Tästähän ei sitten puhuta

Helsingin Sanomat ei julkaissut reilu vuosi sitten kansalaisaktivisti Olli Tammilehdon kirjoitusta, jossa hän lähinnä vain kertoi erään meillä yhäti vähän tunnetun Naton tukikohdan, Camp Bondsteelin, olemassaolosta. Ehkäpä Hesarissa katsottiin, että tuollaiset kiusalliset tiedot haittaisivat natottamista. Camp Bondsteel ei ole tähän mennessä esiintynyt Hesarin sivuilla ja vain kerran muussa yhteydessä Turun Sanomissa ja pikku-uutisena Keski-Pohjanmaassa. Uutisen mukaan USA kiistää le Monden julkaiseman tiedon pidätyskeskuksesta.

Tammilehdon kirjoituksen näkökulma ja pääasiallinen sisältö löytyy seuraavasta:

"Helsingin Sanomat on raportoinut laajasti Kosovon itsenäistymisestä. Muutenkin viime vuosina on uhrattu runsaasti palstatilaa tälle entisen Jugoslavian osalle. Silti yhdestä Kosovoon liittyvästä tärkeästä tosiasiasta lehti vaikenee lähes järjestelmällisesti: Kosovossa on Yhdysvaltain tukikohta, Camp Bondsteel. Sitä alettiin rakentaa heti Jugoslavian pommitusten päätyttyä vuonna 1999. Valmistuessaan se oli suurin USA:n Vietnamin sodan jälkeen rakentamista tukikohdista. Tällä 84 km pitkän piikkilanka-aidan rajoittamalla alueella on majoitustilat 7000 sotilaalle. Sähköä tukikohta tarvitsee yhtä paljon kuin 25 000 asukkaan kaupunki. [...]
Sotilastukikohtien sivuuttaminen on silmiinpistävää erityisesti Suomessa, jossa vieraan vallan sillanpääasemia on ollut. Miltä esimerkiksi vaikuttaisi sellainen Suomen sodan jälkeisestä historiasta kertova teksti, jossa ei mainittaisi Porkkalan miehitystä?

Tammilehto ei mainitse, että Camp Bondsteel on paitsi tukikohta myös CIA:n pidätyskeskus ilmeisesti vuoteen 2006 saakka. Sitä ennen tukikohtaan ei päästetty kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rankaisemisen vastaisen komitean CPT:n edustajia.

Pidätettyjen - tai pitää puhua siepatuista - lukumäärää voi haarukoida siitä, että Eurooppaan laskeutui vuosina 2001-2005 ainakin 1 245 CIA:n lentoa. Nämä ja monet muut tiedot löytyvät Euroopan parlamentin päätöslauselmasta.

Lapsuuden sankareille

Kaikkihan me muistamme hyväntekijämme Arvo Ylpön. Hän oli lastenneuvoloiden perustaja, Lastenlinnan ylilääkäri, Mannerheimin lastensuojeluliiton puheenjohtaja ja arkkiatri.

Lauri ”Tahko” Pihkala taas tunnetaan rehtinä urheilumiehenä ja kansallispelimme pesäpallon kehittäjänä.

Jean Sibeliuskaan ei kaipaa enempää esittelyjä. Sanotaan kuitenkin, että hän on kansainvälisesti tunnetuin säveltäjämme.

Herroilla on muuan yhdistävä piirre, jota virallinen historiankirjoitus ei tunnu muistavan kuin vaivoin. Muistelemme sitä sitten näin epävirallisesti.

Kansakunnan kaapin päällä

Lääkäriliiton sivuilla Arvo Ylppöä luonnehditaan mairittelevasti, onhan siihen ilmeiset syynsä: ”Lukuisista huomionosoituksista huolimatta Arvo Ylppö säilytti nöyrän ja ystävällisen suhtautumisen ihmisiin. Jokainen Ylpön tavannut aisti hänen läsnäolostaan säteilevän positiivisen sympaattisen karisman. Siksi Arvo Ylpöstä tuli - ei vain lääkärikunnan kunnioitetuin jäsen - vaan koko Suomen kansan arkkiatri.”

Suomen urheiluliitto kertoo Pihkalasta muun ohella seuraavaa: “Lauri Pihkalaa on myös arvostettu ja palkittu saavutuksistaan poikkeuksellisen runsaasti. Tässä olennaisimmat: SUL:n ensimmäinen kunniajäsen 1934, SVUL:n kunniajäsen, professori 1948, Suomen urheilun suuri ansioristi 1948, liikuntatieteen tohtori h.c. 1969, Tahko Pihkala -seura 1979, postimerkki 1988 ja kolme patsasta (Pihtipudas 1983, Helsinki 1988 ja Vierumäki 1989). “

Sibeliuksen eräästä vähän tunnetusta puolesta - henkilökohtaisesta urhoollisuudesta kerrotaan Helsingin Suomalaisen klubin tuottamalla verkkosivustolla näin: “Talvisota syttyi 30. marraskuuta Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen. Sibeliukselle tarjottiin turvapaikkaa Yhdysvalloista ja Pohjoismaista, mutta isänmaallinen säveltäjä kieltäytyi. ”Eiväthän ne ulkomaalaiset ymmärrä, ettei suomalainen vaaran hetkellä maataan jätä”, Aino Sibelius kommentoi.

