Lopputili luomumenetelmällä

Tekniikka&Talous julkaisi sunnuntaina 17.5. 2009 tällaisen artikkelin:

"Kasvinjalostuksen dosentti Jussi Tammisola pulppuaa puhetta.

Kun hänet päästää irti kasvitieteen seminaarissa, mies paukuttaa kymmenessä minuutissa yleisölle kaksikymmentä geenitekniikalla jalostettua hyödyllistä kasvilajia. Niistä on tehty taudin-, kuivan- ja kylmänkestäviä ja entistä ravitsevampia tai niistä on poistettu ikäviä myrkkyjä.

Tämän puheen perusteella vihreä poliitikko rupesi kampeamaan Tammisolalle potkuja virkatehtävistä maa- ja metsätalousministeriössä.

"Sehän oli minulle vain eduksi", Tammisola hihittää. "Lopputulos oli lausunto, ettei Suomesta pätevämpää miestä näihin tehtäviin löydy."

(...)

Tammisola on entinen luonnonmukaisen viljelyn kannattaja. Luomusta hänet karkotti tieteen vieroksunta, heikko laatu ja huono sato."

Tuo Tammisolalta tai toimittajalta mainitsematta jäänyt poliitikko oli Osmo Soininvaara - tiettävästi vielä ministeriaikanaan.

Tammisolan erottamisyritys ei ole ensimmäinen lajissaan. Toinen tietooni tullut tapaus koskee erästä näkyvimmistä luomukriitikoista, luomukriittisen Tuottava Maa - Turvattu Luonto -yhdistyksen varapuheenjohtajaa, agronomi Matti Pekkarista. Hänet uhattiin erottaa opettajan virastaan luomukriittisyytensä vuoksi.

Luomun arvostelijoita ja usein samalla geenitekniikkaan avoimesti suhtautuvia henkilöitä vastaan on myös lobattu taustalla ympäristöliikkeen ja lähipiirissään olevien järjestöjen taholta. Samaan aikaan nämä kulisseissa toimineet sanotaanko fanaatikot väittivät julkisuuteen Heidi Hautalan suulla, että luomuun kriittisesti suhtautuvat henkilöt ovat perustaneet luomuvastaisen lobbyn. Hautala toimii luomumarkkinoiden kehittämisen strategiaryhmän puheenjohtajana.

Pikaisesti katsoen moinen painostus ja uhkailu tuntuu erikoislaatuiselta ja aiheettomalta. Sama koskee tietenkin luomun vastustamista. Intohimot puolin ja selittyvät sillä, että peltoalasta 6-7 % on luomulla ja jaossa on satoja miljoonia euroja maataloustukina ja tuotannon arvona. Luomuväen kohdalla kyse on myös ideologiasta ja jopa uskonnosta: myös suomalaisen luomuviljelyn jäljet johtavat antroposofiseen biodynaamiseen viljelyyn. Seikka, jota ei useinkaan tiedetä niiden luomutuottajien parissa, jotka ovat valinneet tuotantosuuntansa arkisin syin: säästääkseen lannoitekuluissa, saadakseen isomman pinta-alatuen ja samalla mahdollisesti paremman hinnan sadostaan.

Harva myös tiennee, että merkittävä osa johtavista vihreistä poliitikoista on saanut vaikutteita joko antroposofiasta tai teosofiasta ja osa luomumyönteisyydestään ja jopa asiaan liittyvästä fanaattisuudesta selittynee noin. Tähän joukkoon kuuluvat muiden muassa Oras Tynkkynen, Pekka Haavisto, varapuheenjohtaja Janne Länsipuro, Heidi Hautala ja Irina Krohn.

Hautala on toiminut muun muassa Ruusu-Risti -lehden toimittajana. Hänen katsotaan europarlamentaarikkona vaikuttaneen keskeisesti siihen, että homeopatia ja yrttihoidot saatiin säädettyä luomueläinten ensisijaiseksi hoitomuodoksi ja samalla uskomuslääkintä - suomeksi puoskarointi - ujutettiin osaksi EU:n lainsäädäntöä sekä virallista politiikkaa.

Poliisiylijohtaja liian muistamaton virkaansa?

"Nelosen uutiset: Kauhajoen asetutkinnassa yllätyskäänne

Tutkimukset poliisin menettelystä Kauhajoen ampumisen yhteydessä ovat saaneet uuden käänteen.

Nelosen uutisten tietojen mukaan poliisiylijohtaja Mikko Paatero sai heti ampumisen jälkeisenä päivänä kansalaisviestin. Viestissä kerrottiin, että Saaren koulukaveri oli varoittanut poliisia kouluammuskelusta jo päiviä aiemmin. 

Paaterolle tullut viesti ei kuitenkaan koskaan päätynyt poliisin menettelyä tutkineelle ryhmälle. Paatero ei itse muista, millaisiin toimiin viesti johti.

Poliisia epäillään virkarikoksesta, kun se ei reagoinut viikkoa etukäteen lähetettyyn yleisövihjeeseen Saaren aikeista."

Toisin sanoen Paatero ei ole antanut jutun tutkijoille tietoja, joilla voi olla painavaa merkitystä punnittaessa poliisin menettelyä Haapajärvellä ja Kauhajoella.

Voisi tietenkin katsoa, että Paatero on arvioinut viestin - nyt täysin väärin - niin merkityksettömäksi, ettei toimittanut sitä eteenpäin. Mutta tuollaisen punnitsemien ei ole aluksikaan Paateron, vaan tutkijoiden, sitten syyttäjän ja viimekädessä oikeuden harkittavissa. Tämän pitäisi olla selvää etenkin juristille ja poliisiylijohtajalle.

Muistamattomaksi tai peräti heikon arvostelukyvyn omaavaksi tekeytyminen on nyt sitä, että Paatero näyttelee, ellei jopa haluaa todistaa, olevansa niin kyvytön, ettei kykene hoitamaan virkaansa pätevästi. Jos Paateroa päätetään uskoa tuossa, silloin hyväksytään myös se, että hänen tuolinsa pitäisi kiireenvilkkaa täyttää virkaan kykenevällä henkilöllä.

Paatero ei voi muutoinkaan vedota muistamattomuuteensa, sehän ei päde esimerkiksi väkivaltarikoksissa: seurauksilta ei välty, vaikka ei muistaisi tai "muistaisi" lyöneensä. 

Paatero voisi myös puolustautua sillä, että sai tapahtumien edetessä paljon yhteydenottoja ja oli kiireinen. Se ei vähennä vastuuta: poliisiylijohtajan etenkin on osattava järjestää työskentelynsä ja samalla kyettävä samalla havaitsemaan saamansa oleelliset tiedot vähemmän tärkeistä. 

Viimeinen puolustus voisi olla se, että Paatero katsoi asian tulevan myöhemmin muutenkin tutkijoiden tietoon. Niinhän ei sitten tapahtunut, vaan varoitusviesti tuli esiin omaisten selvityksessä.

Se, että varoitusviesti ylipäätään paljastui noin, kertoo, että poliisin parissa on salailtu jo ennen tätä Paateron tapausta. Paatero on ylijohtajana vastuussa tuostakin: on hänen asiansa luoda toiminnallaan ja esimerkillään aidosti rehti ja kansalaistenkin silmissä luotettavalta näyttävä ja korkeaan moraaliin nojaava toimintakulttuuri. Tuon merkitys korostuu lakia valvovan viranomaisen kohdalla.

Paatero on kuitenkin jo aiemmassa toiminnassaan osoittanut, ettei siihen kykene tai halua: lääninpoliisijohtajana toimiessaan hän ajoi 78 km/h tietyömaa-alueella, jossa oli 30 km/h nopeusrajoitus. Paatero ei saanut poliisilta tien päällä sakkoja ja ajokieltoa, vaan ne määräsi syyttäjä myöhemmin. Tiettävästi henkilönä toisen syyttäjän tekemässä tutkinnassa ei paljastunut, että Paatero olisi vaikuttanut alaisiinsa poliisimiehiin niin, että nämä jättivät sakottamatta. Paatero oli jopa niin rehellinen vaikuttamattomuudessaan, ettei sanojensa mukaan voinut edes pyytää poliisia sakottamaan itseään. 

Tuon tietenkin voi uskoa kuka haluaa. Sakottamatta jättänyt vanhempi konstaapeli joutui käräjille laiminlyönnistään. Paaterolla olisi ollut esimiehenä velvollisuus estää tuo rikokseksi tietämänsä laiminlyönti, vaikka ei olisi halunnutkaan vaikuttaa sakotukseen.

Mikko Paateron olisi nähdäkseni erottava virastaan. Se lienee myös sisäministerin asia. Voi tietenkin pohtia, vaikuttaako se mitenkään, että sisäasiainministeri Anne Holmlundin erityisavustaja, oikeustieteiden kandidaatti Sami Paatero, on Mikko Paateron poika. Miten tahansa, tuollainen järjestely on jo itsessään arveluttava ja olisi purettava. 

Suomen julkinen sektori on Pohjoismaiden pienin

Valtion tuottavuusohjelmasta, oikeammin henkilöstön vähennysohjelmasta, tai kuntien liikelaitoksista keskusteltaessa jää aina mainitsematta kolme asiaa:

1) Suomen julkinen sektori on pieni; ylivoimaisesti pienin Pohjoismaista

Tanska 34 % palkansaajista

Ruotsi 34 %

Norja 32 %

Suomi 23,3 %

2) Suomessa on eniten yrittäjiä Pohjoismaiden joukosta, 12% työvoimasta. Esimerkiksi Tanskassa prosentti on 4.

3) Lisäksi Suomen veroaste on Pohjoismaiden alhaisin.

Kahta ensimmäistä en ole havainnut esitetyn julkisuudessa lainkaan. Nämäkin olisi hyvä ottaa yhtenä näkökulmana huomioon, kun vaaditaan vauhtia tuottavuusohjelmaan tai toteuttamaan nopeasti JULKI-työryhmän raportissa esitetty kuntien liikelaitosten yhtiöittäminen.

Eri Pohjoismaiden työvoiman jakauma sektoreittain löytyy tältä valtiovarainministeriön sivulta.

Kuka puhuisi maidon terveyshaitoista?

Suomalaisten ravitsemus on nähtävästi aina ollut jollakin tapaa ongelmallista. Vain hetki sitten päähuomio kohdistui riittävään energian ja suojaravinteiden saantiin. Nyt lihavuudesta on tullut jopa niin vaarallista, että puolustusvoimien komentajaksi nimitetty Ari Puheloinen arvioi tuoreeltaan läskin Suomen pahimmaksi viholliseksi. Oululaisen sanomalehti Kalevan Jari päätyikin kysymään, että tulisiko Suomen liittyä Naton sijasta Painonvartijoihin.

Terveysvalistajamme ovat tietenkin oikealla asialla, sillä suomalaisten yleinen terveys on muuhun Eurooppaan verrattuna kehno. Asia selviää tästä jo aiemmin lainaamastani tilastosta. Meillä on erityisen paljon sydän- ja verisuonisairauksia, diabetesta ja keliakiaa. 

Noita huonoja terveysoloja halutaan parantaa puuttumalla elämäntapoihin kuten epäterveelliseen ravintoon, liian vähäisenä pidettyyn liikuntaan, runsaaksi mainittuihin tupakointiin ja alkoholinkulutukseen ja noista seuraavaan lihavuuteen seurauksineen.

Etenkin pienituloisimmat halutaan kuriin, sillä heidän katsotaan kuluttavan paljon niin sanottua roskaruokaa. Se on edullista ja se halutaan tehdä heitä ajatellen kalliimmaksi. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin tehdä terveellinen ruokailu mahdolliseksi yhä useammalle vaikuttamalla käytettävissä oleviin tuloihin. Nyt kun Stakes ja KTL on yhdistetty yhdeksi laitokseksi, THL:n voisi aivan hyvin odottaa tulevan ulos tässä asiassa myös ravitsemuksen ja terveyden näkökulmasta. 

Mutta tulonjaon tasoittamisen ei katsota kuluvan Suomessa ilmeisesti kenellekään ja mistään näkökulmasta ja vaikka kaikkein pienituloisimpien olojen kohentaminen ei nähtävästi tuottaisi lainkaan kuluja yhteiskunnalle. Voi myös olla, että lisääntyvien tulojen ja tulonsiirtojen pelätään lisäävän alkoholinkulutusta? Viinan kulutushan seuraa varsin suoraviivaisesti tuloja. Yleisesti myös katsotaan, että vähemmän koulutetut eivät osaa tehdä ruoan suhteen terveellisiä valintoja, vaikka se olisi mahdollista talouden puolesta. Nyttemmin tosin tiedetään, että jo ala-asteikäiset osaavat valita terveellisen ja epäterveellisen ruoan väliltä.

