Ylen ontuva vastatoimi

Median skandaalijuttujen elinkaari noudattaa usein seuraavaa totuttua rataa: Uutinen, sitten muihin medioihin näkökulmaltaan sellaisenaan lainattu referaatti, uutisen löytäneen median aiheesta tekemä jatkojuttu, muiden medioiden omat seurantajutut ja lopuksi jonkin kolmannen uutisvälineen juttu uusine näkökulmineen ja muualta puuttuvine lisätietoineen. Koko herkullinen aihe saattaa kuivua tuohon jälkimmäiseen. Tarkistaminenhan on pilannut monta hyvää uutista – nykyisin yhä useammin julkaisemisen jälkeen.

Yle päätti lopulta pelastaa seksiviestejä lähetelleen Toimi Kankaanniemen (ps) tuota vanhaa kaavaa toistaen. Se piti pahimman mediahälyn laannuttua parin päivän ajan etusivullaan ja samalla politiikan pääuutisenaan juttua otsikolla ”Astuiko Toimi Kankaanniemi naisten virittämään ansaan?”

Aiheesta oli tehty myös toinen Kankaanniemeä myötäkarvaan silittävä juttu. Siihen oli haastateltu Vasemmistoliiton Anna Kontulaa. Hänen viimeiseksi kommentikseen oli leikattu seuraavaa: ”Tapahtumaan liittyy vähintäänkin epäily seksuaalisesta häirinnästä, ja jos näin käy poliittisen päättäjän kohdalla, julkisuuskynnys selvästi ylittyy, Anna Kontula toteaa.”

Juttu oli pikkunäppärästi päätetty kohtaan, jossa Kankaanniemen suurimmaksi virheeksi jää uutiskynnyksen ylittäminen, ei se, mitä hän harrasti.

Tuoreimman jutun otsikko ja ingressi sekä leipäteksti antavat ymmärtää, että Kankaanniemi olisi katalasti houkuteltu hunajapurkille ja otettu kiinni – kenties viaton ja viattomuudessaan varomaton mies. Jutun mukaan ”Yleisradion haltuunsa saama kuvakaappaus huhtikuun 22. päivältä 2015 herättää kysymyksen siitä, ovatko jotkut naiset yrittäneet lietsoa Kankaanniemeä seksistissävyiseen viestinvaihtoon.”

Eihän se noin mennyt edes Ylen itsensä julkaisemien kuvankaappausten mukaan. Naiset olivat vain suunnitelleet ottavansa Kankaanniemen rysän päältä kiinni, koska he olivat pitäneet miehen aiempaa viestittelyä sopimattomana. Mitään lietsomista ei oltu enää tarvittu.

Jos tässä tapaus Kankaanniemessä on enää mitään mielenkiintoista, se liittyy Ylen tekemään valkopesuun, jossa aineistoa käsiteltiin tarkoitushakuisesti ja johon Yle käytti poikkeuksellisen runsaasti julkisuusvoimansa. Tämä ei ole tapahtunut ilman uutistoimituksen ylimmän esimiesportaan siunausta.

Kolhoosi ei konkurssiin kaadu

Yrittäjät perustelevat palkansaajia suurempia ansioitaan usein sillä, että paksumpi lompakko on korvausta hänen ottamastaan riskistä. Yrittäjä voi menettää konkurssissa jopa kaiken omaisuutensa ja työpanoksensa.

Riski kuitenkin hyväksytään yrittäjien parissa ja sitä pidetään yritystoiminnan yhtenä keskeisenä tunnusmerkkinä. Kuntien ja valtion omistamien liikelaitosten ja yhtiöiden toimintaa yksityisten yritysten kanssa edes osin samoilla markkinoilla on paheksuttu usein juuri konkurssisuojalla. Tätä puhetta kuulee silloin, kun julkista sektoria vaaditaan purettavaksi ja liikelaitoksia ja firmoja yksityistettäviksi.

Julkisen sektorin purkutalkoot tulisi nyt ainakin johdonmukaisuudesta ulottaa myös maatiloihin. Keinoja riittäisi: Valtio voisi luopua investointituista, joilla katetaan esimerkiksi navetoiden rakennuskustannuksista puolet tai enemmänkin. Myös kansallisista tuista olisi helppo luopua, samoin mittavista verotuista, joita myönnetään niin paljon, ettei satojen miljoonien verohelpotuksia kehdata enää edes tilastoida.

Viljelijöiden ansioista vain 34 % tulee markkinatuloista, muu on veronmaksajien rahaa. Näiden Euroopan avokätisimpien maataloustukien avulla viljelijäperheiden mediaanitulot on nostettu Suomen suurimmiksi ohi tavanomaisten yrittäjien. Vielä erikoisemmaksi tilanteen tekee se, että viljelijöiden työaika on kaikkein lyhyin ja heillä on veronmaksajien kustantamana samanlainen sosiaaliturva ja vuosiloma kuin palkansaajilla. Noista kahdesta jälkimmäisestä huolehtii viljelijän oma Kela eli pääasiassa julkisrahoitteinen Mela. Myöskään konkurssiriskiä ei sattuneista syistä ole kuin periaatteessa.

Rakennusalan yrityksistä, joita on 42 000, katosi Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2013 konkurssin kautta noin 1,6 %. Teollisuusyrityksiä on noin 21 000 ja niistä hävisi 1,5 %. Kuljetus- ja varastointialan yrityksistä konkurssi vei 1,1 % ja informaatio- ja viestintäalan yrityksistä joka sadannen.

Tuoreimpien eli vuoden 2012 tilastojen mukaan noin 18 000 eri kotieläintilasta 0,06 % eli runsaat puoli promillea, siis 12 maatilaa, koki konkurssin. Kasvinviljelyssä riski on vielä pienempi: runsaasta 40 000 tilasta 14 eli 0,3 promillea onnistui jollakin keinolla menemään konkurssiin. Maataloudessa yrittäjäriski konkursseina katsoen luetaan promillen osina, oikeassa yritystoiminnassa prosentteina yrityskannasta.

Tuon kaiken tukemisen ja sitä seuraavan aidon kilpailun puuttumisen ja siis riskittömyyden kiihkeinkin markkinauskovainen voisi hyväksyä ainakin jos tuloksena syntyisi vastaava ulkoisvaikutus eli puhdas ja kohtuuhintainen ruoka sekä edullinen raaka-aine elintarviketeollisuuden käyttöön. On käynyt aivan päinvastoin: Suomessa on maksettu koko Euroopan kovimpia tuottajahintoja ja ne ovat sitten kertautuneet niin, että kaupan kassalla ruoka on lähes Euroopan kalleinta. Päälle on luettava vielä se, minkä kuluttaja maksaa maataloustukina verojen kautta. Lisäksi Suomessa käytetään satokiloa kohden jopa enemmän torjunta-aineita kuin esimerkiksi Saksassa tai varsinkin Baltian maissa.

Viljelijän työpäivä kahdeksantuntiseksi

Hallitustunnustelija Juha Sipilä on halunnut lisätä suomalaisten vuosityöaikaa sadalla tunnilla.

Ehdotus koskee varmaan maanviljelijöitäkin, joiden vuosityöaika on Suomen lyhyin. Jopa kaikkein työläimmällä tuotantosuunnalla maidontuotannossa työpäivä on vain 6,5 tunnin mittainen 225 päivälle jaettuna. Vuosityöaikaa maitotilalliselle kertyy noin 1450 tuntia, kasvinviljelyssä luonnollisesti tätäkin vähemmän.

Tuloihin lyhyt työaika ei ole vaikuttanut: viljelijäperheen mediaanitulo on Suomen korkein. Tukien osuus tuloista on 66 %.

Valtiontalouden kannalta paras tapa lisätä viljelijäväestön työaikaa olisi vähentää maatalouslomitusta. Yhden yrittäjäpariskunnan tilalla käy lomittaja lähes joka toisena työpäivänä. Tämä selittää, miksi noin 15 000 kotieläintilalle tarvitaan 10 000 lomittajaa. Tästä veronmaksajien lähes täysin rahoittamasta lomittajien armeijasta noin 6000 on vakituisessa työsuhteessa olevia.

Kokoomus: Natoon narulla työntämällä ja nenästä vetämällä

Kokoomuksen Verkkouutiset ja Nykypäivä tilasivat äsken TNS Gallupilta tutkimuksen, jolla tiedusteltiin kansalaisten Nato-kantoja. Tai ainakin niin uskoteltiin tehdyn.

