Näytetään tekstit, joissa on tunniste Yara. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Yara. Näytä kaikki tekstit

12.4.2015

Ostaisitko Yaran johtajilta käytetyn auton?

Maa- ja Metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK julkaisi 7.4. 2015 mediatiedotteen, jossa paheksuttiin peltolannoitteiden hintojen kohoamista. Aiheesta tekivät uutisen ainakin Yle ja Kansan Uutiset.

MTK:n mukaan lannoitteiden hinnat Suomessa ovat nousseet lähes 50 prosenttia viimeisen viiden vuoden aikana. Samaan aikaan muualla EU:ssa hinnat ovat nousseet vain 10 - 20 prosenttia.

Hintojen nousun takana on käytännössä monopoliasemassa toimiva norjalainen lannoiteyhtiö Yara. Se pääsi asemansa ostettuaan Kemira GrowHown, jossa valtio käytti suurinta äänivaltaa noin kolmanneksen omistusosuudella.

Kansan Uutiset muistutti uutisessaan, että kokoomuslainen omistajaohjauksesta vastannut ministeri Jyri Häkämies oli kaupan takana ja myi valtion omistusosuuden KU:n mukaan pilkkahinnalla ja että ”Samalla [kauppasummalla] noin 200 miljoonalla Yara sai myös Savukoskella sijaitsevan Soklin kaivosoikeudet, jotka arvioidaan fosforin ehtymisen takia miljardien arvoiseksi.”

Soklin niobista ei ollut mainintaa. Se ja fosfori yhdessä nostavat Soklin arvon miljardeissa laskien kaksinumeroiseksi. Jo myyntihetkellä vuonna 2007 GrowHown silloinen toimitusjohtaja arvioi pelkän fosfaatin arvoksi 13-14 miljardia euroa. Asiasta kertoi tuolloin Kauppalehti.

Soklia ei kuitenkaan oltu hinnoiteltu kaupassa edes yhden euron arvoiseksi. Jyri Häkämiehen ainakin muodollisesti tekemää kauppaa ja sitä kauppahintaa, jolla Soklin ja Siilinjäven malmivarat ja koko lannoiteteollisuutemme myytiin, voi pelkästään hämmästellä. Saadut rahat on lisäksi harkittu käytettäväksi Soklin rataan ja varmaan mihin tahansa, mitä Yara keksii vaatiakaan.

MTK ja Kepu kaksinaamaisina

Häkämies toimi ministerinä Matti Vanhasen hallituksessa ja tuskin toimi kaupassa päähallituspuolue Keskustan luvatta. Maatalousministerinä oli Keskustan Juha Korkeaoja ja elinkeinoministerinä niin ikään keskustalainen Mauri Pekkarinen. Korkeaoja vahvisti juuri GrowHow-kaupan alla lannoiteasetuksen, joka takasi Yaralle monopolin.

Pekkarinen taas on elinkeinoministerinä kehdannut huudella Soklin kaivoksen avaamisen perään kuin olisi kuullut hallituksensa emämunauksesta ensimmäistä kertaa ja samalla ei voisi ylimpänä vastuuviranomaisena tehdä asioille mitään. Tuollainenhan on pelkästään teatteria ja omien jälkien peittelyä.

MTK tuottajineen näyttelee sekin tiedotteessaan viatonta monopolifirman uhria. Harvempi muistaa tai haluaa muistaa, että järjestö kannatti GrowHown myyntiä Yaralle, eikä sen lehdessä Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistu kauppaa kritisoivia artikkeleita silloin kuin olisi pitänyt. Viittauksetkin GrowHown myyntiin poistettiin. MTK:n edellinen puheenjohtaja Esa Härmälä siirtyi kaupan edellä Euroopan lannoiteteollisuusyhdistys EFMA:n toimitusjohtajaksi ja samalla lannoitealan EU-lobbariksi, siis edustamaan myös Yaraa. Sitä, kuinka merkittävä kuiskaajan rooli Härmälällä on ollut vai onko ollut lainkaan, on tietenkin mahdotonta sanoa.

Keskustan ja MTK:n napanuora on vahvempi kuin SAK:n ja vasemmistopuolueiden tai vaikkapa kokoomuksen ja Suomen Yrittäjien.

Soklista uusi Talvivaara?