Tätä vanhemmat koululaiset vielä paremmin: Herttoniemen ja Sipoon yläasteilla tehdyn selvityksen mukaan valtaosa oppilaista sai joko ostaa tai syödä kotonaan välipalakseen mitä halusivat, mutta silti limsa ja makeiset hävisivät vaihtoehtoina selvästi vaikkapa hedelmille, juureksille, ruisleivälle, mehuille ja maidolle. Grilli- ja pikaruoka, pullat, munkit ja viinerit sekä perunalastut olivat makeisia ja limsaakin epäsuositumpia. 

Ehkä tätä vanhemmatkin osaisivat valita oikein, jos se olisi tulojensa puolesta mahdollista?

Loistavat mutta väärät viholliset

Kun vertaa suomalaisten alkoholinkulutusta ja terveysvaikuttajien äänenpainoja, on niissä epäsuhtaa: suomalaisten alkoholinkulutus on ollut eurooppalaisittain vähähäistä aina vuoteen 2004 saakka kunnes alkoholiveroa alennettiin. Nousupiikin jälkeen kulutus on jälleen palaamassa vanhoille maltillisille uomilleen. Lienee perusteltua kysyä, onko alkoholinkulutus ollut väestötason terveysongelmien taustalla siinä mitassa, kuin annetaan ymmärtää, vai onko enemminkin ollut kyse paheksunnasta? 

Toinen päävihollinen on ollut tupakointi. Sinänsä hyväksyttävä ja kaikessa vaarallisuudessaan ja hyödyttömyydessään hyvä sellainen, mutta suomalaisten tupakointi ei ole joidenkin kansainvälisten tutkimusten mukaan yleistä. Päin vastoin, yli 15-vuotiaat suomalaismiehet ovat tupakoijia huomattavasti harvemmin kuin eurooppalaiset veljensä. 51 Euroopan ja lähialueen maasta vain seitsemässä miesten tupakointi on yleisempää kuin Suomessa, lopuissa 43 maassa poltetaan meitä yleisemmin.

Tupakan aiheuttamat sairaudet kehittyvät hitaasti. Tässä mielessä onkin hyvä havaita, että vuonna 1990-94 tupakoivien miesten osuus oli silloinkin yksi pienimmistä Euroopassa, 31%. Nyt se on 26%. Suomalaisnaiset eivät yllä noin mairittelevin vertailulukuihin, mutta polttavat silti vähemmän kuin suomalaismiehet. Tupakoivien osuus vuonna 2005 oli 18%, jolla irtoaa hyvä 29. sija tutkitun 52 maan joukossa. Voinee todeta, että tupakoinnistakaan ei ole huonon kansanterveyden selittäjäksi.

Lihavuuden syinä jäljelle jäänevät liikunnan vähyys, ruokavalio tai perimä. 

Perintötekijät voinee sulkea pois: suomalaisethan eivät eroa geneettisesti muusta eurooppalaisväestöstä. Lisäksi lihavuus on muuhun Eurooppaan verrattuna hyvin yleistä vain aikuisilla miehillä. Naiset ovat suurin piirtein eurooppalaisissa mitoissa ja nuoret ja lapset aivan hoikimpia. Seikka, jota ei uskoisi, kun kuuntelee terveysvalistajien puheita. Asiasta voi lukea esimerkiksi tästä. Jäljelle jäänevät todennäköisesti siis liikunta ja ravitsemus.

Liikuntakaan ei liene selittäjä: Suomalaiset harrastavat terveysliikuntaa eniten koko Euroopassa. Asia käy ilmi vaikkapa Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen KIHU:n julkaisemasta vertailusta. Ainakin kerran viikossa liikuntaa harrastavia oli vuonna 2004 kaksi kertaa enemmän kuin EU:ssa keskimäärin, 76 % yli 15-vuotiaista.

Mikä ei ole mielessä, ei ole kielessä

Erityisesti on syytä kiinnittää huomiota miesten ravitsemukseen. Siitä löytyykin suomalainen erikoisuus: miesten runsas, peräti maailmanennätystasoa oleva maitotuotteiden ja etenkin nestemaidon käyttö. Tässä ote Maito ja Terveys ry:n tiedotteesta vuodelta 2007:

"Perinteisissä maitomaissa: Suomessa, Ruotsissa ja Islannissa maidon kulutus on hitaasti laskenut. Kuitenkin meillä Suomessa juodaan edelleen eniten maitoa maailmassa. Islannissa ja Ruotsissa hapanmaitovalmisteiden ja meillä juuston kulutuksen kasvu on kompensoinut maidon vähentynyttä juomista."

Ilmeisesti suomalaismiehet hankkivat pysyväksi jäävän ylipaino-ongelmansa ja lihovat lähes maailman hoikimmista lapsista ja nuorista lähes lihavimmiksi aikuisiksi nestemaidosta hankkimillaan maitorasvoilla:

"Maidon juojia on eniten ikäryhmässä 15-24-vuotiaat: naisista 78 prosenttia ja miehistä 90 prosenttia. Tästä ryhmästä löytyvät myös maidon suurkuluttajat. Joka kolmas 15-24-vuotiaista miehistä juo maitoa vähintään viisi lasillista päivässä. Nuoret miehet ovat suurin kevytmaidon käyttäjäryhmä. Puolet heistä käyttää tavallisimmin kevytmaitoa. Sen sijaan tämän ikäryhmän naiset ovat selkein rasvattoman maidon käyttäjäryhmä: heistä yli puolet valitsee rasvattoman maidon."

USA:ssa on tunnetusti valtava ja täysin aito ylipaino-ongelma. Silläkin näyttäisi olevan yhteys maidonkulutukseen (M&T):

"Myös hapanmaitovalmisteiden ja maitojuomien kulutus on monessa maassa kasvanut. Muun muassa Tanskassa, Ranskassa, Saksassa, Islannissa ja Sveitsissä hapanmaitovalmisteiden kulutus on ollut kasvussa. Sen sijaan USA:ssa, jossa maitojuomia ja hapanmaitovalmisteita kuluu kaikkein eniten maailmassa henkeä kohti vuodessa, niiden kulutus on 2000-luvulla ollut pienessä laskussa."

Suomalaisista kaikilla ikäryhmillä ruuan rasvoista suurin osa, 34 %, on peräisin maidosta ja maitotuotteista (25%) sekä voista (9%). Nuorilla miehillä tuo osuus on tietenkin keskiarvoa suurempi. Kun huomaa, että maitorasvat ovat kovia rasvoja ja voi on ravitsemuksellisesti lähes arvotonta, pitää ihmetellä, ettei maitorasvoja ole arvosteltu etenkään terveysviranomaisten toimesta nimeltä lähes koskaan, vaan on tyydytty puhumaan kovista tai eläinperäisistä rasvoista. Sokerit, joita nuoretkaan eivät näyttäisi suosivan, on niiden sijaan julistettu pääviholliseksi. Näin vaikka suomalaisten saamasta kokonaisenergiasta maitorasvat tuottavat noin 24 % ja ravitsemuksen kannalta yhtä arvottomat sokerit vain 13 %. 

Näkyvimmän ja samalla lähes ainoan asiantuntijapuheenvuoron maitorasvoista on käyttänyt professori Antti Aro ja hänkin vasta jäätyään eläkkeelle Kansanterveyslaitokselta. Esimerkiksi keskustalaisen Pekka Puskan tai tämän hallituksen aikana nimitettävän seuraajansa ei voi uskoa tulevan vaatimaan, että voita ja rasvaisen maidon juontia olisi syytä erityisesti välttää terveyssyistä. Esimerkiksi tässä puheenvuorossaan Puska huomaa alkoholinkulutuksen ja nuorten lihomisen, joka johtuu hänen mukaansa - sokerista.

Pidänkin täysin selvänä, että maataloussektorilla ja sen omistamalla meijeriteollisuudella on aina ollut ja on edelleenkin mahdollisuus vaikuttaa suoraan terveysalan toimijoihin niin, että maitorasvojen - yhden merkittävimmän terveyshaittojen aiheuttajan - käyttöön ei haluta puuttua. Asiaa on puolestani tarkasteltu tässä artikkelissa.

Kritiikkiä ei nouse myöskään aluskasvillisuuden joukosta: virallisen ravitsemustieteen arvostelijoina esiintyvät niin kutsutut alakarppaajat kuten Antti Heikkilä arvostelevat nimenomaan sokeriteollisuutta. Lisäksi nämä epätieteellisten ja epäterveellisten dieettien agitaattorit väittävät totuudenvastaisesti, että virallista ravitsemustiedettä edustavat terveysviranomaiset tekisivät kaiken voitavansa maitorasvojen kulutuksen vähentämiseksi. 

Kun noin on, esimerkiksi Valion asema ei voisi olla enää kadehdittavampi: se on lähes monopoliasemassa ja liiketoimintansa sekä tuotteensa päähallituspuolueen, kansanterveyden kaitsijoina ja ravitsemustieteen edustajina esiintyvien terveysviranomaisten ja myös sen kriitikkojen erityisessä suojeluksessa.

Ruoka pois rivien välistä

Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wiberg haluaisi Ruokatiedon julkaisemassa puheenvuorossaan Puolueiden kiinnostuttava ruoka-asioista politisoida "ruokakysymyksen". Hän on havainnut aiheen epäpoliittiseksi valtio-oppineelle erikoisella menetelmällä: laskemalla ruokasanoja ja lauseita puolueohjelmista. Menetelmänä tuollainen on tietenkin taloudellinen säästäessään tutkijan aivokapasiteettia. Mutta moni lukenee nytkin Wibergiä - professoria - ihailun väristyksiä tuntien.

Wiberg ei siis ole huomaavinaan, että ruoka on mitä politisoitunein aihe mutta politiikan nykyisistä voimasuhteista johtuen siitä ei ole välitetty tehdä päivänpolitiikan kiistakapulaa.

Eikä siitä sellaista tulekaan ihan pian. Ruoasta puhuminen johtaisi muut puolueet kuin Keskustan varsin kiusallisiin tilanteisiin: ne joutuisivat tällä haavaa vastaamaan poliittisesta korrektiudesta myöntävästi kaikkiin keskustan sekä maakunnan sanomalehtien "toimitsijoiden" julkisuuteen toimittamiin kysymyksiin laatuaan "Eikö pidäkin suosia suomalaista millä syyllä ja hinnalla tahansa?", "Onhan suomalainen ruoka maailman puhtainta?", "Pidättekö suomalaista maataloutta elintärkeänä huoltovarmuudellemme?"

Ilmeisesti tuohon ikuiseen jankutukseen ja maatalouspropagandaan ei haluta osallistua ja asian annetaan mieluummin olla. Toimittajatkaan eivät mielellään tartu aiheeseen kriittisestä näkökulmasta, eivät ainakaan sellaiset, joilla on terve itsesuojeluvaisto tai joiden edustamissa medioissa on elintarvikemainontaa. Useimmissa on, sillä esimerkiksi Valio on Suomen merkittävin mainostaja. Nykyoloissa se merkitsee samalla, että se on Suomen tärkein mediavaikuttaja.

Jopa suomalaisen ruoan puolesta toimiminen ja puhuminen vaikeaa, vaikka sen tekisi viran puolesta ja parhaan taitonsa mukaan. Sellaiseen kuvaan saa väistämättä vain kun seuraa esimerkiksi MMM:n lobbariosaston Ruokatiedon, MTK:n tai elintarvikeyritysten henkilörulettia. Edes huippujohtajana pidetyn Kai Seikun "elinikä" ei ollut HKScanin johdossa kovinkaan pitkä.

Wiberg tiennee tuon kaiken, mutta haluaa silti - tai sen vuoksi - puheellaan haastaa kaikki puolueet kotimaisen ruoan mannekiineiksi. Ja koska niin ei tapahdu kerrotusta syystä, Wiberg voikin syytellä niitä vastuuttomiksi. Uskon siis Wibergin kykenevän noinkin monimutkaiseen ajatteluun.

Tai sitten ei...

Toinen mahdollisuus tietenkin on, että ryhdymme pitämään Wibergiä - aiheetta toki - hieman yksinkertaisena ja uskomme, että hän haluaisi aidosti haastaa suomalaiset puhumaan ruoastaan ja esimerkiksi pohtimaan kuten Matti Purasjoki äsken, että onko suomalaisen ruoan puhtaus pelkkä MTK:n viljelemä myytti. Siihenhän viittaa vaikkapa se, että satokiloa kohden suomalainen torjunta-aine käyttö on samaa luokkaa tai suurempi kuin muualla EU:ssa. Asiasta on kirjoitettu tässä blogissa jo aiemmin.

Wiberg saattaisi myös haluta puhua siitä, että miksi oikeastaan kaikki suomalaiset kansantaudit liittyvät ruokaan paljolti toisin muualla maailmassa. Ja siitäkö syystä suomalaisten terveys ja eliniän odote on "vanhan" EU-alueen kehnoin, vaikka esimerkiksi alkoholin kulutus on ollut samalla lähes vähäisintä, eivätkä ylipaino-ongelmatkaan ole lainkaan niin isoja kuin on uskoteltu. Lasten kohdalla ne ovat jopa EU- alueen vähäisimmät. Myös tästä on julkaistu oma artikkelinsa.