Tuhannelta suomalaiselta kysyttiin puhelimitse "Jos Suomen valtiojohto päätyisi Nato-jäsenyyden kannalle, niin olisitteko valmis tukemaan ratkaisua? "

Verkkouutisten mukaan kysymykseen vastasi myöntävästi 53 prosenttia suomalaisista. Runsas kolmannes eli 34 prosenttia vastustaisi jäsenyyttä myös siinä tapauksessa, että valtiojohto sitä kannattaisi.

Tuo tulkittiin esimerkiksi Kauppalehdessä niin, että "Valtaosa suomalaista valmis Natoon".

Hieman aiemmin ja Ukrainan tapahtumien jo kuluessa Taloustutkimus oli tehnyt mielipidemittauksen Suomen Kuvalehdelle. Vain 22 prosenttia haastatelluista kannatti liittymistä Natoon. Kielteisesti ajatukseen suhtautui 62 prosenttia suomalaisista.

Näiden kahden kyselyn tulosten ero on huikea. Ei ihme, sillä nämä tutkimukset mittaavat eri asioita. Kokoomuksen teettämässä kyselyssä mitattiin Nato-asian kehystämänä suomalaisten luottamusta valtiojohtoon, toisessa Nato-kannatusta. Nato-myönteiseksi väitetty kanta saatiin siis aikaiseksi mittaamalla paljoudessa muuta kuin sitä, mitä väitettiin mitatun. Nyt käytetyllä metodilla voisi hankkia myönteisen kannan lähes mille asialle tahansa.

Tutkimuksessa on paljon muitakin kyseenalaisia tai ainakin mielenkiintoisia seikkoja. Esimerkiksi se, mitä vastaaja ymmärtää tämän "tukemisen" tarkoittavan, on ongelmallista ja varsinkin, kun se esitetään jo tapahtuneeksi kuvatun asian - valtiojohdon tekemän päätöksen - jälkeiseksi suhtautumiseksi. Suomalainenhan ei vastusta mitään niin paljon kuin vastustamista ja "tukemiseksi" eli Nato-kannatukseksi tuli tulkituksi myös suomalaisille tyypillistä voimatonta alistumista tapahtuneen edessä ja vaikka päätös ei vastaisi omaa kantaa.

Toinen kysymyksiä herättävä seikka liittyy siihen, että suomalaiset tuntevat erittäin hyvin niin eduskuntapuolueiden kuin kansalaistenkin parissa vallitsevan Nato-kielteisyyden ja arvatenkin olettavat, että vain hyvin merkittävä tapahtuma tai uhkakuva muuttaisi valtiojohdon kannan toiseksi. Vastauksia lienee annettu tuollaisten lausumattomien oletusten tuella pitämättä Nato-jäsenyyttä todennäköisenä tai haluttavana.

Kolmas kiinnostava seikka liittyy käsitteeseen valtiojohto. Jos valtiojohdon sijaan olisi käytetty presidenttiä, ulkopoliittista johtoa, eduskuntaa, hallitusta tai poliitikkoja, tulos olisi todennäköisesti muuttunut. Jos olisi käytetty ilmausta "nykyinen valtiojohto", olisi tulokseksi kenties saatu istuvan hallituksen suosio tai epäsuosio.

Neljäs seikka on ajoitus. Kun Ukrainan tapahtumat ja Venäjällä pelottelu ovat kuumimmillaan, saadaan turvallisuuspolitiikkaa sivuaviin kysymyksiin eri tuloksia kuin normaalioloissa. Tuloksia tullaan silti käyttämään myöhemminkin mittausajankohdan olosuhteet kenties unohtaen.

Lisäksi mikäli tutkimuksen toteuttaja olisi halunnut osoittaa yhteistyökykyä, vastauksia olisi saatu hilattua monta prosenttiyksikköä myönteisempään suuntaan ilman, että dataan tarvitsisi kajota.

Nyt esitetyt kysymykset olisi voitu sijoittaa kysymyspatteriin niin, että edeltävät, missään julkistamattomat kysymykset olisivat luoneet sopivan vastausilmapiirin ja lisäksi tuottaisivat pohjalle kyllä-vastauksia: "Oletteko huolestuneet nykyisestä maailmanpoliittisesta tilanteesta?". Puhelinmyyjät käyttävät tuota tekniikkaa arkipäiväisesti ja hyvällä menestyksellä. Olet kenties huomannut vastaavasi puhelun aluksi "kyllä" useita kertoja peräjälkeen.

Tämä niin sanottu tutkimus onkin täysin arvoton mitä Natoon tulee. Tuollaisten kyselyjen teettäminen kertoo vain Kokoomuksen halusta ohittaa Nato-vastainen eduskunta- ja kansalaismielipide. Kataisen mukaanhan kansan vastustus on "huono peruste" torjua Nato-jäsenyys ja vastuu asiassa on poliitikoilla. Niillä poliititikoilla, joita Katainen yrittää taivuttaa Naton taakse äänestäjistään huolimatta.
_________
Päivitys 31.3.2014

Helsingin Sanomat julkaisi tänään tuoreimman Nato-kyselynsä tulokset. Havaintona oli, että Krimin kriisi oli vaikuttanut Nato-kantoihin. Kannatus oli noussut 22 prosenttiin edelliskuukauden 18 prosentista. Vastustajien määrä oli vähentynyt viidellä prosentilla 59 prosenttiin. Lehti mainitsikin jutun ingressissä, että Suomen Nato-jäsenyyden kannatus kasvaa.

Jutun yhteydessä oli kaavio mittausten tuloksista 12 vuoden ajalta. Yhdeksässä aiemmassa mittauksessa kannatus on ollut nykyistä suurempi, kahdeksassa pienempi ja yhdessä nykyinen 22 %. Myöskään vastustus ei ole oleellisesti heikennyt takavuosiin verrattuna: vastustajia on havaittu nykyistä vähemmän seitsemässä eri mittauksessa. Vaikka kannatus on vähän noussut, tarvittaisiin ilmeisesti toinen Ukraina ja Krim, jotta se olisi vuoden 2009 tasolla 27 prosentissa.

Juttuun oli haastateltu - kuinka ollakaan - Ulkopoliittisen instituutin tutkijaa Charly Salonius-Pasternakia. Hän kertoo, että "Yleensä maailman kriisit lähinnä vahvistavat jo olemassa olevia Nato-kantoja, mutta eivät saa ihmisiä muuttamaan mielipiteitään. Nyt on toisin."

Tutkija muistaa nyt jotain väärin: 12 vuoden mittausjaksolla mielipide jäsenyydestä eli se jo olemassa oleva Nato-kanta on muuttunut merkittävästi vain vuosina 2003 (- 9%) ja 2011 (-10%).  Irakin sota alkoi 2003 ja Libyan sota vuonna 2011. Noina vuosina kannatusluvut putosivat huippulukemista kaikkien aikojen alhaisimmiksi. Kaikkina muina vuosina peräkkäisten mittausten kannatuserot ovat muuttuneet enintään 4 prosentilla. Georgian sota, jossa Venäjä oli osallisena, ei vaikuttanut kantoihin tavanomaista vuosittaista vaihtelua enempää.

Vartiaista vastakarvaan

Ylen verkkosivujen mukaan Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen ylijohtaja Juhana Vartiainen jatkaa laukomistaan. Vartiainen ehdottaa tällä haavaa Ylen Radio 1:n Ykkösaamussa, että palkkojen yleiskorotuksista luovuttaisiin. Hänen mukaansa yleiskorotusten poistaminen helpottaisi ikääntyneiden työllistymistä. Vartiainen on jopa muistavinaan roolinsa:

- Eihän virkamies voi ryhtyä sanelemaan työmarkkinajärjestöille, mutta sanon vain, että näin on tehty pitkälti muissa Pohjoismaissa ja voisi kysyä, miksi. Ehkä siihen on hyviä syitä, Vartiainen sanoi Ylen Radio 1:n Ykkösaamussa.

Vartiainen kiisti Ylelle myös sanoneensa “että ikääntyneiden palkat voisivat olla pienemmät kuin nyt. Hän kuitenkin jatkoi sanoen, että ikääntyneillä tuottavuuden kasvu ei ole keskimäärin enää samaa tasoa kuin nuoremmilla.”

- Tämä näkyy oikein hyvin työnantajien käyttäytymisessä tällä hetkellä. Hehän saneeraavat kuusikymppiset ulos julmasti. Koetan puhua tässä sen puolesta, että meidän työehtosopimusjärjestelmäämme ja palkkasopimusjärjestelmäämme muutettaisiin, niin että ikääntyneilläkin olisi mahdollisuus pysyä työelämässä, Vartiainen selitti.

Tuoreena ylijohtajana Vartiainen lupasi opetella kaikki tarvittavat luvut pilkulleen. Voimme siis olettaa, että hän todella tietää, että työnantajat ”saneeraavat kuusikymppiset ulos julmasti” - eikä muuten tuomitse sellaista sanallakaan.