Toisin kuin Talvivaara, Sokli on malmio, jonka hyödyntämistä ei tarvitse laskea Talvivaaran tapaan kokeellisen tekniikan, pienien pitoisuuksien, huippuhintojen, keskustapoliitikkojen, rooliaan vaihtaneiden virkamiesten, joustavien ympäristövaatimusten ja suurten ympäristöriskien sekä Lontoon pörssistä aina Kainuun mökinmiehiin tarttuneen markkinauskon varaan.

Soklin malmi on merkittävästi rikkaampaa kuin Yaran toisesta eli Siilinjärven kaivoksesta louhima malmi, esiintymässä on runsaasti arvokasta ja harvinaista niobia ja malmia riittää vuosikymmeniksi. Lisäksi Soklista saatava fosfaatti ei sisällä nimeksikään haitallista kadmiumia kuten pohjoisafrikkalainen fosfori, jota käytetään Euroopassa ja joka on osaltaan nostanut peltojen raskasmetallipitoisuudet huolestuttavalle tasolle. Soklista saatava lannoite kelpaa pitoisuuksiensa puolesta vaikka luomuviljelyyn ja kelpaisi näin saastumisuhan alla oleville pelloille ja pitäisi ne viljelykäytössä. Lannoitteiden kysyntä tietenkin vain nousee väestönkasvun mukana ja uusiutumatonta fosforia voikin verrata luonnonvarana öljyyn.

Niobia, joka on teräksen lujuutta nostava seosaine ja jonka varaan kaivos aiottiin ensiksi perustaa, tarvitaan esimerkiksi sotatarviketeollisuudessa ja sitä pidetään niin sanottuna strategisena mineraalina. Maailmassa on vain kaksi niobikaivosta, joista toinen Kiinassa ja toinen Brasiliassa. Kolmas voisi olla Soklissa. Sitä Yara ei nimenomaan ole halunnut, vaan haki ja jostakin erikoisesta ja nähtävästi jopa lainvastaisesta syystä sai kaivosviranomaiselta Tukesilta luvan vain raudalle ja fosforille ja samalla oikeuden estää muidenkaan ottamasta Soklin niobia talteen.

Näyttää, ettei se ole aidosti halunnut myöskään fosforikaivosta, sillä muuten se olisi jo avattu suoranaisen ajanpeluun sijaan. Yara sen sijaan investoi Siilinjärven kaivokseen ja Ylen mukaan mahdollisesti Kanadaan – erääseen maailman vilja-aittaan - mutta haluaa nähdyn mukaan pitää Soklin hallussaan, sillä toisissa käsissä se olisi kilpaileva ja parempi lähde.

Mikäli Yara luopuu Soklin hyödyntämisestä Kanadan hyväksi, sen on vanhan ja uuden kaivoslain mukaan luovuttava kaivosluvasta tai siirrettävä se luvan saatuaan jollekin toiselle. Tässä yhteydessä viranomaisten eli valtion olisi valvottava, että myös niobi hyödynnetään kuten kaivoslaki itse asiassa vaatii ja että lupa annetaan sellaiselle, joka aidosti luo ne aina vain ilmassa roikkuvat 1600 työpaikkaa.

Yaran johtajille yli 10 vuoden vankeustuomiot?

Juuri samaan aikaan kuin Yara osti suomalaispäättäjiltä GrowHown pilkkahintaan ja sai Soklin huomenlahjana, se oli ostoksilla myös Venäjällä, Intiassa ja Libyassa. Kaikki ei mennyt ihan kuten piti, vaan seurauksena oli Norjan mittavin korruptio-oikeudenkäynti. Yle 15.1.2014:
”Norjalainen lannoitevalmistaja Yara on saanut 35 miljoonan euron sakot vuosia jatkuneesta lahjonnasta. Poliisin mukaan yhtiö maksoi säännöllisesti lahjuksia korkea-arvoisille hallitusten edustajille Intiassa ja Libyassa, kuten Libyan syrjäytetyn johtajan Muammar Gaddafin öljyministerille sekä venäläisille yhteistyökumppaneille.

Yaran julkisessa lausunnossa kerrotaan, että yhtiö myöntää syyllisyytensä ja hyväksyy sakon. Lahjonta koskee vuosia 2004–2009.

Yara on maailman suurimpia lannoitevalmistajia. Se aloitti omat tutkimuksensa hämäristä rahansiirroista kolme vuotta sitten. Tämän jälkeen useat Yaran johtohenkilöt joutuivat syytteisiin, mutta tuomioita ei jaeltu ja johtajat ovat edelleen Yarassa eri tehtävissä.

