Näytetään tekstit, joissa on tunniste Markkinointi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Markkinointi. Näytä kaikki tekstit

19.5.2010

Luomua markkinoidaan lainvastaisesti

Kuluttajaviraston on antanut ohjeen ympäristömarkkinoinnista jo vuonna 1992 ja sitä on uudistettu vuonna 2002. Ohje perustuu viraston mukaan kuluttajansuojalain 2 lukuun sekä markkinatuomioistuimen ja kuluttaja-asiamiehen ratkaisukäytäntöön.

Ohjeella on haluttu puutua niin kutsuttuun viherpesuun. Jostakin syystä Kuluttajavirasto ei ole vielä valvonut ohjeen noudattamista luonnonmukaisen tuotannon tai siihen rinnastettavan, Demeter-merkistä tunnistettavan,  biodynaamisen viljelyn osalta. Molemmilla viljelymenetelmillä saatuja tuotteita markkinoidaan myös ympäristöargumentein, kuinkas muuten. Ohjesta ilmenee, että
 "Ympäristöystävällinen-sanaa tai vastaavia yleistäviä (vihreä, luontoystävällinen, eko-tuote) sanoja voi käyttää vasta, kun on todella perusteellisesti selvittänyt tuotteen koko elinkaaren. Esimerkiksi ilmaisu "puhtaamman ympäristön puolesta" oli markkinatuomioistuimen mukaan (MT: 1992:26) autojen markkinoinnissa täsmentämätön ja yleistävä."
Noita yleistäviä argumentteja käytetään luomutuotteita markkinoivien yritysten taholta täysin tavanomaisesti. Itse asiassa ne ovat usein se keskeisin sanoma.

Samaisessa Kuluttajaviraston ohjeessa lukee myös, että ympäristömarkkinointia
"arvioidaan sillä perusteella, millaisen välittömän kokonaiskuvan se luo. Markkinoinnin kokonaiskuvan pitää perustua tosiasioihin. On siis syytä varmistaa, että markkinoinnin kokonaiskuva ja yleisvaikutelma pitävät paikkansa. Sellaisiin ympäristövaikutuksiin ei pidä vedota, joista on olemassa ristiriitaisia tutkimustuloksia."
"Ristiriitaisia tuloksia" eli sellaisia, jotka yksiselitteisesti osoittavat luomun epäekologiseksi, löytyy lukemattomiin ja myös Suomesta. Tuorein on Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n tekemä,  Progress in Industrial Ecology -tiedelehdessä julkaistu selvitys, josta ilmenee jälleen kerran se vanhastaan tunnettu seikka, että alkutuotannon suurin kasvihuonekaasujen päästöerä aiheutuu maaperästä, jonka osuus on nykytiedon valossa noin 60 prosenttia.
"Tästä syystä luomutuotannon KHK-päästöt voivat olla jopa tavanomaista tuotantoa suuremmat: luomu vaatii enemmän pinta-alaa. Risku-Norja toteaa, että lannoitteiden pois jättäminen ei kompensoi pinta-alaltaan suuremman viljelymaan aiheuttamia päästöjä." 
Esimerkiksi Wikipedian käyttämistä lähteistä käy samoin ilmi että luonnonmukainen siipikarjalihan tuotanto aiheuttaa  30 % enemmän ja luomukananmunien tuotanto 15 % enemmän päästöjä tavanomaiseen verrattuna. Luomumaidolla on 16 % suuremmat kasvihuonekaasupäästöt tavanomaisesti tuotettuun maitoon verrattuna.

Luultavasti Kuluttajavirasto tulee piakkoin puuttumaan luomun harhaanjohtavaan markkinointiin mitä yksittäisiin yrityksiin tulee. Ne jättänevät tuolloin omasta materiaalistaan kielletyt argumentit pois, mutta käyttävät edelleen luomu- tai Demeter-merkkiä ja jättävät "likaiset työt" esimerkiksi Luomuliitolle. Se ei alan järjestönä  itse myy mitään konkreettista, eikä sen harhaanjohtavaan "kattomainontaan" voida puuttua esimerkiksi kuluttajaviranomaisten keinoin.

Säädännöstämme löytyy siis jatkossakin luomuhuijarin mentävä porsaanreikä. Ei aivan viatonkaan, sillä moni maksaa hyvässä uskossa luomutuotteesta enemmän nimenomaan ympäristösyistä mutta tulee samalla tehneeksi ympäristölle karhunpalveluksen.

30.7.2009

Sailaksen veroehdotus luo korotusautomaatin ruuan hintoihin

Raimo Sailas arvioi YLE:n radiouutisten haastattelussa näin:
"Sailas ei laskisi ruoan arvonlisäveroa

Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailas ei laskisi ruoan arvonlisäveroa hallituksen suunnittelemalla tavalla. Hän sanoi YLEn radiouutisten Ykkösaamussa uskovansa, että veroa joudutaan jo seuraavalla vaalikaudella taas kiristämään."
Ruoan arvonlisävero on siis tarkoitus laskea lokakuussa 12 prosenttiin. Kuluttajajärjestöt ja puolueista etenkin Kokoomus ja SDP ovat epäilleet, ettei veroale päädy sellaisenaan kuluttajahintoihin, vaan jää maatalouden, kaupan ja teollisuuden taskuihin. Epäilemättä osa katoaakin noiden katteisiin. On kenties kadonnut jo nyt, kun elintarvikkeiden hintoja on nostettu muuta Eurooppaa kiivaammin.

Sailaksen ehdottama takaisinkorotus on tuolta kannalta ongelmallinen: jos veroa kiristetään myöhemmin, voivat maatalous, elintarviketeollisuus ja kauppa nostaa hintojaan taas kerran verottajan lukuun.

