Sensuuria ja painostusta GrowHow-kaupassa?

Yle Uutiset eilen:

"Valtiontalouden tarkastusvirasto käsittelee lannoiteyhtiö Kemira GrowHown viimevuotisesta myynnistä tehtyä kantelua. Kantelun mukaan Suomen valtio myi kaupan mukana lannoitetuotantoon tarvittavat strategiset luonnonvarat pilkkahintaan."

"Kantelun tehnyt agroekologian professori Juha Helenius Helsingin yliopistosta sanoo, että ruuan tuotantoon liittyvää strategista luonnonvaraa ei olisi pitänyt myydä kansalaisilta kysymättä ja eduskuntaa kuulematta. Näin siksi, että muutamassa vuosikymmenessä ruuan kulutus ja kysyntä kasvaa jo väestönkasvunkin seurauksena.

Maa- ja metsätalousministeriöltä ei YLE Uutisten tietojen mukaan pyydetty lausuntoja lainkaan. Apua olisi tarjonnut myös entisen kauppa- ja teollisuusministeriön KTM:n asiantuntijaelin, kaivoslautakunta."

Tänään päivitetyn Ylen uutisen mukaan myös MTK olisi tuohtunut GrowHow-kaupasta:

"Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK on pyytänyt Kilpailuvirastoa selvittämään, käyttääkö Yara määräävää markkina-asemaansa väärin."

MTK:n rooli ei ole aivan itsestään selvä kuten tuonnempaa käy ilmi. Myös Kilpailuviraston oma toiminta täytyisi ensiksi selvittää, sillä se on katsellut usean vuosikymmenen ajan sormiensa läpi Kemiran ja myöhemmin siitä irrotetun GrowHow:n lannoitemonopolia.

Erikoisinta on, että joidenkin lähteiden mukaan Kilpailuvirasto on väittänyt, ettei se edes olisi tiennyt vuoden 2007 lannoiteasetuksesta, jolla GrowHown monopoliasema sinetöitiin lopullisesti. Kilpailuvirasto ei ole myöskään puuttunut GrowHown (eli Yaran) nykyiseen asemaan tai tehtyyn kauppaan millään tavoin.

Se, että Kilpailuvirasto tutkisi asiaa nyt vieläpä GrowHow-asiassa ilmeisen kyseenalaisesti menetelleen MTK:n pyynnöstä on - huono vitsi.

Myös Keskustan ja MTK:n osuus on tutkittava

Kannattaa huomata, että uutisessa puhutaan ministeriöiden kuulemisista, ei ministereistä. Ero on tässä yhteydessä hyvin oleellinen.

Maatalousministerinä jo kaupan toteutuessa oli keskustan Sirkka-Liisa Anttila. Anttilaa ennen ministerinä toimi Juha Korkeaoja niinikään Keskustasta. Korkeaoja hyväksyi muutama kuukausi ennen kauppaa uuden lannoiteasetuksen, joka takasi GrowHowlle vieläpä entistä vahvemman lannoitemonopolin. Nyt Suomessa pitää käyttää kaikkeen viljelyyn puhtaampaa fosforia kuin Euroopassa vaaditaan luomulle! Ja sitä "puhtaampaa" saadaan sattumalta vain nyt Yaralle luovutetuista kaivoksista.

GrowHow-kauppaa tuskin on valmisteltu saati tehty kuulematta keskustan kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarista. Todennäköisesti näin merkittävästä kaupasta on keskusteltu koko hallituksessa. Ellei, se olisi täysin poikkeuksellista.

Sirkka-Liisa Anttilalla on tunnetusti vahvat sidokset MTK:hon. MTK:n aiempi puheenjohtaja on Esa Härmälä, joka siirtyi vuonna 2006 Euroopan lannoiteteollisuusyhdistys EFMA:n toimitusjohtajaksi ja samalla lannoitealan EU-lobbariksi, siis edustamaan myös Yaraa.

MTK julkaisee Maaseudun Tulevaisuus - lehteä, joka on levikiltään Suomen viidenneksi suurin sanomalehti. Maaseudun Tulevaisuus on tiettävästi ja myös uutisointiaan seuraten kieltäytynyt julkaisemasta GrowHow-kauppaa koskevaa kritiikkiä jo suhteellisen lievässä muodossaan. Valikointi on tiedon mukaan koskenut myös toimituksen aineistoa.

Myöskään MTK:n nykyinen puheenjohtaja Michael Hornborg ei ole arvostellut GrowHown myyntiä vaan on sen sijaan puolustellut kauppaa.

Vielä erikoisempaa on se, että varsin näkyviä maatalousalan asiantuntijoita on kerrottu painostetun työpaikoillaan, jotta nämä eivät puuttuisi millään tavalla perin oudon GrowHow-kaupan vaiheisiin.

Öljyä arvokkaampi aarre

Heleniuksen tarkoittama strateginen luonnonvara on fosfaatti, öljyn tapaan niukka ja uusiutumaton luonnonvara, jonka pelätään loppuvan. Se olisi katastrofi, sillä fosfaatti on viljelykasveille välttämätön mineraali, jota kasvikunta ei voi tuottaa itse.

Siilinjärvellä on läntisen Euroopan ainoa merkittävä fosfaattikaivos. Savukosken Soklissa on Siilinjärveä yli kaksi kertaa rikkaampi ja hyvin suuri fosfaattiesiintymä, sekin ainoa Länsi-Euroopassa ja Siilinjärven tapaan Yaran hallinnassa. Euroopassa käytetty lannoitefosfaatti tuodaan enimmäkseen Marokosta mutta se on varsin raskasmetallipitoista. Suomalaista lannoitefosfaattia voikin verrata arvossaan loppumassa olevaan öljyyn tai uraaniin. Jotkut pitävät sitä vieläkin arvokkaampana. Lisäksi Soklista saadaan sivutuotteena hyvin arvokkaita niobia ja jo mainittua uraania.

Suomen valtio käytännössä lahjoitti nyt jopa 30 miljardin arvoisen osuutensa tähän malmin norjalaiselle Yaralle. Kauppahinta oli vain 207 miljoonaa euroa. Vähintäänkin tuo summa kuluu valtion suunnittelemaan Soklin rautatien rakentamiseen. Muiden kaivosten väylähankkeet on sen sijaan suunniteltu tehtäväksi jälkirahoitusmallilla, eli valtio käytännössä lainaa rahat yhtiöille. Yaran hallitseman Soklin kohdalla tehdään jostakin syystä poikkeus.

Aiheesta aiemmin julkaistut artikkelit löytyvät tästä linkistä.

Maatalouspolitiikkaa terveyden kustannuksella

Terveysalan järjestöt, terveysviranomaiset ja yksittäiset keskustelijat ovat pitkään paheksuneet ja varoitelleet suomalaisia pahenevasta lihavuusongelmasta. Siihen on liitetty myös juominen. Se ei kuitenkaan ole ollut niin runsasta kuin on kerrottu: suomalaiset ovat käyttäneet EU-tilastojen mukaan alkoholia kohtuullisesti aivan viime päiviin. Alkoholi ei olekaan voinut Suomessa olla ainakaan merkittävä lihavuuden aiheuttaja, vaan todennäköisesti jopa pienempi kuin muualla Euroopassa.

Ja toisin kuin annetaan ymmärtää, myöskään lasten lihavuus ei ole ongelma: Suomalaislapset ovat peräti EU-alueen hoikimpia, kuka olisi uskonut? Vähiten ylipainoisia lapsia on Slovakiassa ja Suomessa. Tästä kertoo vaikkapa Lääkärilehden tuore uutiskommentti. Samoin 13-17 -vuotiaat ovat lähes hoikimpia koko Euroopassa.

Aikuisväestöstämme miehillä on sen sijaan paino-ongelmia: peräti noin 43%:lla on jonkinlaista ylipainoa eli painoindeksi on 25-29,9:n välillä. Suomi jakaa tässä kategoriassa ykköstilan Irlannin kanssa kaikkia EU 27-maita vertailtaessa. Yli 30:n painoindeksi on jo paljon harvemmalla ja tässä kamppailussa Suomi on seitsemännellä tilalla. Kaikkiaan suomalaismiehistä on enemmän tai vähemmän ylipainoisia noin 63%. EU:n keskiarvo on 59%. Keskiarvon yläpuolelle vaaka heilahtaa muun muassa välimeren ruokavaliostaan tunnetuissa Kreikassa ja etenkin Maltassa. Myös Portugalissa vaaka näyttää punaista. Suomalaiset naiset ovat sen sijaan vain 0,3 prosenttiyksikön päässä EU:n keskiarvosta.

Ylipaino ei olisikaan nähtävästi erityinen riski, ellei siihen Suomessa liittyisi korkea sairastuvuus sydän- ja verisuonitauteihin sekä diabetekseen. Ylipäätään suomalaisten terveys on muihin EU-maihin vertailtaessa hyvin huono.

Tästä näkökulmasta olisi perusteltua tutkia suomalaisten ruokavaliota. Yksi sen ominaispiirre on ollut voin ja maidon runsas käyttö vielä aikuisiällä. Erikoista on ollut se, että osa tästä kulutuksesta on ollut pakollista. Osa on ollut tiedostamatonta, sillä maitorasvoja on "piilotettu" erilaisten teollisuusvoitukien avulla esimerkiksi leipomotuotteisiin. Syistä ja keinoista lisää tuonnempana.

Lihavuuskeskustelijat toimivat poliitikkoina toisin?

Lihavuuskeskustelu on ollut varsin ongelmallista, kuten voi huomata: miesten lihavuutta on liioiteltu suhteettomasti ja terveydelle ainakin Suomessa vaarallinen lihavuus on yleistetty koskemaan kaikkia, myös naisia, lapsia ja nuoria. Keskustelu on ollut myös hyvin syyllistävää ja sellaisena ala-arvoista.

Tämä lihavuusongelma on nyttemmin haluttu ratkaista myös kyseenalaisin keinoin: on haluttu rajoittaa pienituloisten mahdollisuutta ostaa epäterveellisiksi katsottuja elintarvikkeita, "roskaruokaa". Samaan aikaan kukaan terveysintoilija ei ole ollut huolestunut einesruoista lisä- ja säilöntäaineineen.

Kaikkein falskein piirre liittyy siihen, että aktiivisimmin keppiä heiluttaneet entinen Sitran yliasiamies Esko Aho ja KTL:n pääjohtaja Pekka Puska ovat taustaltaan keskustapoliitikkoja ja olisivat voineet olla monessakin roolissa - Puska myös Ravitsemusneuvottelukunnan puheenjohtajana - vaikuttamassa suomalaisten terveyteen.

Ainakin poliitikkokautenaan kummatkin näyttävät olleen vain osa suomalaista keskustaperäistä ja taustaltaan hyvin poliittista ravitsemusongelmaa. Ilmiön poliittinen tausta käy ilmi erikoistutkija, sittemmin Elintarvikeviraston Tuotevalvonnan yksikön johtaja Auli Suojasen suomalaista ravitsemuspolitiikkaa selvittäneestä väitöstutkimuksesta vuodelta 2003.

Suomi ja muut kehitysmaat

Koska lihavuus ja sen osasyylliseksi katsottu virheravitsemus ovat olleet lähes kaikkien vaikutusvaltaisten tahojen, myös aktiivipoliitikkojen, kiinnostuksen kohteena, luulisi että valtiovalta olisi toiminut aktiivisesti ja Suomessa harjoitettaisiin ylätason ravitsemuspolitiikkaa.