Tilastokeskuksen lukujen valossa iäkkäiden saneerausta ei ole tapahtunut. Alla olevaan taulukkoon on koottu 60-65-vuotiaiden työllisyysaste vuosilta 2000-2010.

Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilastot, taulukko ”Väestö pääasiallisen toiminnan, sukupuolen ja iän (1-v) mukaan 1987-2011*” 

Ennakkotiedoista laskien tilanne on pysynyt vuonna 2011 samana kuin sitä edellisenä vuonna. Suurin poistuma näyttää osuvan heti 62 ikävuoden jälkeiselle ajalle eli kun työntekijä saavuttaa alimman eläkeiän 63 vuotta.

Kaikki edellä kerrottu ei kuitenkaan merkitse, että iäkkäämpien asema työmarkkinoilla olisi erinomainen. Mutta ei se ole niin huonokaan, että palkkoihin tulisi kajota, ei myöskään siksi, että silloin eläkkeelle siirtyminen saattaisi tulla yhä houkuttelevammaksi ja Vartiaisen oma tavoite työurien pidentämisestä voisi jäädä saavuttamatta. Tämän mahdollisen eläkkeelle siirtymisen voisi tietenkin estää ”kannustavalla eläkepolitiikalla”. Tähän saakka kannustavuus on merkinnyt leikkauksia, eikä yllättäisi, vaikka kuulisimme Vartiaiselta ehdotuksia esimerkiksi työeläkkeiden rajusta porrastamisesta eläköitymisiän mukaan. Ehdotuksen 78-vuoden eläkeiästä olemme jo kuulleetkin. (78 vuotta on suunnilleen sama kuin nyt syntyneen miespuolisen henkilön elinajanodote).

Palkkojen leikkauksille ei joka tapauksessa näytä olevan Vartiaisen mainitsemaa työllistymisperustetta.Ylijohtajan avautuminen lienee ymmärrettävä aiempien kaltaisena hyökkäyksenä työehtosopimusjärjestelmämme toista eli palkansaajapuolta vastaan. Vartiaiseltahan ei ole kuultu ilmeisesti vielä ainoatakaan vaatimusta tai esitystä työnantajapuolelle.
________
Päivitys 20.12.2012

Ylen A-studiossa keskiviikkona esiintyneen pääministeri Jyrki Kataisen mukaan Vartiaisen esitys ikääntyneiden palkkojen alentamisesta ei ole "lääke ollenkaan tähän ikäihmisten työllisyyteen. Palkka pitää maksaa tehdystä työstä riippumatta siitä, minkä ikäinen ihminen on."

Katainen jatkaa:

- Lainsäädännöllä ei voi pakottaa yrityksiä työllistämään eri-ikäisiä ihmisiä. Uskon kuitenkin, että tuleva työvoimapula pakottaa meitä jokaista miettimään, että tarvitaan parhaat osaajat. Paras työyhteisö on sellainen, että siellä on nuoria, vanhoja, miehiä ja naisia.

Vartiaisen esittämän näkemyksen mukaan mitään työvoimapulaa ei tulla koskaan näkemään, vaikka tällaiseen ylijohtajan mielestä perusteettomaan oletukseen ovat sortuneet jopa "laatulehtien pääkirjoitustoimittajat".

Työttömys ei siis painuisi huoltosuhteen heiketessä ensiksi hyvin alas, vaikkapa lähelle nollaa. Vartiaisen mukaan syynä on rakenteellinen työttömyys, jonka aste ei ole riippuvainen työvoiman määrästä vaan "esimerkiksi sosiaaliturvan tasosta, veroista sekä palkkaneuvottelujen pelisäännöistä." 

Työvoimaa pitää siis lisätä jo nyt työttömyydenkin oloissa, eikä se ylijohtajan käyttämän teorian mukaan johda uuteen suurempaan ja pysyvään työttömyyteen, vaan työvoiman kasvu x prosentilla johtaa ajan mittaan saman suuruiseen työllisyyden kasvuun. (Tämän kirjoittajan käsityksen mukaan tuossa tapauksessa palkat joutuisivat sopeutumaan alas muun muassa Suomessa uskollisesti noudatettavan EMU-talouskurin eli monien aiempien joustokohtien puuttumisen seurauksena.)

Vaikka näyttää aluksi siltä, että Vartiainen ottaisi rakenteellisen työttömyyden annettuna, muualta tiedämme, että hän on halunnut kajota nimenomaan rakenteellisen työttömyyden tekijöihin tyytymättä vain muihin puhumiinsa työn tarjontaa suoraan tai välillisesti lisääviin keinoihin kuten asumiseen ja maahanmuuttoon.

Se on hänen kohdaltaan johdonmukaista, sillä "taloustieteen termein ilmaistuna rakenteellinen työttömyys on se työttömyyden taso, jota ei voida vähentää ilman että työssä olevien työntekijöiden reaalipalkat (palkat joista on poistettu yleisen hintatason, inflaation vaikutus) nousevat."

On jokseenkin erikoista, että Vartiainen on halunnut unohtaa kalupakistaan kysyntäpuolen tekijät aivan kokonaan. Hän ei myöskään näe yrityksille, uusille innovaatioille ja paremmalle työn tuottavuudelle mitään roolia. Tässä hän edustaa varsin toisenlaista lähestymistapaa kuin vaikkapa Nordean tutkimusjohtaja Aki Kangasharju, Juhana Vartiaisen edeltäjä VATT:n ylijohtajana. Kangasharju kirjoittaa Nordean blogissaan seuraavasti:

"Yleinen palkka-ale on kuitenkin poliittinen mahdottomuus. Onneksi sille on myös vaihtoehtoja. Meidän on etsittävä entistä paremmin hintansa ylläpitäviä vientituotteita ja kiihdytettävä tuottavuuskasvu takaisin 2000-luvun alkuvuosien loistoonsa. Siksi yritysten riskinottohalukkuus tarvitsee mojovan verorahoitteisen lisäruiskeen.

Jotta kaikkien huulilla olevasta työvoiman lisäämistä olisi vaihtoehdoksi, sitä on ryyditettävä paremmalla liikkuvuudella. Resurssit on saatava siirtymään paljon paremmin yrityksiin, toimialoille ja kaupunkeihin, mistä kasvu löytyy."

Tilaisuus tekee Vartiaisen

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n ylijohtaja Juhana Vartiainen on puhunut muun muassa työurien pidentämisestä ja siinä yhteydessä 78 vuoden eläkeiästä, kodinhoidontuen leikkaamisesta, palkkojen yleiskorotuksista luopumisesta ja vielä erikseen iäkkäiden ja vaikeasti työllistettävien palkkojen alentamisesta.

Noilla avauksillaan demaritaustainen virkamies on astunut tontille, joka ei hänelle kuulu - itsensäkään mukaan. Vuonna 2010 vielä Ruotsin valtiollisen taloustutkimuslaitoksen Konjunkturinstitutin tutkimusjohtajana toiminut Vartiainen arvosteli suomalaista politiikkaa liian virkamiesvetoiseksi. Vuoden 2012 keväällä tultuaan jo valituksi VATT:n ylijohtajaksi hän kertoi kokoomuksen Nykypäivä-lehdelle, että Ruotsissa ei ”Sailas-ilmiö” olisi mahdollinen, eikä Ruotsissa valtionvarainministeri koskaan hyväksyisi sitä, että virkamies alkaisi vetämään poliittista linjaa. Lisäksi hän vaati, että poliittisen vastuun osuutta talouspoliittisessa vallankäytössä pitäisi lisätä eri korporaatioidenkin yli.

Olisi mielenkiintoista kuulla Juhana Vartiaiselta itseltään, miksi nuo edellä esitetyt vaatimukset eivät häntä koske. Ehkä eivät miksikään, vaan hän vain intoutui saamastaan huomiosta kenties ajatellen, että tuli esittäneeksi medialle jotain uutta ja syvällisen viisasta suomalaisesta taloudesta ja työelämästä. Sitä vaatimusta ei enää ole: kuka tahansa hyvinvointivaltion ja työelämän heikennyksiä ajava randilainen nallewahlroos tai yrittäjien edustajana esiintyvä harrijyrkiäinen pääsee läpi - sitä varmemmin mitä ajattelemattomampaa ja tökerömpää töksäyttelynsä on.

Kävikin kenties niin, että Vartiainen ei päässyt toivomaansa viisasten vaan näsäviisasten kerhoon, jossa menetettyä substanssia on lähes mahdotonta palauttaa ja jonka jäsen saa pian huomata, että tietyn kyllästymispisteen jälkeen palstamillit hupenevat ja kaikki ruuti tulikin alkuinnostuksessa ammuttua harakoille.