Veroale on siis torjuttava nyt jos niin halutaan ylipäätään tehdä. Jälkikäteen tehtynä kuluttajan kokema vahinko on kaksinkertainen. Tai toisesta näkökulmasta; maatalouden, elintarviketeollisuuden ja kaupan saama hyöty kasvaa vielä toisella puolella.

27.8.2008

Nestlé kurkottaa Venäjälle - aktivistit ärtyvät

Hyvä vai huono uutinen Taloussanomissa:
"Nestlé siirtää lakkautettavan norjalaistehtaan tuotannon Turun tehtaalle. Nestlé haluaa lisätä lastenruoan valmistusta mieluummin Suomessa kuin Norjassa, koska Norja ei kuulu Euroopan unioniin ja se rajoittaa maan vientimahdollisuuksia merkittävästi. "
Ehkä muutamasta työpaikasta kannattaa olla iloinen - sillä muistutuksella, että tehdas siirtyi Suomeen muuta Eurooppaa matalampien palkkojen vuoksi. Nestlé väittää toista, mutta on onnistunut saamaan tuotteensa kaupaksi myös Sveitsistä käsin, kotimaastaan, joka ei ole EU-maa kuten ei Norjakaan.

Mihinkään helppoihin markkinointioloihin Nestlé ei vauvanruokineen Suomeen tullut. Meillähän esimerkiksi toimii kummallinen, oikeastaan pahemmanpuoleisesti höyrähtänyt aktivistijoukko Imetyksen tuki ry, joka valvoo, etteivät vauvanruokien valmistajat ja kaupiaat vahingossakaan mainosta äidinmaidonvastikkeita suurelle yleisölle. Se on nimittäin jyrkästi kiellettyä ja sanktioitua ja tämä kauhtumukseen saakka tiedostava ja iäti pillastunut naisverkosto tekee ilmiantoja ja lähettää lausuntoja ja kirjelmiä havaitsemistaan kolttosista sekä epäkohdista. Elintarvikeviranomaiset pitävät tätä kätyröintiä ja salapoliisitoimintaa turhana ja kannaltaan vaivalloisena höpsäkkyytenä. Ja sitähän se on.

Taustalla on nimittäin se, että WHO ja Unicef kielsivät vuonna 1981 äidinmaitovastikkeen markkinoinnin ja ilmaisnäytteiden jakamisen. Tarkoitus oli suojella kehitysmaiden lapsia likaiseen veteen tehdyn vastikkeen aiheuttamalta ripulilta ja muilta sairauksilta.

Tämän jalon päämäärän tukemiseksi imetyksestä tehtiin hyve myös meillä. Ja päin vastoin, imettämättömyydestä synkkä pahe, oli syy mikä tahansa. Ryhdyttiin puhumaan imetyksen epäonnistumisesta jopa niin, että useat tämän naisasian vakavastiottaneet nuoret äidit ajatuivat vakavan masennuksen partaalle, jos sitä rintamaitoa ei vain tullut. Jotta he olisivat voineet antaa vastiketta nälkäänsä itkevälle lapselleen, eräät joutuivat tekemään eräänlaisen henkisen kääntymyksen lapsensa eduksi ja selittämään julkisesti ja anteeksipyydellen, ettei kyse ole laiskuudesta tai luopioudesta.

Näin, vaikka samaan aikaan kävi ilmeiseksi, että pitkään rintaruokitut lapset kärsivät paljon allergioista ja korvatulehduksta sekä nukkuvat äiteineen huonommin kuin kylläisiksi pulloruokitut vauvat. Mutta tuo kaikki ei ole tietenkään mitään kehitysmaiden lasten kärsimysten rinnalla ja niin nämä jalot ja valveutuneet teollisuusmaiden äidit jatkavat yleishyödyllistä toimintaansa jopa RAY:n ja STM:n tuella. Viime vuonna he saivat projektiavustuksina yhteensä 100 000 euroa.

19.6.2008

Kauneus on katsojan silmässä

Markkinatutkimusyritys Nielsenin päivittäistavaralanseeraukset pääsevät näkyvästi esiin talouslehdissä. 11 vuoden aikana kertynyt lista on mielenkiintoinen:
- Saarioisten lämmitettävät valmispuurot (2007)
- Unileverin Dove Summer Glow vartalovoide (2006)
- Snellmanin viipaloidut maksamakkarat (2005)
- Danone Actimel juotava jogurtti (2004)
- Valio Polar 5 –juusto (2003)
- Pauligin Frezza Mocha - maitokahvijuoma (2002)
- Unileverin Flora Culinesse juokseva margariini (2001)
- Hartwallin Upcider siideri (2000)
- Procter & Gamblen Pringles perunalastut (1999)
- Beiersdorfin NiveaVisage nenänpuhdistuslappu (1998)
- Felix Abban välipalavanukas RisiFrutti (1997)
Oikeastaan nuo lanseerauksen eivät tarpeellisuutensa osalta eroa tuotteista, jotka mainitaan seuraavassa palkittujen tuoteryhmien kavalkadissa:
- lehtipuhallin (2000)
- vaipankätkijä (2001)

- ulkomainen pullovesi (2002)
- hampurilaisaterian kylkiäisenä annettava lelu (2003 )

- juotava jogurtti (2004)

- kaupunkimaasturi (2005)

- kahdet puhelinluettelot (2006)

- mönkijä (2007)
Jälkimmäisessä on tietenkin kyse Suomen Luonto -lehden valitsemista Vuoden turhakkeista.