Auli Suojanen määrittelee väitöskirjassaan ravitsemuspolitiikan julkisen sektorin asettamiksi kansanravitsemuksen ja kehittämistavoitteiksi ja toimiksi, joilla pyritään parantamaan kansanterveyttä aktiivisesti terveyttä edistävän ruokavalion avulla.

Suojanen ei ollut havainnut väitöstyössään jälkeäkään tuollaisesta yläpolitiikasta vuosien 1939-1999 välillä. Tilanne ei ole tuosta muuttunut. Ravitsemusta koskien ylimmän tason toimijat ovat nytkin yksittäisiä laitoksia tai ministeriöiden asettamia neuvottelukuntia joiden niidenkin toimintamahdollisuuksia on tahallisesti rajoitettu.

Periaatteessa tärkein toimijamme on Valtion Ravitsemusneuvottelukunta (VRN), joka antaa yleiset ravitsemussuositukset esimerkiksi kouluissa noudatettaviksi. Neuvottelukunta on sijoitettu Maa- ja metsätalousministeriöön ja sen kokoonpanosta määrää tosiasiallisesti MMM:n ylijohtaja. Sama ilmeisesti koskee MMM:ään hiljan siirrettyä elintarvikeneuvottelukuntaa. Neuvottelukunnalla on MMM:n osoittamana vain yksi työntekijä hyvin näkymättömässä virassa ja ilman minkäänlaisia resursseja.

Suojasen mukaan MMM on muun lisäksi jättänyt toteuttamatta neuvottelukunnan suositukset eikä myöskään ole vienyt niitä eteenpäin poliittiselle tasolle keskusteltaviksi. Se on toiminut aivan toiseen suuntaan: MMM ei ole suostunut luovuttamaan neuvottelukuntaa Sosiaali- ja terveysministeriölle, jonne se terveysviranomaisena ja -asiantuntijana olisi kuulunut.

Kuin kaiken varalta jo entisestään heikon VRN:n asiantuntijarooli lähes tuhottiin: vuonna 1984 neuvottelukuntaan tuotiin ravitsemusasiantuntijoiden päällystakiksi erilaiset intressitahot, kuten MTK ja ruotsinkielisten tuottajajärjestö SLC. Sittemmin siellä on istunut muun muassa lihanleikkaajien ja trukinkuljettajien edustajia Elintarviketyöläisten liiton mandaatilla ja asiantuntijat jäivät vähemmistöksi maatalouden järjestöjyriin nähden. Ensimmäinen kokki, jos sellaisia tähän soppaan tarvitaankaan, näkyy tulleen kokoonpanoon viime vuonna Jaakko Nuutilan myötä. Hänkin edustaa ruokakulttuuriasiamiehenä MTK:ta.

Näistä seikoista johtuen Suojanen onkin päätynyt kysymään, onko Suomessa edes virallisia ravitsemussuosituksia. Suojasen mukaan Keskustan ajama maatalouden intressi on ollut niin vahva, että suosituksia on pidetty liian poliittisina, "koska niissä käsiteltiin maatalouden, elintarviketeollisuuden ja kaupan näkökohtia ja tarvittavia toimenpiteitä."

Jo Suojasen seuraaman ajan alusta maatalouden intressi on tallonut saappaisiinsa kansanterveyden vähäisestäkin edusta. Tätä etua on suojattu keinoista ja seurauksista välittämättä: 1950-luvulla tiedettiin luotettavasti, että kasvirasva alentaa kolesterolia mutta silti voin kulutusta lisättiin valtion toimesta eri menekinedistämiskeinoin. Puolustusvoimat hylkäsi margariinin vuosiksi 1959-1988, teollisuusvoita sai erilaisten tukien avulla puoli-ilmaiseksi ja voin ja margariinin hintasuhteista sovittiin tulo- ja maataloustuloratkaisuissa. Vuonna 1988 muutoin liian edulliseksi käyvän margariinin piti sopimuksen mukaan maksaa 75% voin hinnasta. Margariinien verotusta jatkettiin 1990-luvun alkuun saakka. Vasta valmistelain muutokset vuosina 1979 ja 1986 sallivat valmistaa nykyistä Oivariinia tai muita voi-kasviöljyseoksia.

Myös maidon rasvapitoisuutta on nostettu lakiteitse: vuonna 1976 tuolloin jo sallitun (!) kevytmaidon rasvapitoisuutta nostettiin ja menekki taattiin nostamalla sen hinta kulutusmaidon tasolle. Vasta EU:iin liittyminen on poistanut edellä mainitut kummajaiset lainsäädännöstämme.

Ostettua mediajulkisuutta

Kaiken kaikkiaan Suojasen mukaan Suomessa ei liene paitsi virallisia ravitsemussuosituksia mutta ei ainakaan ravitsemuspolitiikkaa - siis päättäjien halua edistää terveellistä ruokailua. Terveellinen ruoka on ollut osin jopa lailla kiellettyä ja lihomisen syyksi on etenkin Keskustan parista haluttu väittää kaupunkilainen elintapa, alkoholi tai mikä tahansa muu kuin maatalouspolitiikalle alisteinen ravitsemus.

Tämä on merkillepantavaa myös siksi, että esimerkiksi kaikilla muilla pohjoismailla on hallitusten tai eduskuntien hyväksymät politiikat jopa 1970-luvulta alkaen. Tilanne Suomessa ei tulle muuttumaan vielä vuosiin. Päinvastoin: kun Euroopan Unioniin liittyminen esti terveydelle kaikkein vaarallisimman lainsäädännön, tilalle kehitettiin ruokaturvallisuutta korostava ja ulkomaista ruokaa kohtaan tunnettuja ennakkoluuloja vahvistava tiedotuspolitiikka. Sen välineeksi otettiin Uutispalvelu Finfood, joka tunnettiin aiemmin Maatalousalan tiedotuskeskuksena.

Finfood toimii MMM:n rahoituksella ja tarjoaa päivittäin ilmaisia artikkeleita ja ostaa tiedotusvälineistä tilaa puffijutuilleen. Esimerkiksi Uusi Suomi tekee maksullista yhteistyötä Finfoodin kanssa. Tästä syystä US julkaisee säännöllisesti toimittajina esiintyvien Finfoodin tiedottajien tuottamia "uutisia" ja kolumneiksi verhottua "keskustelua". Se on varsin kömpelöä tyyliin "Arvatkaahan, rakkaat lukijani, missä maassa tuotetaankaan puhtainta ruokaa? Oikein, Suomessahan sitä tuotetaan! Kamoon, jäbät ja stadin gimmat, ollaan siitä ylpeitä!" Joskus kirjoittajan tyyli ja ajatuksenjuoksu on ollut tuotakin kankeampaa.

Myös EU:ssa kielletty menekinedistäminen kansallisin varoin kuuluu valikoimaan. Esimerkiksi Laatuketju on tunnustettu myös sen omien johtavien virkamiesten taholta sellaiseksi "peitetoiminnaksi" - ainakin jos asiaa on huomannut tiedustella sopivassa roolissa.

Vanhanen: Maataloustuotteista maksettava enemmän kuin myyjä haluaa

Yle uutisia seuraten pääministeri Matti Vanhasen käsitys markkinataloudesta vaatisi päivityksen:

"Kaupan ja teollisuuden rooli on markkinoiden toiminnassa erittäin tärkeä. Niiden ei pitäisi hakea ylimääräisillä tuontierillä pikavoittoja, jotka särkevät markkinoiden toiminnan ja terveen hintakehityksen, sanoo Vanhanen. "

Se että kauppa ja teollisuus ostavat sieltä, mistä kilpailukykyisesti tarjotaan, on tietenkin loogista ja järkevää. Myös oma elintarvikevientimme perustuu tuolle liiketaloudelliselle logiikalle. Ulkomainen tarjonta on samalla osoitus ainakin jotenkin toimivista elintarvikemarkkinoista.

Nyt Vanhasen mukaan kaupan ja teollisuuden pitäisi sitoutua maksamaan maataloustuoteista korkeampi hinta kuin niistä markkinoilla pyydetään. Ajatuskin on tuollaisesta kaupankäynnistä on eriskummallinen ja varsin hilpeä.

Vanhasen huolessa on tietenkin kyse siitä, että etenkin kananmunista, sianlihasta mutta myös niistä iäti loppuvista maitotuotteista on sekä koti- että ulkomaista ylitarjontaa. Kotimainen ylitarjonta on saatu aikaan EU:n avokätisimmillä maataloustuilla EU:n huonoimmissa viljelyoloissa. Satotasommehan on vain puolet eurooppalaisesta.

Tästä tukien avulla luodusta ylitarjonnasta on luonnollisesti seurannut edes jonkinlaista hintakilpailua ja tarve vähentää ainakin ylituotantoa. Nyt hölläkätinen rahanjako seurauksineen kostautuu, eivätkä hinnat nouse toivottuun tahtiin. Se halutaan selittää peräti markkinoiden aiheuttamaksi "ahdingoksi".

Siitä, että edes kauppa ja teollisuus voivat ostaa nyt määrättyjä tuotteita kilpailukykyiseen hintaan ei meidän keskittyneen kaupan rakenteen vuoksi seuraa, että kuluttajahinnat laskisivat.

Myös maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila on ollut huolissaan markkinatalouden seurauksista kuten aina. Hänhän haluaa, että viljelijät oma tyttärensä mukaan lukien voisivat tulevaisuudessakin elää tässä suomalaismallisessa gulassikommunismissa. Sellaisessa, jossa viljelijäväestö "yrittää" ilman vähäisintäkään vastuuta myynnistä, markkinoinnista tai menekistä ylipäätään ja jossa lähes puolet tuloista tulee erilaisista valtiontuista.

Nimitys gulassikommunismi on kotoisin Kádárin Unkarista ajalta, jolloin talonpojat saatoivat liittyä kolhoosin jäseniksi. Nyt näiden talonpoikien etuja tässä kolhoosissamme ollaan yhäti parantamassa:

"Pääministerin ja maa- ja mettalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan (kesk.) mukaan hallitus on jo tehnyt toimia maatalouden tukemiseksi. Sähköverotuksen muutos ja energiaveron lisäpalautukset tuovat maatalousyrittäjille 10 miljoonan euron helpotukset vuodessa. Niistä on sovittu ensi vuoden budjetin yhteydessä.

Lisätoimia on myös luvassa. Vaatimus maatalousyrittäjien verotuksen valinnavapaudesta tullaan selvittämään ja siihen tullaan palaamaan ensi vuoden budjettiriihessä. Hallitus on luvannut tutkia, voisiko maataloustulo olla kokonaan ansiotulona verotettavaa. Myös valtion lainojen korkovapautta vaikeuksissa oleville tiloille valmistellaan parhaillaan. "

Katainen ei viran puolesta kannata veronalennuksia, vaan tukisi investointeja. Siis käyttäisi toisenlaista korvamerkkiä.

Omintakeinen maatalouden tulojen tilastointitapa saa aikaan puolestaan tällaista:

"Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen ennusteen mukaan maanviljelijöiden tulot romahtavat. Yrittäjätulo laskee tänä vuonna heikommaksi kuin mitä se on ollut kolmeenkymmenen vuoteen. Maatalousyrittäjien tuntipalkan ennakoidaan putoavan 4,7 euroon."