Suomenmaa: Keskusta ei ole auringonlaskun puolue, eihän ole?

Keskustan äänenkannattaja Suomenmaa haastatteli Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen johtajana ja Kanava-lehden päätoimittajana tunnettua Ville Pernaata tarkoituksenaan nyhtää hänen suustaan keskustan kannalta edes jotain valoisaa. Pernaalta, joka sivumennen mainiten onnistui ainoana politiikan tutkijana ennustamaan Perussuomalaisten "jytkyn", saatiin sentään tämä:

Pernaan mielestä keskusta on jo niin pitkään taistellut auringonlaskun puolueen asemaa vastaan, että nyt nähdyt kannatukselliset takaiskut eivät puoluetta lannista.
- Ei auringon laskemista keskustan päälle ainakaan varmaksi voi julistaa, Pernaa naurahtaa.

Mukana on ollut huomattava annos kohteliaisuutta, sillä eduskuntapuolueista juuri keskusta on eniten ahdingossa ja aurinko uhkaa sammua sen taivaalta. Puolueen nykyinen linjariidoista seurannut hajaannuksen ja päättämättömyyden tila ja siitä sekä aiemmista sotkuista seurannut kannatuskriisi eivät puoluetta selätä. Korkeintaan jouduttavat väistämätöntä. Syyt ovat syvemmällä.

Yksi merkittävimmistä löytyy väestötieteen parista. Eduskuntavaaleissa jokainen 500 000-600 000 ääntä saava puolue menettää hautausmaalle vaalikaudessa ainakin 40 000 äänestäjää, 6-8 % kannattajakunnastaan,  tavanomaisen kuolevuuden myötä. Keskusta ei saa tuota joukkoa takaisin varsinkaan nuorisotyöllä.

Toinen hyvin merkittävä ja keskustaa itseäänkin jakava syy on puolueen tähänastinen EU-myönteisyys. Se juontaa juurensa sekä EU:sta että EU:n luvalla maksetuista kansallisista maatalous- ja energiatuista. Niitä ei viljelijöiden ja metsänomistajien puolue halua vaarantaa missään oloissa. Keskustan kannatus kärsii tästä merkittävästi etenkin maaseudulla ja ääniä valuu Perussuomalaisille. Keskustahan on ollut viimeisinä hallituskausinaan täysin hampaaton EU:n suuntaan, eikä ole asettunut poikkiteloin yhdessäkään asiassa - maataloustukia lukuun ottamatta. Eikä se tee niin edes oppositiossa vaan pyrkii varottelemaan hallitusta suututtamasta "kansallisen edun vuoksi" EU:ta esimerkiksi nyt ajankohtaisilla vakuusvaatimuksilla.

Tämä "kansallinen etu" on tähän saakka tarkoittanut sitä, että noin 7 prosenttia valtion budjetista on siirretty erilaisina tukina viljelijöiden, vain runsaan 50 000 henkilön, taskuun. Viljelijät eivät siis ole enemmistönä edes "omassa" puolueessaan, voimme samalla havaita. Toinen räikeä esimerkki "kansallisesta edusta" löytyy aluetuista. Vuosina 2000-2006 EU:sta ja kotimaasta maksettu noin 13 miljardin aluetukipotti jaettiin pääosin viljelijöiden kesken muun maaseudun työikäisen väestön, noin 1,2 miljoonan, saadessa eri kautta vain murusia hyväkseen.

Kolmas ja hyvin ilmeinen syy löytyy maaseudun elinkeinorakenteen muuttumisesta. Viljelyssä olevien tilojen ja maatalousväestön lukumäärä kutistuu nopeasti eikä keskustalla ole edes maaseudulle jääville palkansaajille ja muille kuin maataloudesta riippuvaisille yrittäjille mitään muuta kuin keppiä tarjottavanaan. Varsinkin viljelijäomisteisen eli kaiken merkittävimmän elintarviketeollisuuden palkansaajat sekä maaseudun kone- ja kuljetusyrittäjät ovat kokeneet isäntäpuolueen suoranaisena vastustajanaan.

15-20 vuoden päässä oleva tulevaisuus puolestaan näyttää sen, mikä vaikutus keskustan kannatukselle koituu siitä, että työvaltaisin ja tilakoon kasvaessa vierasta työvoimaa vaativa maatalous eli karjatalous siirrettiin väkirikkaimmilta ja viljavimmilta alueilta Etelä- ja Lounais-Suomesta pohjoiseen. Joka tapauksessa on melko todennäköistä, että viljelytukien ja työvoiman vähetessä pohjoisen ja Itä-Suomen tilojen lukumäärä vähenee kaikkia nykyisiä oletuksia nopeammin. Samalla koko maataloustuotanto järjestetään, tai paremminkin järjestäytyy alueellisesti uudelleen nykyistä huomattavasti pienemmässä koossa. BKT-osuudella mitaten se ei ole iso elinkeino nytkään, 0,6-0,8 % koko kansantuotteesta.

Neljäs syy löytyy keskustan, nykyisellään pelkän edunjakopuolueen, kaikinpuolisesta ideologiattomuudesta. Alkiolaisuus on aatteena täysin kuollut eikä sellaisille juurille palaaminen edes onnistuisi hylkäämättä viljelijöitä. Alkiolaisuushan on tiivistetty ajatukseen köyhän asiasta ja edistyksen lipun kantamisesta. Tuo lienee huonosti sovitettavissa nykyiseen keskustaan, jonka ydinryhmän ja edunvalvontatyön pääkohde on perikonservatiivinen, ellei suorastaan peritaantumuksellinen, ja samalla Suomen ylivoimaisesti hyvätuloisin joukko eli viljelijät.

Keskustassa toki puhutaan alkiolaisessa hengessä mutta lähinnä silloin, kun sellaisilla puoluepukareilla kuten Pekka Perttula, Seppo Kääriäinen ja Anneli Jäätteenmäki on hätä puolueestaan. Köyhyyspuhe on siis  ennemminkin uuden kannatuspohjan tunnustelemista puolueapparaatin näkökulmasta kuin altruismia. Muissa yhteyksissä nuokaan puoluepukarit eivät ole tainneet köyhän asiaa julistaa.

Ennustamisen sanotaan olevan epäkiitollista. Tämän kirjoittaja kuitenkin rohkenee ennustaa, että keskustan kannatus on neljän seuraavan eduskuntavaalikauden jälkeen noin 5 prosentin luokaa eli samaa tasoa kuin eurooppalaisilla agraaripuolueilla yleensä. Jos sattuisin olemaan väärässä, pyydän muistuttamaan siitä asian ajankohtaistuessa...

Katumusharjoituksia jungnerilaisittain

HS tänään 5.12.2010:

"Demareiden puoluesihteeri Mikael Jungner ja Sdp:n historiaa kirjoittava tutkija Mikko Majander sanovat, että sosialidemokraatit tekivät pahan virheen lähtiessään sisällissotaan 1918.

"Sota oli helvetinmoinen virhe, suurin, minkä työväenliike on Suomessa tehnyt. Siitä maksettiin kauhistuttava hinta - ja laskua kesti pitkään", arvioi Majander.

Sdp:n puoluesihteeri Mikael Jungner sanoo, että "voi hyvin tunnustaa, että se oli virhe, ja samaan aikaan tuntea empatiaa ja sympatiaa sodassa kärsineitä kohtaan". Työväenliikkeen suuri onni oli, että se sai heti sodan jälkeen uuden mahdollisuuden."

Sisällissota on ollut asia, joka on aiemmin jakanut vasemmistoa ja oikeistoa hyvinkin voimakkaasti. Edes sodan käynnistäneistä tekijöistä ei olla päästy yksimielisyyteen. Virallinen eli voittajan historiakirjoitus on halunnut nähdä sisällissodan punaisten vallankumousyrityksenä. Vasemmisto on katsonut, että kyseessä oli oikeiston vallankaappaus, jolla aluksi tehtiin tyhjäksi vasemmiston vuoden 1916 eduskuntavaaleissa  saavuttama vaalivoitto. SDP sai 103 kansanedustajapaikka 200:sta.

Kuinka tahansa; jos asiaa katsoo demarien näkökulmasta, Majanderin ja Jungnerin ei olisi ilmeisesti kannattanut juuri nyt ryhtyä keskusteluun sisällissodasta, nähdä sitä sosiaalidemokraattien virheenä ja vieläpä ryhtyä harjoittamaan katumustyötä asiassa, jossa ei vasemmiston omaksumasta historiakäsityksestä katsoen nähdä syytä katumukseen. Myöskään oikeisto ei ole sellaista ollut vaatimassa - sehän on tyytynyt enää vain puolustamaan omaa historiankirjoitustaan - ja koko sisällissotakysymys on yhä useammin ryhdytty hyväksymään lähes sadan vuoden takaisena asiana, josta on kaksi poikkeavaa tulkintaa.