Poliisin mukaan kuitenkin lähiaikoina tehdään päätökset koskien yksittäisten henkilöiden syytteiden nostamisia. Tulilinjalla on entinen toimitusjohtaja Thorleif Enger, yksi Norjan talouselämän maineikkaimmista vaikuttajista, kertoo yleisradioyhtiö NRK.”
Norjalaisen uutissivuston The Nordic Pagen mukaan eräitä Yaran johtohenkilöitä odottaa jopa yli kymmenen vuoden vankeustuomiot. Uutinen 6.1.2015:
”The charges against [the top management in Yara]  date back to between 2004 and 2009 and have already resulted in the partly state-owned Yara paying a fine of 295 million NOK in January 2014. The fine was the largest ever of its kind in Norway. But Økokrim [ Norwegian National Authority for Investigation and Prosecution of Economic and Environmental Crime] believes the investigation has revealed that also four of its former managers, including former CEO Thorleif Enger, can be held personally responsible for the corruption.”
Lue myös:

GrowHow - liian suuri erehdys kerrottavaksi

25.3.2015

Yara luopumassa Soklista – alueen kaivoslupakin laiton?

Yle 24.3.2015 
”Norjalainen lannoitejätti Yara on vähemmistöosakkaana Arnaudin fosfaattikaivoshankkeessa Kanadassa. Yaran osuus on 38 prosenttia. Lähes miljardin euron hanke on saanut luvat Kanadan hallitukselta, ja sen kannattavuusarviointia tehdään parhaillaan.

Yaran viestintäjohtajan Bernhard Stormyrin mukaan Kanadan projekti on samanlaisessa vaiheessa kuin Sokli-projekti.

– Arnaud ja Sokli ovat jotenkin yhteydessä, koska fosfaattikaivoksen rakentaminen on miljardin euron investointi ja on suhteellisen epätodennäköistä, että Yara tekee kahta niin suurta investointia.
Päätökset elokuussa

Todennäköisin lopputulos on, että Yara arvioi kummankin projektin mahdollisuudet ja päätyy yhteen niistä, arvioi Stormyr. Kysymykseen siitä, onko oikein ymmärretty, että Yara tekee valinnan Arnaud tai Sokli eli Kanada vai Suomi, Yaran viestintäjohtaja Bernhard Stormyr vastaa:

– Tämä on todennäköisintä, kyllä.

Stormyr arvioi yhtiön tekevän päätöksiä elokuun puolivälissä. Stormyrin mukaan miljardin maksava Soklin kaivos työllistäisi pysyvästi 1 600 henkilöä.”
Kanada-vaihtoehto on hyvin todennäköinen, sillä Yaralla jo on Suomessa Siilinjärven kaivos. Mikäli Yara valitsee Kanadan, sen on haettava kaivoslupansa peruuttamista, koska se ei aio harjoittaa Soklin alueella kaivostoimintaa. Alue vapautuisi silloin kolmen vuoden kuluttua muiden mahdollisten hyödyntäjien käyttöön.

Todennäköisempi vaihtoehto on tietenkin siirtää lupa, eli myydä ilmaiseksi saamansa Soklin malmio. Myyntiaikeita voi tosin haitata aluksi se, että Soklin nykyinen kaivoslupa on huteralla pohjalla ja ostajaehdokas olisi todennäköisesti Yaran kilpailija.

Miten tahansa, Soklin vapautuessa renkaanpotkijoita riittäisi, sillä malmio on suunnattoman kokoinen, pitoisuudeltaan rikas, puhdas haitallisista raskasmetalleista, helposti louhittavissa ja sisältää fosfaattien lisäksi monia arvokkaita ja harvinaisia mineraaleja.  

Nykyinen kaivoslupa on laiton?

Lupaviranomainen Tukes on myöntänyt Soklille kaivosluvan vaikka hakemuksessa kuvattu toiminta ei ilmeisesti täytä vanhan ja uuden kaivoslain vaatimuksia. Vanhalla kaivoslailla on merkitystä sikäli, että lupahakemus on jätetty ja käsitelty sen mukaisesti.

Kyse on siitä, että louhinnassa ja hyödyntämisessä ei saa tuhlata kaivosmineraaleja ja esiintymän mahdollista tulevaa käyttöä sekä louhimistyötä ei saa vaarantaa tai vaikeuttaa nykyisellä toiminnalla.