On kuitenkin luultavaa, että jos nuo asiat olisivat Wibergin agendassa, hänen artikkeliaan tuskin olisi julkaistu ex-Finfoodin, nykyisen Ruokatiedon, toimesta muuten kuin vahingossa.

Kuinka tahansa: jos ruoka saataisiin politisoitua isona kysymyksenä kuten professori ainakin näennäisesti toivoo, asia politisoituisi aivan muulla tavalla, kuin valtio-oppinut nyt halunnee.

Vihreä Lanka ennätti jo tekemään oman osansa: se lähti kurkkimaan puoluetoimistojen kattiloihin ja kyselemään, että mitäs niissä likaisten temppujen osastoissa kokousten välillä syödään. Valittu näkökulma on tietenkin sarkasmia ja osoittaa, kuinka tosissaan Wibergin aloite otettiinkaan.

Pannaanpa politiikaksi

Vasemmisto olisi arvatenkin kiinnostunut ruoan kuluttajahinnasta ja maataloustukien vaikutuksesta veronmaksajille. Se on ollut aiemminkin vasemmiston agendassa ja Työväen taloudellinen tutkimuskeskus sanotaan perustetun seuraamaan maataloustukien suuruutta. Siinä tehtävässään se on epäonnistunut, sillä kukaan ei tiedä tarkalleen, montako miljardia valtion budjetista käytetään maataloustukeen tai sen lähielinkeinoihin: rahoja on piiloteltu sekä budjetiin että sen ulkopuolisiin rahastoihin. Lisäksi tukea jaetaan verohelpotuksin.

Kokoomus ja muu oikeisto voisi puolestaan olla kiinnostunut verojen ohella Suomessa maksetuista elinkeinotuista. Nythän valtaosa niistä käytetään EU-tilastojen mukaan maataloustukeen.

Suomi on tukiensa osalta erikoinen poikkeus kaikkien EU 25-maiden joukossa. Itse asiassa Suomen kansalliset maataloustuet muodostavat 11,5 % kaikesta EU 25-alueella maksetusta kansallisesta maataloustuesta.

Tuki on niin mittavaa, että se on 3,8 % kaikesta EU 25 alueella maksetusta tuesta merenkulku ja teollisuus mukaan luettuina. Samaan aikaan Suomen väkiluku on vain noin 1,1 prosenttia EU-alueen 493 miljoonasta asukkaasta.

Voisi tietenkin arvella, että Suomi on yhtä avokätinen muillekin elinkeinoilleen. Kuitenkin peräti 74 % Suomen kansallisesta tuesta maksetaan maatalouteen. EU 25- alueella vastaava osuus on keskimäärin 24%. Lähimmin vertailukelpoisissa Ruotsissa ja Tanskassa osuudet ovat vain 12 ja 10%.

Talouselämää lähellä olevaa oikeistoa voisi kiinnostaa myös ulkomaankaupan esteiden purkaminen ja myös sellaiset seikat kuin suhteellisen edun periaate ja tuotannon mittakaavaedut. Voitaisiin arvella, että koska Suomen satotaso on noin puolet hieman eteläisemmän Ruotsin satotasosta, kannattaisi Suomessa erikoistua tekemään vaikkapa kännyköitä ja antaa ruotsalaisten tuottaa ruokaa meitä paljon paremmissa viljelyoloissa. Sitten vaihdettaisiin enemmillä kännyköillä vähän enemmän ruokaa kuin ennen. Kumpikin maa siis voittaisi vain sillä, että molemmat voisivat keskittyä siihen, mikä on tuotanto-olojen puolesta edullisinta.

Vihreät voisivat luonnollisesti muistutella ympäristön kannalta hukkaan menneistä yli 300 miljoonan euron ympäristötuista ja Itämeren kehnosta tilasta. Osmo Soininvaara saattaisi vielä välihuutonaan heittää blogissaan, että maataloustuet valuvat maanomistajille, eivät aktiiviviljelijöille.

Keskustaa myös vaadittaisiin perustelemaan esimerkiksi sitä, että vaatiiko kriisinajan huoltovarmuus yli sadan prosentin omavaraisuuden peruselintarvikkeista rauhan aikana. Tai että miksi Suomi on ainoa länsimaa, jolla ei ole ylätason ravitsemuspolitiikkaa lainkaan, kuten Auli Suojanen osoitti väitöskirjassaan. Suojasen mukaan Suomessa ei ole tähän saakka tehty päätöstä terveyttä edistävästä ruokailusta, koska se olisi ristiriidassa maatalouden taloudellisiin etuihin nähden. Asiasta enemmän tämän linkin alta.

Luonnollisesti muutkin politiikantutkijat kuin Wiberg kiinnostuisivat uudelleen lämmitetystä sopasta. Joku voisi ihmetellä, että miten voikaan olla olemassa valtio, jonka väestöstä enää noin 3% saa elantonsa maailman kehnoimmissa viljelyoloissa harjoitettavasta maataloudesta. Siitä, joka tuottaa pikkuriikkiset 0,8% Suomen BKT:sta mutta jossa valtaa pitää vuodesta toiseen konservatiivinen agraaripuolue - ainoana maailmassa.

Vielä pari sanaa Wibergin metodista

Tuon lauseiden laskemisen ohella Wibergille on sattunut toinen silmiinpistävä kömmähdys, aika mielenkiintoinen sekin. Wiberg kirjoittaa:

"Puolueiden olisi korkea aika keskittyä niin perustavanlaatuiseen asiaan kuin ruoka. Maslown tunnetun tarvehierarkian mukaan ihmisille ovat ominaisia viidenlaiset tarpeet, joista ensimmäinen on perustavin ja viimeinen korkein tarve: 1. fysiologiset tarpeet, 2. turvallisuuden tarpeet, 3. yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet, 4. arvonannon tarpeet sekä 5. itsensä toteuttamisen tarpeet. Ruoka liittyy näistä kaikkiin, ei vähiten fysiologisiin tarpeisiin."

Hän on näyttää ymmärtäneen Maslown idean täysin väärin. Maslown hierarkialla kuvataan sitä järjestystä, jonka mukaan ihminen siirtyy toteuttamaan tarpeitaan aina, kun alemman tason tarve on tyydytetty ja "pois päiväjärjestyksestä". Länsimaissa asia on ruoan kohdalla usein ja pysyvästi näin. Oikeinymmärrettynä Maslowia voisi käyttää nimenomaan osoittamaan ruoan toissijaisuutta, ei tärkeyttä ja Wibergin kömmähdys on lähes huvittava.

Luonnollisesti Wibergiin on kiinnitetty huomiota jo ennen tätä. Tässä esimerkki JP Roosilta Matti Wibergin laajaa julkisuutta saaneen Paluu politiikkaan - kirjasen arvostelun yhteydessä:

"Matti Wiberg on taas professori jota lukiessa on ilman muuta selvää, että olisi sata kertaa parempi jos Danny olisi professori kuin että jos Wiberg olisi professori (hän valitettavasti on, joten tervetuloa Danny!). Niin paljon sammakoita hän kynästään päästää."
[…]
" Summa summarum: tieteellistä roskakirjallisuutta tai rikkaruohoja olisi pyrittävä aktiivisesti kitkemään pois, vaikka se olisikin ikävä riesa vastuullisille tutkijoille. Se on sellaisten tutkijoiden vastuu jotka tietävät että humpuuki ei muuksi muutu vaikka se julkaistaankin arvokkaammassa paketissa tai - mikä vielä pahempaa - nostetaan laajan julkisen keskustelun aiheeksi ja jota suuri määrä arvovaltaisia pääkirjoitustoimittajia katsoo perustelluksi kommentoida."

Roosin arvostelu tuntuu aika rajulta ja lienee syytä antaa puhe taas Wibergille. Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä:

"Tieteen tulee tuottaa hyviä seuraamuksia. Tieteiden etiikkaa käsittelevässä kirjallisuudessa esitetään sitten vielä tiukkana normina ja ikään kuin viattomana seurauslauseena, että tutkija ei saa vahingoittaa tutkimuskohdettaan.

Yhteiskuntatiede ei näin ollen saisi vahingoittaa tutkimiaan ihmisiä ja heidän suhteitaan.

Olen eri mieltä.

Toisinaan tieteen nimenomaisena tehtävänä ja suoranaisena velvollisuutena on toimia näitä normeja vastaan eli vahingoittaa tutkimuskohdettaan."

Voinee sanoa, että suomalaisen ruoan puolestapuhjaksi kutsuttu Wiberg näyttäisi ainakin noudattaneen periaatteitaan. Tai jotain.

Ahtisaari pesee käsiään Georgiasta

Presidentti Martti Ahtisaari jatkaa Nato-puheitaan MTV3:n haastattelussa ja väittää, ettei Venäjä reagoisi voimakkaasti Suomen Nato-jäsenyyteen.

Se on tietenkin testaamatta esimerkiksi kauppasuhteiden kautta. Ahtisaari myös väittää Suomella olevan "suomettumisilmeen" ja että siitä olisi päästävä eroon. Tuollainen uskomus ei tietenkään ole tältä vuosituhannelta ja tarkoitettukin vain kotoiseen käyttöön. Suomellahan ei ole oikeastaan minkäänlaista ilmettä muualla hyvässä eikä pahassa, ei edes EU:n parissa, jonka asukkaista vain 1% on suomalaisia.Niinpä seuraava toteamus demokratiaan vetoamisineen kuulostaa hyvin oudolta:

"- Olisi korkea aika päästä tästä maineesta eroon. Että kuuluisimme kaikkiin niihin järjestöihin, joihin länsimaisen demokratian kuuluukin. En usko, että kovin monin suomalainen sanoisi, ettei Suomi ole läntinen demokratia, Ahtisaari sanoo."

Ahtisaari ei välttele myöskään suoranaista harhauttamista. Olisi tietenkin odottanut, että se hoidettaisiin sivistyneemmin:

"Nato ei perustu Ahtisaaren mukaan Venäjän uhkaan, eikä ole suunnattu Venäjää vastaan.

- Kyllä Nato on puolustusliitoksi luotu. Kun sitä ei puolustusliittona tarvita, niin se voi olla rauhanturvatehtävissä, kuten nyt onkin, Ahtisaari perustelee."

Nato olisi siis jonkinlainen jäsenilleen tarpeeton reliikki. Myös seuraavaa on hyvä katsoa painoarvoamme vasten:

"- Mitä ihmeen pelättävää meillä tässä on? Olemalla jäseniä, voimme vaikkapa estää järjestöä tekemästä tyhmyyksiä, joista emme pitäisi, Ahtisaari sanoo."

Erikoisimmat näkemykset tuodaan esiin haastattelun loppuosassa:

"Ahtisaari arvostelee kovin sanoin myös Venäjää sen toimista Georgiassa.

Ahtisaari sanoo, että Venäjältä oli virhe mennä Georgiaan. Hän muistuttaa, ettei Kosovon ja Etelä-Ossetian sekä Abhasian irtautumispykimykset muistuta toisiaan. Ahtisaaren mukaan tapahtumia ei voida edes verrata toisiinsa."

Venäjällä olisi siis aluksikin ollut liki pitäen aloitteellinen hyökkääjän rooli. Viimeinen väite on puolestaan kohdistettu niille, jotka ovat arvostelleet Ahtisaarta siitä, että hänen lännen tuella runnomansa Kosovon itsenäisyys olisi rohkaissut muitakin irtaantumispyrkimyksiä ja olisi vaikuttanut kielteisesti myös Venäjään.

Kosovostahan tuli Ahtisaaren johdolla ensimmäinen poikkeus siihen kansainväliseen periaatteeseen, että itsenäisyys on katsottu mahdolliseksi liittovaltion osavaltioille mutta ei maakunnille ja tasavalloille eikä myöskään autonomioille.

Ahtisaaren ansiot ovat kiistanalaisia

Suomessa Martti Ahtisaaren Nobel-palkinto on otettu riemulla vastaan kuten mikä tahansa kansainvälinen huomio tai tunnustus, joka vain saadaan. Lisäksi valtamedioita seuraten Ahtisaaren ansiot olisivat kiistattomat etenkin Kosovossa ja pokaali ansaittu. Serbian tai Venäjän esittämän kritiikinhän voi aina ohittaa tai tulkita jopa kehuiksi.

Ahtisaarella on kriitikkoja muuallakin. Vasemmistoliiton Jaakko Laakso sanoi aivan perustellusti, että länsi niittää nyt Georgiasta sitä, mitä se on Kosovossa kylvänyt.

Edellä mainitut kriitikot voidaan - ja osin tuleekin - katsoa puolueellisiksi. Se ei vielä tarkoita, että he olisivat väärässä.