Jungnerin edustaman demarien oikeistosiiven voikin nyt nähdä turhaan elvyttäneen henkiin perinteisen oikeiston ja vasemmiston jakolinjan ja kiskoneen sen SDP:n sisälle. Tämä demarioikeisto saa äänekästä tukea tässä kysymyksessä aina puoluekartan laitaoikeistoa myöten ja voi onnistua siirtämään SDP:tä piirun oikealle myös äänestäjien silmissä.

Vaalivoiton sijaan hintana on kuitenkin sisäinen eripura ja kannatuksen lasku, sillä täysin turhaa itseruoskintaa asiassa, jolla ennen Majanderin ja Jungnerin toimintaa olisi ollut pian enää laihaa tunnearvoa, ei pidetä vahvuuden merkkinä ja siten arvosteta, vaikkakin kilvan kiitellään puolueen ulkopuolelta.

Kataisen viherpesu muuttui vitsiksi

Näin Nelosella:

"Kokoomusjohtaja Jyrki Katainen selvitti puolueensa valtuustolle lauantaina Helsingissä, mitä tarkoittaa kokoomuksen uusi "vihreys" ja ympäristöajattelu. Katainen korosti, että ympäristönsuojelu tarvitsee talouskasvua; jos ei ole talouskasvua, valtiolla ei ole varaa parantaa ympäristönsuojelua eikä työttömällä ihmisellä ole varaa valita ympäristöystävällisempiä tuotteita.

- Markkinatalous pitää valjastaa vastuulliseen ympäristöajatteluun, linjasi Katainen ja kertoi parhaan löytämänsä esimerkin vastuullisesta markkinataloudesta: Elovena-hiutalepaketin."

Videolla Katainen viittaa sekä Elovena-paketin hiilijalanjälkimerkintään että vedenkulutuksesta kertovaan merkintään ja kehuu, kuinka vastuullista markkinataloutta voi käyttää ympäristönsuojeluun.

Kuluttajavirasto on tämän kirjoittajan saaman ensikäden tiedon mukaan juuri näinä päivinä puuttumassa Raision ympäristömarkkinointiin ja nimenomaan tuohon hiilijalanjäljestä kertovaan merkintään. Kuluttajaviraston syihin voi tutustua tästä ympäristömarkkinoinnin ohjeesta (pdf). Merkinnän kyseenalaisuudesta on kirjoitettu aiemmin myös tässä blogissa.

Katainen tulikin tietämättään pitäneeksi varsin hilpeän puheen vastuullisesta markkinataloudesta, sillä Raisiota ja Elovenaa olisi pitänyt käyttää huonoina esimerkkeinä.
____________
Päivitys 22.5.2010
Kuluttaja-lehti tuoreimmassa numerossaan:
"Raisio Oyj otti Elovena-tuotepakkauksissa käyttöön merkinnät, joissa kerrottiin tuotteen hiilidioksidipäästöistä ja kokonaisvedenkulutuksesta. Kaurahiutaleista esimerkiksi todettiin, että ”niiden ilmastovaikutus on vähäinen”. [...]
Tuotepakkauksiin sisällytetyt hiilioksidipäästöistä ja kokonaisvedenkulutuksesta kertovat merkit selityksineen antoivat vaikutelman, että tuotteita ostamalla kuluttaja voi kohentaa ympäristön tilaa. Kun yritys käytti ilmausta ”vähäinen ilmastovaikutus”, sen olisi pitänyt kyetä todentamaan väite. Vertailuryhmänä olisi pitänyt käyttää muiden valmistajien vastaavanlaisia tuotteita, eli muita kaurahiutaleita, viljasta valmistettuja välipalapatukoita tms.
Kuluttajavirasto piti Raision käyttöön ottamien hiilidioksidi- ja vedenkulutusmerkkien tietosisältöä oikeansuuntaisena, mutta ei riittävän täsmällisenä. Markkinoinnissa annettu kokonaiskuva ei kuitenkaan kaikin osin perustunut sellaisiin tosiasioihin, joiden perusteella kuluttajilla olisi ollut mahdollisuus arvioida ostopäätöstensä todellisia vaikutuksia hiilidioksidipäästöihin, vedenkulutukseen ja ympäristöön.[...]"

Mitä oli tarkastettava

Ylen Silminnäkijän esittämä Vanhas-dokumentti näyttää sytyttäneen vain maastopalon, johon jääneisiin lautakasoihin vasemmisto-oppositio ryhtyi puhaltamaan sen sijaan, että olisi puhunut vaalirahoitukseen liittyvistä vakavista epäkohdista.

Matti Vanhanen selviytyy tuollaisesta niin kauan kuin ei keksi pyytää eroaan tai Keskustan tavoin ryvettynyt Kokoomus tukee häntä.

Vanhasen on kuitenkin oltava peräävinään jo aikaa sitten menetettyä kunniaansa tämän surkuhupaisan näytelmän hengessä. Tutkintapyyntö valheelliseksi kutsumastaan Ylen lahjusväitteestä ei sovi, koska Yle nojannee päteviin tietoihin.

Itselleen mahdottoman tutkintapyynnön sijaan Vanhanen keksi, että toimittajat voivat tulla tarkistamaan hänen talonsa ja toteamaan, ettei Ylen kertomaa tai Vanhasen itsensä vahingossa lipsauttamaa toista puutavaraerää löydy. Pian hän esitti uuden toivomuksen, että tarkastuksen voisikin tehdä STT. Se luonnollisesti kieltäytyi. STT:lle olisi ollut varsin mahdotonta käydä vain toteamassa yli 10 vuotta sitten kadonneet lankkukasat kadonneiksi ja sen nojalla joutua Vanhasen parhaaksi ja Keskustan ikuiseksi todistajaksi.

Kuin tilauksesta paikalle riensi Yhtyneiden kuvalehtien TM Rakennusmaailma. Se on laajalevikkisenä omakotirakentajien lehtenä Vanhasen kannalta mitä sopivin. Poliittista uskottavuuttahan kukaan ei kaipaisikaan, vaan sellaisen selvityksen, johon Vanhanen katsoo voivansa julkisuudessa vedota ja kannattajansa voivat olla uskovinaan.

TM Rakennusmaailma ei tietenkään löytynyt vahingossa. Rakennusmaailman päätoimittajana toimii Juho Huttula. Kuinka sattuikin, hänen taustansa näyttää olevan keskustaan leiriin kuuluvan MTK:n Viestilehdissä, josta Huttula siirtyi aluksi TM Rakennusmaailman toimituspäälliköksi ja sittemmin päätoimittajaksi.

Kolme syytä järjestää uudet vaalit

1) Hallituksessa istuu ministereitä, jotka ovat tehtäväänsä kenties päteviä mutta eivät lain mukaan sopivia. Ministerin tulee olla rehellinen, taitava ja Suomen kansalainen. Jokaisen noista vaatimuksista on täytyttävä.

Maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan, viestintäministeri Suvi Lindénin ja asuntoministeri Jan Vapaavuoren kohdalla ensimmäinen vaatimus ei täyty, Anttilan kohdalla etenkään, koska hän on aikanaan saanut vankeustuomion epärehellisyydestä. Ei siis muusta teosta kuten rattijuoppoudesta, varkaudesta tai pahoinpitelystä Vapaavuoren tapaan, vaan perättömän lausuman antamisesta tuomioistuimessa. Lindén taas on saanut oikeuskanslerilta huomautuksen virheellisestä menettelystä ministerintoimessaan vuonna 2002.

Oikeuskanslerina käytettävä Jaakko Jonkka on luonnollisesti katsonut heidät sopiviksi tehtäviinsä.

Lisäksi yksi ministerintehtävä on hankittu kyseenalaisesti: Keskustan Paavo Väyrynen jätti esittämättä kansanedustajan valtakirjansa ja vaati puolueeltaan varapuhemiehen tai ministerin tehtävää, tai muuten hän jäisi europarlamentin jäseneksi europarlamenttikauden loppuun 2009 saakka.

Nämä jäävät kuitenkin sivuseikoiksi eduskunnan kokoonpanon laillisuuden rinnalla.

2) Eduskunta on koottu sellaisen vaalirahan avulla, jota on annettu ja hankittu kielletyin keinoin ja myös taustaltaan epämääräisiltä tai rikostuomioita saaneilta tahoilta tai henkilöiltä.

