Kuka puhuisi maidon terveyshaitoista?

Suomalaisten ravitsemus on nähtävästi aina ollut jollakin tapaa ongelmallista. Vain hetki sitten päähuomio kohdistui riittävään energian ja suojaravinteiden saantiin. Nyt lihavuudesta on tullut jopa niin vaarallista, että puolustusvoimien komentajaksi nimitetty Ari Puheloinen arvioi tuoreeltaan läskin Suomen pahimmaksi viholliseksi. Oululaisen sanomalehti Kalevan Jari päätyikin kysymään, että tulisiko Suomen liittyä Naton sijasta Painonvartijoihin.

Terveysvalistajamme ovat tietenkin oikealla asialla, sillä suomalaisten yleinen terveys on muuhun Eurooppaan verrattuna kehno. Asia selviää tästä jo aiemmin lainaamastani tilastosta. Meillä on erityisen paljon sydän- ja verisuonisairauksia, diabetesta ja keliakiaa. 

Noita huonoja terveysoloja halutaan parantaa puuttumalla elämäntapoihin kuten epäterveelliseen ravintoon, liian vähäisenä pidettyyn liikuntaan, runsaaksi mainittuihin tupakointiin ja alkoholinkulutukseen ja noista seuraavaan lihavuuteen seurauksineen.

Etenkin pienituloisimmat halutaan kuriin, sillä heidän katsotaan kuluttavan paljon niin sanottua roskaruokaa. Se on edullista ja se halutaan tehdä heitä ajatellen kalliimmaksi. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin tehdä terveellinen ruokailu mahdolliseksi yhä useammalle vaikuttamalla käytettävissä oleviin tuloihin. Nyt kun Stakes ja KTL on yhdistetty yhdeksi laitokseksi, THL:n voisi aivan hyvin odottaa tulevan ulos tässä asiassa myös ravitsemuksen ja terveyden näkökulmasta. 

Mutta tulonjaon tasoittamisen ei katsota kuluvan Suomessa ilmeisesti kenellekään ja mistään näkökulmasta ja vaikka kaikkein pienituloisimpien olojen kohentaminen ei nähtävästi tuottaisi lainkaan kuluja yhteiskunnalle. Voi myös olla, että lisääntyvien tulojen ja tulonsiirtojen pelätään lisäävän alkoholinkulutusta? Viinan kulutushan seuraa varsin suoraviivaisesti tuloja. Yleisesti myös katsotaan, että vähemmän koulutetut eivät osaa tehdä ruoan suhteen terveellisiä valintoja, vaikka se olisi mahdollista talouden puolesta. Nyttemmin tosin tiedetään, että jo ala-asteikäiset osaavat valita terveellisen ja epäterveellisen ruoan väliltä.

Tätä vanhemmat koululaiset vielä paremmin: Herttoniemen ja Sipoon yläasteilla tehdyn selvityksen mukaan valtaosa oppilaista sai joko ostaa tai syödä kotonaan välipalakseen mitä halusivat, mutta silti limsa ja makeiset hävisivät vaihtoehtoina selvästi vaikkapa hedelmille, juureksille, ruisleivälle, mehuille ja maidolle. Grilli- ja pikaruoka, pullat, munkit ja viinerit sekä perunalastut olivat makeisia ja limsaakin epäsuositumpia. 

Ehkä tätä vanhemmatkin osaisivat valita oikein, jos se olisi tulojensa puolesta mahdollista?

Loistavat mutta väärät viholliset

Kun vertaa suomalaisten alkoholinkulutusta ja terveysvaikuttajien äänenpainoja, on niissä epäsuhtaa: suomalaisten alkoholinkulutus on ollut eurooppalaisittain vähähäistä aina vuoteen 2004 saakka kunnes alkoholiveroa alennettiin. Nousupiikin jälkeen kulutus on jälleen palaamassa vanhoille maltillisille uomilleen. Lienee perusteltua kysyä, onko alkoholinkulutus ollut väestötason terveysongelmien taustalla siinä mitassa, kuin annetaan ymmärtää, vai onko enemminkin ollut kyse paheksunnasta? 