Paljon vaikeampi on ohittaa esimerkiksi rauhantutkija Johan Galtungin esittämä kritiikki. Niinpä sellaista ei julkaista. Esimerkiksi Galtungin, Håkan Wibergin ja Jan Öbergin artikkeli suomennetulta nimeltään Epäreilua peliä Kosovossa torjuttiin lähes kaikkialla:

"Vuoden 2007 helmikuusta lähtien tämä artikkeli on kiertänyt monen päivälehden toimituksen, mutta se on julkaistu ainoastaan ruotsalaisessa Aftonbladetissa ja tanskalaisessa Jyllandspostenissa. Lehdet eivät ole vastanneet tai ovat kieltäytyneet sitä julkaisemasta. Artikkelia on tarjottu seuraaviin lehtiin: Guardian (palstalle Comment Is Free and Features), The Wall Street Journal (vastakommenttina Kosovon itsenäistymistä puolustavalle mielipidejutulle) The Sunday Telegraph, The Washington Post, New York Times, International Herald Tribune, Politiken ja Berlingske Tidende (Tanska), Dagens Nyheter (Ruotsi)."

Suomessa se on julkaistu tuoreeltaan Voima-lehdessä ja Nobel-uutisen jälkeen näkökulmaksi tuoreessa fifi-verkkojulkaisussaan. Galtungin esittämässä valossa Ahtisaari ei olisi kovinkaan puolueeton tai taitava:

"Presidentti Martti Ahtisaaren ehdotus on voimapolitiikka, siitä puuttuu kokonaan ammattimainen kriisinvälitystyö ja konfliktin ratkaisemisyritykset. Taustalla on muutamia faktoja: kansainvälinen yhteisö ei koskaan ymmärtänyt Jugoslavian monimutkaisuutta. Kansainvälinen yhteisö ei tarjonnut neuvotteluratkaisua 1990-luvun alkupuolella, kun se oli vielä mahdollista. Kansainvälinen yhteisö ei koskaan pitänyt kiinni samoista periaatteista ratkaistessaan samoja ongelmia. Kansainvälinen yhteisö uskoi että rauha saataisiin aikaan, vaikka unohdettaisiinkin yksi osapuoli, pommitettaisiin kiistelyn kohteena oleva alue irti valtiosta ja miehitettäisiin se.

Itsenäisen Kosovon puolestapuhujien olisi pitänyt käyttää luovuutta ja empatiaa.

Kuvitellaanpa, että Ahtisaari olisi tarjonnut Serbialle esimerkiksi taloudellisia korvauksia pommituksista ja pakotteista, maksua Kosovon irroittamisesta Serbiasta, vuokraa valtavasta amerikkalaisesta Bondsteelin armeijatukikohdasta, ja yhteisen serbi-albaani-pohjaisen rajavalvonnan.

Kuvitellaanpa, että Ahtisaari olisi ehdottanut neuvotteluja autonomiasta Kosovon pohjoisille serbivoittoisille osille ja olisi avannut Serbialle ja Kosovolle nopeutetun tien EU:hun. Kuvitellaanpa, että hän olisi kieltänyt sodanaikaisilta johtajilta valtavan uuden armeijan, jota he havittelevat. Armeija lisää alueen epätasapainoa ja uhkaa Serbiaa ja muita naapureita.

Ennen kuin alkaa syytellä serbejä ja Serbiaa siitä, että he vastustavat Ahtisaaren suunnitelmaa ja länsimaiden politiikkaa, voi yrittää etsiä suvereeni maa, jonka rauhanajan johtajat eivät vastustaisi tämänkaltaista ylimielisyyttä. Ahtisaaren suunnitelma on epä-reilu, epä-älykäs ja epä-pätevä. Lännen politiikan lyhyen tähtäyksen intressien välineenä se luo rauhattomuutta, inhimillistä kurjuutta ja – mitä todennäköisimmin – väkivaltaa."

Olisi myös odottanut, että Nobel-tunnustusta pitkään haikaillut Ahtisaari olisi "kiillottanut" saamiaan kannuksia ja antanut ymmärtää edes vaikenemalla, että tunnustus tuli koko kansainväliseltä yhteisöltä. Päin vastoin: Ahtisaari käytti saamaansa julkisuutta ja uutta painoarvoaan mediassa hyväkseen ja ryhtyi tarjoamaan Suomelle Nato-jäsenyyttä vieläpä uskotellen, että Nato ei ole länsimainen sotilasliitto vaan viaton rauhanturvaorganisaatio.

Sen verran hän sentään yritti peitellä jälkiään, että mainitsi palkitsijoidensa palanneen vanhaan käytäntöön palkita rauhantekijöitä konfliktien osapuolten sijaan. Näyttää kuitenkin, että näin ei ole Ahtisaarenkaan kohdalla menetelty.

Lähteet mm:
http://fifi.voima.fi/artikkeli/Epäreilua+peliä++Kosovossa/16
http://fifi.voima.fi/artikkeli/Charmantti+Martti/17

Aihepiiristä aiemmin tästä linkistä.

Häkämies ei "muista" Soklia tai Lehmania

Yle Uutiset kertoo GrowHow-kaupasta:

"Häkämies puolustaa Kemiran GrowHow-kauppaa

Häkämiehen mukaan GrowHowsta saatiin kaupantekohetkellä 30 prosenttia yhtiön pörssikurssia korkeampi hinta. Sokli puolestaan tulee Häkämiehen mielestä joka tapauksessa hyödyttämään Suomea.

- Silloin ja nytkin hyvin merkittävä tekijä tässä kaupassa oli se, että Soklin kaivos otti askeleen eteenpäin. Soklin kaivos on toteutuessaan lähes miljardiluokan investointi ja synnyttää Itä-Lappiin satoja uusia työpaikkoja eli tämä otti Yaran omistuksessa selkeästi askeleen eteenpäin, Häkämies sanoi YLE Uutisille.

Valtio sai GrowHowsta aikoinaan 200 miljoonaa euroa, mutta nyt esitettyjen arvioiden mukaan yhtiö oli miljardin arvoinen."

Tuo tällä kertaa 30%:n preemio on täysin tavanomainen taso yrityskaupoissa. GrowHown osakkeen kohdalla täytyy ottaa huomioon sekin, että jo taseeltaan vahvan GrowHown kurssi oli analyytikkojen mukaan alhainen toimialansa yrityksiin, myös Yaraan nähden. Kurssi oli suurin piirtein yhtiön oman pääoman kokoinen, eli siihen ei oltu arvostettu juuri muuta kuin reaaliomaisuus.

Hintaa selittää myös se, ettei valtio ollut vielä lupaillut Sokliin esimerkiksi rautatietä ja pelkkä Soklin kaivosvaltaus ei silloin tietenkään näkynyt yhtiön kurssissa odotuksina lainkaan. GrowHow nähtiin myös kotimarkkinayrityksenä eikä monillakaan sijoittajilla ollut syytä otaksua, että GrowHow hyödyntäisi Soklia niobeineen, kun sitä eivät olleet tehneet kaivosoikeuden edelliset pitkäaikaiset haltijat Rautaruukki ja Kemira. Näin vaikka ruoan hinnan kohoaminen oli jo tosiasia.

GrowHown arvoksi yksi miljardi on luonnollisesti vähän ja se olisi vähän myös valtion saamaksi osuudeksi. Vielä vähemmän oli yhtiön johdon käyttämä ja pian omiin virhearvioihinsa kaatunut pankkiiriliike Lehman Brothers arvioima 672 miljoonaa, jolla yrityskokonaisuus myytiin ja josta valtio sai oman kolmanneksensa.

Tuo Lehman on se asiantuntija, jota Häkämies ei kannaltaan ymmärettävästi suostunut nimeämään tämän päivän Kauppalehdessä:

"Miksi ette käyttäneet ulkopuolisia asiantuntijoita?

– Käytimme ulkopuolista asiantuntijaa ja yhtiön hallitusta. Se jos mikä on yhtiön liiketoimintaympäristön asiantuntija.

Keitä asiantuntijoita käytitte?

– Emme tietenkään sitä kerro."

Häkämies jatkoi epäasialliseen tapaansa:

"Tutkitaanko ministeriössä, mikä on mennyt pieleen?

– Ei tietenkään, koska tässä ei ole mennyt mikään pieleen. Markkinatuomioistuin ja VTV käsittelevät asiaa. Toistaiseksi asia näyttää samalta kuin kaupantekohetkellä. Kysymys ei ole siitä, että lakkautetaan Suomesta tuotantoa.

Paljonko raaka-ainevarannon ja kaivoksen hinta on noussut sen jälkeen kun kauppa tehtiin?

– Mistä kaivoksesta puhut?

Soklista.

– Niin, jonka hyödyntäminen on lähes miljardin investoinnin takana. Yhtiön hallitus päätyi siihen näkemykseen, että sen kokoinen yhtiö ei voi hyödyntää kaivosta. Yhtiöllä oli valtaus 70-luvulta saakka, eikä se ollut edennyt."

Pitää myös huomata, että Häkämiehen pariin kertaan mainitsemasta miljardiluokan investoinnista enin jää valtion kannettavaksi juuri tuon radan kustannusten takia. "Sen kokoinen" yhtiö oli ja on edelleenkin valtio vaikka omistuksestaan luopuikin.
____
Päivitys 10.10. 2008: Ylen Lapin Radion uutisoima arvio Soklin ratahankeen kustannuksista:

"Soklin radan rakentaminen maksaa halvimmillaan 170 miljoonaa euroa ja kalleimmillaan 260 miljoonaa euroa. Lisäksi Kemijärvi - Kelloselkä -osuuden kunnostuksen hinta on 75 miljoonaa euroa."

Mukana ei ole muun tarvittavan infran, kuten olemassa olevien teiden parannuksia, alueelle hyvin todennäköisesti tarvittavia uusia teitä sekä kunnallistekniikkaa.

Sensuuria ja painostusta GrowHow-kaupassa?

Yle Uutiset eilen:

"Valtiontalouden tarkastusvirasto käsittelee lannoiteyhtiö Kemira GrowHown viimevuotisesta myynnistä tehtyä kantelua. Kantelun mukaan Suomen valtio myi kaupan mukana lannoitetuotantoon tarvittavat strategiset luonnonvarat pilkkahintaan."

"Kantelun tehnyt agroekologian professori Juha Helenius Helsingin yliopistosta sanoo, että ruuan tuotantoon liittyvää strategista luonnonvaraa ei olisi pitänyt myydä kansalaisilta kysymättä ja eduskuntaa kuulematta. Näin siksi, että muutamassa vuosikymmenessä ruuan kulutus ja kysyntä kasvaa jo väestönkasvunkin seurauksena.

Maa- ja metsätalousministeriöltä ei YLE Uutisten tietojen mukaan pyydetty lausuntoja lainkaan. Apua olisi tarjonnut myös entisen kauppa- ja teollisuusministeriön KTM:n asiantuntijaelin, kaivoslautakunta."

Tänään päivitetyn Ylen uutisen mukaan myös MTK olisi tuohtunut GrowHow-kaupasta:

"Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK on pyytänyt Kilpailuvirastoa selvittämään, käyttääkö Yara määräävää markkina-asemaansa väärin."

MTK:n rooli ei ole aivan itsestään selvä kuten tuonnempaa käy ilmi. Myös Kilpailuviraston oma toiminta täytyisi ensiksi selvittää, sillä se on katsellut usean vuosikymmenen ajan sormiensa läpi Kemiran ja myöhemmin siitä irrotetun GrowHow:n lannoitemonopolia.

Erikoisinta on, että joidenkin lähteiden mukaan Kilpailuvirasto on väittänyt, ettei se edes olisi tiennyt vuoden 2007 lannoiteasetuksesta, jolla GrowHown monopoliasema sinetöitiin lopullisesti. Kilpailuvirasto ei ole myöskään puuttunut GrowHown (eli Yaran) nykyiseen asemaan tai tehtyyn kauppaan millään tavoin.

Se, että Kilpailuvirasto tutkisi asiaa nyt vieläpä GrowHow-asiassa ilmeisen kyseenalaisesti menetelleen MTK:n pyynnöstä on - huono vitsi.

Myös Keskustan ja MTK:n osuus on tutkittava

Kannattaa huomata, että uutisessa puhutaan ministeriöiden kuulemisista, ei ministereistä. Ero on tässä yhteydessä hyvin oleellinen.

Maatalousministerinä jo kaupan toteutuessa oli keskustan Sirkka-Liisa Anttila. Anttilaa ennen ministerinä toimi Juha Korkeaoja niinikään Keskustasta. Korkeaoja hyväksyi muutama kuukausi ennen kauppaa uuden lannoiteasetuksen, joka takasi GrowHowlle vieläpä entistä vahvemman lannoitemonopolin. Nyt Suomessa pitää käyttää kaikkeen viljelyyn puhtaampaa fosforia kuin Euroopassa vaaditaan luomulle! Ja sitä "puhtaampaa" saadaan sattumalta vain nyt Yaralle luovutetuista kaivoksista.