3) Yksi keskeisistä rahanjakajista, julkisuudessa paljon esiintynyt Arto Merisalo, on useaan kertaan katsonut vaikuttaneensa eduskunnan ja hallituksen kokoonpanoon ja myöhemmin kertonut kyenneensä vaikuttamaan sekä Matti Vanhasen että Mauri Pekkarisen päätöksentekoon. Vanhasen kanta Vihdin Ideaparkiin ja Pekkarisen toiminta Pieksämäen Ideaparkin kohdalla osoitti Helsingin Sanomien kautta julkisuuteen vuotaneen Merisalon kirjeen väitteet todeksi.

Voi siis sanoa, että paitsi eräiltä hallituksen ministereiltä myös itse hallitukselta ja eduskunnalta, johon se nojaa, puuttuu laillisuuspohja. Se täytyisi hankkia. Muita syitä hajotusvaaleihin ei tarvita.

Suomen terveydenhuoltomenot ovat Pohjoismaiden alhaisimmat

Valtio ottaa kuluvana vuonna 13 miljardia velkaa ja tulevina vuosina lisää. Velkaa otettaessa ja maksettaessa tullaan yhä enemmän katselemaan valtion ja kuntien menojen suuntaan.

Sosiaali- ja terveystoimen menot otettaneen suurimpana yksittäisenä menoeränä yleiseen tarkasteluun ja niitä vaaditaan alennettavaksi ja kulujen siirtämistä terveydenhuollon palvelujen tarvitsijoiden maksettaviksi. Riippumatta siitä, mitä mieltä on kulujen tasosta ja niiden tasaamisesta, on hyvä vilkaista oheista taulukkoa, josta otsikon asia käy ilmi. Taulukko suurenee lukukelpoisempaan kokoon sitä klikkaamalla.

Lähde: Mirja Willberg ja Hannu Valtonen, Pohjoismaiden terveydenhuollon

rahoitus- ja palvelujärjestelmien vertailu, STM 2007 (pdf)

Aihepiiristä aiemmin: Suomen julkinen sektori on Pohjoismaiden pienin

Transparency: Suomalaiset eivät luota toimittajiin, poliitikoihin ja bisnesmiehiin

Suomea on pidetty Transparency Internationalin selvityksiin nojaten yhtenä maailman vähiten korruptoituneimpana maana. Se on totta, sillä Suomesta ei löydy sentyyppistä lahjontaa, jota Transparency paljoudessa tarkkailee, esimerkiksi pikkulahjoja yksittäisille virkamiehille, vaikkapa poliisille, sakkojen välttämiseksi.

Muunkinlaista lahjontaa koetaan olevan hyvin vähän ja suomalaiset katsovat, että lainkäyttö, hallintopäätökset ja lainsäädäntötyö tulevat tehdyiksi ilman, että korruptio vaikuttaa niihin tuskin lainkaan. Myös liike-elämän, poliittisten puolueiden ja median katsotaan sotkeutuneen lahjontaan ainakin lukumääräisesti harvoin.

Eräs piirre Transparency Internationalin viimeisestä selvityksestä on jäänyt vähälle huomiolle: kun eri maiden asukkaita pyydettiin arvioimaan edellisten kuuden (media, talouselämä, lainkäyttö, lainsäädäntö, virkakunta, puolueet) keskinäistä järjestystä lahjomattomuuden suhteen, suomalainen media sai kansainvälisittäin yhden huonoimmista arvosanoista. Kuudesosa eli 15 % suomalaisista uskoo, että media on noiden kuuden joukosta lahjotuin silloin harvoin, kun lahjontaa heidän mukaansa esiintyy. Kansainvälinen keskiarvo on 6 %.

Lahjotumpina suomalaiset pitävät puolueita (39 %), talouselämää (35 %), mediaa mainitulla 15 prosentin äänisaalilla, lainsäädäntöä (6 %) ja hallintoa (3 %). Oikeuslaitosta pidettiin luotettavimpana lahjonnan suhteen 2 %:n osuudella.

Kuinka tahansa, Transparency Internationalin selvityksen voi katsoa antavan hyvän kuvan suomalaisen korruption luonteesta: kansalaiset eivät kohtaa korruptiota arkipäivän yhteyksissä ja tapausten lukumäärä jää vähäiseksi. Lahjontaa käytetään sen sijaan instituutioiden tasolla, kun pyritään vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen ja poliittiseen sekä taloudelliseen päätöksentekoon. Se ei vähimmässäkään määrin tarkoita, etteikö lahjonta vaikuttaisi suomalaisten arkeen.

Jos esimerkiksi elinkeinoelämän salaista vaalirahoitusta pitäisi lahjontana kuten moni pitänee perusteltuna, voisi sillä katsoa olevan vaikutusta esimerkiksi tulonjakoon ja tulonsiirtoihin vaalien tulosten kauta. Suomessa nuo ovat muuttuneet yrityksiä ja varakkaita suosiviksi ja pienituloisia kurittaviksi juuri poliittisten puolueiden ja niitä myötäilevän median syystä tai ansiosta. Tässä mielessä suomalaisen lahjonnan kielteiset vaikutukset ovat samat kuin muuallakin: Transparency Internationalin selvityksen mukaan köyhin viidennes kärsii lahjonnasta varakkaita enemmän.

Suomalaiseen lahjontaan liittyy myös muuan erikoislaatuinen piirre, joka ei tule selvityksestä ilmi: lahjonnasta voi jäädä kiinni täysin avoimesti joutumatta oikeuden eteen tai edes menettämättä poliittista luottamusta omiensa keskuudessa. Mauri Pekkarisen Suomi-Soffalta tauluihin pyytämä 5000 euroa myöntämänsä yli 800 000 euron avustuksen jälkeen on osoitus tuollaisesta. Muualla maailmassa, jossa on myös myös keskustan tapaisia vahvoja edunjakopuolueita, Pekkarinen olisi jo kärsimässä tekonsa seurauksista. Suomessa oikeuskansleri armahti hänet tutkinnalta ja Pekkarinen toimii elinkeinoministerinä.

Näin vaikka tapauksia on kaksi muutakin: keskeisimmän vaalirahoittajan edustaja on avoimesti ilmoittanut, että ministerin puolue on saatu lobatuksi liikemiesryhmän taakse ja että ministeri on antanut rahoittajien haluamia lupauksia. Vielä tämänkin jälkeen Pekkarinen on on osoittanut halua edistää puoluettaan rahoittaneen tahon liiketoimintaa Pieksämäen Ideaparkin yhteydessä.

Vihreä poliitikko pärjää vähin tiedoin

Satu Hassilla on jo nyt takanaan pitkä ja komea poliittinen ura. Hän on ollut Vihreän liiton puheenjohtaja 1997-2001, kansanedustaja vuodesta 1991 ja ministeri. Tällä hetkellä hän on europarlamentissa.

Tässä valossa on erikoista, että Hassi ei tunne Suomessa noudatettavaa valtiosääntöä edes pintapuolin, kuten lainsäätäjän aivan välttämättä tulisi. Siksi hän voikin kirjoittaa näin:

"Jos Sauli Niinistössä on yhtään niin paljon ryhtiä kuin hän niin mielellään antaa julkisuudessa ymmärtää, hän ottaa nyt käteensä perustuslain ja lukee siitä, mitä eduskunnan puhemiehen pitää tehdä, jotta eduskunta hajotetaan ja järjestetään uudet vaalit."

Tuon jälkeen ei ylläty siitä, että Hassi ei tunne myöskään valvontaviranomaisten tehtävänjakoa ja esteellisyyskysymyksiä ja vaikka etenkin jälkimmäiset ovat osa poliitikon arkisinta arkea:

"Minä toivoisin, että joku oikeudellinen auktoriteetti tutkisi sen, onko tässä asiassa syyllistytty esimerkiksi jääviysrikokseen. Eli onko esimerkiksi Kauppinen toiminut jäävinä junaillessaan kauppoja Kevan ja Novan välillä vaikka oli samaan aikaan samaisen Novan kanssa mukana yhteisessä vaalirahoituskuviossa. En ole varma, onko paras selvittäjä oikeuskansleri, eduskunnan oikeusasiamies vai valtakunnansyyttäjä. Ehkä joku heistä voi ruveta selvittämään asiaa oma-aloitteisesti."

Hassin kirjoittelua kannattaa ehdottomasti seurata. Se näyttäisi olevan nopea tapa päästä perille siitä, kuinka pitkälle poliitikkona ja lainsäätäjänä voi päästä ilman, että omaksuu edeltä ja myöhemminkään oppisi edes ammattiinsa alkeistietoja. Kestohymy riittää.