Yara ei aikonut hakemuksen ja sittemmin saadun kaivosluvan mukaan hyödyntää malmion niobia, vaan pelkästään helposti kerättävät raudan ja fosfaattimalmit.

Teräksen seosaine niobi on hyvin arvokasta ja jalostettuna sen arvo vastaisi markkinatilanteesta ja hintasuhteista riippuen noin viidennestä Soklin jättimäisestä fosfaattiesiintymästä. Vielä hetki sitten Soklin kaivos suunniteltiin avattavaksi pelkän niobin varaan, asia josta kohistiin eduskuntaa ja ministereitä myöten. Sokli olisi ollut näin yksi kolmesta niobikaivoksesta maailmassa.

Hyödyntäminen olisi vaatinut uudet lupamenettelyt ja ympäristövaikutusten arvioinnin. Yaralle myönnetyssä luvassa mainitaan, että niobia ei hyödynnetä, koska se ei lannoitevalmistajaa kiinnosta ja jotta edellä mainitulta lupakierrokselta vältyttäisiin. Tämä asia löytyy kaivosluvan sivulta 3.

Yksin fosfaattien louhinta kestää vuosikymmenten ajan. Luvan mukaan vain Yaralla on yksinoikeus alueen mineraaleihin. Eli niobiin ei pääse käsiksi kukaan muukaan tuona aikana. Menettelyn voi hyvinkin katsoa vaikeuttavan malmion tulevaa käyttöä – sehän estyy niobin osalta vuosikymmeniksi. Myös alueen muu malmipotentiaali on vaarassa, sillä massoja on suunniteltu läjitettäväksi malmipitoisille alueille, niin sanotulle feniittikehälle. Näin myös tuhlaus on mahdollista.

Läjitysalueet ja niiden kaivosluvassakin mainittu malmipotentiaali olisi tämän kirjoittajan mielestä tullut selvittää jo lupahakemuksessa, ei jättää Yaran selvitettäväksi joskus tulevaisuudessa.

Kaivoslupa mineraali kerrallaan?

Koska niobi on mainitusti arvokasta, se hyvin todennäköisesti tullaan nyt jääneiden mahdollisuuksien puitteissa hyödyntämän Yaran tai jonkun muun toimesta. Asia, joka olisi pitänyt tietää ja ymmärtää huomioida viran puolesta Yaran ilmoittamista syistä huolimatta.

Tuhlausta tai ei, kaivoksen lupaharkinta olisi ilmeisesti pitänyt tehdä kokonaisuutena tuo tulevakin toiminta ja sen ympäristövaikutukset huomioiden.

Ratahanke nurin ja luvat uuteen harkintaan?

Kaivosluvassa mainitaan, että rikastettu malmi kuljetetaan rautateitse. Ratahanke näyttää olevan kaatumassa ja on mahdollista, että tievaihtoehto voittaa.

Kaivostoiminnan aiheuttamat ympäristövaikutukset olisi silloin ilmeisesti arvioitava uudelleen jo tämän vuoksi, sillä kumipyöräliikenne aiheuttaa päästöjä merkittävästi rautatieliikennettä enemmän.

Joka tapauksessa Soklin nykyinen kaivoslupa olisi peruttava ilmeisesti lainvastaisena, hankkeesta olisi tehtävä uusi ja kaiken tulevankin toiminnan kattava ympäristövaikutusarvio ja viranomaisen olisi sen jälkeen myönnettävä kaivoslupa - kuka sitä tulevaisuudessa hakeekin - vain sellaiselle hankkeelle, joka sisältää kenties uraania lukuun ottamatta kaikkien mineraalien hyödyntämisen. Laki antaa tähän mahdollisuuden. Myös läjitysalueiden sijainti eli hyödynnettävyys olisi selvitettävä jo lupaa hakiessa.
----
Päivitetty 29.3.2014

13.9.2008

GrowHow - liian suuri erehdys kerrottavaksi

Soneran UMTS-kaupan loppulasku oli 4,3 miljardia euroa. Silloin kun Sonera osti saksalaista ilmaa, sen suurin omistaja oli valtio yli 50 %:n osuudella. Kaupasta kohistiin vuosikaudet talouselämän lehdissä. Samoin tehtiin Stora Enson kohdalla. Sen Amerikan-seikkailu maksoi 5,6 miljardia euroa. Valtio on tälläkin hetkellä Stora Enson suurin omistaja ja isäntä. Se omistaa 15,7 % osakkeista ja 35,1 % äänivallasta.