GrowHow-kauppaa tuskin on valmisteltu saati tehty kuulematta keskustan kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarista. Todennäköisesti näin merkittävästä kaupasta on keskusteltu koko hallituksessa. Ellei, se olisi täysin poikkeuksellista.

Sirkka-Liisa Anttilalla on tunnetusti vahvat sidokset MTK:hon. MTK:n aiempi puheenjohtaja on Esa Härmälä, joka siirtyi vuonna 2006 Euroopan lannoiteteollisuusyhdistys EFMA:n toimitusjohtajaksi ja samalla lannoitealan EU-lobbariksi, siis edustamaan myös Yaraa.

MTK julkaisee Maaseudun Tulevaisuus - lehteä, joka on levikiltään Suomen viidenneksi suurin sanomalehti. Maaseudun Tulevaisuus on tiettävästi ja myös uutisointiaan seuraten kieltäytynyt julkaisemasta GrowHow-kauppaa koskevaa kritiikkiä jo suhteellisen lievässä muodossaan. Valikointi on tiedon mukaan koskenut myös toimituksen aineistoa.

Myöskään MTK:n nykyinen puheenjohtaja Michael Hornborg ei ole arvostellut GrowHown myyntiä vaan on sen sijaan puolustellut kauppaa.

Vielä erikoisempaa on se, että varsin näkyviä maatalousalan asiantuntijoita on kerrottu painostetun työpaikoillaan, jotta nämä eivät puuttuisi millään tavalla perin oudon GrowHow-kaupan vaiheisiin.

Öljyä arvokkaampi aarre

Heleniuksen tarkoittama strateginen luonnonvara on fosfaatti, öljyn tapaan niukka ja uusiutumaton luonnonvara, jonka pelätään loppuvan. Se olisi katastrofi, sillä fosfaatti on viljelykasveille välttämätön mineraali, jota kasvikunta ei voi tuottaa itse.

Siilinjärvellä on läntisen Euroopan ainoa merkittävä fosfaattikaivos. Savukosken Soklissa on Siilinjärveä yli kaksi kertaa rikkaampi ja hyvin suuri fosfaattiesiintymä, sekin ainoa Länsi-Euroopassa ja Siilinjärven tapaan Yaran hallinnassa. Euroopassa käytetty lannoitefosfaatti tuodaan enimmäkseen Marokosta mutta se on varsin raskasmetallipitoista. Suomalaista lannoitefosfaattia voikin verrata arvossaan loppumassa olevaan öljyyn tai uraaniin. Jotkut pitävät sitä vieläkin arvokkaampana. Lisäksi Soklista saadaan sivutuotteena hyvin arvokkaita niobia ja jo mainittua uraania.

Suomen valtio käytännössä lahjoitti nyt jopa 30 miljardin arvoisen osuutensa tähän malmin norjalaiselle Yaralle. Kauppahinta oli vain 207 miljoonaa euroa. Vähintäänkin tuo summa kuluu valtion suunnittelemaan Soklin rautatien rakentamiseen. Muiden kaivosten väylähankkeet on sen sijaan suunniteltu tehtäväksi jälkirahoitusmallilla, eli valtio käytännössä lainaa rahat yhtiöille. Yaran hallitseman Soklin kohdalla tehdään jostakin syystä poikkeus.

Aiheesta aiemmin julkaistut artikkelit löytyvät tästä linkistä.

Maatalouspolitiikkaa terveyden kustannuksella

Terveysalan järjestöt, terveysviranomaiset ja yksittäiset keskustelijat ovat pitkään paheksuneet ja varoitelleet suomalaisia pahenevasta lihavuusongelmasta. Siihen on liitetty myös juominen. Se ei kuitenkaan ole ollut niin runsasta kuin on kerrottu: suomalaiset ovat käyttäneet EU-tilastojen mukaan alkoholia kohtuullisesti aivan viime päiviin. Alkoholi ei olekaan voinut Suomessa olla ainakaan merkittävä lihavuuden aiheuttaja, vaan todennäköisesti jopa pienempi kuin muualla Euroopassa.

Ja toisin kuin annetaan ymmärtää, myöskään lasten lihavuus ei ole ongelma: Suomalaislapset ovat peräti EU-alueen hoikimpia, kuka olisi uskonut? Vähiten ylipainoisia lapsia on Slovakiassa ja Suomessa. Tästä kertoo vaikkapa Lääkärilehden tuore uutiskommentti. Samoin 13-17 -vuotiaat ovat lähes hoikimpia koko Euroopassa.

Aikuisväestöstämme miehillä on sen sijaan paino-ongelmia: peräti noin 43%:lla on jonkinlaista ylipainoa eli painoindeksi on 25-29,9:n välillä. Suomi jakaa tässä kategoriassa ykköstilan Irlannin kanssa kaikkia EU 27-maita vertailtaessa. Yli 30:n painoindeksi on jo paljon harvemmalla ja tässä kamppailussa Suomi on seitsemännellä tilalla. Kaikkiaan suomalaismiehistä on enemmän tai vähemmän ylipainoisia noin 63%. EU:n keskiarvo on 59%. Keskiarvon yläpuolelle vaaka heilahtaa muun muassa välimeren ruokavaliostaan tunnetuissa Kreikassa ja etenkin Maltassa. Myös Portugalissa vaaka näyttää punaista. Suomalaiset naiset ovat sen sijaan vain 0,3 prosenttiyksikön päässä EU:n keskiarvosta.

Ylipaino ei olisikaan nähtävästi erityinen riski, ellei siihen Suomessa liittyisi korkea sairastuvuus sydän- ja verisuonitauteihin sekä diabetekseen. Ylipäätään suomalaisten terveys on muihin EU-maihin vertailtaessa hyvin huono.

Tästä näkökulmasta olisi perusteltua tutkia suomalaisten ruokavaliota. Yksi sen ominaispiirre on ollut voin ja maidon runsas käyttö vielä aikuisiällä. Erikoista on ollut se, että osa tästä kulutuksesta on ollut pakollista. Osa on ollut tiedostamatonta, sillä maitorasvoja on "piilotettu" erilaisten teollisuusvoitukien avulla esimerkiksi leipomotuotteisiin. Syistä ja keinoista lisää tuonnempana.

Lihavuuskeskustelijat toimivat poliitikkoina toisin?

Lihavuuskeskustelu on ollut varsin ongelmallista, kuten voi huomata: miesten lihavuutta on liioiteltu suhteettomasti ja terveydelle ainakin Suomessa vaarallinen lihavuus on yleistetty koskemaan kaikkia, myös naisia, lapsia ja nuoria. Keskustelu on ollut myös hyvin syyllistävää ja sellaisena ala-arvoista.

Tämä lihavuusongelma on nyttemmin haluttu ratkaista myös kyseenalaisin keinoin: on haluttu rajoittaa pienituloisten mahdollisuutta ostaa epäterveellisiksi katsottuja elintarvikkeita, "roskaruokaa". Samaan aikaan kukaan terveysintoilija ei ole ollut huolestunut einesruoista lisä- ja säilöntäaineineen.

Kaikkein falskein piirre liittyy siihen, että aktiivisimmin keppiä heiluttaneet entinen Sitran yliasiamies Esko Aho ja KTL:n pääjohtaja Pekka Puska ovat taustaltaan keskustapoliitikkoja ja olisivat voineet olla monessakin roolissa - Puska myös Ravitsemusneuvottelukunnan puheenjohtajana - vaikuttamassa suomalaisten terveyteen.

Ainakin poliitikkokautenaan kummatkin näyttävät olleen vain osa suomalaista keskustaperäistä ja taustaltaan hyvin poliittista ravitsemusongelmaa. Ilmiön poliittinen tausta käy ilmi erikoistutkija, sittemmin Elintarvikeviraston Tuotevalvonnan yksikön johtaja Auli Suojasen suomalaista ravitsemuspolitiikkaa selvittäneestä väitöstutkimuksesta vuodelta 2003.

Suomi ja muut kehitysmaat

Koska lihavuus ja sen osasyylliseksi katsottu virheravitsemus ovat olleet lähes kaikkien vaikutusvaltaisten tahojen, myös aktiivipoliitikkojen, kiinnostuksen kohteena, luulisi että valtiovalta olisi toiminut aktiivisesti ja Suomessa harjoitettaisiin ylätason ravitsemuspolitiikkaa.

Auli Suojanen määrittelee väitöskirjassaan ravitsemuspolitiikan julkisen sektorin asettamiksi kansanravitsemuksen ja kehittämistavoitteiksi ja toimiksi, joilla pyritään parantamaan kansanterveyttä aktiivisesti terveyttä edistävän ruokavalion avulla.

Suojanen ei ollut havainnut väitöstyössään jälkeäkään tuollaisesta yläpolitiikasta vuosien 1939-1999 välillä. Tilanne ei ole tuosta muuttunut. Ravitsemusta koskien ylimmän tason toimijat ovat nytkin yksittäisiä laitoksia tai ministeriöiden asettamia neuvottelukuntia joiden niidenkin toimintamahdollisuuksia on tahallisesti rajoitettu.

Periaatteessa tärkein toimijamme on Valtion Ravitsemusneuvottelukunta (VRN), joka antaa yleiset ravitsemussuositukset esimerkiksi kouluissa noudatettaviksi. Neuvottelukunta on sijoitettu Maa- ja metsätalousministeriöön ja sen kokoonpanosta määrää tosiasiallisesti MMM:n ylijohtaja. Sama ilmeisesti koskee MMM:ään hiljan siirrettyä elintarvikeneuvottelukuntaa. Neuvottelukunnalla on MMM:n osoittamana vain yksi työntekijä hyvin näkymättömässä virassa ja ilman minkäänlaisia resursseja.

Suojasen mukaan MMM on muun lisäksi jättänyt toteuttamatta neuvottelukunnan suositukset eikä myöskään ole vienyt niitä eteenpäin poliittiselle tasolle keskusteltaviksi. Se on toiminut aivan toiseen suuntaan: MMM ei ole suostunut luovuttamaan neuvottelukuntaa Sosiaali- ja terveysministeriölle, jonne se terveysviranomaisena ja -asiantuntijana olisi kuulunut.

Kuin kaiken varalta jo entisestään heikon VRN:n asiantuntijarooli lähes tuhottiin: vuonna 1984 neuvottelukuntaan tuotiin ravitsemusasiantuntijoiden päällystakiksi erilaiset intressitahot, kuten MTK ja ruotsinkielisten tuottajajärjestö SLC. Sittemmin siellä on istunut muun muassa lihanleikkaajien ja trukinkuljettajien edustajia Elintarviketyöläisten liiton mandaatilla ja asiantuntijat jäivät vähemmistöksi maatalouden järjestöjyriin nähden. Ensimmäinen kokki, jos sellaisia tähän soppaan tarvitaankaan, näkyy tulleen kokoonpanoon viime vuonna Jaakko Nuutilan myötä. Hänkin edustaa ruokakulttuuriasiamiehenä MTK:ta.

Näistä seikoista johtuen Suojanen onkin päätynyt kysymään, onko Suomessa edes virallisia ravitsemussuosituksia. Suojasen mukaan Keskustan ajama maatalouden intressi on ollut niin vahva, että suosituksia on pidetty liian poliittisina, "koska niissä käsiteltiin maatalouden, elintarviketeollisuuden ja kaupan näkökohtia ja tarvittavia toimenpiteitä."

Jo Suojasen seuraaman ajan alusta maatalouden intressi on tallonut saappaisiinsa kansanterveyden vähäisestäkin edusta. Tätä etua on suojattu keinoista ja seurauksista välittämättä: 1950-luvulla tiedettiin luotettavasti, että kasvirasva alentaa kolesterolia mutta silti voin kulutusta lisättiin valtion toimesta eri menekinedistämiskeinoin. Puolustusvoimat hylkäsi margariinin vuosiksi 1959-1988, teollisuusvoita sai erilaisten tukien avulla puoli-ilmaiseksi ja voin ja margariinin hintasuhteista sovittiin tulo- ja maataloustuloratkaisuissa. Vuonna 1988 muutoin liian edulliseksi käyvän margariinin piti sopimuksen mukaan maksaa 75% voin hinnasta. Margariinien verotusta jatkettiin 1990-luvun alkuun saakka. Vasta valmistelain muutokset vuosina 1979 ja 1986 sallivat valmistaa nykyistä Oivariinia tai muita voi-kasviöljyseoksia.

Myös maidon rasvapitoisuutta on nostettu lakiteitse: vuonna 1976 tuolloin jo sallitun (!) kevytmaidon rasvapitoisuutta nostettiin ja menekki taattiin nostamalla sen hinta kulutusmaidon tasolle. Vasta EU:iin liittyminen on poistanut edellä mainitut kummajaiset lainsäädännöstämme.