Dispossa on aikaa saarnata

Kokoomuksen ex- kansanedustaja Jouni J. Särkijärvi kirjoittaa Uudessa Suomessa vapaa-ajattelijoiden julistekampanjasta varsin oudosti:

"Luterilaisuuteen ei kuulu oman uskonnon tuputtaminen toisella tavoin ajatteleville. Tässä se poikkeaa julistekampanjan takana olevista vapaa-ajattelijoista. Ehkä tämäkin osaltaan on lisännyt julkisia kannanottoja. Luterilainen voi katsoa, että vastaava kirkon vapaa-ajattelijoihin kohdistama kampanja olisi sopimaton, joten nykyinenkin kampanja sitä on."

Ilmeisesti hänen asuntonsa Espoon Kuurinnityssä on niin syrjässä, etteivät ovelta ovelle kiertävät lahkolaiset ole eksyneet hänen luokseen. Tai ovat osuneet ja saaneet dispossa eli disponibiliteetissä - siis tehtäviä vailla - olevasta ympäristöministeriön asunto- ja rakentamisosaston ylijohtajasta kannattajan itselleen.

Kelkkatehtaasta tuplahinta - ja Novalle kauppakeskus

YLEn A-studion teettämistä asiantuntijalaskelmista käy ilmi, että Novan OKA:lla rakennuttama ja sittemmin Kuntien eläkevakuutukselle myyty Rovaniemen kelkkatehdas tuottaisi voittoa vasta kymmenien vuosien kuluttua. Asiantuntijan mukaan tehtaan rakennuskustannukset olisivat kalliit eli 1000 euroa neliöltä. Itse asiassa ne ovat ilmeisesti noin kaksinkertaiset jopa Etelä-Suomen vuoden 2007-2008 käyviin hintoihin nähden.

Edes varustelutasoa kasvattamalla (akustointi, sprinkler, tiivisperä-lastaussillat, mittavat sosiaalitilat, useat neuvotteluhuoneet ja toimistotilat, laajat asfaltoinnit jne. jne. ) ei kustannuksia saa nousemaan 600 euroon neliöltä. Varustelutason ja rakennustavan vaikutusta kustannuksiin voi helposti haarukoida tällä SPU eriste Oy:n laskurilla.

Kelkkatehdas hakee kaavamuutosta kauppakeskukselle

Valtiotieteiden tohtori, tutkija Markku Jokisipilä kertoi blogissaan varsin mielenkiintoisesta löydöstään:

"BRP Finland Oy allekirjoittajana Stig Måtor hakee asemakaavan muutosta tontille 9-9024-7 niin, että käyttötarkoitusmerkintä teollisuus- ja varastorakennusten korttelialue T muutetaan kaavamerkinnäksi KM, liikerakennusten kortteli-alue, jolle saa sijoittaa vähittäiskaupan suuryksikön (alaviitteellä, jossa merkintä PT-kaupasta) tai KL, liikerakennusten korttelialue (alaviitteellä, jossa sallitaan em. ohjauksen piiriin kuuluvat kaupat, joiden pinta-ala voi olla 3000-6000 m2). [...]

Selkokielellä tämä tarkoittaa sitä, että kun BRP Finlandin vanha tuotantokiinteistö uuden tehtaan rakentamisen myötä vapautuu, siihen suunnitellaan sijoitettavaksi kauppakeskusta."

Kauppakeskuksen takana on - Nova Group. Nyt jo konkurssissa tosin.

Markku Jokisipilän blogiin ja siellä mainittuihin alkuperäislähteisiin pääset tästä klikkaamalla. Jokisipilä on tehnyt myös hyvän yhteenvedon kelkkatehdashankkeen vaiheista.

Suomi on maailmanluokan asepeluri

Voima-lehdessä keväällä julkaistun Sadankomitean selvityksen mukaan Suomi on vienyt vuoden 2002 jälkeen Israeliin ohjusteknologiaa 4,14 miljoonalla eurolla. Samassa artikkelissa mainitaan myös Spike-ohjuksista tehdyt kaupat.

"Suomen asekaupat Israelin kanssa herättivät kohua jo 2000-luvun alussa, kun puolustusvoimat osti israelilaisia aseita Saksasta. Maavoimille hankittiin Spike-ohjuksia saksalaiselta EuroSpike GmbH:lta. Armeijassa ne tunnetaan nimellä PstOhj2000 ja muualla Euroopassa joko EuroSpike- tai SNT Atlas -nimillä. Myyjänä oli saksalainen yrityskonsortio, jonka israelilainen Rafael omistaa yhdessä aseteollisuusjätti Rheinmetall Defence Electronicsin ja Diehl BGT Defencen kanssa."

Selvitys ulottui vuoteen 2007 saakka. Vuonna 2008 Suomi hankki Horneteihin kymmenen Litening- maalinosoituslaser ja tähtäyslaitetta. Siprin mukaan laserit ovat israelilaisia mutta tilattu USA:n kautta. Kaupan arvo on 30 miljoonaa dollaria. (Klikkaa kuva isommaksi)

Rauhantutkimuslaitos Siprin pääasiallinen tutkimuskohde on konfliktit ja sotateollisuus. Tuo varsin kyseenalainen kauppa ja kauppakumppani ei ole päässyt vielä suureen julkisuuteen vaikka Litening-hankinta tunnetaan muutoin Wikipediaa myöten. Kenties Rauhanpuolustajat säästelevät tietoa ylittääkseen sen avulla uutiskynnyksen jossakin sopivaksi katsomassaan asiayhteydessä.

Missä on ollut sota?

Suomella on kohtalaisen kattava aseteollisuus viiden miljoonan asukkaan maaksi. Suomi ei myöskään ole mikään pieni aseviejä kuten annetaan ymmärtää. Siprin mukaan Suomi on ollut vuosina 1999-2008 aseviejänä sijalla 24 kaikki mainitut vuodet yhteen laskien. Yksi suurimmista kaupoista on lahjusskandaalin värittämä vaunukauppa Sloveniaan.

Ostajana Suomi on ollut samaan aikaan sijalla 28, vuosina 1998-2008 sijalla 23 ja Hornet- ym. kauppojen aikaan 1990-2000 sijalla 17. Vuonna 1999 Suomen aseostot olivat niin mittavat, että kauppasummalla heltisi 11. sija. Rahaa paloi noin puolet ykköseen eli Kiinaan verrattuna.

Suomen oma aseteollisuus huomioon ottaen Suomi siis käyttää paljon rahaa aseiden tuontiin. Taakse jäivät viimeisen kymmenen vuoden aikana sellaiset maat kuten Brasilia, Hollanti, Saksa, Sveitsi ja Tanska.

Englannin, Japanin ja USA:n aseostot ovat olleet noin 2,5-kertaiset Suomeen verrattuna. Kiina on käyttänyt rahaa ulkomaisiin hankintoihin eniten, mutta siltikin vain 12 kertaa sen minkä Suomi.

Olisi varsin hämmästyttävää, jos nyt paljastuneen Slovenian lahjontatapauksen lisäksi Suomen - yhden asekaupan suuren maan - käymiin asekauppoihin ei olisi liittynyt muuta lahjontaa antajana tai saajana. Lahjontahan kuuluu alan käytäntöihin ja ei voine uskoa, että Suomi olisi aiemminkaan pelannut omilla säännöillään.

Oma mielenkiintoinen kysymyksensä on se, että mitä sotaa varten Suomi on nämä kaikki vuodet noin voimallisesti varustautunut ja olisiko miljardeille ollut parempaakin käyttöä.

Tapahtuiko 130 000 euron petos?

Kokoomuksen Verkkouutiset kertoo muiden tapaan näin:

"Keskustan europarlamentaarikko Hannu Takkula kuittasi Nykypäivä-lehden selvityksen mukaan koko viime parlamenttikaudelta matkakorvauksia rovaniemeläisenä yli 100 000 euroa enemmän kuin olisi saanut turkulaisena.

Takkula ilmoitti europarlamentille kotipaikakseen Rovaniemen. Jos Takkula olisi ilmoittanut kotipaikakseen Turun, kuten Korkein hallinto-oikeus äskeittäin päätti, "ylimäääräiset korvaukset" olisivat jääneet saamatta. [...]

Viiden vuoden parlamenttikauden [liikaa maksettu] yhteissumma on siis noin 130 000 euroa.

Takkulan lehdelle toteaman mukaan asiassa ei ole mitään epäselvää.

- Ilmoitin uuden kotipaikan parlamentille viime keväänä, jo ennen hallinto-oikeuden päätöstä ja tällä kaudella kotipaikkani on Turku."