Tuo 4,7 euroa on yhtäpitävä MTT:n julkaiseman tiedon kanssa. MTT tosin katsoo, että tulot ovat putoamassa tänä vuonna alimmilleen kymmeneen vuoteen. Sekin on kyseenalaista, sillä vuodelle 2007 MTT ilmoitti viljelijän tuloiksi 3,7 euroa ja vuodelle 2006 vain kaksi euroa tuntia kohden.

Aiheesta aiemmin kirjoitetut artikkelit löytyvät tästä linkistä.

Siikajoki: Kuinka manalasta tehtiin lasten onnela

Pohjois-Pohjanmaan Siikajoki on saanut kaikkien päämedioiden myönteistä huomiota suorastaan lasten paratiisina. Siikajoen menestys on varsin yllättävää. Tästä huolimatta se jää elämään omaa elämäänsä ja paikkakunnasta tullaan kirjoittamaan monta lämminhenkistä artikkelia. Myös moni poliitikko tulee viitanneeksi Siikajokeen silloin, kun haluaa puhua viihtyisästä paikkakunnasta. Se tuleekin olemaan hauskaa.

Kyselytutkimuksessa, jonka teki TNS Gallup Valittujen Palojen toimeksiannosta, haastateltiin 1060:ta lapsiperheen vanhempaa. Vanhemmilta kysyttiin muun muassa, mitkä tekijät ovat heidän mielestään tärkeitä asuinpaikkaa valittaessa: kohtuuhintaiset asunnot, alhainen rikollisuusaste, hyvät koulutusmahdollisuudet tai alle tunnin kestävä matka isoon kaupunkiin ja niin edelleen.

Vastausten perusteella laskettiin noiden etukäteen valittujen tekijöiden painotuskertoimet.

1. Kohtuuhintaiset asunnot 4,21
2. Lukio- ja/tai ammattikoulu 3,91
3. Alhainen rikollisuusaste 3,74
4. Asuu paljon lapsiperheitä 3,67
5. Alle tunti isoon kaupunkiin 3,41
6. Alhainen veroäyri 3,27
7. Alhainen työttömyys 3,25
8. Paljon kesämökkejä 2,77
9. Asukasmäärä kasvussa 2,69
10. Keskimäärin hyvätuloisia asukkaita 2,40

Siikajoki siis huomattiin parhaaksi. Plussaa tuli kohtuuhintaisista asunnoista, siitä, että paikkakunnalla havaittiin vähän rikollisuutta sekä paljon lapsiperheitä. Kaksi jälkimmäistä tosin sulkevat melkoisesti toisiaan pois.

Monia kunnanisiä ja vanhempia kiinnostaa nyt, minkälainen paikkakunta Siikajoki on ja olisiko siitä muille opittavaa? Kenties paljonkin.

Kuinka “Syväjoesta” tulikin onnela?

Seudun läpi virtaa leveähkö ja matala joki, joka on padottu ja allastettu yläjuoksultaan. Naapurikuntien nuoriso sanoo Siikajokea tuon padon vuoksi Syväjoeksi. Nimi on tietenkin väännöstä padon uhkaamassa jokiympäristössä kuvatusta Syvä joki -elokuvasta. Mukana lienee myös pilkantekoa ja viittauksia elokuvan metsäläisiin antisankareihin.

Siikajokeen kuuluvat entiset Paavolan ja Ruukin kunnat. Oikeammin Paavola liitettiin ensin Ruukkin ja vuosikymmenten kuluttua siihen liitettiin myös Siikajoki nimineen kaikkineen. Siikajoen taajamasta - sitä tuskin huomaa - on Ouluun matkaa noin 60 kilometriä. Käytännössä tunnin matka, koska tie on kapea ja luikertelee pahimmillaan juuri ja juuri kahden auton mentävänä nauhana ilman pyöräteitä tai valaistusta. Valtatie 8:aa myöten Siikajoen kuntakeskuksesta, Ruukista, matka käy nopeammin mutta vastaavasti pitkästyttävämmin.

Mitään harrastusmahdollisuuksia Siikajoella ei ole, ellei pidä veneilystä tai samoilusta pohjois-pohjalaisilla rämeillä ja suolakeuksilla.

Wikipedia kertoo, että “Siikajoella on kaksi toisen asteen oppilaitosta, Ruukin lukio ja Ruukin maaseutuoppilaitos. Oppilaitokset tekevät yhteistyötä hevostalouden alalla.“ Siikajoella voi siis opiskella maanviljelijäksi tai kenties hevosenkesyttäjäksi. Muunlaisen ammatin hankkiakseen joutuu hakeutumaan ainakin Ouluun tai Raaheen.

Siikajoella voi sanoa olevan selvityksessä mainittuja kesämökkejä, sillä onhan siellä merenrantaa ja lisäksi hivenen muutakin kesäasutusta. Kesäisin näkeekin Ruotsin rekisterikilvin varustettuja Saabeja vakituisten asukkaiden hylkäämien rintamamiestalojen heinittyneillä pihamailla.

En tosin tiedä, kuinka tämä siikajokista lapsiperhettä ilahduttaa. Mutta arvaan, että vieraan ihmisen näkeminen on ahdasmielisen syrjäseudun asukkaille elämys. Näin etenkin koska melkoisessa osassa alueen lapsiperheitä ei ole edes televisiota: Siikajoki kuuluu Pohjois-Pohjanmaan “raamattuvyöhykkeeseen” monilapsisine perheineen. Tästä hyvänä esimerkkinä muuan mainio kansanedustajamme 18 lapsensa kanssa.

Juuri tämä tekijä selittää aika isolta osaltaan Siikajoen gallup-menestystä jos lapsilukuakin. Sen vuoksi paikkakunta katsotaan erheellisesti lapsiystävälliseksi ja myös siksi, että lapsiluku kasvaa yhä.

Tällä keskustalaisuuden läpitunkemalla paikkakunnalla ei ole myöskään lääkäripäivystystä, joten lapsen sairastuessa tulee lähteä Raaheen. Erikoissairaanhoito on Oulussa. Kalevan keskustelupalstaa seuraten kouluissa on myös kehno ruoka, eikä välipalaa tarjota. Näistä kaikista puutteista huolimatta veroprosentti on 19,5%, yhden prosenttiyksikön kalliimpi kuin koko maassa keskimäärin.

Kuinka nämä tekijät eivät ole vaikuttaneet Siikajoen sijoitukseen? Selitys löytyy tutkimusasetelmasta ja se on mainio:

"Lasten päivähoito, peruskoulutus sekä terveydenhuolto jäivät tutkimuksen ulkopuolelle, koska ne ovat kuntien lakisääteisiä velvollisuuksia, jotka jokaisen kunnan on tavalla tai toisella hoidettava. Ulkopuolelle jäivät myös harrastusmahdollisuudet, koska aiheesta ei ole vertailukelpoisia tilastoja."

Voi sanoa, että Siikajoella, lasten paratiisissa, kaikki nuo ovat tavalla tai toisella jätetty rappiolle.

Mutta asunnot ovat Siikajoella halpoja ja se selittää enimmän osan menestyksestä. Halpuus kylläkin kertoo vain siitä, että Siikajoen asunnoista ei haluta maksaa paljon: hintahan kuvaa asunnon haluttavuutta, johon taas sijainti ja ympäristön viihtyvyys vaikuttavat mitä eniten.

Myöskään rikollisuutta ei juuri ole. Tämä ei estänyt sitä, että rikollisuuden juuretkin yritettiin kitkeä paikkakunnalta kovin ottein.

“Luonteva myönteinen yhteistyö poliisin kanssa”

1990-luvun lopulla Suomea kiersi ahkerasti muuan Yhdessä Elämään - projektiaan markkinoiva terveydenhoitaja ja konsultti, 11 lapsen äiti itsekin. Hänen kaupittelemansa hankkeen kantavana ideana oli, että koko kunta ottaa yhteistyössä koulutoimen, paikallispoliisin sekä vanhempien kanssa käyttönsä tiukat lapsia ja nuoria koskevat järjestyssäännöt tapanormeineen. Käytökseen kuului muun muassa varhaiset kotiintuloajat ja eräänä yksityiskohtana joillakin paikkakunnilla suositeltiin, etteivät lapset vierailisi toistensa luona sunnuntaiaamuisin. Tarkoitus oli, ettei hartaushetki tai seuroihin valmistautuminen häiriintyisi.

Pian sisäministeriö kielsi paikallispoliiseja vahvistamasta ja noudattamasta hankkeen puitteissa annettuja iltaisia ulkonaliikkumiskieltoja lakiin perustumattomina.

Muuan Oulun lähikunnissa opettajansijaisuuksia tehnyt ystäväni oli seuraamassa, kuinka uneliaalla Pohjois-Pohjanmaan kirkonkylällä valmistauduttiin häätämän "maailmallinen" paha pois koko pitäjästä.

Kaikki vanhemmat ja muut asiaankuuluvat oli kutsuttu Siikajoen kirkonkylän koulun juhlasaliin monisatapäiseen kokoukseen. Projektin matkasaarnaaja-konsultti esitteli muualta tuttua ja palkittua hankettaan. Se tuntui saavan yllättävän paljon tukea ja herättävän innostusta eri puolelta salia.

Näin vaikka opettajakunnassa ja joissakin vanhemmissa oli kummastusta herättänyt muun ohella se, että lasten ajautuminen rikosten poluille, esimerkiksi näpistelyyn, olisi pitänyt kitkeä ankarin toimin: viisivuotiaalle, joka näpistää kaupasta, olisi puheiden mukaan pitänyt soittaa poliisi! Tätä on siis Yhdessä elämän hankkeen kotisivuilla nytkin mainittu “Luonteva myönteinen yhteistyö poliisin kanssa.”

Tilaisuus päättyi koulun rehtorin torjuvaan puheenvuoroon, jolle ei sentään buuattu salista. Kun väki sitten poistui, oli ystäväni hämmästyksekseen huomannut, että eräät hankkeen parhaista kannattajista eivät olleetkaan Siikajoelta, vaan olivat saapuneet naapurikunnista farmari-Peugeoteillaan kannattamaan uskonsisartaan ja Siikajoen uutta järjestyssääntöä.

Hanke tiettävästi hyväksyttiin myöhemmin koko seutukuntaan.

Tällainen on siis se oikea Siikajoki. Se olisi myös Suomen lapsiystävällisin paikkakunta, jos gallupien tekijöitä ja lehtiä uskoisi.

(Kuvalähde: Kuvaleike sanomalehti Kalevan keskustelupalstalta)

Haukkalalta erikoisia Venäjä-arvioita

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Hiski Haukkala jatkaa erikoisia Venäjä-arvioitaan. Hänhän on usein kunnostautunut sekä Venäjän yli- että aliarvioinneillaan sen mukaan, kumman on nähnyt tarkoituksenmukaisemmaksi ja yhteensopivammaksi Nato- ja USA-keskeisen ajattelunsa kanssa.

Parisen vuotta sitten Haukkala oli sitä mieltä, että Venäjä tulee jäämään liivintaskusuurvallaksi ja Venäjän vaikutus EU:iin olisi hyvin vähäinen. Nyt tuuli on taas kääntynyt ja se samainen Venäjä olisikin pyörittänyt EU:ta mielensä mukaan ja polkee sen jalkoihinsa. Tuuliviiriksi Haukkalaa ei tarvitse syyttää: liittolainen on aina lännessä ja uhka idässä.