Ostettua mediajulkisuutta

Kaiken kaikkiaan Suojasen mukaan Suomessa ei liene paitsi virallisia ravitsemussuosituksia mutta ei ainakaan ravitsemuspolitiikkaa - siis päättäjien halua edistää terveellistä ruokailua. Terveellinen ruoka on ollut osin jopa lailla kiellettyä ja lihomisen syyksi on etenkin Keskustan parista haluttu väittää kaupunkilainen elintapa, alkoholi tai mikä tahansa muu kuin maatalouspolitiikalle alisteinen ravitsemus.

Tämä on merkillepantavaa myös siksi, että esimerkiksi kaikilla muilla pohjoismailla on hallitusten tai eduskuntien hyväksymät politiikat jopa 1970-luvulta alkaen. Tilanne Suomessa ei tulle muuttumaan vielä vuosiin. Päinvastoin: kun Euroopan Unioniin liittyminen esti terveydelle kaikkein vaarallisimman lainsäädännön, tilalle kehitettiin ruokaturvallisuutta korostava ja ulkomaista ruokaa kohtaan tunnettuja ennakkoluuloja vahvistava tiedotuspolitiikka. Sen välineeksi otettiin Uutispalvelu Finfood, joka tunnettiin aiemmin Maatalousalan tiedotuskeskuksena.

Finfood toimii MMM:n rahoituksella ja tarjoaa päivittäin ilmaisia artikkeleita ja ostaa tiedotusvälineistä tilaa puffijutuilleen. Esimerkiksi Uusi Suomi tekee maksullista yhteistyötä Finfoodin kanssa. Tästä syystä US julkaisee säännöllisesti toimittajina esiintyvien Finfoodin tiedottajien tuottamia "uutisia" ja kolumneiksi verhottua "keskustelua". Se on varsin kömpelöä tyyliin "Arvatkaahan, rakkaat lukijani, missä maassa tuotetaankaan puhtainta ruokaa? Oikein, Suomessahan sitä tuotetaan! Kamoon, jäbät ja stadin gimmat, ollaan siitä ylpeitä!" Joskus kirjoittajan tyyli ja ajatuksenjuoksu on ollut tuotakin kankeampaa.

Myös EU:ssa kielletty menekinedistäminen kansallisin varoin kuuluu valikoimaan. Esimerkiksi Laatuketju on tunnustettu myös sen omien johtavien virkamiesten taholta sellaiseksi "peitetoiminnaksi" - ainakin jos asiaa on huomannut tiedustella sopivassa roolissa.

Vanhanen: Maataloustuotteista maksettava enemmän kuin myyjä haluaa

Yle uutisia seuraten pääministeri Matti Vanhasen käsitys markkinataloudesta vaatisi päivityksen:

"Kaupan ja teollisuuden rooli on markkinoiden toiminnassa erittäin tärkeä. Niiden ei pitäisi hakea ylimääräisillä tuontierillä pikavoittoja, jotka särkevät markkinoiden toiminnan ja terveen hintakehityksen, sanoo Vanhanen. "

Se että kauppa ja teollisuus ostavat sieltä, mistä kilpailukykyisesti tarjotaan, on tietenkin loogista ja järkevää. Myös oma elintarvikevientimme perustuu tuolle liiketaloudelliselle logiikalle. Ulkomainen tarjonta on samalla osoitus ainakin jotenkin toimivista elintarvikemarkkinoista.

Nyt Vanhasen mukaan kaupan ja teollisuuden pitäisi sitoutua maksamaan maataloustuoteista korkeampi hinta kuin niistä markkinoilla pyydetään. Ajatuskin on tuollaisesta kaupankäynnistä on eriskummallinen ja varsin hilpeä.

Vanhasen huolessa on tietenkin kyse siitä, että etenkin kananmunista, sianlihasta mutta myös niistä iäti loppuvista maitotuotteista on sekä koti- että ulkomaista ylitarjontaa. Kotimainen ylitarjonta on saatu aikaan EU:n avokätisimmillä maataloustuilla EU:n huonoimmissa viljelyoloissa. Satotasommehan on vain puolet eurooppalaisesta.

Tästä tukien avulla luodusta ylitarjonnasta on luonnollisesti seurannut edes jonkinlaista hintakilpailua ja tarve vähentää ainakin ylituotantoa. Nyt hölläkätinen rahanjako seurauksineen kostautuu, eivätkä hinnat nouse toivottuun tahtiin. Se halutaan selittää peräti markkinoiden aiheuttamaksi "ahdingoksi".

Siitä, että edes kauppa ja teollisuus voivat ostaa nyt määrättyjä tuotteita kilpailukykyiseen hintaan ei meidän keskittyneen kaupan rakenteen vuoksi seuraa, että kuluttajahinnat laskisivat.

Myös maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila on ollut huolissaan markkinatalouden seurauksista kuten aina. Hänhän haluaa, että viljelijät oma tyttärensä mukaan lukien voisivat tulevaisuudessakin elää tässä suomalaismallisessa gulassikommunismissa. Sellaisessa, jossa viljelijäväestö "yrittää" ilman vähäisintäkään vastuuta myynnistä, markkinoinnista tai menekistä ylipäätään ja jossa lähes puolet tuloista tulee erilaisista valtiontuista.

Nimitys gulassikommunismi on kotoisin Kádárin Unkarista ajalta, jolloin talonpojat saatoivat liittyä kolhoosin jäseniksi. Nyt näiden talonpoikien etuja tässä kolhoosissamme ollaan yhäti parantamassa:

"Pääministerin ja maa- ja mettalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan (kesk.) mukaan hallitus on jo tehnyt toimia maatalouden tukemiseksi. Sähköverotuksen muutos ja energiaveron lisäpalautukset tuovat maatalousyrittäjille 10 miljoonan euron helpotukset vuodessa. Niistä on sovittu ensi vuoden budjetin yhteydessä.

Lisätoimia on myös luvassa. Vaatimus maatalousyrittäjien verotuksen valinnavapaudesta tullaan selvittämään ja siihen tullaan palaamaan ensi vuoden budjettiriihessä. Hallitus on luvannut tutkia, voisiko maataloustulo olla kokonaan ansiotulona verotettavaa. Myös valtion lainojen korkovapautta vaikeuksissa oleville tiloille valmistellaan parhaillaan. "

Katainen ei viran puolesta kannata veronalennuksia, vaan tukisi investointeja. Siis käyttäisi toisenlaista korvamerkkiä.

Omintakeinen maatalouden tulojen tilastointitapa saa aikaan puolestaan tällaista:

"Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen ennusteen mukaan maanviljelijöiden tulot romahtavat. Yrittäjätulo laskee tänä vuonna heikommaksi kuin mitä se on ollut kolmeenkymmenen vuoteen. Maatalousyrittäjien tuntipalkan ennakoidaan putoavan 4,7 euroon."

Tuo 4,7 euroa on yhtäpitävä MTT:n julkaiseman tiedon kanssa. MTT tosin katsoo, että tulot ovat putoamassa tänä vuonna alimmilleen kymmeneen vuoteen. Sekin on kyseenalaista, sillä vuodelle 2007 MTT ilmoitti viljelijän tuloiksi 3,7 euroa ja vuodelle 2006 vain kaksi euroa tuntia kohden.

Aiheesta aiemmin kirjoitetut artikkelit löytyvät tästä linkistä.

Siikajoki: Kuinka manalasta tehtiin lasten onnela

Pohjois-Pohjanmaan Siikajoki on saanut kaikkien päämedioiden myönteistä huomiota suorastaan lasten paratiisina. Siikajoen menestys on varsin yllättävää. Tästä huolimatta se jää elämään omaa elämäänsä ja paikkakunnasta tullaan kirjoittamaan monta lämminhenkistä artikkelia. Myös moni poliitikko tulee viitanneeksi Siikajokeen silloin, kun haluaa puhua viihtyisästä paikkakunnasta. Se tuleekin olemaan hauskaa.

Kyselytutkimuksessa, jonka teki TNS Gallup Valittujen Palojen toimeksiannosta, haastateltiin 1060:ta lapsiperheen vanhempaa. Vanhemmilta kysyttiin muun muassa, mitkä tekijät ovat heidän mielestään tärkeitä asuinpaikkaa valittaessa: kohtuuhintaiset asunnot, alhainen rikollisuusaste, hyvät koulutusmahdollisuudet tai alle tunnin kestävä matka isoon kaupunkiin ja niin edelleen.

Vastausten perusteella laskettiin noiden etukäteen valittujen tekijöiden painotuskertoimet.

1. Kohtuuhintaiset asunnot 4,21
2. Lukio- ja/tai ammattikoulu 3,91
3. Alhainen rikollisuusaste 3,74
4. Asuu paljon lapsiperheitä 3,67
5. Alle tunti isoon kaupunkiin 3,41
6. Alhainen veroäyri 3,27
7. Alhainen työttömyys 3,25
8. Paljon kesämökkejä 2,77
9. Asukasmäärä kasvussa 2,69
10. Keskimäärin hyvätuloisia asukkaita 2,40

Siikajoki siis huomattiin parhaaksi. Plussaa tuli kohtuuhintaisista asunnoista, siitä, että paikkakunnalla havaittiin vähän rikollisuutta sekä paljon lapsiperheitä. Kaksi jälkimmäistä tosin sulkevat melkoisesti toisiaan pois.

Monia kunnanisiä ja vanhempia kiinnostaa nyt, minkälainen paikkakunta Siikajoki on ja olisiko siitä muille opittavaa? Kenties paljonkin.

Kuinka “Syväjoesta” tulikin onnela?

Seudun läpi virtaa leveähkö ja matala joki, joka on padottu ja allastettu yläjuoksultaan. Naapurikuntien nuoriso sanoo Siikajokea tuon padon vuoksi Syväjoeksi. Nimi on tietenkin väännöstä padon uhkaamassa jokiympäristössä kuvatusta Syvä joki -elokuvasta. Mukana lienee myös pilkantekoa ja viittauksia elokuvan metsäläisiin antisankareihin.

Siikajokeen kuuluvat entiset Paavolan ja Ruukin kunnat. Oikeammin Paavola liitettiin ensin Ruukkin ja vuosikymmenten kuluttua siihen liitettiin myös Siikajoki nimineen kaikkineen. Siikajoen taajamasta - sitä tuskin huomaa - on Ouluun matkaa noin 60 kilometriä. Käytännössä tunnin matka, koska tie on kapea ja luikertelee pahimmillaan juuri ja juuri kahden auton mentävänä nauhana ilman pyöräteitä tai valaistusta. Valtatie 8:aa myöten Siikajoen kuntakeskuksesta, Ruukista, matka käy nopeammin mutta vastaavasti pitkästyttävämmin.

Mitään harrastusmahdollisuuksia Siikajoella ei ole, ellei pidä veneilystä tai samoilusta pohjois-pohjalaisilla rämeillä ja suolakeuksilla.

Wikipedia kertoo, että “Siikajoella on kaksi toisen asteen oppilaitosta, Ruukin lukio ja Ruukin maaseutuoppilaitos. Oppilaitokset tekevät yhteistyötä hevostalouden alalla.“ Siikajoella voi siis opiskella maanviljelijäksi tai kenties hevosenkesyttäjäksi. Muunlaisen ammatin hankkiakseen joutuu hakeutumaan ainakin Ouluun tai Raaheen.

Siikajoella voi sanoa olevan selvityksessä mainittuja kesämökkejä, sillä onhan siellä merenrantaa ja lisäksi hivenen muutakin kesäasutusta. Kesäisin näkeekin Ruotsin rekisterikilvin varustettuja Saabeja vakituisten asukkaiden hylkäämien rintamamiestalojen heinittyneillä pihamailla.

En tosin tiedä, kuinka tämä siikajokista lapsiperhettä ilahduttaa. Mutta arvaan, että vieraan ihmisen näkeminen on ahdasmielisen syrjäseudun asukkaille elämys. Näin etenkin koska melkoisessa osassa alueen lapsiperheitä ei ole edes televisiota: Siikajoki kuuluu Pohjois-Pohjanmaan “raamattuvyöhykkeeseen” monilapsisine perheineen. Tästä hyvänä esimerkkinä muuan mainio kansanedustajamme 18 lapsensa kanssa.

Juuri tämä tekijä selittää aika isolta osaltaan Siikajoen gallup-menestystä jos lapsilukuakin. Sen vuoksi paikkakunta katsotaan erheellisesti lapsiystävälliseksi ja myös siksi, että lapsiluku kasvaa yhä.

Tällä keskustalaisuuden läpitunkemalla paikkakunnalla ei ole myöskään lääkäripäivystystä, joten lapsen sairastuessa tulee lähteä Raaheen. Erikoissairaanhoito on Oulussa. Kalevan keskustelupalstaa seuraten kouluissa on myös kehno ruoka, eikä välipalaa tarjota. Näistä kaikista puutteista huolimatta veroprosentti on 19,5%, yhden prosenttiyksikön kalliimpi kuin koko maassa keskimäärin.