Liikaa maksettu summa olisi lain ja yleisen oikeustajun mukaan palautettava: maksuperustetta ei ole ollut. Petoksen tunnusmerkistöä kenties enemmän ja muun kuin huippupoliitikon kohdalla tapauksesta tehtäisiin esitutkinta ja syyttäjä syyttäisi.

Vaaliraha ei haise?

STT:n välittämän Pohjalaisen uutisen mukaan Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n (KMS) puheenjohtaja Pekka Lind erosi toukokuussa Suomen Asianajajaliitosta. Lind ehti erota vain viikkoa ennen kuin hänet olisi erotettu.

Syy on asianajajille tavallinen: Lind jätti useita vuosia tilittämättä hänen hoidossaan olleita konkurssipesien varoja velkojille ja velallisille. Tileillä maannut summa oli lähes 100 000 euroa. Lind vetosi toimistonsa vuosien takaiseen vesivahinkoon, joka oli tuhonnut asiakirjoja. Liiton mukaan Lindin olisi tullut hankkia uudet.

Vanhanen ei siis ole esiintynyt kovinkaan hyvässä seurassa, sillä liitosta erottaminen on hyvin järeä kurinpitotoimi.

MTV3 kertoi aiemmin, että keskeiseen KMS-yhtiöön Nova Groupiin oli osunut kirjavaa ainesta: Arto Merisalon yksi tuoreimmista tuomioista on Helsingin hovioikeuden tuomio törkeästä petoksesta kahden vuoden takaa. Merisalo on joutunut sovittamaan tekojaan myös kaltereiden takana.

Nova-konsernin kiinteistökehitysjohtajana toiminut Pauli Hakala on saanut vuonna 2007 tuomiot muun muassa törkeästä veropetoksesta ja kirjanpitorikoksesta. Näistä seurasi puolentoista vuoden vankilatuomio ja liiketoimintakielto.

Kiinteistösijoitusjohtaja Erkki O. Auranen on tuomittu kymmenkunta vuotta sitten Helsingin hovioikeudessa yhdeksästä petoksesta ja aluejohtaja Erkki Pursiainen on tuomittu törkeästä väärennyksestä ja törkeästä petoksesta.

Vanhasen kuusi vuotta kestanyt toimittajanura ennen kuin hän tuli valituksi eduskuntaan sujui vantaalaisessa Kehäsanomat-nimisessä ilmaisjakelussa toimittajana ja päätoimittajana. Hän oli myöhemmin lähinnä muodollisesti myös Terveys-lehden päätoimittaja. Kehäsanomat lopetettiin Vanhasen lähdettyä, kuivakiskoinen ja asultaan 70-luvulle jäänyt Terveys ry:n järjestölehti puolestaan uudistettiin Vanhasen jälkeen perusteellisesti.

Paikka Kehäsanomiin aukesi lehden pääomistajan, nurmijärveläisen pankinjohtajan Veijo Lehtoruusun avulla. Hänet tuomittiin joulukuussa 1995 Hyvinkään käräjäoikeudessa vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen useista luottamusaseman väärinkäytöksistä, törkeästä velallisen petoksesta ja viidestä väärennöksestä.

Lindin bisneksistä ja liike-elämän yhteyksistään voi lukea lisää tästä aiemmasta kirjoituksesta.

Maurin muisti pettää - lupaukset eivät

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) on julkaissut STT:n kautta huutomerkein koristellun ja hyvin kiukkuisen tiedotteen, joka on suunnattu asuntoministeri Jan Vapaavuorelle (kok.).

"Perehdy maakuntien tarpeisiin ja sanomiseeni, Vapaavuori

Asuntoministeri Jan Vapaavuori kritisoi tuoreessa blogissaan runsaat kolme viikkoa sitten Pieksämäen kaupungin kutsusta tekemälläni vierailulla esillä ollutta kaavoituskeskustelua.

Tilaisuudessa minulle esiteltiin kaavahanke, josta Pieksämän kaupungin ja Etelä-Savon Liiton valtuustot, näiden kaikki poliittiset ryhmät siis, olivat jo aikaisemmin tehneet yksimieliset päätökset. Lisäksi Etelä-Savon ympäristökeskuksen lausunnon mukaan hanke on osa Pieksämäen yhdyskuntarakennetta, eikä sen ulkopuolella.

Kysyttäessä pidin periaatteessa - Pieksämäen tai Jyväskylän vastaavista hankkeista riippumatta - oikeana kaupungin ja maakunnan edustajien yksimielistä kantaa siitä, ettei kaikkia kaupan yksiköitä ole syytä tunkea kaupungin ydinkeskustaan. Terveen kaupunkirakenteen ja tasapainoisemman ilmasto- ja energialinjauksen näkökulmalta suuremman erikoistavarakaupan ja kauppakeskusten paikka on mieluummin kaupunkien kehä- tai reuna-alueilla.

Totesin selvästi, että asia kuuluu ministeri Vapaavuorelle. Kun minulle kerrottiin Pieksämäen kaavahankkeen mitoitus, toin parikin kertaa esille varauksellisuuteni mitoitukseen ja lupasin perehtyä näiltä osin asiaan tarkemmin, mikäli ministeriöni antaa maakuntakaavasta lausunnon. Myös tämä on luettavissa Länsi-Savo-lehden uutisoinnista 2.6.2009.

Muuten ihmettelen mihin perustuu Vapaavuoren neuvo puhua varovaisesti kaava-asioista! En ole kertaakaan ollut yhteydessä kauppakeskusten kaavoitus- tai rakennushankkeissa yhteenkään kuntaan tai kaupunkiin eikä kukaan ole minulta sellaista pyytänyt. Oma henkilökohtainen kantani näissä asioissa ei ole muuttunut matkan varrella eikä muutu!"

Pekkarinen on siis pistänyt lusikkaansa sellaiseen soppaan, joka kuuluu Vapaavuorelle. Lisäksi hän on ottanut periaatteellisen kannan, ettei hallituksen omia ilmasto- ja energiapoliittisia linjauksia tarvitse noudattaa. Terveestä kaupunkirakenteesta lisää vaikkapa alla olevassa kirjoituksestani.

Varsinainen pekkarointi on tiedotteen viimeisessä kappaleessa. Hän ei ole ymmärtävinään Vapaavuoren varoittelua suun avaamisesta ja puolustautuu, ettei ennen Pieksämäen retkeään ole tavannut kaupunkien tai kuntien edustajia.

Pieksämäelle on suunnitteilla Topi Sukarin Ideapark, kuinkas sattui. Sukari kuuluu KMS-liikemiesryhmään, joka jatkoi keskustan rahoittamista vaalien jälkeenkin ja jonka edustajat tapasivat kahteen otteeseen keskustan edustajia. Nova Groupin Arto Merisalo sai jo ensitapaamisella sekä Matti Vanhaselta että Pekkariselta tuen hankkeilleen. Liikemiesten tavoitteena oli Pekkarisen ja Vanhasen kautta vaikuttaa Vapaavuoreen, jonka johdolla valmisteltiin ohjetta, joka tiukentaisi kauppakeskuksia koskevaa maankäyttö- ja rakennuslain tulkintaa.

Näyttää olevan, että Pekkarinen on valmis palveluksillaan maksamaan KMS-ryhmän vaalirahoituksesta alun perin lupaamansa mukaan.

______________

Päivitys 23.6. klo. 19.05

Jan Vapaavuori jatkaa varsin rohkealta kuulostavaa arvosteluaan Ylessä:

"Asuntoministeri Jan Vapaavuori (Kok.) kyseenalaistaa kaavoituksen rehellisyyden. Vapaavuori muistutti YLEn Päivän kasvo -ohjelmassa, että Suomessa on vireillä kymmeniä suuria kaavahankkeita kauppapaikoille samaan aikaan kun juuri kauppapaikoista kiinnostuneet liikemiehet ovat osoittautuneet kaikkein avokätisimmiksi vaalirahoittajiksi.

- Silloin vaan mieleen tulee, ettei ihan sattumasta voi olla kysymys, Vapaavuori arvioi.

Vapaavuori toivoo, että juuri näissä oloissa kunnioitettaisiin poikkeuksellisen tarkasti kaavoituslainsäädäntöä. Vapaavuorella ei ole näyttöä poliitikkojen ostamisesta, mutta yleisen elämänkokemuksen valossa hän epäilee, että "jostakin päin Suomea löytyy myös sen tyyppistä ajattelua".

Vapaavuori kuitenkin kiistää epäilevänsä, että keskustalla tai Pekkarisella olisi tekemistä minkään epäilyttävän toiminnan kanssa. Hän jopa mainitsee Pekkarisen kunnian mieheksi. Tuo ehkä oli tarpeetonta jos Vapaavuori viittasi nimityksellä mafian jäseneen eli "kunnian mieheen".