Kokoomus: Natoon narulla työntämällä ja nenästä vetämällä

Kokoomuksen Verkkouutiset ja Nykypäivä tilasivat äsken TNS Gallupilta tutkimuksen, jolla tiedusteltiin kansalaisten Nato-kantoja. Tai ainakin niin uskoteltiin tehdyn.

Tuhannelta suomalaiselta kysyttiin puhelimitse "Jos Suomen valtiojohto päätyisi Nato-jäsenyyden kannalle, niin olisitteko valmis tukemaan ratkaisua? "

Verkkouutisten mukaan kysymykseen vastasi myöntävästi 53 prosenttia suomalaisista. Runsas kolmannes eli 34 prosenttia vastustaisi jäsenyyttä myös siinä tapauksessa, että valtiojohto sitä kannattaisi.

Tuo tulkittiin esimerkiksi Kauppalehdessä niin, että "Valtaosa suomalaista valmis Natoon".

Hieman aiemmin ja Ukrainan tapahtumien jo kuluessa Taloustutkimus oli tehnyt mielipidemittauksen Suomen Kuvalehdelle. Vain 22 prosenttia haastatelluista kannatti liittymistä Natoon. Kielteisesti ajatukseen suhtautui 62 prosenttia suomalaisista.

Näiden kahden kyselyn tulosten ero on huikea. Ei ihme, sillä nämä tutkimukset mittaavat eri asioita. Kokoomuksen teettämässä kyselyssä mitattiin Nato-asian kehystämänä suomalaisten luottamusta valtiojohtoon, toisessa Nato-kannatusta. Nato-myönteiseksi väitetty kanta saatiin siis aikaiseksi mittaamalla paljoudessa muuta kuin sitä, mitä väitettiin mitatun. Nyt käytetyllä metodilla voisi hankkia myönteisen kannan lähes mille asialle tahansa.

Tutkimuksessa on paljon muitakin kyseenalaisia tai ainakin mielenkiintoisia seikkoja. Esimerkiksi se, mitä vastaaja ymmärtää tämän "tukemisen" tarkoittavan, on ongelmallista ja varsinkin, kun se esitetään jo tapahtuneeksi kuvatun asian - valtiojohdon tekemän päätöksen - jälkeiseksi suhtautumiseksi. Suomalainenhan ei vastusta mitään niin paljon kuin vastustamista ja "tukemiseksi" eli Nato-kannatukseksi tuli tulkituksi myös suomalaisille tyypillistä voimatonta alistumista tapahtuneen edessä ja vaikka päätös ei vastaisi omaa kantaa.

Toinen kysymyksiä herättävä seikka liittyy siihen, että suomalaiset tuntevat erittäin hyvin niin eduskuntapuolueiden kuin kansalaistenkin parissa vallitsevan Nato-kielteisyyden ja arvatenkin olettavat, että vain hyvin merkittävä tapahtuma tai uhkakuva muuttaisi valtiojohdon kannan toiseksi. Vastauksia lienee annettu tuollaisten lausumattomien oletusten tuella pitämättä Nato-jäsenyyttä todennäköisenä tai haluttavana.

Kolmas kiinnostava seikka liittyy käsitteeseen valtiojohto. Jos valtiojohdon sijaan olisi käytetty presidenttiä, ulkopoliittista johtoa, eduskuntaa, hallitusta tai poliitikkoja, tulos olisi todennäköisesti muuttunut. Jos olisi käytetty ilmausta "nykyinen valtiojohto", olisi tulokseksi kenties saatu istuvan hallituksen suosio tai epäsuosio.

Neljäs seikka on ajoitus. Kun Ukrainan tapahtumat ja Venäjällä pelottelu ovat kuumimmillaan, saadaan turvallisuuspolitiikkaa sivuaviin kysymyksiin eri tuloksia kuin normaalioloissa. Tuloksia tullaan silti käyttämään myöhemminkin mittausajankohdan olosuhteet kenties unohtaen.

Lisäksi mikäli tutkimuksen toteuttaja olisi halunnut osoittaa yhteistyökykyä, vastauksia olisi saatu hilattua monta prosenttiyksikköä myönteisempään suuntaan ilman, että dataan tarvitsisi kajota.

Nyt esitetyt kysymykset olisi voitu sijoittaa kysymyspatteriin niin, että edeltävät, missään julkistamattomat kysymykset olisivat luoneet sopivan vastausilmapiirin ja lisäksi tuottaisivat pohjalle kyllä-vastauksia: "Oletteko huolestuneet nykyisestä maailmanpoliittisesta tilanteesta?". Puhelinmyyjät käyttävät tuota tekniikkaa arkipäiväisesti ja hyvällä menestyksellä. Olet kenties huomannut vastaavasi puhelun aluksi "kyllä" useita kertoja peräjälkeen.

