Nato tarvitsee turvatakuumme?

Nyt, kun natottaminen käy Ukrainan tapahtumien seurauksena kuumimmillaan ja Suomelle sekä vaaditaan että tarjotaan niin kutsuttuja turvatakuita tosiasiassa Venäjää vastaan, lienee hyvä tietää jotain oleellista, mutta julkisuudessa harvoin kuultua omasta puolustuksestamme. Lainaus on suoraan ”hevosen suusta” eli Gustav Hägglundin puheesta Karjalan liiton kesäjuhlilla Lahdessa 17.6.2012.

Hägglund on kuten tunnettua puolustusvoimain aiempi komentaja ja Euroopan unionin sotilaskomitean puheenjohtaja vuoteen 2004 saakka.

”Pystytäänkö koko maata puolustamaan kun sodan ajan vahvuus laskee 230 000 mieheen?

Kyllä pystytään. Maanosassa, jonka maat kilvan leikkaavat asevoimiaan, on Suomen 230 000 mieheen supistetukin armeija vahva tekijä. Se on monta kertaa suurempi kuin minkään vertailukelpoisen maan, kuten muut pohjoismaat. Se on samaa kokoluokkaa kuin meitä yli 10 kertaa väkirikkaampien Englannin, Ranskan tai Saksan. Turha on pelätä, ettei meitä kriisin tullen huolittaisi liittolaiseksi; lähes ainoana puolustuksestaan huolehtineena maana meille kyllä riittäisi kosijoita yli tarpeenkin.”

Ottamatta enempää kantaa Hägglundin puheessaan esittämiin muihin mielipiteisiin edelliseen voi kuitenkin lisätä sen, että paitsi aseemme ja joukkomme myös ilmatilamme ja maa-alueemme kiinnostavat Natoa: nykyiset Nato-maat eivät luonnollisestikaan halua käydä sotaa omalla maaperällään, vaan haluavat Suomen puskurikseen täysimittaisen sodan varalta. Lisäksi ne haluavat jo nyt saarrostaa sekä painostaa Venäjää sotilaallisesti alueeltamme ja myös suomalaisten joukkojen luoman uhan avulla.

Hägglundin viimeinen virke kannattaa lukea ajatuksella. Sellainen suursota, jossa Nato ja Venäjä olisivat vastapuolina, syttyisi hyvin todennäköisesti muualla kuin Suomessa. Kun joukkomme ovat noinkin merkittävät, Nato-maana Suomi joutuisi silti joko aloittamaan sotatoimet Venäjää vastaan omalta alueeltamme tai Suomi joutuisi luovuttamaan Hägglundin mainitsemille kosijoille joukkojaan ja kalustoaan. Venäjä puolestaan joutuisi tekemään iskuja sotilas- ja siviilikohteitamme vastaan molemmissa edellä mainituissa tapauksissa.

Maasodan laajeneminen Suomen alueelle riippuisi sotamenestyksestä, sodanpäämääristä ja ennen kaikkea siitä, kuinka suojattomaksi Suomen alue jätettäisiin liittokunnan mahdollisesti käyttäessä Suomen parhaita joukkoja ja kalustoa sen omiin tarpeisiin sodan painopistesuunnalla. Ilmeisesti koko maata ei voitaisi puolustaa liittoutuneena, mutta liittoutumattomana kylläkin, kuten Hägglund edellä arvioi.

Mitään noista uhista ei tietenkään ole niin kauan kuin pysymme Naton ulkopuolella. Venäjähän ei ylipäätään tunne sotilaallista mielenkiintoa Suomea kohtaan niin kauan kuin emme itse anna siihen aihetta liittoutumalla sen vihollisten kanssa ja ryhdy samalla uhkaamaan Venäjää sotilaallisesti.
_________
Päivitys 12.10.2014

Toimittaja Sami Lotila kirjoittaa Helsingin Uutisten viikonloppunumerossa (11-12. lokakuuta 2014), että Viron halulla, jopa painostuksella, saada Suomi Naton jäseneksi on itsekäs tausta. Lotilan mukaan Naton avulla Viro haluaa siirtää vastuuta maanpuolustuksestaan Suomelle.

Taustalla on Viron puolustusvoimien heikkous: Virolaisista asevelvollisuusikäisistä vain 30 % käy armeijan. Maalla on vaikeuksia saada edes 2500 miestä ikäluokastaan varusmiespalvelukseen. Suomessa vastaava luku on 27 000. Lotila kirjoittaa edelleen, että Virolla on ilmavoimat, mutta ei hävittäjiä, merivoimat ilman taistelualuksia ja panssarivoimat ilman panssareita. Niinpä ”Jos Suomi liittyisi, jäisi Naton artiklan viisi toteuttaminen eli muiden Nato-maiden puolustaminen Viron kohdalta Suomen harteille.”

Ja edelleen: ”Suomen Nato-jäsenyys merkitsisi virolaisille samaa, mikä on usein jo totta sosiaaliturvan kohdalla. He hakevat Suomesta sen, mitä eivät kotimaastaan saa.”

Lotila unohtaa mainita häveliäästi työpaikat. Suomeen on muuttanut vuoden 2014 alkuun mennessä 38 000 virolaista. Lisäksi 15 000 virolaista työskentelee Suomessa väliaikaisesti.