Toinen päävihollinen on ollut tupakointi. Sinänsä hyväksyttävä ja kaikessa vaarallisuudessaan ja hyödyttömyydessään hyvä sellainen, mutta suomalaisten tupakointi ei ole joidenkin kansainvälisten tutkimusten mukaan yleistä. Päin vastoin, yli 15-vuotiaat suomalaismiehet ovat tupakoijia huomattavasti harvemmin kuin eurooppalaiset veljensä. 51 Euroopan ja lähialueen maasta vain seitsemässä miesten tupakointi on yleisempää kuin Suomessa, lopuissa 43 maassa poltetaan meitä yleisemmin.

Tupakan aiheuttamat sairaudet kehittyvät hitaasti. Tässä mielessä onkin hyvä havaita, että vuonna 1990-94 tupakoivien miesten osuus oli silloinkin yksi pienimmistä Euroopassa, 31%. Nyt se on 26%. Suomalaisnaiset eivät yllä noin mairittelevin vertailulukuihin, mutta polttavat silti vähemmän kuin suomalaismiehet. Tupakoivien osuus vuonna 2005 oli 18%, jolla irtoaa hyvä 29. sija tutkitun 52 maan joukossa. Voinee todeta, että tupakoinnistakaan ei ole huonon kansanterveyden selittäjäksi.

Lihavuuden syinä jäljelle jäänevät liikunnan vähyys, ruokavalio tai perimä. 

Perintötekijät voinee sulkea pois: suomalaisethan eivät eroa geneettisesti muusta eurooppalaisväestöstä. Lisäksi lihavuus on muuhun Eurooppaan verrattuna hyvin yleistä vain aikuisilla miehillä. Naiset ovat suurin piirtein eurooppalaisissa mitoissa ja nuoret ja lapset aivan hoikimpia. Seikka, jota ei uskoisi, kun kuuntelee terveysvalistajien puheita. Asiasta voi lukea esimerkiksi tästä. Jäljelle jäänevät todennäköisesti siis liikunta ja ravitsemus.

Liikuntakaan ei liene selittäjä: Suomalaiset harrastavat terveysliikuntaa eniten koko Euroopassa. Asia käy ilmi vaikkapa Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen KIHU:n julkaisemasta vertailusta. Ainakin kerran viikossa liikuntaa harrastavia oli vuonna 2004 kaksi kertaa enemmän kuin EU:ssa keskimäärin, 76 % yli 15-vuotiaista.

Mikä ei ole mielessä, ei ole kielessä

Erityisesti on syytä kiinnittää huomiota miesten ravitsemukseen. Siitä löytyykin suomalainen erikoisuus: miesten runsas, peräti maailmanennätystasoa oleva maitotuotteiden ja etenkin nestemaidon käyttö. Tässä ote Maito ja Terveys ry:n tiedotteesta vuodelta 2007:

"Perinteisissä maitomaissa: Suomessa, Ruotsissa ja Islannissa maidon kulutus on hitaasti laskenut. Kuitenkin meillä Suomessa juodaan edelleen eniten maitoa maailmassa. Islannissa ja Ruotsissa hapanmaitovalmisteiden ja meillä juuston kulutuksen kasvu on kompensoinut maidon vähentynyttä juomista."

Ilmeisesti suomalaismiehet hankkivat pysyväksi jäävän ylipaino-ongelmansa ja lihovat lähes maailman hoikimmista lapsista ja nuorista lähes lihavimmiksi aikuisiksi nestemaidosta hankkimillaan maitorasvoilla:

"Maidon juojia on eniten ikäryhmässä 15-24-vuotiaat: naisista 78 prosenttia ja miehistä 90 prosenttia. Tästä ryhmästä löytyvät myös maidon suurkuluttajat. Joka kolmas 15-24-vuotiaista miehistä juo maitoa vähintään viisi lasillista päivässä. Nuoret miehet ovat suurin kevytmaidon käyttäjäryhmä. Puolet heistä käyttää tavallisimmin kevytmaitoa. Sen sijaan tämän ikäryhmän naiset ovat selkein rasvattoman maidon käyttäjäryhmä: heistä yli puolet valitsee rasvattoman maidon."