Tämä niin sanottu tutkimus onkin täysin arvoton mitä Natoon tulee. Tuollaisten kyselyjen teettäminen kertoo vain Kokoomuksen halusta ohittaa Nato-vastainen eduskunta- ja kansalaismielipide. Kataisen mukaanhan kansan vastustus on "huono peruste" torjua Nato-jäsenyys ja vastuu asiassa on poliitikoilla. Niillä poliititikoilla, joita Katainen yrittää taivuttaa Naton taakse äänestäjistään huolimatta.
_________
Päivitys 31.3.2014

Helsingin Sanomat julkaisi tänään tuoreimman Nato-kyselynsä tulokset. Havaintona oli, että Krimin kriisi oli vaikuttanut Nato-kantoihin. Kannatus oli noussut 22 prosenttiin edelliskuukauden 18 prosentista. Vastustajien määrä oli vähentynyt viidellä prosentilla 59 prosenttiin. Lehti mainitsikin jutun ingressissä, että Suomen Nato-jäsenyyden kannatus kasvaa.

Jutun yhteydessä oli kaavio mittausten tuloksista 12 vuoden ajalta. Yhdeksässä aiemmassa mittauksessa kannatus on ollut nykyistä suurempi, kahdeksassa pienempi ja yhdessä nykyinen 22 %. Myöskään vastustus ei ole oleellisesti heikennyt takavuosiin verrattuna: vastustajia on havaittu nykyistä vähemmän seitsemässä eri mittauksessa. Vaikka kannatus on vähän noussut, tarvittaisiin ilmeisesti toinen Ukraina ja Krim, jotta se olisi vuoden 2009 tasolla 27 prosentissa.

Juttuun oli haastateltu - kuinka ollakaan - Ulkopoliittisen instituutin tutkijaa Charly Salonius-Pasternakia. Hän kertoo, että "Yleensä maailman kriisit lähinnä vahvistavat jo olemassa olevia Nato-kantoja, mutta eivät saa ihmisiä muuttamaan mielipiteitään. Nyt on toisin."

Tutkija muistaa nyt jotain väärin: 12 vuoden mittausjaksolla mielipide jäsenyydestä eli se jo olemassa oleva Nato-kanta on muuttunut merkittävästi vain vuosina 2003 (- 9%) ja 2011 (-10%).  Irakin sota alkoi 2003 ja Libyan sota vuonna 2011. Noina vuosina kannatusluvut putosivat huippulukemista kaikkien aikojen alhaisimmiksi. Kaikkina muina vuosina peräkkäisten mittausten kannatuserot ovat muuttuneet enintään 4 prosentilla. Georgian sota, jossa Venäjä oli osallisena, ei vaikuttanut kantoihin tavanomaista vuosittaista vaihtelua enempää.

Vartiaista vastakarvaan

Ylen verkkosivujen mukaan Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen ylijohtaja Juhana Vartiainen jatkaa laukomistaan. Vartiainen ehdottaa tällä haavaa Ylen Radio 1:n Ykkösaamussa, että palkkojen yleiskorotuksista luovuttaisiin. Hänen mukaansa yleiskorotusten poistaminen helpottaisi ikääntyneiden työllistymistä. Vartiainen on jopa muistavinaan roolinsa:

- Eihän virkamies voi ryhtyä sanelemaan työmarkkinajärjestöille, mutta sanon vain, että näin on tehty pitkälti muissa Pohjoismaissa ja voisi kysyä, miksi. Ehkä siihen on hyviä syitä, Vartiainen sanoi Ylen Radio 1:n Ykkösaamussa.

Vartiainen kiisti Ylelle myös sanoneensa “että ikääntyneiden palkat voisivat olla pienemmät kuin nyt. Hän kuitenkin jatkoi sanoen, että ikääntyneillä tuottavuuden kasvu ei ole keskimäärin enää samaa tasoa kuin nuoremmilla.”

- Tämä näkyy oikein hyvin työnantajien käyttäytymisessä tällä hetkellä. Hehän saneeraavat kuusikymppiset ulos julmasti. Koetan puhua tässä sen puolesta, että meidän työehtosopimusjärjestelmäämme ja palkkasopimusjärjestelmäämme muutettaisiin, niin että ikääntyneilläkin olisi mahdollisuus pysyä työelämässä, Vartiainen selitti.