Tällä kertaa Hiski Haukkala erittelee näkemyksiään Kauppalehdessä ja aloittaa Georgiasta.

"Georgia-operaatio oli tarkkaan suunniteltu. Se ei Haukkalan mukaan perustunut silti syvälliseen strategiseen ajatteluun. Se paljasti suurvallankin toimivan hyvin tunteenomaisesti. […]

Lopputulos on surkea. Venäjän merkittävimmät kansainväliset kumppanit ovat nyt Nicaragua ja Venezuela.

- Se ei ole Venäjän kaltaiselle maalle luonteva viiteryhmä."

Venäjä olisi siis suurvalta, jolla on enää kaksi vähämerkityksistä kaveria? Olisiko pelkkien tosiasioiden vuoksi pitänyt mainita, että kaksi entistä uskollisempaa jo olemassa olevan ja tiivistyvän Shanghain puolustusliiton (SCO) päälle? Siihen kuuluvat Venäjän lisäksi Kiina, Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan ja Uzbekistan, tarkkailijäseninä mm. Intia, Pakistan ja Iran. Lähes koko Aasia siis. Eikä Venäjä ole hukannut myöskään kaikkia eurooppalaisia ystäviään.

Kaiken lisäksi Haukkala esittää Georgian-sodan Venäjän yksipuoliseksi ja peräti suunnitelluksi operaatioksi - huonosti suunnitelluksi katutappeluksi. Haukkalan puheet alkavat retoriikankin puolesta kääntyä vitseiksi. Kuitenkin muun valikoivuuden ohella on aika ongelmallista, että USA:n iso taustatuki ja Georgian sen nojalla tekemä hyökkäys jäävät paljon käytetyltä UPI:n tutkijalta edes ilman mainintaa.

Lauantaina Venäjän ja EU:n suhteista väitellyt Haukkala ontuu asenteellisuudestaan johtuen myös EU-arvoissaan:

"EU:n ja Venäjän suhde on pattitilanteessa. EU:lla ei ole keinoja solmun avaamiseen. Kylmän sodan jälkeen Venäjä on lähes poikkeuksetta saanut EU:n kanssa tahtonsa läpi. […]

- Koko ajatus EU:sta kansainvälispoliittisena toimijana tulee epäilyksenalaiseksi."

Haukkala on jo aiemmin halunnut, että EU mentoroisi Venäjää sen suhteissa eteläisiin naapureihinsa. Se mentorointi ei arvatenkaan olisi ollut muuta kuin saada Venäjä hyväksymään nöyrästi USA:n ja Naton saarto ja alueensa pilkkominen. EU ei ole ainakaan toistaiseksi lähtenyt yhtenäisenä tälle tielle, eikä siinä ei ole auttanut edes USA:n EU:ssa sen itälaajentumisen vuoksi saama sinänsä merkittävä vaikutusvalta. Kun näin on, Haukkala luonnollisesti katsoo, että EU on epäuskottava. Lisäväriä Haukkalan kannattamaan saarrostuspolitiikkaan tuo se, että hän on katsonut Nato-maa Turkin olevan EU-kelpoinen.

Haukkala muistaa sentään Kiinan olemassaolon:

"Globalisaatio on tuonut kehiin uusia toimijoita, jotka eivät pelaa samoin vapauksia korostavin säännöin.

Eurooppa voi hävitä maailmanlaajuisen taiston vaikkapa kaupan globaaleista pelisäännöistä, jos se ei saa Venäjää linjoilleen. Kiina voi napata voiton."

Eli jälleen EU:n toimettomuuden vika? Todennäköisesti syypää on USA:n sotilaallinen toimeliaisuus ja myös Euroopassa. Se on pakottanut Aasian maat etsimään tukea toistaan. Tällöin EU:n ei kannattaisi antaa maaperänsä USA:lle, jotta se voisi lisätä sotilaallista painettaan Venäjää kohtaan, vaan EU:n pitäisi lisätä Venäjän-yhteistyötä ja myös taloudellista integraatiota, jota energian parissa jo onkin. Koska asia ei ole USA:n intressissä, ei Haukkalakaan sitä esitä.

Ei liene iso yllätys, että Hiski Haukkala kuuluu ulkoministeri Alexander Stubbin arvostamiin tutkijoihin.

Myydä ei osata mutta ostaminen sujuu?

HS:n artikkelissa kannetaan huolta valtion pörssisalkun arvosta. Toimittaja Jyri Raivio kirjoittaa, että "valtion pörssisalkun arvo on olennaisesti kuihtunut, ja monet asiantuntijat pelkäävät, että arvo kuohuvilla markkinoilla putoaa yhä. Yksi ratkaisukeino voisi olla, että valtio ryhtyisi ostamaan lisää pörssinoteerattujen suomalaisyhtiöiden osakkeita."

Missään ei ole päätetty, että valtion pörssisalkun pitäisi olla arvoltaan jonkin määrätyn kokoinen tai varsinkaan "iso", vain omistuksista eräissä tärkeissä kohteissa on sovittu. Päin vastoin, valtionyhtiöitähän on myyty lähes hinnalla millä tahansa välittämättä aina edes, meneekö niiden mukana jotain strategista omistusta. Nyt HS on saanut käsiinsä poliitikkokaartin, jolle ostolaidalle lähteminen sopisi eri syistä, ei välttämättä niistä, joita jutulla ajetaan:

"Miksi ei, sanotaan lähes yhteen ääneen poliittisen kentän kaikilta reunoilta. Finanssikriisin varjossa tapahtuu koko ajan valtavaa omaisuuksien uusjakoa. Ne tahot, joilla on rahaa ja reipasta yrittäjämieltä, tekevät erinomaisia kauppoja. Valtio voisi hyvin olla yksi sellainen taho."

Voinee kysyä, että mistä poliitikot ja virkamiehet olisivat näinkin äkkiä saaneet viisautta toimia markkinoilla ostajina? Myyjinähän on oltu mitä taitamattomimpia. Omistajana valtion viisaus on nykyään perustunut siihen, ettei tehdä mitään. Tuota linjaa on jopa puolustettu äänekkäästi.

"Kokoomus on suhtautunut varoen valtion osuuden lisäämiseen yritysmaailmassa. Kokoomuslainen valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri, puolustusministeri Jyri Häkämies, puhuu kuitenkin mahdollisista osakeostoista varovaisen myönteisesti.

"Kotimaisen omistuksen lisääminen olisi toivottavaa", Häkämies sanoo. Hyvä tapa tehdä niin on hänen mielestään tapaus Kemira, jonka omistus keskittyy yksityisen, valtion ja työeläkeyhtiöiden kolmikannalle. "

Häkämies olisi yhtä hyvin voinut olla alun perinkään myymättä Kemiraa ilman kilpailua Paasikiville ja olla suorastaan lahjoittamatta Kemirasta irrotettua GrowHowta Yaralle.

"Aktiivisen sijoittajapolitiikan käytännön ongelma olisi kuitenkin rahoitus. Nykysäännöillä jokaiselle ostolle olisi haettava erikseen rahat eduskunnasta. Se tekee valtiosta toivottoman jäykän toimijan markkinoilla.

Tästä asiasta Häkämies puhuu arvoituksellisesti. "En lähde viemään eteenpäin mitään muutoksia, mutta emme ole olleet asiassa toimettomia", hän sanoo."

Jyri Raivio on kirjoittanut mielipiteensä edellistäkin selvemmin auki artikkelin kainalojuttuun:

"Valtioiden sijoitusrahastot, Sovereign Fundit, ovat kova juttu tämän päivän sijoitusmaailmassa. Norja, Venäjä ja Lähi-idän öljymaat ovat panneet omiin rahastoihinsa ziljardeja öljyrahaa, Kiina, Singapore ja muutamat muut valuuttavarantonsa ylijäämiä."

Tarvitseeko sanoa, että öljymaat käyttävät ostoihin luonnonvarojaan, eivät verovaroja. Suomessa pörssipeliin - huoltovarmuuspuheisiin en jaksa uskoa - tarvittavat rahat pitäisi kerätä palkansaajilta. Kansantalouden näkökulmasta ne olisivat pois kuluttajien ostovoimasta ja kiinni osakkeissa. Tämä olisi virhe, sillä tulonjakomme on muutenkin vääristynyt niin, että kotimarkkinayritykset ovat kärsineet viennin, nykyään ulkomaille lainaamisen seurauksena. Olemme siis tinkineet kotimarkkinayritysten menestyksestä ja elintasostamme pitääksemme yllä ulkomaankaupan ylijäämää usein ulkomaalaisomisteisten vientiyritysten eduksi. Esimerkiksi PT:n Pekka Sauramon mukaan olemme eläneet ali varojemme.

Jutun mukaan Keskustan Antti Rantakangas olisi Häkämiestäkin innokkaampi käyttämään valtion eli meidän rahojamme osakeomistusten lisäämiseen. Seuraava on puhdasta arvailua mutta uskoisin, että Rantakankaan mielessä siintelee keskusta-yhteyksistään tunnetun Ruukki Groupin ja sen omistaman hoivapalveluja tuottavan Mikevan tukeminen kasvavien hoivamarkkinoiden valtauksessa. Mikeva on herättänyt huomiotani jo aiemmin. Aivan samalla tavalla Rantakangas voisi olla halukas tukemaan Ruukki Groupin tukkikauppoja ja viljelijä-metsänomistajien metsäyhtiötä.

Arvailua tietysti tämäkin mutta Häkämieheltä olen uskonut, että hän myisi loput Kemirasta Paasikiville pilkkahintaan. Ehkä tulen erehtymään ja puhtaaksi kaluttu Kemira halutaan vain myydä Häkämiehelle takaisin. Siihen viittaisi sekin, mitä Häkämies puhuu omistamisen kolmikannasta. Kemiraa tiskin alta hankkineen Oraksen Pekka Paasikivi on nimittäin paitsi Kemiran hallituksen puheenjohtaja myös Eläke-Varman hallintoneuvoston puheenjohtaja.

(Päivitetty 26.9. klo 13.03)

Huonot lait - hyvät herrat

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio Helsingin Sanomissa:

"Tietosuojavaltuutettu: Viranomaiset ovat itse jättäneet tietovaihdon järjestämättä

Kauhajoen koulusurmien jälkeen on huudettu monesta suunnasta, että tiukka tietosuoja estää viranomaisten tietovaihdon. Siksi verilöylyjä ei kyetä estämään ennalta.

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio ei selitystä hyväksy.

Hän selaa lakikirjasta esiin monta kohtaa, jotka todistavat toisin: Perusopetuslain mukaan keskenään saa vaihtaa välttämättömiä tietoja, ja erikseen vielä mainitaan "salassapitovelvollisuuden estämättä".

Henkilötietolain mukaan terveystietoja ja muita arkaluonteisia tietoja saa antaa, jos kyse on toisen ihmisen suojaamisesta, tai tietojen antamisesta säädetään laissa. Samoin julkisuuslain mukaan salassa pidettävän tiedon saa antaa, jos niin laissa säädetään.

Avainsana on lain säätäminen. Tietovaihtoon pitää antaa laissa lupa. Ja tämä on Aarnion mukaan jätetty tekemättä.

"Tietosuoja ei ole syyllinen, vaan muu lainsäädäntö on jätetty retuperälle."