Kuinka nämä tekijät eivät ole vaikuttaneet Siikajoen sijoitukseen? Selitys löytyy tutkimusasetelmasta ja se on mainio:

"Lasten päivähoito, peruskoulutus sekä terveydenhuolto jäivät tutkimuksen ulkopuolelle, koska ne ovat kuntien lakisääteisiä velvollisuuksia, jotka jokaisen kunnan on tavalla tai toisella hoidettava. Ulkopuolelle jäivät myös harrastusmahdollisuudet, koska aiheesta ei ole vertailukelpoisia tilastoja."

Voi sanoa, että Siikajoella, lasten paratiisissa, kaikki nuo ovat tavalla tai toisella jätetty rappiolle.

Mutta asunnot ovat Siikajoella halpoja ja se selittää enimmän osan menestyksestä. Halpuus kylläkin kertoo vain siitä, että Siikajoen asunnoista ei haluta maksaa paljon: hintahan kuvaa asunnon haluttavuutta, johon taas sijainti ja ympäristön viihtyvyys vaikuttavat mitä eniten.

Myöskään rikollisuutta ei juuri ole. Tämä ei estänyt sitä, että rikollisuuden juuretkin yritettiin kitkeä paikkakunnalta kovin ottein.

“Luonteva myönteinen yhteistyö poliisin kanssa”

1990-luvun lopulla Suomea kiersi ahkerasti muuan Yhdessä Elämään - projektiaan markkinoiva terveydenhoitaja ja konsultti, 11 lapsen äiti itsekin. Hänen kaupittelemansa hankkeen kantavana ideana oli, että koko kunta ottaa yhteistyössä koulutoimen, paikallispoliisin sekä vanhempien kanssa käyttönsä tiukat lapsia ja nuoria koskevat järjestyssäännöt tapanormeineen. Käytökseen kuului muun muassa varhaiset kotiintuloajat ja eräänä yksityiskohtana joillakin paikkakunnilla suositeltiin, etteivät lapset vierailisi toistensa luona sunnuntaiaamuisin. Tarkoitus oli, ettei hartaushetki tai seuroihin valmistautuminen häiriintyisi.

Pian sisäministeriö kielsi paikallispoliiseja vahvistamasta ja noudattamasta hankkeen puitteissa annettuja iltaisia ulkonaliikkumiskieltoja lakiin perustumattomina.

Muuan Oulun lähikunnissa opettajansijaisuuksia tehnyt ystäväni oli seuraamassa, kuinka uneliaalla Pohjois-Pohjanmaan kirkonkylällä valmistauduttiin häätämän "maailmallinen" paha pois koko pitäjästä.

Kaikki vanhemmat ja muut asiaankuuluvat oli kutsuttu Siikajoen kirkonkylän koulun juhlasaliin monisatapäiseen kokoukseen. Projektin matkasaarnaaja-konsultti esitteli muualta tuttua ja palkittua hankettaan. Se tuntui saavan yllättävän paljon tukea ja herättävän innostusta eri puolelta salia.

Näin vaikka opettajakunnassa ja joissakin vanhemmissa oli kummastusta herättänyt muun ohella se, että lasten ajautuminen rikosten poluille, esimerkiksi näpistelyyn, olisi pitänyt kitkeä ankarin toimin: viisivuotiaalle, joka näpistää kaupasta, olisi puheiden mukaan pitänyt soittaa poliisi! Tätä on siis Yhdessä elämän hankkeen kotisivuilla nytkin mainittu “Luonteva myönteinen yhteistyö poliisin kanssa.”

Tilaisuus päättyi koulun rehtorin torjuvaan puheenvuoroon, jolle ei sentään buuattu salista. Kun väki sitten poistui, oli ystäväni hämmästyksekseen huomannut, että eräät hankkeen parhaista kannattajista eivät olleetkaan Siikajoelta, vaan olivat saapuneet naapurikunnista farmari-Peugeoteillaan kannattamaan uskonsisartaan ja Siikajoen uutta järjestyssääntöä.

Hanke tiettävästi hyväksyttiin myöhemmin koko seutukuntaan.

Tällainen on siis se oikea Siikajoki. Se olisi myös Suomen lapsiystävällisin paikkakunta, jos gallupien tekijöitä ja lehtiä uskoisi.

(Kuvalähde: Kuvaleike sanomalehti Kalevan keskustelupalstalta)

Haukkalalta erikoisia Venäjä-arvioita

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Hiski Haukkala jatkaa erikoisia Venäjä-arvioitaan. Hänhän on usein kunnostautunut sekä Venäjän yli- että aliarvioinneillaan sen mukaan, kumman on nähnyt tarkoituksenmukaisemmaksi ja yhteensopivammaksi Nato- ja USA-keskeisen ajattelunsa kanssa.

Parisen vuotta sitten Haukkala oli sitä mieltä, että Venäjä tulee jäämään liivintaskusuurvallaksi ja Venäjän vaikutus EU:iin olisi hyvin vähäinen. Nyt tuuli on taas kääntynyt ja se samainen Venäjä olisikin pyörittänyt EU:ta mielensä mukaan ja polkee sen jalkoihinsa. Tuuliviiriksi Haukkalaa ei tarvitse syyttää: liittolainen on aina lännessä ja uhka idässä.

Tällä kertaa Hiski Haukkala erittelee näkemyksiään Kauppalehdessä ja aloittaa Georgiasta.

"Georgia-operaatio oli tarkkaan suunniteltu. Se ei Haukkalan mukaan perustunut silti syvälliseen strategiseen ajatteluun. Se paljasti suurvallankin toimivan hyvin tunteenomaisesti. […]

Lopputulos on surkea. Venäjän merkittävimmät kansainväliset kumppanit ovat nyt Nicaragua ja Venezuela.

- Se ei ole Venäjän kaltaiselle maalle luonteva viiteryhmä."

Venäjä olisi siis suurvalta, jolla on enää kaksi vähämerkityksistä kaveria? Olisiko pelkkien tosiasioiden vuoksi pitänyt mainita, että kaksi entistä uskollisempaa jo olemassa olevan ja tiivistyvän Shanghain puolustusliiton (SCO) päälle? Siihen kuuluvat Venäjän lisäksi Kiina, Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan ja Uzbekistan, tarkkailijäseninä mm. Intia, Pakistan ja Iran. Lähes koko Aasia siis. Eikä Venäjä ole hukannut myöskään kaikkia eurooppalaisia ystäviään.

Kaiken lisäksi Haukkala esittää Georgian-sodan Venäjän yksipuoliseksi ja peräti suunnitelluksi operaatioksi - huonosti suunnitelluksi katutappeluksi. Haukkalan puheet alkavat retoriikankin puolesta kääntyä vitseiksi. Kuitenkin muun valikoivuuden ohella on aika ongelmallista, että USA:n iso taustatuki ja Georgian sen nojalla tekemä hyökkäys jäävät paljon käytetyltä UPI:n tutkijalta edes ilman mainintaa.

Lauantaina Venäjän ja EU:n suhteista väitellyt Haukkala ontuu asenteellisuudestaan johtuen myös EU-arvoissaan:

"EU:n ja Venäjän suhde on pattitilanteessa. EU:lla ei ole keinoja solmun avaamiseen. Kylmän sodan jälkeen Venäjä on lähes poikkeuksetta saanut EU:n kanssa tahtonsa läpi. […]

- Koko ajatus EU:sta kansainvälispoliittisena toimijana tulee epäilyksenalaiseksi."

Haukkala on jo aiemmin halunnut, että EU mentoroisi Venäjää sen suhteissa eteläisiin naapureihinsa. Se mentorointi ei arvatenkaan olisi ollut muuta kuin saada Venäjä hyväksymään nöyrästi USA:n ja Naton saarto ja alueensa pilkkominen. EU ei ole ainakaan toistaiseksi lähtenyt yhtenäisenä tälle tielle, eikä siinä ei ole auttanut edes USA:n EU:ssa sen itälaajentumisen vuoksi saama sinänsä merkittävä vaikutusvalta. Kun näin on, Haukkala luonnollisesti katsoo, että EU on epäuskottava. Lisäväriä Haukkalan kannattamaan saarrostuspolitiikkaan tuo se, että hän on katsonut Nato-maa Turkin olevan EU-kelpoinen.

Haukkala muistaa sentään Kiinan olemassaolon:

"Globalisaatio on tuonut kehiin uusia toimijoita, jotka eivät pelaa samoin vapauksia korostavin säännöin.

Eurooppa voi hävitä maailmanlaajuisen taiston vaikkapa kaupan globaaleista pelisäännöistä, jos se ei saa Venäjää linjoilleen. Kiina voi napata voiton."

Eli jälleen EU:n toimettomuuden vika? Todennäköisesti syypää on USA:n sotilaallinen toimeliaisuus ja myös Euroopassa. Se on pakottanut Aasian maat etsimään tukea toistaan. Tällöin EU:n ei kannattaisi antaa maaperänsä USA:lle, jotta se voisi lisätä sotilaallista painettaan Venäjää kohtaan, vaan EU:n pitäisi lisätä Venäjän-yhteistyötä ja myös taloudellista integraatiota, jota energian parissa jo onkin. Koska asia ei ole USA:n intressissä, ei Haukkalakaan sitä esitä.

Ei liene iso yllätys, että Hiski Haukkala kuuluu ulkoministeri Alexander Stubbin arvostamiin tutkijoihin.

Myydä ei osata mutta ostaminen sujuu?

HS:n artikkelissa kannetaan huolta valtion pörssisalkun arvosta. Toimittaja Jyri Raivio kirjoittaa, että "valtion pörssisalkun arvo on olennaisesti kuihtunut, ja monet asiantuntijat pelkäävät, että arvo kuohuvilla markkinoilla putoaa yhä. Yksi ratkaisukeino voisi olla, että valtio ryhtyisi ostamaan lisää pörssinoteerattujen suomalaisyhtiöiden osakkeita."

Missään ei ole päätetty, että valtion pörssisalkun pitäisi olla arvoltaan jonkin määrätyn kokoinen tai varsinkaan "iso", vain omistuksista eräissä tärkeissä kohteissa on sovittu. Päin vastoin, valtionyhtiöitähän on myyty lähes hinnalla millä tahansa välittämättä aina edes, meneekö niiden mukana jotain strategista omistusta. Nyt HS on saanut käsiinsä poliitikkokaartin, jolle ostolaidalle lähteminen sopisi eri syistä, ei välttämättä niistä, joita jutulla ajetaan:

"Miksi ei, sanotaan lähes yhteen ääneen poliittisen kentän kaikilta reunoilta. Finanssikriisin varjossa tapahtuu koko ajan valtavaa omaisuuksien uusjakoa. Ne tahot, joilla on rahaa ja reipasta yrittäjämieltä, tekevät erinomaisia kauppoja. Valtio voisi hyvin olla yksi sellainen taho."

Voinee kysyä, että mistä poliitikot ja virkamiehet olisivat näinkin äkkiä saaneet viisautta toimia markkinoilla ostajina? Myyjinähän on oltu mitä taitamattomimpia. Omistajana valtion viisaus on nykyään perustunut siihen, ettei tehdä mitään. Tuota linjaa on jopa puolustettu äänekkäästi.

"Kokoomus on suhtautunut varoen valtion osuuden lisäämiseen yritysmaailmassa. Kokoomuslainen valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri, puolustusministeri Jyri Häkämies, puhuu kuitenkin mahdollisista osakeostoista varovaisen myönteisesti.

"Kotimaisen omistuksen lisääminen olisi toivottavaa", Häkämies sanoo. Hyvä tapa tehdä niin on hänen mielestään tapaus Kemira, jonka omistus keskittyy yksityisen, valtion ja työeläkeyhtiöiden kolmikannalle. "

Häkämies olisi yhtä hyvin voinut olla alun perinkään myymättä Kemiraa ilman kilpailua Paasikiville ja olla suorastaan lahjoittamatta Kemirasta irrotettua GrowHowta Yaralle.

"Aktiivisen sijoittajapolitiikan käytännön ongelma olisi kuitenkin rahoitus. Nykysäännöillä jokaiselle ostolle olisi haettava erikseen rahat eduskunnasta. Se tekee valtiosta toivottoman jäykän toimijan markkinoilla.

Tästä asiasta Häkämies puhuu arvoituksellisesti. "En lähde viemään eteenpäin mitään muutoksia, mutta emme ole olleet asiassa toimettomia", hän sanoo."

Jyri Raivio on kirjoittanut mielipiteensä edellistäkin selvemmin auki artikkelin kainalojuttuun:

"Valtioiden sijoitusrahastot, Sovereign Fundit, ovat kova juttu tämän päivän sijoitusmaailmassa. Norja, Venäjä ja Lähi-idän öljymaat ovat panneet omiin rahastoihinsa ziljardeja öljyrahaa, Kiina, Singapore ja muutamat muut valuuttavarantonsa ylijäämiä."