Tuoreena ylijohtajana Vartiainen lupasi opetella kaikki tarvittavat luvut pilkulleen. Voimme siis olettaa, että hän todella tietää, että työnantajat ”saneeraavat kuusikymppiset ulos julmasti” - eikä muuten tuomitse sellaista sanallakaan.

Tilastokeskuksen lukujen valossa iäkkäiden saneerausta ei ole tapahtunut. Alla olevaan taulukkoon on koottu 60-65-vuotiaiden työllisyysaste vuosilta 2000-2010.

Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilastot, taulukko ”Väestö pääasiallisen toiminnan, sukupuolen ja iän (1-v) mukaan 1987-2011*” 

Ennakkotiedoista laskien tilanne on pysynyt vuonna 2011 samana kuin sitä edellisenä vuonna. Suurin poistuma näyttää osuvan heti 62 ikävuoden jälkeiselle ajalle eli kun työntekijä saavuttaa alimman eläkeiän 63 vuotta.

Kaikki edellä kerrottu ei kuitenkaan merkitse, että iäkkäämpien asema työmarkkinoilla olisi erinomainen. Mutta ei se ole niin huonokaan, että palkkoihin tulisi kajota, ei myöskään siksi, että silloin eläkkeelle siirtyminen saattaisi tulla yhä houkuttelevammaksi ja Vartiaisen oma tavoite työurien pidentämisestä voisi jäädä saavuttamatta. Tämän mahdollisen eläkkeelle siirtymisen voisi tietenkin estää ”kannustavalla eläkepolitiikalla”. Tähän saakka kannustavuus on merkinnyt leikkauksia, eikä yllättäisi, vaikka kuulisimme Vartiaiselta ehdotuksia esimerkiksi työeläkkeiden rajusta porrastamisesta eläköitymisiän mukaan. Ehdotuksen 78-vuoden eläkeiästä olemme jo kuulleetkin. (78 vuotta on suunnilleen sama kuin nyt syntyneen miespuolisen henkilön elinajanodote).

Palkkojen leikkauksille ei joka tapauksessa näytä olevan Vartiaisen mainitsemaa työllistymisperustetta.Ylijohtajan avautuminen lienee ymmärrettävä aiempien kaltaisena hyökkäyksenä työehtosopimusjärjestelmämme toista eli palkansaajapuolta vastaan. Vartiaiseltahan ei ole kuultu ilmeisesti vielä ainoatakaan vaatimusta tai esitystä työnantajapuolelle.
________
Päivitys 20.12.2012

Ylen A-studiossa keskiviikkona esiintyneen pääministeri Jyrki Kataisen mukaan Vartiaisen esitys ikääntyneiden palkkojen alentamisesta ei ole "lääke ollenkaan tähän ikäihmisten työllisyyteen. Palkka pitää maksaa tehdystä työstä riippumatta siitä, minkä ikäinen ihminen on."

Katainen jatkaa:

- Lainsäädännöllä ei voi pakottaa yrityksiä työllistämään eri-ikäisiä ihmisiä. Uskon kuitenkin, että tuleva työvoimapula pakottaa meitä jokaista miettimään, että tarvitaan parhaat osaajat. Paras työyhteisö on sellainen, että siellä on nuoria, vanhoja, miehiä ja naisia.

Vartiaisen esittämän näkemyksen mukaan mitään työvoimapulaa ei tulla koskaan näkemään, vaikka tällaiseen ylijohtajan mielestä perusteettomaan oletukseen ovat sortuneet jopa "laatulehtien pääkirjoitustoimittajat".

Työttömys ei siis painuisi huoltosuhteen heiketessä ensiksi hyvin alas, vaikkapa lähelle nollaa. Vartiaisen mukaan syynä on rakenteellinen työttömyys, jonka aste ei ole riippuvainen työvoiman määrästä vaan "esimerkiksi sosiaaliturvan tasosta, veroista sekä palkkaneuvottelujen pelisäännöistä." 

Työvoimaa pitää siis lisätä jo nyt työttömyydenkin oloissa, eikä se ylijohtajan käyttämän teorian mukaan johda uuteen suurempaan ja pysyvään työttömyyteen, vaan työvoiman kasvu x prosentilla johtaa ajan mittaan saman suuruiseen työllisyyden kasvuun. (Tämän kirjoittajan käsityksen mukaan tuossa tapauksessa palkat joutuisivat sopeutumaan alas muun muassa Suomessa uskollisesti noudatettavan EMU-talouskurin eli monien aiempien joustokohtien puuttumisen seurauksena.)