Virkamiesten olisi pitänyt kartoittaa, kenen kanssa he tekevät yhteistyötä ja onko sille esteitä. Samoin pitäisi miettiä, kenelle omat rekisterit voisivat olla hyödyllisiä – siihen velvoittaa jo julkisuuslakikin.

"Jos yhteistyö ei toimi, siihen pitää reagoida ja esteet poistaa. Mutta hallinnonalat kulkevat laput silmillä. Ei tietosuojan selän taa saa piiloutua. Jokelan jälkeen tätä alettiin huutaa, vaikka olisi ollut kymmenen vuotta aikaa hoitaa asiat kuntoon", Aarnio lataa. [...]"

Aselainsäädännön soveltamista voi katsoa hyvin samanlaisessa valossa. Jokelan ja etenkin Kauhajoen ampujan kohdalla olisi ilmeisesti riittänyt, että olisi sovellettu nykyistä lakia ja vain niillä tiedoilla, jotka lupaviranomaisella jo oli. Näin surma-aseiden ostamiseen tarvitut luvat olisivat jääneet saamatta tai ase otettu pois. Ei olisi tarvittu paitsi tiukempaa aselakia myöskään väljempää tietosuojaa.

Uusi aselaki koska vanhaa ei noudatettu?

Jokelan ja Kauhajoen tapahtumien jälkeen on ryhdytty vaatimaan uutta ja tiukempaa aselakia. Asiantuntemattomuudelta ja hämmennykseltä ei ole huomattu, että jo voimassa oleva laki olisi antanut mahdollisuudet - suorastaan vaatinut - olla myöntämättä aselupia näille ampujille.

Lehtitietojen valossa näyttääkin melko selvältä, että sinänsä riittävää ja toimivaa lakia ei oltu sovellettu oikein. Tämä asia tulee tutkia ensin ja vasta sitten kannattaa miettiä, tarvitaanko uusi laki.

Uuden lain puolesta esitetyt vaatimukset ovat kuin vaadittaisiin tieliikenteen kattonopeuden laskemista 80 kilometristä tunnissa 40 kilometriin sen takia, että joku väärin perustein ajoluvan saanut on ajanut 200 kilometrin nopeudella koulubussin keulaan.

Nyt näyttää lisäksi siltä, että sisäministeri Anne Holmlund ja poliisi voivat piiloutua yleisen suuttumuksen ja sen voimalla vaaditun tiukemman aselain taakse ja pääsevät vastuutaan pakoon antamalla periksi niille, jotka vaativat lain tiukentamista. Tällöin voi siis jäädä selvittämättä, oliko edes vanhaa lakia, jota Holmlund itse näyttää ainakin toistaiseksi puolustaneen, noudatettu. Jos ei oltu, kenties ministeriön antamat paremmat sovellusohjeet ja ohjeiden noudattamisen valvonta riittäisivät.

Tämä suuttumuksen ja yleisen hämmennyksen taakse kätkeytyminen jos mikään on sisäministeriltä sitä puhumaansa karkuruutta.

Kaikkein hämmästyttävintä on se, että hän pystyy nyt piiloutumaan julkisuuden verhojen eteen eikä yksikään toimittaja ole huomannut esittää ministerille otsikon kysymystä.

(Päivitys 25. syyskuuta: Täsmennyksiä alkutekstiin asiasisällön muuttumatta.)

Tutka-asemaan liittyvä skandaali kaatamassa Tšekin hallituksen

Kaleva näyttäisi ainoana suomalaisena www-mediana kertovan Tšekissä meneillään olevasta Morava-skandaalista. Se liittyy Yhdysvaltain tutkatukikohtaan ja skandaalia pidetään hyvin vakavana.

"Tshekin oikeistohallitus horjuu skandaalin takia
Morava-skandaali syntyi oikeiston ODS-puolueen sisäisen pelin sivutuotteena. ODS:n oma kapinallisjohtaja halusi osoittaa, että puoluejohto kiristää kansanedustajia kuuliaisiksi. Yksityisetsivinä esiintyneiden tutkivien journalistien ansaan tarttui odottamatta ODS-puolueen nuori (kansanedustaja) Jan Morava, joka tilasi aineistoa niitä vihreää puoluetta edustavia hallituskumppaneita vastaan, jotka aikovat vastustaa Yhdysvaltain tutkatukikohtaa. "

"Kiristystehtävän Morava kertoi saaneensa puolueeltaan. Aikeiden paljastuttua Morava jätti parlamenttipaikkansa." *)

"Morava-skandaali sekoittaa Tshekin parlamentin voimasuhteita entisestään. Vuoden 2006 vaaleissa ODS:n vetämän oikeistorintaman ja opposition voimasuhteeksi tuli tasapeli. Topolanekin hallitus syntyi oikeiston "ostettua" kaksi sosiaalidemokraattien loikkaria. Kun nyt vihreiden kaksi kansanedustajaa lupasi äänestää amerikkalaistutkaa vastaan, Topolanek hankki - osti tai kenties kiristi - puolelleen kaksi uutta loikkaria."

Tšekin yleisradioyhtiön verkkosivujen mukaan maan hallituksen olisi ollut tarkoitus allekirjoittaa ohjuskilpeä koskeva sopimus näinä päivinä ja viedä se maansa eduskunnan ratifioitavaksi. Mikäli opposition suunnitelma toteutuu, nykyhallitus kaatuu ja Morava-skandaalia selvittämään perustetaan parlamentaarinen tutkintaelin. Tämä kaikki voi jopa kaataa Yhdysvaltain tutka-asemahankkeen.

*) Joidenkin tšekkilähteiden mukaan Jan Morava kiistää osallistuneensa laittomuuksiin ja väittää jopa joutuneensa salaliiton uhriksi sellaista omatoimisesti tutkiessaan.

Valohoitoa viranomaisverkkoon

Yle ja esimerkiksi Karjalainen edellä mainittua lainaten kertoi keväällä seuraavasta 200 miljoonan euron investointitarpeesta:

"Valtion rahoilla rakennettu viranomaisverkko joudutaan rakentamaan uudestaan, mikä maksaa Ylen mukaan yli 200 miljoonaa euroa. Julkisen vallan käyttämä verkko päätyi TeliaSoneran omistukseen vajaan kymmenen vuoden takaisessa yksityistämishuumassa, kun valtion omistama teleyhtiö vietiin pörssiin."

Nyt on päätetty tehdä tarkalleen samanhintainen verkkoinvestointi laajakaistoihin:

"Valtio ryhtyy rahoittamaan nopeiden laajakaistayhteyksien rakentamista haja-asutusalueille. Ministerit linjasivat eilen keskiviikkona hallituksen iltakoulussa, että sata megabittiä sekunnissa siirtävien valokuituverkkojen pitäisi olla kahden kilometrin päässä kaikista kotitalouksista vuoden 2015 loppuun mennessä.

'Kyseessä on tämän hallituksen merkittävin viestintäpoliittinen ratkaisu'. luonnehtii viestintäministeri Suvi Lindén. Valtion aikoo tukea vain verkkojen rakentamista. Kuluttaja joutuisi edelleenkin hankkimaan ja kustantamaan internet-yhteytensä omin varoin.

Rakennuskustannukset olisivat 200 miljoonaa euroa, josta valtio maksaisi kolmasosan. Viimeisen pätkän rakentamiseen ei valtion rahaa heru."

Olisi mielenkiintoista tietää, onko näillä kahdella hankkeella jotain muutakin yhteistä kuin kokonaishinta. Voisihan halutessaan luulotella, että Soneran myynnin yhteydessä tehty töppäys maksatetaan ainakin osin tämän uuden valokuituverkon varjolla ja 2/3-osaltaan kuluttajilla.

Tuo jopa kahden kilometrin loppupätkä on yksittäisille kuluttajille liian kallis, eli tästä hankkeesta ei ole kenellekään iloa ilman operaattoreita. Operaattorit tietenkin ilahtuvat, kun pääsevät rakentamasta runkoverkkoa mutta voivat viimeisen pätkän haltijoina laskuttaa kuluttajia valokuidun palveluista.

Yhdysvallat osoittaa mieltään Iranin uhkaa vastaan

Iran suunnittelee hyökkäävänsä joko Israeliin tai Yhdysvaltoihin. Ainakin Yhdysvaltain republikaanit ja ilmeisesti johtavat demokraatit haluavat uskoa niin:

"Hillary Clinton peruu osallistumisensa Iranin presidentin vastaiseen mielenosoitukseen, koska puhujaksi on kutsuttu myös Sarah Palin. Republikaanien varapresidenttiehdokkaan edustajat ihmettelivät keskiviikkona Clintonin vetäytymistä.

'Kuvernööri Palin toivoo, että kaikki voivat osoittaa yhdessä - puoluekannasta riippumatta - mieltään Iranin uhkaa vastaan', sanoi Tracey Schmitt republikaanien kampanjatoimistosta."

Näyttääkin siltä, että USA:n ja Israelin "ennaltaehkäisevä isku" on taas askeleen lähempänä, eikä siltä puutu edes demokraattien kannatusta. Se puuttuu vain Sarah Palinilta, jonka kanssa Hillary Clinton ei voinut vaalien läheisyydestä johtuen astua puolustamaan USA:n arvoja sekä oman ja liittolaisensa maaperän koskemattomuutta.

Valtio tukee upporikasta lannoitejättiä sadoin miljoonin

Taloussanomat tänään:

"Hallitus suunnittelee rautatietä Sokliin

Liikenneministeri Anu Vehviläisen (kesk.) mukaan rautatie voitaisiin rakentaa joko Kemijärven tai Sodankylän kautta. Hankkeen toteutuminen riippuu siitä, avaako lannoiteyhtiö Yara Soklin fosfaattikaivoksen. Yaran valtaus on voimassa ensi kesäkuun loppuun saakka.

Soklin rata kuuluu hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan päättämään linjaukseen kaivoshankkeiden tukemisesta. Liikenne- ja viestintäministeriö arvioi, että suunnitteilla olevat kaivoshankkeet vaativat lähivuosina ainakin 600 miljoonan euron liikenneinvestoinnit. "

Eli GrowHow ja Sokli sen mukana myytiin Yaralle pilkkahinnalla. Sen jälkeen valtio päättää rakentaa radan tai tien Sokliin kuten useisiin muihinkin kaivoksiin. Muihin sovelletaan jälkirahoitusta, mutta Kolaria ja Soklia varten sorvataan peräti oma paketti, Kolarille todennäköisesti vain siksi, että suurin osa malmista on Ruotsin puolella ja sinne on jo rautatie. Upporikas Yara saa siis erityiskohtelun. - jälleen. Asiasta kertoo Verkkouutiset:

"Liikenneinfrastruktuurin rakentamisessa sovelletaan jälkirahoitusmallia, jossa valtio maksaa kaivosyhtiön investointeja takaisin sovitun aikataulun mukaisesti, pääsääntöisesti 5-10 vuoden päästä, sillä edellytyksellä, että kaivostoiminta on edelleen käynnissä.

Takaisinmaksuperiaatteesta sovitaan erikseen, mutta valtio ei välttämättä maksa takaisin hankkeen koko kustannuksia. Kolarin ja Soklin kaivoksien liikenneyhteyksistä tehdään erillinen selvitys, jossa otetaan huomioon Pohjois-Suomen muut elinkeinopoliittiset tarpeet."