Jostakin syystä talouselämän lehdet ovat lähes vaienneet paljon huono-onnisemmasta GrowHow-kaupasta, jossa jopa 30 miljardin omaisuus myytiin 207 miljoonalla. Ehkä virhe on täysin uskomaton.

Valtio oli myös Kemiran ja siitä myöhemmin irrotetun lannoitetehdas GrowHow:n suurin omistaja. Valtio päätti luopua GrowHowsta ja myi loput osakkeensa norjalaiselle lannoitejätti Yaralle. Valtio, joka suurimpana omistajana hallitsi yli kolmannesta yhtiöstä, sai GrowHow-osakkeistaan 207 miljoonaa.

Tuolla kolmanneksella Yara joutui - oikeammin pääsi - tekemään ostotarjouksen yhtiön lopuistakin osakkeista ja onnistui siinä, sillä tarjosihan Yara pörssipelureille kunnon pikavoitot. Samaan aikaan ostajan edustaja arvioi yhtiön varallisuudeksi 870 miljoonaa. Valtio siis myi Jyri Häkämiehen nimissä 290 miljoonaa 207 miljoonalla - tässä vaiheessa.

Juuri ennen vuoden 2007 kesällä tehtyä kauppaa Suomen valtio oli asetuksella määrännyt, että Suomessa ei saa käyttää käytännössä kuin GrowHown lannoitteita. Tämän se teki kiristämällä lannoitteita koskevia säädöksiä niin, että käytännössä vain GrowHown Siilinjärven ja Soklin fosfaatti kelpaavat. Nyt meillä tulee käyttää kadmiumin osalta puhtaampia lannoitteita kuin EU:n luomuasetukset määräävät, eikä muilla lannoitetehtailla ole asiaa Suomen markkinoille. Tämä johtuu osin myös siitä, että EU varjelee suojatulleillaan typpilannoitteiden markkinoita. Typpilannoitteet ovat puhtaita tulivatpa ne mistä tahansa, sillä pääraaka-aineena on ilmasta otettava typpi.

Typpilannoitteen hinnan määrää maakaasun hinta. Maakaasua on sekä norjalaisilla että venäläisillä. Ennen GrowHow-kauppaa norjalaisilla ei ollut toista peltolannoitteiden tärkeää osaa, fosforia. Nyt on, ja Soklin osalta samaa geologista alkuperää kuin venäläisten. Lannoitteiden arvosta ja merkityksestä kertoo sekin, että venäläiset oligarkit kaappasivat lannoitetehtaat ja lannoiteraaka-aineet ensimmäisinä.

GrowHow-kaupan mukana meni useita tuotantolaitoksia ja mainitut Siilinjärven ja Soklin malmivarat, jälkimmäiset ilmaiseksi kaivosoikeudella. Kun kauppa oli vasta tekeillä, Soklin fosfaatin arvoksi katsottiin Kauppalehden artikkeleissa, joissa haastateltiin GrowHow:n toimitusjohtajaa, 13-14 miljardia. Samaan aikaan hätäiltiin maailman ruokakriisistä, biopolttoaineista ja Kiinan ja muun idän kysynnän vaikutuksesta ruoan hintaan - siis lannoitteidenkin hintaan. Näitä asioita tarjoiltiin jokaisessa mediassa lähes ykkösaiheena, kuten jokainen muistaa.

Pohjois-afrikkalaista alkuperää olevan fosforihapon hinta oli GrowHown kaupan aikoihin 436 euroa tonnilta. Nyt hinta 2268 dollaria tonnilta, eli se on yli viisinkertaistunut nopeasti. Afrikalla ei olekaan enää varaa omasta maaperästään kaivettavaan lannoitteeseen. Näin vaikka fosforia tarvittaisiin peltohehtaaria kohden usein vain kolmas- tai neljäsosan siitä, mitä Euroopassa käytetään. Typpi voidaan tuoda maaperään muutenkin, mutta kasvulle välttämätön fosfori on mineraali ja se täytyy antaa lannoitteena.

