Sopulit sotajalalla

Joukko eurooppalaisia lehtiä on julkaissut sunnuntaina 27.7. päätoimittajiensa allekirjoittaman, Euroopan poliittisille johtajille suunnatun avoimen kirjeen. Sen on laatinut puolalaiseen Gazeta Wyborczan päätoimittaja Adam Michnik.

Julkaisijat ovat Le Monde, Die Welt, El País, La Stampa, de Volkskrant, Der Standard, Hospodarske Noviny, Denník SME, Dario de Noticias ja Lietuvos Rytas sekä Dagens Nyheter. Julkaisijoiden kirjo yltää siis maltillisesta vasemmistosta konservatiiveihin.

Eurooppaa vaadittiin puhumaan Putinille ”selkeästi”. Hänet rinnastettiin pienen mutkan kautta Hitleriin ja Staliniin, pidettiin seikkailijana vaan ei poliitikkona ja syytettiin sotaisasta imperialismista, kovakorvaisuudesta ja palkkasoturien sekä aseiden lähettämisestä Ukrainaan. Kriisin katsottiin alkaneen Krimin liittämisestä Venäjään.

Euroopan maita päätoimittajat vertasivat neutraaliin Sveitsiin. Turha lepsuus Putinia kohtaan koskisi erityisesti poliitikkoja ja liike-elämän eliittiä.

Nyt tuon olisi muututtava ja valtioiden olisi yhdessä ryhdyttävä myötäilyn sijaan painostamaan Putinia, jolle on enää turha puhua. Sen sijaan ”EU:s medlemmar bör sätta in alla påtryckningsmedel: stoppa all leverans av vapen till Ryssland, införa ekonomiska och politiska sanktioner. Sammanhållning mot Putin är det verkliga svaret på Ukrainakrisen.”

Helsingin Sanomat julkaisi kirjoituksen pääkirjoituksenaan, mutta kaunisteltuna, sillä tuollainen yksisilmäisyys ja hatarien oletusten sekä ennakkoluulojen varassa öykkäröinti ei ole meillä uskottavaa.

Niinpä alkutekstin sotaisasta Putinista lievennetään "riidanhaluinen". Väite, että Putin ei olisi edes poliitikko, jätetään pois. Myös maininta aselasteista, joita ei ole voitu näyttää toteen, katoaa. Väitteet imperialismista toistetaan, mutta jätetään sitaateissa Adam Michnikin suuhun.

Noin tehden HS ilmoitti jälleen kerran kuuluvansa Venäjän-vastaiseen rintamaan, mutta halusi samalla esiintyä sisäsiistinä ilman mediakumppaniensa heittämää oksennusta omassa kravatissaan.

Pakotteiden hintalappu ei haittaa: ”Jokainen pakotetoimi koskee myös EU-maiden etuihin. Mutta mikä hinta olisi sillä, että länsi katsoisi sivusta ja antaisi asioiden edetä omalla painollaan Putinin haluamaan suuntaan? Tai katsoisi, että niin sanottu markkinavoimien reaktio riittää?”

Toisten kustannuksella on helppo vaatia. Yhdysvallat, ja ne maat, joilla ei ole merkittävää Venäjän-kauppaa, toimivat samoin.

Alkutekstissä pakotteiden perusteiksi oli mainitusti katsottu lähinnä Putinin henkilökohtainen vallanhalu ja pahuus sekä Venäjän imperialismi. Meillä tuollaiset väitteet särähtäisivät korvassa. Niinpä HS oli lisännyt syiden joukkoon epämääräisemmin Venäjän tavoitteiden estämisen ja EU:n uskottavuuden.

Venäjän tavoitteita ja syitä ei enää paremmin pohdittu. Koska Venäjän osalta tilanne on olevinaan noinkin selkeä, muiden Ukrainassa touhuilevien tahojen tavoitteet lienevät sitten hyviä.

Koska noin on, etenkään Yhdysvaltain syitä ja tavoitteita ei ole suomalaismediassa juuri avattu. Sekin millä mandaatilla Yhdysvallat Ukrainassa toimii, on jäänyt medialta täysin pohtimatta.

Viesti lukijoille kuuluu, että Yhdysvalloilla on avoin valtakirja kaikkeen, mitä se koskaan keksii tehdäkään. Venäjän perusteltu huoli omasta turvallisuudestaan lähialueellaan selitetään puolestaan sen pyrkimykseksi maailmanherruuteen. Näin Venäjä ja Yhdysvallat ovat vaihtaneet hämmästyttävästi paikkaansa.