Myrkypilleri on leivottu tuohon viimeiseen lauseeseen. GrowHow-kaupasta saadut rahat, 207 miljoonaa lopuista kolmanneksesta, eivät riitä läheskään Soklin radan rakentamiseen. Ilmeisesti koko GrowHowsta saatu yhteishinta ei tule kattamaan Soklin radan kuluja. Siis sen, jota valtion ei tulisi nähdäkseni edes rahoittaa.

Edullisin siirtoreitti olisi ollut putki Venäjälle Kovdoriin. Näin siirretään esimerkiksi Marokossa olevien fosfaattikaivosten malmi jalostettavaksi. Marokossa siirtomatka on pidempi kuin Soklin ja Kovdorin välinen etäisyys. Venäjä on kuitenkin nyt pois laskuista, kuten odottaa saattoi.

Aiheesta lisää tästä linkistä.

Kenraalille sattui kiusallinen virkavirhe

STT:n tuottama uutinen mm. Ilta-Sanomissa:

"Bosnian muslimiarmeijan johtajalle kolmen vuoden tuomion

[...] Entisen Jugoslavian sotarikoksia käsittelevä tuomioistuin ICTY totesi (Rasim) Delicin, 59, syylliseksi serbivankien julmaan kohteluun hänen joukkojensa käsissä kesällä 1995. Tuomioistuimen mukaan Delic ei rangaissut joukkojaan, vaikka tiesi ulkomailta tulleiden islamistitaistelijoiden tekemistä raakuuksista. [...]"

Kuten kaikki tietävät, nuo jutussa mainitut islamistitaistelijat tunnetaan nykypäivänä Al Qaida-nimellä. Aiemmin USA:n avoimesti kiittelemää ja tukemaa järjestöä johtaa tiettävästi vieläkin muuan Osama bin Laden. Kiitoksille oli syynsä: islamistit olivat USA:n liittolaisia Euroopassa ja Afganistanissa samaan tapaan kuin Saddam Hussein oli Irakissa.

Olisi kiinnostavaa tietää, millaisen rangaistuksen Delic olisi saanut, jos raakuuksien kohteena olisivat olleet vaikkapa amerikkalaiset tai britit. Syytteiden mukaan Rasim Delic ei nimittäin rangaissut joukkojaan kolmen vuoden ajan jatkuneista raiskauksista, kidutuksista ja murhista.

Yhtä kiinnostavaa on nähdäkseni se, että vaikka Delic vapautettiin murhasyytteistä, hän kuitenkin tiesi, oli komentajana vastuussa ja jutun mukaan todettiin syylliseksi muihin raakuuksiin, mutta tuomittiin vain siitä, että jätti joukkonsa rankaisematta. Tuomio annettiin siis samanlaisin perusteluin kuin Suomessa usein perustellaan virkavelvollisuuksien laiminlyönneistä annettavia rangaistuksia. Tuomio annettiin hengessä "sattuuhan sitä..."

Toimittajat ilman mitään rajaa

Lehdistön vapautta peräävä kansainvälinen Toimittajat ilman rajoja, lyhyemmin RSF, perustettiin Ranskassa vuonna 1985. Ranskalainen Robert Ménard on johtanut sitä alusta saakka. RSF:n esikuvaksi väitetään usein Lääkärit ilman rajoja -järjestöä. Toisin kuin lääkärit, tämä järjestö ei näytä kyenneen toimimaan ilman kritiikkiä.

Esimerkiksi suomenkielinen Wikipedia tietää kertoa aluksi, että

“Järjestö saa merkittävän osan varoistaan länsimailta, mistä syystä sitä on syytetty puolueellisuudesta. Varoista 11 prosenttia tulee Ranskalta, 15 prosenttia Euroopan komissiolta ja 1,3 prosenttia Center for Free Cuba -nimiseltä järjestöltä. Osa varoista on peräisin Yhdysvaltain kongressin rahoittamalta National Endowment for Democracy -järjestöltä.”

Siis hyväntahtoinen NED-setä?

Toimittajien paljon käyttämä ja osin ylläpitämä SourceWatch-verkkosivusto kertoo National Endowment for Democracysta näin:

"NED's website describes its mission as being "guided by the belief that freedom is a universal human aspiration that can be realized through the development of democratic institutions, procedures, and values. NED, which is publicly funded, "makes hundreds of grants each year to support pro-democracy groups in Africa, Asia, Central and Eastern Europe, Eurasia, Latin America, and the Middle East."

Tuo rahanjakaminen pitää mielenkiintoisella tavalla paikkansa:

“NED regularly provides funding to opposition candidates in elections in countries other than the USA. According to Allen Weinstein, one of the founders of NED, "A lot of what we [NED] do today was done covertly 25 years ago by the CIA"

"Tom Engelhardt notes that "we've seen "the Rose Revolution" in Georgia, "the Orange Revolution" in Ukraine, and now "the Tulip Revolution" in Kyrgyzstan, all heavily financed and backed by groups funded by or connected to the U.S. government and/or the Bush administration."

NED:n toiminta ja tavoitteet eivät ole aina jääneet huomaamatta myöskään lehdistöltä ja muulta medialta:

According to the New York Times: "The National Endowment for Democracy is a quasi-governmental foundation created by the Reagan Administration in 1983 to channel millions of Federal dollars into anti-Communist 'private diplomacy.' "

Mutta joskus sentään?

“Several articles about the political process in Haiti, Iraq, and the Palestinian-occupied territories have appeared in The New York Times, NPR, and other mainstream US media. The impression is given that the articles are from bona fide journalists, but it transpires that several of them are paid by the NED or its affiliated organizations. The case of Regine Alexandre is particularly interesting. She wrote articles for the New York Times, AP, and commented on NPR. It transpires that she is on the NED payroll, and the NED confirmed this fact. “

Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat

NED näyttää Robert Ménard apunaan ottaneen etenkin Kuuban ja Venezuelan silmätikuikseen. Niin ikään vasemmistolainen Boliviakin on saanut osansa RFS:ää seuranneen Salim Lamranin mukaan:

“For example, the NED financed and continues financing the Venezuelan opposition, responsible for the coup d'état against President Chávez, April 2002. […] In 2004, thirteen groups opposed to the Bolivarian government received 874,384 dollars from the NED. In 2003, 15 splinter groups opposed to the Venezuelan presidents benefited from subsidies from the NED for a total of 1,046,323 dollars.

At the same time, RSF has regularly whipped the government of Mr. Chávez, for example, accusing him of threatening the freedom of the press in a report that criticizes a law reform proposal about the broadcast media. This reform proposes criminal punishment against broadcast media guilty of criminal activities such as the initiation of an armed uprising or subversion. This new legislation is an answer to the role of capital and makes it a criminal offense for those who operated the private information media during the fascist coupe of 2002 against the Venezuelan president, and their real outrages. Outrages that the RSF refrains from denouncing.

But the enemy par excellence for RSF continues being Cuba. The unceasing repetition of Mr. Ménard is almost obsessive, as the new propaganda campaign against the island shows, bound to cause harm to tourism. (5) The Bush Plan against Cuba must not be forgotten, which allocates a budget of five million dollars for the NGO's who carry out activities looking for methods to discourage tourists from visiting Cuba, and which also makes an example of a name to follow, Reporters without Borders. “ 

Ranskalainen Lamrani työskentelee ja opettaa Sorbonnen yliopistossa ja on perehtynyt etenkin USA:n ja Kuuban välisiin suhteisiin.

Ulkoministeri tekee diilin

NED:in johtoon on kuulunut joidenkin lähteiden mukaan muuan Otto Reich, Suomessa jostakin syystä varsin tuntemattomaksi jäänyt Bushin entinen apulaisulkoministeri. Hänet on nimetty USA:n jyrkän Kuuba-politiikan pääarkkitehdiksi ja osalliseksi edellä kerrottuun Chavezin vastaisen vuoden 2002 vallankaappausyritykseen.

Toimittaja Laura Similän kirjoittaman ja Suomi-Kuuba -seuran julkaiseman artikkelin mukaan Toimittajat ilman rajoja allekirjoitti alkuvuodesta 2002 sopimuksen Center for a Free Cuban - yhden rahoittajansa - ja apulaisulkoministeri Reichin kanssa. RSF:n Washingtonin edustajan mukaan järjestön tuli tiedottaa kuubalaisten toimittajien vainoamisesta eurooppalaisille ja tukea vangittujen toimittajien perheitä.

RSF oli rekrytoinut Kuubasta 1990-luvulta lähtien ”kirjeenvaihtajia”, joille Ménard on jakanut työvälineitä ja rahaa pikkusummin. Kuubassa toiminta, joka vaarantaa sen itsemääräämisoikeuden ja alueellisen koskemattomuuden tai tukee Yhdysvaltain ulkopoliittisten ja Helms-Burton-lain tavoitteita on rikos. Tältä osin Kuuban lainsäädäntö ei poikenne varsinkaan USA:n lainsäädännöstä.

Myöhemmin osoittautui, että Ménardin itsensä Kuuba-matkallaan rekrytoima ”kirjeenvaihtaja” - oikeammin kait asiamieskokelas - olikin Kuuban tiedustelupalvelun jäsen. Hänestä tuli avaintodistaja Kuuban toisinajattelijoita vastaan käydyssä oikeudenkäynnissä.

Vuosi 2003 ei ollut muutenkaan Ménardin järjestön parhaimpia: YK poisti RSF:ltä neuvoa antavan statuksen vuoden ajaksi syynä YK:n peruskirjan vastainen toiminta. Lisäksi YK kielsi järjestön osallistumisen Genevessä vuoden lopulla pidettyyn informaatioyhteiskunnan maailmankokoukseen (WSIS), jonka keskeisenä teemana oli tiedonvälityksen etiikka. Ménard pystytti kokouksen ulkopuolelle laittoman radioaseman jonka purki, kun poliisi sai jäljitettyä sen.

Mutta pari vuotta myöhemmin tuli lohdutusta: Järjestö sai vuonna 2005 Euroopan parlamentin Saharov-palkinnon nigerialaisen Hauwa Ibrahimin ja kuubalaisen Damas de Blanco -järjestön kanssa. Siis Saharov-palkinnon kuubalaisen kanssa.

Miehen on tehtävä, mitä miehen on tehtävä

Todennäköisesti Reichin kanssa tehdyn sopimuksen mukaan RSF käynnisti vuoden 2003 heinäkuussa 120 000 Kuubaan matkustavalle ranskalaisturistille suunnatun kampanjan. Sitä tehostettiin Laura Similän artikkelin mukaan esimerkiksi kuvamontaasein. Yksi kuvahan puhuu paljon:

”Alberto Kordan Che-kuva istutettiin vuonna 1968 opiskelijoita pamputtaneen, ranskalaisille vastenmielisen mellakkapoliisin hartioille. RSF halusi näyttää, miten Kuuban ”hallitus käyttää Che-ikonia legitimoidakseen sorron” ja kuinka 60-lukulaisten hellimästä myytistä on tullut poliisivaltio. Kuvaa levitettiin julisteina ja postikortteina, internetissä ja kaduilla ja ojennettiin Orlyn lentokentällä Kuubaan lähteville turisteille.

Kordan tytär Diane Díaz López onnistui keskeyttämään kuvan levityksen: ranskalainen tuomioistuin kielsi kuvan käytön, antoi RSF:lle tuhansien eurojen sakot ja viranomaiset tekivät järjestön päämajaan ratsian, jossa kuvaväärennöksestä tehtyjä kortteja ja julisteita löytyi lisää. Ménardin mukaan Kordan tyttären motiivina ”oli vain Toimittajat ilman rajoja -järjestön vaientaminen”.

Jälkikirjoitus

Alla on osa RSF:n julkaisemasta Lehdistönvapaus maailmassa vuonna 2006 -raportista.

N°	Country	Score
1	Finland	0,50
-	Iceland	0,50
-	Ireland	0,50
-	Netherlands	0,50
5	Czech Republic	0,75
14	Belgium	4,00
-	Sweden	4,00
16	Austria	4,50
-	Bolivia	4,50
-	Canada	4,50
50	Israel	12,00
53	United States of America	13,00
89	Georgia	21,00
115	Venezuela	29,00
119	United States of America (extra-territorial)	31,50
135	Israel (extra-territorial)	47,00
147	Russia	52,50
154	Iraq	66,83
162	Iran	90,88
163	China	94,00
165	Cuba	95,00
167	Turkmenistan	98,50
168	North Korea	109,00

Mielenkiintoista on havaita, että USA ja Israel saavat pelata kaksilla korteilla. Myös tätä sietää ihmetellä Lamranin seurana:

”For example RSF considers China –where one journalist was killed - to be “largest journalist prison in the world” with 33 media professionals in detention and 50 “cyber dissidents” imprisoned, all figures according to the organization, is ranked above Cuba.”

”What has happened in Bolivia to cause this nation to fall from 16th in 2006 to 68 a year later? Where journalist killed? Where private media sources closed? Nothing of the sort. But President Evo Morales, who has launched spectacular economic and social reforms, is now in Washington’s sites. RSF, faithful to its principals, follows the lead of its sponsors and vilifies all the progressive and popular governments of Latin America.”

Lista kannattaa avata kokonaan ja lukea myös lopusta alkuun. Ensin näet ne maat, joissa journalismilla katsotaan olevan merkitystä ja toimittajilla vaikutusvaltaa - muutenhan heihin ei yritettäisi vaikuttaa vaikka väkivalloin. Ylimpänä listalla ovat ne maat, joissa edelliset on onnistuttu jo tekemään hallitusten ja kansainvälisten suuryritysten kannalta vaarattomiksi.

Tässä kyseenalaisessa rankingissa Suomi kustantajineen, toimittajineen ja nähtävästi myös kirjailijoineen menestyy siis loistavasti. Moni toimittaja lienee huomaamattaan jopa ylpeä korkeasta sijoituksestaan ammattikuntansa alennustilaa osoittavalla listalla.
________
Ilta-Sanomien 26.9. julkaisema STT:n uutinen kertoo, että Ménard jättää perustamansa RSF:n. Järjestö esitellään uutisessa kuin se olisi suurin piirtein nunnien hyväntekeväisyysjärjestö, joka rahoittaa toimintansa rinkelien myynnillä ja Ménard olisi itsensä pyhimys:

[...] "RSF:llä on edustajia kaikilla mantereilla. Se rahoittaa toimintansa kuvien ja kalenterien myynnillä sekä lahjoituksilla. Järjestö raportoi aktiivisesti lehdistönvapauden loukkauksista ja julkistaa vuosittain noin tuhat lehdistötiedotetta. [...]

Menard sai ansioistaan aikaisemmin tänä vuonna Ranskan valtion korkeimman kunniamerkin."

Lähteet mm.:
NED, RSF, Ménard :
Laura Similä: Toimittajia ja toisinajattelua ilman rajoja
http://www.kuuba.org/210705rsf.html
Salim Lamrani: The Reporters Without Borders Fraud
http://www.zmag.org/znet/viewArticle/6283
Salim Lamrani: The deceit of Reporters Without Borders
http://www.globalresearch.ca/index.php?context=va&aid=7274
Muut lähteet:
http://www.sourcewatch.org/index.php?title=National_Endowment_For_Democracy
http://www.rsf.org/article.php3?id_article=19391
http://www.voima.fi/content/view/full/2344?PHPSESSID=.
Otto Reich, Venezuela:
http://en.wikipedia.org/wiki/Otto_Reich#2002_Venezuelan_coup
RSF:
http://www.rsf.org/article.php3?id_article=19391

GrowHow - liian suuri erehdys kerrottavaksi

Soneran UMTS-kaupan loppulasku oli 4,3 miljardia euroa. Silloin kun Sonera osti saksalaista ilmaa, sen suurin omistaja oli valtio yli 50 %:n osuudella. Kaupasta kohistiin vuosikaudet talouselämän lehdissä. Samoin tehtiin Stora Enson kohdalla. Sen Amerikan-seikkailu maksoi 5,6 miljardia euroa. Valtio on tälläkin hetkellä Stora Enson suurin omistaja ja isäntä. Se omistaa 15,7 % osakkeista ja 35,1 % äänivallasta.

Jostakin syystä talouselämän lehdet ovat lähes vaienneet paljon huono-onnisemmasta GrowHow-kaupasta, jossa jopa 30 miljardin omaisuus myytiin 207 miljoonalla. Ehkä virhe on täysin uskomaton.

Valtio oli myös Kemiran ja siitä myöhemmin irrotetun lannoitetehdas GrowHow:n suurin omistaja. Valtio päätti luopua GrowHowsta ja myi loput osakkeensa norjalaiselle lannoitejätti Yaralle. Valtio, joka suurimpana omistajana hallitsi yli kolmannesta yhtiöstä, sai GrowHow-osakkeistaan 207 miljoonaa.

Tuolla kolmanneksella Yara joutui - oikeammin pääsi - tekemään ostotarjouksen yhtiön lopuistakin osakkeista ja onnistui siinä, sillä tarjosihan Yara pörssipelureille kunnon pikavoitot. Samaan aikaan ostajan edustaja arvioi yhtiön varallisuudeksi 870 miljoonaa. Valtio siis myi Jyri Häkämiehen nimissä 290 miljoonaa 207 miljoonalla - tässä vaiheessa.

Juuri ennen vuoden 2007 kesällä tehtyä kauppaa Suomen valtio oli asetuksella määrännyt, että Suomessa ei saa käyttää käytännössä kuin GrowHown lannoitteita. Tämän se teki kiristämällä lannoitteita koskevia säädöksiä niin, että käytännössä vain GrowHown Siilinjärven ja Soklin fosfaatti kelpaavat. Nyt meillä tulee käyttää kadmiumin osalta puhtaampia lannoitteita kuin EU:n luomuasetukset määräävät, eikä muilla lannoitetehtailla ole asiaa Suomen markkinoille. Tämä johtuu osin myös siitä, että EU varjelee suojatulleillaan typpilannoitteiden markkinoita. Typpilannoitteet ovat puhtaita tulivatpa ne mistä tahansa, sillä pääraaka-aineena on ilmasta otettava typpi.

Typpilannoitteen hinnan määrää maakaasun hinta. Maakaasua on sekä norjalaisilla että venäläisillä. Ennen GrowHow-kauppaa norjalaisilla ei ollut toista peltolannoitteiden tärkeää osaa, fosforia. Nyt on, ja Soklin osalta samaa geologista alkuperää kuin venäläisten. Lannoitteiden arvosta ja merkityksestä kertoo sekin, että venäläiset oligarkit kaappasivat lannoitetehtaat ja lannoiteraaka-aineet ensimmäisinä.

GrowHow-kaupan mukana meni useita tuotantolaitoksia ja mainitut Siilinjärven ja Soklin malmivarat, jälkimmäiset ilmaiseksi kaivosoikeudella. Kun kauppa oli vasta tekeillä, Soklin fosfaatin arvoksi katsottiin Kauppalehden artikkeleissa, joissa haastateltiin GrowHow:n toimitusjohtajaa, 13-14 miljardia. Samaan aikaan hätäiltiin maailman ruokakriisistä, biopolttoaineista ja Kiinan ja muun idän kysynnän vaikutuksesta ruoan hintaan - siis lannoitteidenkin hintaan. Näitä asioita tarjoiltiin jokaisessa mediassa lähes ykkösaiheena, kuten jokainen muistaa.

Pohjois-afrikkalaista alkuperää olevan fosforihapon hinta oli GrowHown kaupan aikoihin 436 euroa tonnilta. Nyt hinta 2268 dollaria tonnilta, eli se on yli viisinkertaistunut nopeasti. Afrikalla ei olekaan enää varaa omasta maaperästään kaivettavaan lannoitteeseen. Näin vaikka fosforia tarvittaisiin peltohehtaaria kohden usein vain kolmas- tai neljäsosan siitä, mitä Euroopassa käytetään. Typpi voidaan tuoda maaperään muutenkin, mutta kasvulle välttämätön fosfori on mineraali ja se täytyy antaa lannoitteena.

Kymmeniksi vuosiksi riittävä Soklin malmi on huomattavasti puhtaampaa kuin Euroopassa käytettävä marokkolainen ja malmin fosfaattipitoisuus on korkea. Siilinjärvi toimii erittäin kannattavasti ja sitä laajennetaan 8%:n pitoisuudella mutta Soklissa pitoisuus on 20%. Voi hyvin arvioida, että Siilinjärven ja Soklin malmin arvo on 3-5-kertaistunut ja Siilinjärveä rikkaamman Soklin arvoksi voi laskea laajalla haarukalla ainakin 40 mutta nyt jopa 70 miljardia euroa. Tämä ilman niobia ja uraania.

Yksin ”sotilasmetalli” niobin arvo on noin 5 miljardia euroa. Vielä silloin, kun GrowHow:n myynnistä ei ollut tietoa, Soklin kaivos arveltiin avattavaksi pelkän niobin varaan. Muun muassa kansanedustaja Erkki Pullianen kyseli eduskunnassa, kuinka Soklin niobikaivoksen ympäristöasiat tullaan hoitamaan. Soklissa on myös uraania ja kaivosta on kaavailtu myös uraanin varaan.

Kun ottaa huomioon Siilinjärven arvon, näyttää siltä, että valtio myi jopa 30 miljardiksi kasvavan osuutensa 207 miljoonalla. Tässä valossa Soneran ja Storan seikkailut kutistuvat pieniksi. Tuolla GrowHown 207 miljoonalla saadaan juuri ja juuri rakennettua Soneran kanssa myyty viranomaisten tietoverkko uudelleen. Voi ajatella, että kallis erehdys tulee paikatuksi vielä kalliimmalla.

Erehdyksen mittaluokkaa kasvattaa se, että lannoiteraaka-aineiden hintakehitys oli myyntihetkellä jokaisen maanviljelijän ja kadunmiehenkin nähtävissä ja osin jo käsillä. Joku olisi jo valmis kysymään, että oliko kyseessä edes erehdys.

Joka tapauksessa muualla maailmassa kaupasta vastuulliset ministerit eli kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen sekä valtion omistajaohjauksesta vastaava puolustusministeri Jyri Häkämies olisivat joutuneet eroamaan. Lannoiteasetuksen kaupan alla vahvistanut tuolloinen maatalousministeri Juha Korkeaoja olisi nyt pelkkä rivikansanedustaja - ilmoittamansa mukaan viimeistä kauttaan.

Samalla valtion omistajaohjausyksikön virkamiehet olisi hyllytetty ja heidän toiminnastaan olisi aloitettu selvitys. Myös kilpailuvirastomme, joka ei tiennyt tai välittänyt lannoitemonopolista, järjestettäisiin perusteellisten selvitysten jälkeen uudelleen ja uusin johtajin.

On vain arvailtavissa, mitä esimerkiksi ranskalaiset maanviljelijät olisivat tehneet, jos heidän lannoitekustannuksensa olisivat 1,6-kertaistuneet viimeisen vuoden aikana vieläpä omien ministeriensä toimien seurauksena.

Lue myös:

Ostaisitko Yaran johtajilta käytetyn auton? 12.4.2015

Yara luopumassa Soklista – alueen kaivoslupakin laiton? 25.3.2015
Sensuuria ja painostusta GrowHow-kaupassa?, 8.10.2008
Häkämies ei "muista" Soklia tai Lehmania 9.10.2008

Soklin ratahanke:
http://mita-olisi-tutkittava.blogspot.com/2008_09_16_archive.html

Niobi, uraani:
Miksi Soklin niobista ei tarvitse enää puhua?
Asevarustelu pitää siviili-Dreamlinerin maassa?

Kemiran pilkkominen:
http://mita-olisi-tutkittava.blogspot.com/2008/06/suunnitelma-k.html

Lähteet mm:
Apu:
http://www.apu.fi/ajassa/article153323-1.html
Suurtalousuutiset:
http://www.boy.fi/stu/uutiskommentti13.php
Suomen Kuvalehti:
http://www.suomenkuvalehti.fi/etusivu/uutiset-ja-politiikka/kotimaa/kemira-sokli-toisi.aspx
Yara (lannoiteraaka-aineiden hinnat):
http://www.yara.com/en/investor_relations/analyst_information/fertilizer_prices/index.html
Eduskunta, kansanedustaja Erkki Pulliaisen kirjallinen kysymys ympäristöministerille:
Linkki kirjalliseen kysymykseen (pdf)
Suomen Geologinen seura (niobi):
http://www.geologinenseura.fi/suomenkalliopera/CH10.pdf
Geologian tutkimuskeskus (uraani):
http://www.gsf.fi/luonnonvarat/malmit/uraani/uraanivarat.html

Kuulinko oikein, Suomen PEN?

Suomen Pen on osa kirjailijoiden kansainvälistä sananvapausjärjestöä. Ylen Radio Peilin Ykkösaamussa haastateltiin 12.9.2008 Suomen PENin varapuheenjohtaja Rita Dahlia. Hän otti muun muassa kantaa kiinalaisten runoilijoiden ja kirjailijoiden sananvapauden puolesta ja tarkasteli journalistien sananvapautta länsimaiden ulkopuolella.

Suomea sivutessa Dahl totesi paheksuvaan sävyyn, että Seitsemän päivää -lehden toimittajien on syytä katsoa peiliin. Hän otti sivumennen kantaa myös pääministeri Matti Vanhasen oikeusjuttuun Susan Ruususta ja kirjansa kustantaja vastaan:

- Sinänsä en usko kirjan korkeaan taiteelliseen tasoon ja on hyvä, että näitä juttuja nousee, sanoi Suomen PEN:in varapuheenjohtaja Rita Dahl, kirjailijoiden sanavapauden puolustaja.

Mitään muuta hänellä ei tuohon asiaan ollut lisättävänään, joten asiayhteydestä irrottamiseenkaan ei voine nyt vedota.
____________

Rita Dahl vastasi edelliseen puheenvuoroon. Koska blogikommentit jäävät kokemukseni mukaan usein lukematta, nostan Dahlin vastauksen alkutekstin oheen, se lienee korrektia.
____________

dahl sanoi...

Lyhyissä ohjelmissa aiheita irrotetaan yhteyksistään. Puhuin laajemmasta ilmiöstä, johon Ruususen "kirjakin" liittyy ja jota olen käsitellyt joissakin jutuissanikin.

Eli kyse oli journalismissa vuosia (tarkemmin ajetellen jo Lex Hymystä 70-luvulta lähtien puhuttaneesta julkkisten yksityinen vs. julkinen -problematiikasta. Julkisuuden henkilöt ovat tavallisia ihmisiä julkisempia, ja niin journalismi saa nostaa myös yksityisempiä asioita heistä luvalla esille. Tosin viime vuosina journalismi on siirtynyt jo kyseenalaisillekin yksityisyyden alueille, kuten henkilön seksuaalielämän puolelle. Tämä on jokaisen privaattiasia - jos ihminen niin haluaa. Tämä kehitys ei ole hyvä, koska se loukkaa ihmisten yksityisyydensuojaa.

Paralleeli kirjallisuuteen: mitä tapahtuu, jos vastaavanlainen paljastuskirjallisuus lisääntyy? Ilmiö on pelkästään huolestuttava. Toki sanan ei ole pelkästään holtittoman vapaa, sillä on toki hyvän maun mukaiset rajat, joiden mukaan ihmisen yksityisyyttä jne. on kunnioitettava. Nämä ovat jo perustuslaillisia oikeuksiamme."

Aihepiiristä lisää tässä: Toimittajat ilman mitään rajaa (14.9 2008)

Oikeita valintoja keskeneräisessä maailmassa

Vihreän Langan kolumnisti, kirjailija Jaakko Tontti kirjoittaa näin:

"Kun tosiasiat ja ideologia joutuvat vastakkain, sen pahempi tosiasioille.

Suuri osa suomalaisista suosii yhä kotimaista ruokaa ja uskoo, että lähellä tuotettuja elintarvikkeita syömällä he ovat ilmaston asialla. Joku fiksuimmiston senaattorikin levittää yhä lähiruokahöpöä.

Jopa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT myöntää, että: ”Kuljetusten ja pakkausten osuus raaka-aineiden ja valmiiden elintarvikkeiden kokonaisympäristövaikutuksista ei ole kovin suuri.”

Tämän sanoo tutkimuslaitos, joka lähtökohtaisesti puolustaa tukiaisviljelijöiden etuoikeuksia ja jonka tutkimukset ovat usein lähempänä MTK:n tiedotusosaston tilaamaa propagandaa kuin tiedettä.

Elintarvikkeiden elinkaaritutkimukset ovat parasta vastalääkettä ruokanationalismille ja lähiruokapölpötykselle. Ne eivät tue lähiruokaideologiaa."

Tontin kirjoitus on huomionarvoinen siksikin, että se poikkeaa vihreästä valtavirta-ajattelusta, joka idealistisuudessaan saattaa johtaa huonoihin valintoihin. Tontti siis muistuttaa, että osattava valita oikein myös sillä välin, kun maailma on vielä keskeneräinen.

Georgiaa aseistetaan

Georgian asevarustelu etenee, kuten pari viikkoa sitten arvioin tapahtuvan. Asiasta kertoo YLE:

"Yhdysvallat harkitsee tukevansa Georgian sotavoimien jälleenrakennusta. Yhdysvaltain puolustusministeriö lähettää arviointiryhmän Georgian pääkaupunkiin Tbilisiin tällä viikolla selvittämään maan sotilaallisia tarpeita."

Sen verran pitää tuohon uutiseen lisätä, että kyseessähän ovat siis USA:n tarpeet. Georgiaan voidaan nyt sodan seurauksena avoimesti luoda USA:n pysyvä tukikohta. Se toiminee sillanpäänä muun muassa USA:n tulevalle Iranin-operaatiolle.

Sentraali-Santra ja Setä-Sam

Vihreiden puoluehallituksen julkilausumassa ollaan huolissaan FRA-laista:

"- Suomen tulee esittää erittäin painokkaasti huolestuneisuutensa Ruotsin hallitukselle siitä, että valvonta uhkaa kohtuuttomalla tavalla suomalaisen yrityselämän ja yksityishenkilöiden tietosuojaa. FRA-laki on herättänyt julkista vastustusta Ruotsin sisäisen keskustelun lisäksi muissa Pohjoismaissa, Baltiassa ja Venäjällä. Myös Suomen hallituksen on varmistettava Suomen edun huomioiminen asian jatkokäsittelyssä, sanoo vihreän eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Ville Niinistö."

Yritysten osalta vakoilussa ei tarvitse olla kyse mistään vauhdikkaasta agenttivakoilusta. Joku kuivaska tarjouksen summa tai myyntiaie ovat arvokasta ja kiinnostavaa tietoa. Ruotsin valtio ja elinkeinoelämää voisivat hyvinkin myös haluta tietää, ovatko venäläiset tosissaan ostamassa suomalaista metsäteollisuutta tai onko pohjoismaisilla ammattiliitoilla yhteisiä hankkeita.

Ympäristöaktivistien yhteiset suunnitelmat saattaisivat kiinnostaa myös. Ainakin Suomesta sellaisesta on jopa ministeritason kokemusta ja näyttöä: Pekka Haavisto kirjoitti 80-luvulla Ilta-Sanomissa Vieraskynä-palstalla otsikolla "Kuunteleeko poliisi?" kuinka he järjestivät testin, että kuunteleekos.

Väki sopi tuolloin vielä lankapuhelimitse "mielenosoitusharjoituksen" jollekin syrjäiselle soramontulle. Ja sitten kipinkapin katsomaan, ketä onkaan paikalla. Ainakin joksikin Maraksi esittäytynyt oli: parimertrinen tuntematon ja vaivaantuneenoloinen miehenroikale videokamera olallaan kolisteli kivenmurikoiden joukossa. Juttu ei kerro, pullottiko kainalo ja oliko Saabin penkillä laatikollinen Elannon donitseja. Miten tahansa, myös kotimainen Supo tekee aivan aikuisten oikeasti sitä työtä, johon se on palkattu. Silloin siitä ja myös ruotsalaisten harjoittamasta tiedustelusta on syytä olla huolissaan, jos aihetta ilmaantuu, kuten nyt on käynyt.

Aivan oma lukunsa on tietenkin jenkkien johdolla toimiva Echelon. Ja suomalaisten ikioma Echelon.fi, joka löytyy täältä ;)

(Kuvalähde: Echelon.fi)

Asevarustelu pitää siviili-Dreamlinerin maassa?

Taloussanomat:

"Jättilentokone myöhästyy lakon takia

Boeingin valtava 787 Dreamliner lentokone jää yhä lisää aikataulustaan, kun yhtiön 27 000 koneistamotyöntekijää aloitti lakon sopimusneuvotteluiden kariuduttua."

Alkusyyt myöhästymiselle löytyvät täältä:

"Chicago-based Boeing, in a move that points to a global shortage of tantalum, has recently pushed its Dreamliner schedule back by six months. The first 30 to 35 of the new passenger aircraft won’t be delivered until 2009, because of both software integration problems and a shortage of corrosion-resistant tantalum fasteners."

Soklista, joka käytännössä lahjoitettiin norjalaisille, löytyy niobia, strateginen metalli sekin ja löytyy usein tantaalin seuralaisena. Myös niobilla on sotilaskäyttöä ja senkin sanotaan kiinnostavan Natoa ja sotilasteollisuutta. Syy on ilmeinen:

"The metal niobium has a wide range of properties - heat resistance, high thermal conductivity, elasticity, corrosion resistance, and the ability to form a stable and adhesive layer of oxide.

But it is most prized for its use in steel alloys used in pipelines, cars and structural steels. A 2% alloy of niobium can triple the tensile strength of steel from a PSI (pounds per square inch) of 40,000 to a PSI of 120,000, making it a reasonable alternative to vanadium."

Soklin niobista lisää täällä.