Haukkalalta erikoisia Venäjä-arvioita

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Hiski Haukkala jatkaa erikoisia Venäjä-arvioitaan. Hänhän on usein kunnostautunut sekä Venäjän yli- että aliarvioinneillaan sen mukaan, kumman on nähnyt tarkoituksenmukaisemmaksi ja yhteensopivammaksi Nato- ja USA-keskeisen ajattelunsa kanssa.

Parisen vuotta sitten Haukkala oli sitä mieltä, että Venäjä tulee jäämään liivintaskusuurvallaksi ja Venäjän vaikutus EU:iin olisi hyvin vähäinen. Nyt tuuli on taas kääntynyt ja se samainen Venäjä olisikin pyörittänyt EU:ta mielensä mukaan ja polkee sen jalkoihinsa. Tuuliviiriksi Haukkalaa ei tarvitse syyttää: liittolainen on aina lännessä ja uhka idässä.

Tällä kertaa Hiski Haukkala erittelee näkemyksiään Kauppalehdessä ja aloittaa Georgiasta.

"Georgia-operaatio oli tarkkaan suunniteltu. Se ei Haukkalan mukaan perustunut silti syvälliseen strategiseen ajatteluun. Se paljasti suurvallankin toimivan hyvin tunteenomaisesti. […]

Lopputulos on surkea. Venäjän merkittävimmät kansainväliset kumppanit ovat nyt Nicaragua ja Venezuela.

- Se ei ole Venäjän kaltaiselle maalle luonteva viiteryhmä."

Venäjä olisi siis suurvalta, jolla on enää kaksi vähämerkityksistä kaveria? Olisiko pelkkien tosiasioiden vuoksi pitänyt mainita, että kaksi entistä uskollisempaa jo olemassa olevan ja tiivistyvän Shanghain puolustusliiton (SCO) päälle? Siihen kuuluvat Venäjän lisäksi Kiina, Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan ja Uzbekistan, tarkkailijäseninä mm. Intia, Pakistan ja Iran. Lähes koko Aasia siis. Eikä Venäjä ole hukannut myöskään kaikkia eurooppalaisia ystäviään.

Kaiken lisäksi Haukkala esittää Georgian-sodan Venäjän yksipuoliseksi ja peräti suunnitelluksi operaatioksi - huonosti suunnitelluksi katutappeluksi. Haukkalan puheet alkavat retoriikankin puolesta kääntyä vitseiksi. Kuitenkin muun valikoivuuden ohella on aika ongelmallista, että USA:n iso taustatuki ja Georgian sen nojalla tekemä hyökkäys jäävät paljon käytetyltä UPI:n tutkijalta edes ilman mainintaa.

Lauantaina Venäjän ja EU:n suhteista väitellyt Haukkala ontuu asenteellisuudestaan johtuen myös EU-arvoissaan:

"EU:n ja Venäjän suhde on pattitilanteessa. EU:lla ei ole keinoja solmun avaamiseen. Kylmän sodan jälkeen Venäjä on lähes poikkeuksetta saanut EU:n kanssa tahtonsa läpi. […]

- Koko ajatus EU:sta kansainvälispoliittisena toimijana tulee epäilyksenalaiseksi."

Haukkala on jo aiemmin halunnut, että EU mentoroisi Venäjää sen suhteissa eteläisiin naapureihinsa. Se mentorointi ei arvatenkaan olisi ollut muuta kuin saada Venäjä hyväksymään nöyrästi USA:n ja Naton saarto ja alueensa pilkkominen. EU ei ole ainakaan toistaiseksi lähtenyt yhtenäisenä tälle tielle, eikä siinä ei ole auttanut edes USA:n EU:ssa sen itälaajentumisen vuoksi saama sinänsä merkittävä vaikutusvalta. Kun näin on, Haukkala luonnollisesti katsoo, että EU on epäuskottava. Lisäväriä Haukkalan kannattamaan saarrostuspolitiikkaan tuo se, että hän on katsonut Nato-maa Turkin olevan EU-kelpoinen.

Haukkala muistaa sentään Kiinan olemassaolon:

"Globalisaatio on tuonut kehiin uusia toimijoita, jotka eivät pelaa samoin vapauksia korostavin säännöin.

Eurooppa voi hävitä maailmanlaajuisen taiston vaikkapa kaupan globaaleista pelisäännöistä, jos se ei saa Venäjää linjoilleen. Kiina voi napata voiton."

Eli jälleen EU:n toimettomuuden vika? Todennäköisesti syypää on USA:n sotilaallinen toimeliaisuus ja myös Euroopassa. Se on pakottanut Aasian maat etsimään tukea toistaan. Tällöin EU:n ei kannattaisi antaa maaperänsä USA:lle, jotta se voisi lisätä sotilaallista painettaan Venäjää kohtaan, vaan EU:n pitäisi lisätä Venäjän-yhteistyötä ja myös taloudellista integraatiota, jota energian parissa jo onkin. Koska asia ei ole USA:n intressissä, ei Haukkalakaan sitä esitä.

Ei liene iso yllätys, että Hiski Haukkala kuuluu ulkoministeri Alexander Stubbin arvostamiin tutkijoihin.