Tarvitseeko sanoa, että öljymaat käyttävät ostoihin luonnonvarojaan, eivät verovaroja. Suomessa pörssipeliin - huoltovarmuuspuheisiin en jaksa uskoa - tarvittavat rahat pitäisi kerätä palkansaajilta. Kansantalouden näkökulmasta ne olisivat pois kuluttajien ostovoimasta ja kiinni osakkeissa. Tämä olisi virhe, sillä tulonjakomme on muutenkin vääristynyt niin, että kotimarkkinayritykset ovat kärsineet viennin, nykyään ulkomaille lainaamisen seurauksena. Olemme siis tinkineet kotimarkkinayritysten menestyksestä ja elintasostamme pitääksemme yllä ulkomaankaupan ylijäämää usein ulkomaalaisomisteisten vientiyritysten eduksi. Esimerkiksi PT:n Pekka Sauramon mukaan olemme eläneet ali varojemme.

Jutun mukaan Keskustan Antti Rantakangas olisi Häkämiestäkin innokkaampi käyttämään valtion eli meidän rahojamme osakeomistusten lisäämiseen. Seuraava on puhdasta arvailua mutta uskoisin, että Rantakankaan mielessä siintelee keskusta-yhteyksistään tunnetun Ruukki Groupin ja sen omistaman hoivapalveluja tuottavan Mikevan tukeminen kasvavien hoivamarkkinoiden valtauksessa. Mikeva on herättänyt huomiotani jo aiemmin. Aivan samalla tavalla Rantakangas voisi olla halukas tukemaan Ruukki Groupin tukkikauppoja ja viljelijä-metsänomistajien metsäyhtiötä.

Arvailua tietysti tämäkin mutta Häkämieheltä olen uskonut, että hän myisi loput Kemirasta Paasikiville pilkkahintaan. Ehkä tulen erehtymään ja puhtaaksi kaluttu Kemira halutaan vain myydä Häkämiehelle takaisin. Siihen viittaisi sekin, mitä Häkämies puhuu omistamisen kolmikannasta. Kemiraa tiskin alta hankkineen Oraksen Pekka Paasikivi on nimittäin paitsi Kemiran hallituksen puheenjohtaja myös Eläke-Varman hallintoneuvoston puheenjohtaja.

(Päivitetty 26.9. klo 13.03)

Huonot lait - hyvät herrat

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio Helsingin Sanomissa:

"Tietosuojavaltuutettu: Viranomaiset ovat itse jättäneet tietovaihdon järjestämättä

Kauhajoen koulusurmien jälkeen on huudettu monesta suunnasta, että tiukka tietosuoja estää viranomaisten tietovaihdon. Siksi verilöylyjä ei kyetä estämään ennalta.

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio ei selitystä hyväksy.

Hän selaa lakikirjasta esiin monta kohtaa, jotka todistavat toisin: Perusopetuslain mukaan keskenään saa vaihtaa välttämättömiä tietoja, ja erikseen vielä mainitaan "salassapitovelvollisuuden estämättä".

Henkilötietolain mukaan terveystietoja ja muita arkaluonteisia tietoja saa antaa, jos kyse on toisen ihmisen suojaamisesta, tai tietojen antamisesta säädetään laissa. Samoin julkisuuslain mukaan salassa pidettävän tiedon saa antaa, jos niin laissa säädetään.

Avainsana on lain säätäminen. Tietovaihtoon pitää antaa laissa lupa. Ja tämä on Aarnion mukaan jätetty tekemättä.

"Tietosuoja ei ole syyllinen, vaan muu lainsäädäntö on jätetty retuperälle."

Virkamiesten olisi pitänyt kartoittaa, kenen kanssa he tekevät yhteistyötä ja onko sille esteitä. Samoin pitäisi miettiä, kenelle omat rekisterit voisivat olla hyödyllisiä – siihen velvoittaa jo julkisuuslakikin.

"Jos yhteistyö ei toimi, siihen pitää reagoida ja esteet poistaa. Mutta hallinnonalat kulkevat laput silmillä. Ei tietosuojan selän taa saa piiloutua. Jokelan jälkeen tätä alettiin huutaa, vaikka olisi ollut kymmenen vuotta aikaa hoitaa asiat kuntoon", Aarnio lataa. [...]"

Aselainsäädännön soveltamista voi katsoa hyvin samanlaisessa valossa. Jokelan ja etenkin Kauhajoen ampujan kohdalla olisi ilmeisesti riittänyt, että olisi sovellettu nykyistä lakia ja vain niillä tiedoilla, jotka lupaviranomaisella jo oli. Näin surma-aseiden ostamiseen tarvitut luvat olisivat jääneet saamatta tai ase otettu pois. Ei olisi tarvittu paitsi tiukempaa aselakia myöskään väljempää tietosuojaa.

Uusi aselaki koska vanhaa ei noudatettu?

Jokelan ja Kauhajoen tapahtumien jälkeen on ryhdytty vaatimaan uutta ja tiukempaa aselakia. Asiantuntemattomuudelta ja hämmennykseltä ei ole huomattu, että jo voimassa oleva laki olisi antanut mahdollisuudet - suorastaan vaatinut - olla myöntämättä aselupia näille ampujille.

Lehtitietojen valossa näyttääkin melko selvältä, että sinänsä riittävää ja toimivaa lakia ei oltu sovellettu oikein. Tämä asia tulee tutkia ensin ja vasta sitten kannattaa miettiä, tarvitaanko uusi laki.

Uuden lain puolesta esitetyt vaatimukset ovat kuin vaadittaisiin tieliikenteen kattonopeuden laskemista 80 kilometristä tunnissa 40 kilometriin sen takia, että joku väärin perustein ajoluvan saanut on ajanut 200 kilometrin nopeudella koulubussin keulaan.

Nyt näyttää lisäksi siltä, että sisäministeri Anne Holmlund ja poliisi voivat piiloutua yleisen suuttumuksen ja sen voimalla vaaditun tiukemman aselain taakse ja pääsevät vastuutaan pakoon antamalla periksi niille, jotka vaativat lain tiukentamista. Tällöin voi siis jäädä selvittämättä, oliko edes vanhaa lakia, jota Holmlund itse näyttää ainakin toistaiseksi puolustaneen, noudatettu. Jos ei oltu, kenties ministeriön antamat paremmat sovellusohjeet ja ohjeiden noudattamisen valvonta riittäisivät.

Tämä suuttumuksen ja yleisen hämmennyksen taakse kätkeytyminen jos mikään on sisäministeriltä sitä puhumaansa karkuruutta.

Kaikkein hämmästyttävintä on se, että hän pystyy nyt piiloutumaan julkisuuden verhojen eteen eikä yksikään toimittaja ole huomannut esittää ministerille otsikon kysymystä.

(Päivitys 25. syyskuuta: Täsmennyksiä alkutekstiin asiasisällön muuttumatta.)

Tutka-asemaan liittyvä skandaali kaatamassa Tšekin hallituksen

Kaleva näyttäisi ainoana suomalaisena www-mediana kertovan Tšekissä meneillään olevasta Morava-skandaalista. Se liittyy Yhdysvaltain tutkatukikohtaan ja skandaalia pidetään hyvin vakavana.

"Tshekin oikeistohallitus horjuu skandaalin takia
Morava-skandaali syntyi oikeiston ODS-puolueen sisäisen pelin sivutuotteena. ODS:n oma kapinallisjohtaja halusi osoittaa, että puoluejohto kiristää kansanedustajia kuuliaisiksi. Yksityisetsivinä esiintyneiden tutkivien journalistien ansaan tarttui odottamatta ODS-puolueen nuori (kansanedustaja) Jan Morava, joka tilasi aineistoa niitä vihreää puoluetta edustavia hallituskumppaneita vastaan, jotka aikovat vastustaa Yhdysvaltain tutkatukikohtaa. "

"Kiristystehtävän Morava kertoi saaneensa puolueeltaan. Aikeiden paljastuttua Morava jätti parlamenttipaikkansa." *)

"Morava-skandaali sekoittaa Tshekin parlamentin voimasuhteita entisestään. Vuoden 2006 vaaleissa ODS:n vetämän oikeistorintaman ja opposition voimasuhteeksi tuli tasapeli. Topolanekin hallitus syntyi oikeiston "ostettua" kaksi sosiaalidemokraattien loikkaria. Kun nyt vihreiden kaksi kansanedustajaa lupasi äänestää amerikkalaistutkaa vastaan, Topolanek hankki - osti tai kenties kiristi - puolelleen kaksi uutta loikkaria."

Tšekin yleisradioyhtiön verkkosivujen mukaan maan hallituksen olisi ollut tarkoitus allekirjoittaa ohjuskilpeä koskeva sopimus näinä päivinä ja viedä se maansa eduskunnan ratifioitavaksi. Mikäli opposition suunnitelma toteutuu, nykyhallitus kaatuu ja Morava-skandaalia selvittämään perustetaan parlamentaarinen tutkintaelin. Tämä kaikki voi jopa kaataa Yhdysvaltain tutka-asemahankkeen.

*) Joidenkin tšekkilähteiden mukaan Jan Morava kiistää osallistuneensa laittomuuksiin ja väittää jopa joutuneensa salaliiton uhriksi sellaista omatoimisesti tutkiessaan.

Valohoitoa viranomaisverkkoon

Yle ja esimerkiksi Karjalainen edellä mainittua lainaten kertoi keväällä seuraavasta 200 miljoonan euron investointitarpeesta:

"Valtion rahoilla rakennettu viranomaisverkko joudutaan rakentamaan uudestaan, mikä maksaa Ylen mukaan yli 200 miljoonaa euroa. Julkisen vallan käyttämä verkko päätyi TeliaSoneran omistukseen vajaan kymmenen vuoden takaisessa yksityistämishuumassa, kun valtion omistama teleyhtiö vietiin pörssiin."

Nyt on päätetty tehdä tarkalleen samanhintainen verkkoinvestointi laajakaistoihin:

"Valtio ryhtyy rahoittamaan nopeiden laajakaistayhteyksien rakentamista haja-asutusalueille. Ministerit linjasivat eilen keskiviikkona hallituksen iltakoulussa, että sata megabittiä sekunnissa siirtävien valokuituverkkojen pitäisi olla kahden kilometrin päässä kaikista kotitalouksista vuoden 2015 loppuun mennessä.

'Kyseessä on tämän hallituksen merkittävin viestintäpoliittinen ratkaisu'. luonnehtii viestintäministeri Suvi Lindén. Valtion aikoo tukea vain verkkojen rakentamista. Kuluttaja joutuisi edelleenkin hankkimaan ja kustantamaan internet-yhteytensä omin varoin.

Rakennuskustannukset olisivat 200 miljoonaa euroa, josta valtio maksaisi kolmasosan. Viimeisen pätkän rakentamiseen ei valtion rahaa heru."

Olisi mielenkiintoista tietää, onko näillä kahdella hankkeella jotain muutakin yhteistä kuin kokonaishinta. Voisihan halutessaan luulotella, että Soneran myynnin yhteydessä tehty töppäys maksatetaan ainakin osin tämän uuden valokuituverkon varjolla ja 2/3-osaltaan kuluttajilla.

Tuo jopa kahden kilometrin loppupätkä on yksittäisille kuluttajille liian kallis, eli tästä hankkeesta ei ole kenellekään iloa ilman operaattoreita. Operaattorit tietenkin ilahtuvat, kun pääsevät rakentamasta runkoverkkoa mutta voivat viimeisen pätkän haltijoina laskuttaa kuluttajia valokuidun palveluista.

Yhdysvallat osoittaa mieltään Iranin uhkaa vastaan

Iran suunnittelee hyökkäävänsä joko Israeliin tai Yhdysvaltoihin. Ainakin Yhdysvaltain republikaanit ja ilmeisesti johtavat demokraatit haluavat uskoa niin:

"Hillary Clinton peruu osallistumisensa Iranin presidentin vastaiseen mielenosoitukseen, koska puhujaksi on kutsuttu myös Sarah Palin. Republikaanien varapresidenttiehdokkaan edustajat ihmettelivät keskiviikkona Clintonin vetäytymistä.

'Kuvernööri Palin toivoo, että kaikki voivat osoittaa yhdessä - puoluekannasta riippumatta - mieltään Iranin uhkaa vastaan', sanoi Tracey Schmitt republikaanien kampanjatoimistosta."

Näyttääkin siltä, että USA:n ja Israelin "ennaltaehkäisevä isku" on taas askeleen lähempänä, eikä siltä puutu edes demokraattien kannatusta. Se puuttuu vain Sarah Palinilta, jonka kanssa Hillary Clinton ei voinut vaalien läheisyydestä johtuen astua puolustamaan USA:n arvoja sekä oman ja liittolaisensa maaperän koskemattomuutta.