USA:ssa on tunnetusti valtava ja täysin aito ylipaino-ongelma. Silläkin näyttäisi olevan yhteys maidonkulutukseen (M&T):

"Myös hapanmaitovalmisteiden ja maitojuomien kulutus on monessa maassa kasvanut. Muun muassa Tanskassa, Ranskassa, Saksassa, Islannissa ja Sveitsissä hapanmaitovalmisteiden kulutus on ollut kasvussa. Sen sijaan USA:ssa, jossa maitojuomia ja hapanmaitovalmisteita kuluu kaikkein eniten maailmassa henkeä kohti vuodessa, niiden kulutus on 2000-luvulla ollut pienessä laskussa."

Suomalaisista kaikilla ikäryhmillä ruuan rasvoista suurin osa, 34 %, on peräisin maidosta ja maitotuotteista (25%) sekä voista (9%). Nuorilla miehillä tuo osuus on tietenkin keskiarvoa suurempi. Kun huomaa, että maitorasvat ovat kovia rasvoja ja voi on ravitsemuksellisesti lähes arvotonta, pitää ihmetellä, ettei maitorasvoja ole arvosteltu etenkään terveysviranomaisten toimesta nimeltä lähes koskaan, vaan on tyydytty puhumaan kovista tai eläinperäisistä rasvoista. Sokerit, joita nuoretkaan eivät näyttäisi suosivan, on niiden sijaan julistettu pääviholliseksi. Näin vaikka suomalaisten saamasta kokonaisenergiasta maitorasvat tuottavat noin 24 % ja ravitsemuksen kannalta yhtä arvottomat sokerit vain 13 %. 

Näkyvimmän ja samalla lähes ainoan asiantuntijapuheenvuoron maitorasvoista on käyttänyt professori Antti Aro ja hänkin vasta jäätyään eläkkeelle Kansanterveyslaitokselta. Esimerkiksi keskustalaisen Pekka Puskan tai tämän hallituksen aikana nimitettävän seuraajansa ei voi uskoa tulevan vaatimaan, että voita ja rasvaisen maidon juontia olisi syytä erityisesti välttää terveyssyistä. Esimerkiksi tässä puheenvuorossaan Puska huomaa alkoholinkulutuksen ja nuorten lihomisen, joka johtuu hänen mukaansa - sokerista.

Pidänkin täysin selvänä, että maataloussektorilla ja sen omistamalla meijeriteollisuudella on aina ollut ja on edelleenkin mahdollisuus vaikuttaa suoraan terveysalan toimijoihin niin, että maitorasvojen - yhden merkittävimmän terveyshaittojen aiheuttajan - käyttöön ei haluta puuttua. Asiaa on puolestani tarkasteltu tässä artikkelissa.

Kritiikkiä ei nouse myöskään aluskasvillisuuden joukosta: virallisen ravitsemustieteen arvostelijoina esiintyvät niin kutsutut alakarppaajat kuten Antti Heikkilä arvostelevat nimenomaan sokeriteollisuutta. Lisäksi nämä epätieteellisten ja epäterveellisten dieettien agitaattorit väittävät totuudenvastaisesti, että virallista ravitsemustiedettä edustavat terveysviranomaiset tekisivät kaiken voitavansa maitorasvojen kulutuksen vähentämiseksi. 

Kun noin on, esimerkiksi Valion asema ei voisi olla enää kadehdittavampi: se on lähes monopoliasemassa ja liiketoimintansa sekä tuotteensa päähallituspuolueen, kansanterveyden kaitsijoina ja ravitsemustieteen edustajina esiintyvien terveysviranomaisten ja myös sen kriitikkojen erityisessä suojeluksessa.