Kymmeniksi vuosiksi riittävä Soklin malmi on huomattavasti puhtaampaa kuin Euroopassa käytettävä marokkolainen ja malmin fosfaattipitoisuus on korkea. Siilinjärvi toimii erittäin kannattavasti ja sitä laajennetaan 8%:n pitoisuudella mutta Soklissa pitoisuus on 20%. Voi hyvin arvioida, että Siilinjärven ja Soklin malmin arvo on 3-5-kertaistunut ja Siilinjärveä rikkaamman Soklin arvoksi voi laskea laajalla haarukalla ainakin 40 mutta nyt jopa 70 miljardia euroa. Tämä ilman niobia ja uraania.

Yksin ”sotilasmetalli” niobin arvo on noin 5 miljardia euroa. Vielä silloin, kun GrowHow:n myynnistä ei ollut tietoa, Soklin kaivos arveltiin avattavaksi pelkän niobin varaan. Muun muassa kansanedustaja Erkki Pullianen kyseli eduskunnassa, kuinka Soklin niobikaivoksen ympäristöasiat tullaan hoitamaan. Soklissa on myös uraania ja kaivosta on kaavailtu myös uraanin varaan.

Kun ottaa huomioon Siilinjärven arvon, näyttää siltä, että valtio myi jopa 30 miljardiksi kasvavan osuutensa 207 miljoonalla. Tässä valossa Soneran ja Storan seikkailut kutistuvat pieniksi. Tuolla GrowHown 207 miljoonalla saadaan juuri ja juuri rakennettua Soneran kanssa myyty viranomaisten tietoverkko uudelleen. Voi ajatella, että kallis erehdys tulee paikatuksi vielä kalliimmalla.

Erehdyksen mittaluokkaa kasvattaa se, että lannoiteraaka-aineiden hintakehitys oli myyntihetkellä jokaisen maanviljelijän ja kadunmiehenkin nähtävissä ja osin jo käsillä. Joku olisi jo valmis kysymään, että oliko kyseessä edes erehdys.

Joka tapauksessa muualla maailmassa kaupasta vastuulliset ministerit eli kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen sekä valtion omistajaohjauksesta vastaava puolustusministeri Jyri Häkämies olisivat joutuneet eroamaan. Lannoiteasetuksen kaupan alla vahvistanut tuolloinen maatalousministeri Juha Korkeaoja olisi nyt pelkkä rivikansanedustaja - ilmoittamansa mukaan viimeistä kauttaan.

Samalla valtion omistajaohjausyksikön virkamiehet olisi hyllytetty ja heidän toiminnastaan olisi aloitettu selvitys. Myös kilpailuvirastomme, joka ei tiennyt tai välittänyt lannoitemonopolista, järjestettäisiin perusteellisten selvitysten jälkeen uudelleen ja uusin johtajin.

On vain arvailtavissa, mitä esimerkiksi ranskalaiset maanviljelijät olisivat tehneet, jos heidän lannoitekustannuksensa olisivat 1,6-kertaistuneet viimeisen vuoden aikana vieläpä omien ministeriensä toimien seurauksena.

Lue myös:
Yara luopumassa Soklista – alueen kaivoslupakin laiton? 25.3.2015
Sensuuria ja painostusta GrowHow-kaupassa?, 8.10.2008
Häkämies ei "muista" Soklia tai Lehmania 9.10.2008

Soklin ratahanke:
http://mita-olisi-tutkittava.blogspot.com/2008_09_16_archive.html

Niobi, uraani:
Miksi Soklin niobista ei tarvitse enää puhua?
Asevarustelu pitää siviili-Dreamlinerin maassa?

Kemiran pilkkominen:
http://mita-olisi-tutkittava.blogspot.com/2008/06/suunnitelma-k.html

Lähteet mm:
Apu:
http://www.apu.fi/ajassa/article153323-1.html
Suurtalousuutiset:
http://www.boy.fi/stu/uutiskommentti13.php
Suomen Kuvalehti:
http://www.suomenkuvalehti.fi/etusivu/uutiset-ja-politiikka/kotimaa/kemira-sokli-toisi.aspx
Yara (lannoiteraaka-aineiden hinnat):
http://www.yara.com/en/investor_relations/analyst_information/fertilizer_prices/index.html
Eduskunta, kansanedustaja Erkki Pulliaisen kirjallinen kysymys ympäristöministerille:
Linkki kirjalliseen kysymykseen (pdf)
Suomen Geologinen seura (niobi):
http://www.geologinenseura.fi/suomenkalliopera/CH10.pdf
Geologian tutkimuskeskus (uraani):
http://www.gsf.fi/luonnonvarat/malmit/uraani/uraanivarat.html