Vaikka näyttää aluksi siltä, että Vartiainen ottaisi rakenteellisen työttömyyden annettuna, muualta tiedämme, että hän on halunnut kajota nimenomaan rakenteellisen työttömyyden tekijöihin tyytymättä vain muihin puhumiinsa työn tarjontaa suoraan tai välillisesti lisääviin keinoihin kuten asumiseen ja maahanmuuttoon.

Se on hänen kohdaltaan johdonmukaista, sillä "taloustieteen termein ilmaistuna rakenteellinen työttömyys on se työttömyyden taso, jota ei voida vähentää ilman että työssä olevien työntekijöiden reaalipalkat (palkat joista on poistettu yleisen hintatason, inflaation vaikutus) nousevat."

On jokseenkin erikoista, että Vartiainen on halunnut unohtaa kalupakistaan kysyntäpuolen tekijät aivan kokonaan. Hän ei myöskään näe yrityksille, uusille innovaatioille ja paremmalle työn tuottavuudelle mitään roolia. Tässä hän edustaa varsin toisenlaista lähestymistapaa kuin vaikkapa Nordean tutkimusjohtaja Aki Kangasharju, Juhana Vartiaisen edeltäjä VATT:n ylijohtajana. Kangasharju kirjoittaa Nordean blogissaan seuraavasti:

"Yleinen palkka-ale on kuitenkin poliittinen mahdottomuus. Onneksi sille on myös vaihtoehtoja. Meidän on etsittävä entistä paremmin hintansa ylläpitäviä vientituotteita ja kiihdytettävä tuottavuuskasvu takaisin 2000-luvun alkuvuosien loistoonsa. Siksi yritysten riskinottohalukkuus tarvitsee mojovan verorahoitteisen lisäruiskeen.

Jotta kaikkien huulilla olevasta työvoiman lisäämistä olisi vaihtoehdoksi, sitä on ryyditettävä paremmalla liikkuvuudella. Resurssit on saatava siirtymään paljon paremmin yrityksiin, toimialoille ja kaupunkeihin, mistä kasvu löytyy."

Kataiselta syntymässä jopa 60 miljardin euron moka?

Helsingin Sanomat:

"Talousviisaat arvostelevat hallitusta: Veroale huono lamalääke

Hallituksen usko verojen alentamiseen lamanhoitokeinona hämmästyttää useita Helsingin Sanomien haastattelemia talousasiantuntijoita.

Veroelvytyksen tehottomuudesta vallitsee taloustieteissä laaja yhteisymmärrys. Julkisten menojen lisääminen - esimerkiksi pyörätien rakentaminen tai uimahallin korjaaminen - työllistää suoraan, kun taas veronkevennyksistä osa menee säästöön tai valuu ulkomaille.

"Sopii ihmetellä, mistä Jyrki Katainen (kok) tämän uskonsa veronkevennyksiin ammentaa. Olen kysynyt asiaa Kataisen virkamiehiltä, mutta en saanut vastauksesta tolkkua", sanoo Tukholman yliopiston kansantaloustieteen professori Markus Jäntti.

Helsingin Sanomat pyysi arviota hallituksen elvytyspolitiikasta yhdeksältä taloustieteilijältä Suomesta ja ulkomailta. Yleensä katsottiin, että elvytyksen ajoitus ei ollut huono eikä kokoluokkakaan hullumpi, mutta keinoja arvosteltiin.

Hallituksen katsottiin erityisesti epäonnistuneen kuntien tukemisessa. Kuntatalouden kiristyminen syö elvytyspolitiikan tuloksia."

Ajoituksen ja elvytyksen kokoluokan onnistuminen pitää ymmärtää nyt oikein: ei liene suurtakaan väliä milloin ja millainen piristysruiske annettiin, jos lääkäri erehtyi potilaasta. Toimittajan lauseesta voi kuitenkin jäädä mielikuva, että elvytys on hoidettu puolittain onnistuneesti, "melko hyvin".

Joka tapauksessa veronalennukset eivät ole tehokasta elvytystä. Niille on silti helppoa saada tukijoita sellaisistakin, joille alennuksista on pelkkää haittaa ja usein vain siksi, että nykyinen verotus kohdistuu hyvin epäoikeudenmukaisesti. Moni siis tukee esimerkiksi kokonaisveroasteen alentamista, vaikka pitäisi puhua verotuksen oikeudenmukaisuudesta.

Itse asiassa Suomen veroastekin on vain EU:n keskitasoa, noin 43 prosenttia. Nettoveroasteemme on enää noin 22 %. Erotus jaetaan tulonsiirtoina takaisin ja loppu 22 % jää julkisen sektorin käyttöön muun muassa infran, koulutuksen ja terveyspalvelujen tuottamiseen.

