluaa todistaa, olevansa niin kyvytön, ettei kykene hoitamaan virkaansa pätevästi. Jos Paateroa päätetään uskoa tuossa, silloin hyväksytään myös se, että hänen tuolinsa pitäisi kiireenvilkkaa täyttää virkaan kykenevällä henkilöllä.

Paatero ei voi muutoinkaan vedota muistamattomuuteensa, sehän ei päde esimerkiksi väkivaltarikoksissa: seurauksilta ei välty, vaikka ei muistaisi tai "muistaisi" lyöneensä. 

Paatero voisi myös puolustautua sillä, että sai tapahtumien edetessä paljon yhteydenottoja ja oli kiireinen. Se ei vähennä vastuuta: poliisiylijohtajan etenkin on osattava järjestää työskentelynsä ja samalla kyettävä samalla havaitsemaan saamansa oleelliset tiedot vähemmän tärkeistä. 

Viimeinen puolustus voisi olla se, että Paatero katsoi asian tulevan myöhemmin muutenkin tutkijoiden tietoon. Niinhän ei sitten tapahtunut, vaan varoitusviesti tuli esiin omaisten selvityksessä.

Se, että varoitusviesti ylipäätään paljastui noin, kertoo, että poliisin parissa on salailtu jo ennen tätä Paateron tapausta. Paatero on ylijohtajana vastuussa tuostakin: on hänen asiansa luoda toiminnallaan ja esimerkillään aidosti rehti ja kansalaistenkin silmissä luotettavalta näyttävä ja korkeaan moraaliin nojaava toimintakulttuuri. Tuon merkitys korostuu lakia valvovan viranomaisen kohdalla.

Paatero on kuitenkin jo aiemmassa toiminnassaan osoittanut, ettei siihen kykene tai halua: lääninpoliisijohtajana toimiessaan hän ajoi 78 km/h tietyömaa-alueella, jossa oli 30 km/h nopeusrajoitus. Paatero ei saanut poliisilta tien päällä sakkoja ja ajokieltoa, vaan ne määräsi syyttäjä myöhemmin. Tiettävästi henkilönä toisen syyttäjän tekemässä tutkinnassa ei paljastunut, että Paatero olisi vaikuttanut alaisiinsa poliisimiehiin niin, että nämä jättivät sakottamatta. Paatero oli jopa niin rehellinen vaikuttamattomuudessaan, ettei sanojensa mukaan voinut edes pyytää poliisia sakottamaan itseään. 

Tuon tietenkin voi uskoa kuka haluaa. Sakottamatta jättänyt vanhempi konstaapeli joutui käräjille laiminlyönnistään. Paaterolla olisi ollut esimiehenä velvollisuus estää tuo rikokseksi tietämänsä laiminlyönti, vaikka ei olisi halunnutkaan vaikuttaa sakotukseen.

Mikko Paateron olisi nähdäkseni erottava virastaan. Se lienee myös sisäministerin asia. Voi tietenkin pohtia, vaikuttaako se mitenkään, että sisäasiainministeri Anne Holmlundin erityisavustaja, oikeustieteiden kandidaatti Sami Paatero, on Mikko Paateron poika. Miten tahansa, tuollainen järjestely on jo itsessään arveluttava ja olisi purettava. 

Ei kommentteja: