Myydä ei osata mutta ostaminen sujuu?

HS:n artikkelissa kannetaan huolta valtion pörssisalkun arvosta. Toimittaja Jyri Raivio kirjoittaa, että "valtion pörssisalkun arvo on olennaisesti kuihtunut, ja monet asiantuntijat pelkäävät, että arvo kuohuvilla markkinoilla putoaa yhä. Yksi ratkaisukeino voisi olla, että valtio ryhtyisi ostamaan lisää pörssinoteerattujen suomalaisyhtiöiden osakkeita."

Missään ei ole päätetty, että valtion pörssisalkun pitäisi olla arvoltaan jonkin määrätyn kokoinen tai varsinkaan "iso", vain omistuksista eräissä tärkeissä kohteissa on sovittu. Päin vastoin, valtionyhtiöitähän on myyty lähes hinnalla millä tahansa välittämättä aina edes, meneekö niiden mukana jotain strategista omistusta. Nyt HS on saanut käsiinsä poliitikkokaartin, jolle ostolaidalle lähteminen sopisi eri syistä, ei välttämättä niistä, joita jutulla ajetaan:

"Miksi ei, sanotaan lähes yhteen ääneen poliittisen kentän kaikilta reunoilta. Finanssikriisin varjossa tapahtuu koko ajan valtavaa omaisuuksien uusjakoa. Ne tahot, joilla on rahaa ja reipasta yrittäjämieltä, tekevät erinomaisia kauppoja. Valtio voisi hyvin olla yksi sellainen taho."

Voinee kysyä, että mistä poliitikot ja virkamiehet olisivat näinkin äkkiä saaneet viisautta toimia markkinoilla ostajina? Myyjinähän on oltu mitä taitamattomimpia. Omistajana valtion viisaus on nykyään perustunut siihen, ettei tehdä mitään. Tuota linjaa on jopa puolustettu äänekkäästi.

"Kokoomus on suhtautunut varoen valtion osuuden lisäämiseen yritysmaailmassa. Kokoomuslainen valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri, puolustusministeri Jyri Häkämies, puhuu kuitenkin mahdollisista osakeostoista varovaisen myönteisesti.

"Kotimaisen omistuksen lisääminen olisi toivottavaa", Häkämies sanoo. Hyvä tapa tehdä niin on hänen mielestään tapaus Kemira, jonka omistus keskittyy yksityisen, valtion ja työeläkeyhtiöiden kolmikannalle. "

Häkämies olisi yhtä hyvin voinut olla alun perinkään myymättä Kemiraa ilman kilpailua Paasikiville ja olla suorastaan lahjoittamatta Kemirasta irrotettua GrowHowta Yaralle.

"Aktiivisen sijoittajapolitiikan käytännön ongelma olisi kuitenkin rahoitus. Nykysäännöillä jokaiselle ostolle olisi haettava erikseen rahat eduskunnasta. Se tekee valtiosta toivottoman jäykän toimijan markkinoilla.

Tästä asiasta Häkämies puhuu arvoituksellisesti. "En lähde viemään eteenpäin mitään muutoksia, mutta emme ole olleet asiassa toimettomia", hän sanoo."

Jyri Raivio on kirjoittanut mielipiteensä edellistäkin selvemmin auki artikkelin kainalojuttuun:

"Valtioiden sijoitusrahastot, Sovereign Fundit, ovat kova juttu tämän päivän sijoitusmaailmassa. Norja, Venäjä ja Lähi-idän öljymaat ovat panneet omiin rahastoihinsa ziljardeja öljyrahaa, Kiina, Singapore ja muutamat muut valuuttavarantonsa ylijäämiä."

Tarvitseeko sanoa, että öljymaat käyttävät ostoihin luonnonvarojaan, eivät verovaroja. Suomessa pörssipeliin - huoltovarmuuspuheisiin en jaksa uskoa - tarvittavat rahat pitäisi kerätä palkansaajilta. Kansantalouden näkökulmasta ne olisivat pois kuluttajien ostovoimasta ja kiinni osakkeissa. Tämä olisi virhe, sillä tulonjakomme on muutenkin vääristynyt niin, että kotimarkkinayritykset ovat kärsineet viennin, nykyään ulkomaille lainaamisen seurauksena. Olemme siis tinkineet kotimarkkinayritysten menestyksestä ja elintasostamme pitääksemme yllä ulkomaankaupan ylijäämää usein ulkomaalaisomisteisten vientiyritysten eduksi. Esimerkiksi PT:n Pekka Sauramon mukaan olemme eläneet ali varojemme.

Jutun mukaan Keskustan Antti Rantakangas olisi Häkämiestäkin innokkaampi käyttämään valtion eli meidän rahojamme osakeomistusten lisäämiseen. Seuraava on puhdasta arvailua mutta uskoisin, että Rantakankaan mielessä siintelee keskusta-yhteyksistään tunnetun Ruukki Groupin ja sen omistaman hoivapalveluja tuottavan Mikevan tukeminen kasvavien hoivamarkkinoiden valtauksessa. Mikeva on herättänyt huomiotani jo aiemmin. Aivan samalla tavalla Rantakangas voisi olla halukas tukemaan Ruukki Groupin tukkikauppoja ja viljelijä-metsänomistajien metsäyhtiötä.

Arvailua tietysti tämäkin mutta Häkämieheltä olen uskonut, että hän myisi loput Kemirasta Paasikiville pilkkahintaan. Ehkä tulen erehtymään ja puhtaaksi kaluttu Kemira halutaan vain myydä Häkämiehelle takaisin. Siihen viittaisi sekin, mitä Häkämies puhuu omistamisen kolmikannasta. Kemiraa tiskin alta hankkineen Oraksen Pekka Paasikivi on nimittäin paitsi Kemiran hallituksen puheenjohtaja myös Eläke-Varman hallintoneuvoston puheenjohtaja.

(Päivitetty 26.9. klo 13.03)