Ahtisaaren ansiot ovat kiistanalaisia

Suomessa Martti Ahtisaaren Nobel-palkinto on otettu riemulla vastaan kuten mikä tahansa kansainvälinen huomio tai tunnustus, joka vain saadaan. Lisäksi valtamedioita seuraten Ahtisaaren ansiot olisivat kiistattomat etenkin Kosovossa ja pokaali ansaittu. Serbian tai Venäjän esittämän kritiikinhän voi aina ohittaa tai tulkita jopa kehuiksi.

Ahtisaarella on kriitikkoja muuallakin. Vasemmistoliiton Jaakko Laakso sanoi aivan perustellusti, että länsi niittää nyt Georgiasta sitä, mitä se on Kosovossa kylvänyt.

Edellä mainitut kriitikot voidaan - ja osin tuleekin - katsoa puolueellisiksi. Se ei vielä tarkoita, että he olisivat väärässä.

Paljon vaikeampi on ohittaa esimerkiksi rauhantutkija Johan Galtungin esittämä kritiikki. Niinpä sellaista ei julkaista. Esimerkiksi Galtungin, Håkan Wibergin ja Jan Öbergin artikkeli suomennetulta nimeltään Epäreilua peliä Kosovossa torjuttiin lähes kaikkialla:

"Vuoden 2007 helmikuusta lähtien tämä artikkeli on kiertänyt monen päivälehden toimituksen, mutta se on julkaistu ainoastaan ruotsalaisessa Aftonbladetissa ja tanskalaisessa Jyllandspostenissa. Lehdet eivät ole vastanneet tai ovat kieltäytyneet sitä julkaisemasta. Artikkelia on tarjottu seuraaviin lehtiin: Guardian (palstalle Comment Is Free and Features), The Wall Street Journal (vastakommenttina Kosovon itsenäistymistä puolustavalle mielipidejutulle) The Sunday Telegraph, The Washington Post, New York Times, International Herald Tribune, Politiken ja Berlingske Tidende (Tanska), Dagens Nyheter (Ruotsi)."

Suomessa se on julkaistu tuoreeltaan Voima-lehdessä ja Nobel-uutisen jälkeen näkökulmaksi tuoreessa fifi-verkkojulkaisussaan. Galtungin esittämässä valossa Ahtisaari ei olisi kovinkaan puolueeton tai taitava:

"Presidentti Martti Ahtisaaren ehdotus on voimapolitiikka, siitä puuttuu kokonaan ammattimainen kriisinvälitystyö ja konfliktin ratkaisemisyritykset. Taustalla on muutamia faktoja: kansainvälinen yhteisö ei koskaan ymmärtänyt Jugoslavian monimutkaisuutta. Kansainvälinen yhteisö ei tarjonnut neuvotteluratkaisua 1990-luvun alkupuolella, kun se oli vielä mahdollista. Kansainvälinen yhteisö ei koskaan pitänyt kiinni samoista periaatteista ratkaistessaan samoja ongelmia. Kansainvälinen yhteisö uskoi että rauha saataisiin aikaan, vaikka unohdettaisiinkin yksi osapuoli, pommitettaisiin kiistelyn kohteena oleva alue irti valtiosta ja miehitettäisiin se.

Itsenäisen Kosovon puolestapuhujien olisi pitänyt käyttää luovuutta ja empatiaa.

Kuvitellaanpa, että Ahtisaari olisi tarjonnut Serbialle esimerkiksi taloudellisia korvauksia pommituksista ja pakotteista, maksua Kosovon irroittamisesta Serbiasta, vuokraa valtavasta amerikkalaisesta Bondsteelin armeijatukikohdasta, ja yhteisen serbi-albaani-pohjaisen rajavalvonnan.

Kuvitellaanpa, että Ahtisaari olisi ehdottanut neuvotteluja autonomiasta Kosovon pohjoisille serbivoittoisille osille ja olisi avannut Serbialle ja Kosovolle nopeutetun tien EU:hun. Kuvitellaanpa, että hän olisi kieltänyt sodanaikaisilta johtajilta valtavan uuden armeijan, jota he havittelevat. Armeija lisää alueen epätasapainoa ja uhkaa Serbiaa ja muita naapureita.

Ennen kuin alkaa syytellä serbejä ja Serbiaa siitä, että he vastustavat Ahtisaaren suunnitelmaa ja länsimaiden politiikkaa, voi yrittää etsiä suvereeni maa, jonka rauhanajan johtajat eivät vastustaisi tämänkaltaista ylimielisyyttä. Ahtisaaren suunnitelma on epä-reilu, epä-älykäs ja epä-pätevä. Lännen politiikan lyhyen tähtäyksen intressien välineenä se luo rauhattomuutta, inhimillistä kurjuutta ja – mitä todennäköisimmin – väkivaltaa."

Olisi myös odottanut, että Nobel-tunnustusta pitkään haikaillut Ahtisaari olisi "kiillottanut" saamiaan kannuksia ja antanut ymmärtää edes vaikenemalla, että tunnustus tuli koko kansainväliseltä yhteisöltä. Päin vastoin: Ahtisaari käytti saamaansa julkisuutta ja uutta painoarvoaan mediassa hyväkseen ja ryhtyi tarjoamaan Suomelle Nato-jäsenyyttä vieläpä uskotellen, että Nato ei ole länsimainen sotilasliitto vaan viaton rauhanturvaorganisaatio.

Sen verran hän sentään yritti peitellä jälkiään, että mainitsi palkitsijoidensa palanneen vanhaan käytäntöön palkita rauhantekijöitä konfliktien osapuolten sijaan. Näyttää kuitenkin, että näin ei ole Ahtisaarenkaan kohdalla menetelty.

Lähteet mm:
http://fifi.voima.fi/artikkeli/Epäreilua+peliä++Kosovossa/16
http://fifi.voima.fi/artikkeli/Charmantti+Martti/17

Aihepiiristä aiemmin tästä linkistä.