Onko verotus tehotonta?

Yleensä verotuksen keventämistä perustellaan kulutuksen lisäämisellä ja julkisen sektorin tehottomuudella. Julkisen sektorin investoimana yksi euro kuitenkin nostaa kansantuotetta yhtä tehokkaasti kuin avoimen sektorin investoimana. Lisäksi sekä yksityisen että julkisen sektorin investoineilla on niin sanottu kerroinvaikutus, molemmilla sama.¹ Yksi yrityksistä tai julkisesta taloudesta investoitu euro nostaa kerroinvaikutuksensa mukaan kansantuloa esimerkiksi kolmella eurolla.

Vielä tärkeämpää on samalla huomata, että verotus kohdistuu aina myös säästämiseen, pienentää sitä. Kun julkisen sektorin toimesta verotetaan ja sitten käytetään kaksi euroa, menetetään aluksi luokkaa 1,5 euron verran yksityistä kulutusta ja 0,5 euroa tulevia säästöjä mutta kansantalouteen saadaan talouden kasvun kautta viisi tilalle.² Erityisen kannattavaa ja oikeudenmukaista olisi verottaa hyvätuloisia, joiden tuloista suhteellisesti hyvin suuri osa menee säästämiseen.³

Mutta nyt siis kevennettiin etenkin hyvätuloisten verotusta velaksi ja vaikka verotusta voitaisiin käyttää edellä kerrotuista syistä korvaamaan vieläpä tehokkaasti holtitonta velkaantumista.

Professorien huoli Kataisen "elvytyksen" tulosten valumisesta ulkomaille on sekin aiheellinen ja osittain jo toteutunut piristyneiden ulkomaanmatkailun ja autokaupan kautta. Noiden osuus ei kasvaisi, jos tuettaisiin alimpia tuloluokkia kuten olisi perusteltua.

Miksi vastauksia ei tullut?

Ei olekaan ihme, ettei professori Markus Jäntti saanut Kataisen virkamiehiltä järjellisiä vastauksia. Olisivathan he totta puhuakseen joutuneet kertomaan, että

1) yksin tänä vuonna otettu 13 miljardin ulkomaanvelka ei mennyt elvytykseen vaan

2) se lahjoitettiin

3) suurelta osaltaan säästöjensä kartuttamiseen

4) mahdollisimman väärään aikaan

5) erityisesti hyvätuloisille

6) joilta pitäisi ja kannattaisi nyt kerätä veroja ja velka

7) maksatetaan niillä, joiden olisi pitänyt olla elvytyksen kohteina ja summa

8) valuu isolta osaltaan ulkomaille voitonjaon kautta ja ulkomailta ostettavissa palveluissa ja kulutushyödykkeissä

9) eikä tullut käytetyksi tällä kertaa ainoan mahdollisen ja yleensäkin tehokkaan julkisen sektorin investointien ja kulutuksen kautta

10) jolloin menetettiin paitsi elvytys ja runsaasti elvytyksen kautta syntyvää varallisuutta ja hyvinvointia

11) osin hukattiin elvytykseen tarvittavat varat ja korkokulut joka tapauksessa sekä

12) hukattiin julkisen sektorin tekemien investointien yksityistä sektoria suuremmat kerroinvaikutukset

13) huononnettiin Suomen asemaa lainamarkkinoilla

14) ja menetettiin jo suuri osa valtiontalouden liikkumavarasta oloissa, joissa uutta velkaa arvioidaan otettavan jopa 60 miljardia neljässä vuodessa. Samaan "hyvään" tarkoitukseen, ellei Kataisen ja hallintonsa toimiin voida puuttua nopeasti.

Pahemmin ei kait voisi enää epäonnistua? Aikamoinen saavutus nuoreltamieheltä, jonka arvovaltainen talouslehti Financial Times valitsi tätä kirjoitettaessa tasan vuosi sitten Vuoden eurooppalaiseksi valtiovarainministeriksi.
___________________________________________________________________
¹ Kerroin on viime kädessä riippuvainen rajakulutusalttiudesta, siitä, kuinka suuri osuus kuluttajien saamista lisätuloista käytetään kulutukseen.
² Kansantaloustieteen termein tuo ilmaistaan sanomalla, että verotuksen negatiivinen kerroinvaikutus kansantuloon on aina pienempi kuin julkisen kysynnän kerroinvaikutus.
³ Keskimääräinen kulutusosuus alenee tulojen noustessa.