Kaikkiaan siis moitteettomia isänmaan miehiä, joiden maineessa ei pitäisi olla säröäkään. Mistä siis kiikastaa?

Sibelius ja natsien kulttuuripalkinto

Kuten tunnettua, natsit kehittivät rotuoppinsa antroposofi Rudolf Steinerin ideoiden pohjalta. Antroposofit ovat häveliäästi vaienneet tuosta kyseenalaisesta kunniasta. Steinerilla oli juurirodut ja alhaiset lemuliaanit. “Alhaisten” juutalaisten olemassaolo oli Steinerista virhe, joka ei jää seurauksitta.

Korkeimmalla olivat arjalaiset ja erityisesti pohjoismais-germaaniset rodut - sikäli kuin rodun käsitettä voi eri ihmisryhmien välillä soveltaakaan.

Saksan rotuoppi vetosi pohjoisen ulottuvuutensa ja Suomen läheisten Saksan-suhteiden vuoksi myös suomalaisiin. Pienelle ja nuorelle kansalle oli erittäin mairittelevaa, että myös “rodullisista” ansioistamme johtuen Jean Sibelius oli natsien suosikkisäveltäjä, itsensä Goebbelsin perustaman taitelijajärjestön puheenjohtaja ja Saksan korkeimman ansiomerkin, Goethe-palkinnon saaja.

Palkintoa ei oltu aivan sattumalta nimetty Goethen mukaan: Hän oli paitsi saksalaisen hengen edustaja myös natsien ja Steinerin suuri idoli.

Steinerin käsityksen mukaan kaikki muut soittimet ovat kelvollisia paitsi piano - ellei sitä soita Bruckner. Sibeliuksen laaja pianotuotanto ei olisi siis ilmeisesti kelvannut Steinerille. Eikä Sibelius etenkään sotien jälkeen kelvannut myöskään voittajavaltioissa, vaan häntä vieroksuttiin juuri näiden kiistattomien natsisympatioittensa ja hovisäveltäjän asemansa vuoksi.

Näin, vaikka esimerkiksi Heikki Vihinen, joka on tehnyt väitöskirjansa Sibeliuksesta, jaksaa muistuttaa, että Sibelius tuomitsi rotuopit eikä ollut natsimielinen, vaan pelkästään suosionkipeä. Lieneekö kovinkaan hyvä puolustus? Joka tapauksessa Sibelius muun muassa lähetti opiskelumaahansa Saksaan radiotervehdyksen, jossa puhuttiin paitsi Saksasta "musiikin loistavana maana" myös maiden kohtalonyhteydestä.

Kuurojen koulun opettaja ja rotuhygienia

Saksalaiset loivat rotupuhtauden vaalimiseksi eugeniikkaohjelmansa. Kymmeniä tuhansia steriloitiin ja yli satatuhatta, joidenkin lähteiden mukaan jopa 250 000, omaa kansalaista murhattiin elinkelvottomina.

Suomen ensimmäisiä rotuoppien puolestapuhujia oli aikansa merkittävin urheiluvaikuttaja ja sotaministeriön - nykyisen puolustusministeriön - urheiluasiain toimistopäällikkö ja sittemmin Suojeluskunnan urheilutarkastaja Lauri "Tahko" Pihkala.

Pihkala oli valmis poistamaan kilpakentiltä "niin ruumiillisesti kuin henkisestikin ala-arvoiset henkilöt" ja hän oli huolissaan väestön "sakkakerroksen ylivoimaisesta hedelmällisyydestä jonka seurauksena vankilat ja mielisairaalat täyttyvät.

Samaan aikaan Tahkon veli Martti Pihkala kannatti pakkosterilointeja ja rodunjalostuksen lopputuloksena olisi "uusi väkevä ihminen, uusi ylimystö, jonka erottaa alhaisosta terävä äly, korkea puhdas sivistys, voimakas tahto, terve ruumis ja sielu."

Martti Pihkala toimi myös Osuuskunta Vientirauhan johtajana. Se oli Työnantajien Keskusliiton luoma järjestö, joka oli perustettu murtamaan lähinnä satamalakkoja ja jota rahoitti pääasiassa metsäteollisuus. Vientirauhan palveluksessa oli enimmillään 25 000 rikkuria pääasiassa Itä- ja Pohjois-Suomesta. Näitä rikkureita vuokrattiin myös Tanskaan ja Englantiin.

Tahko Pihkala ja hänen veljensä eivät itse täyttäneet niitä korkeita fyysisiä standardeja, joita ajoivat: heillä kaikilla oli synnynnäinen kuulovaurio ja sen seurauksena myös huonokuuloisten tapa puhua huutamalla. Kenties näistä syistä - tai avuista - johtuen Tahko toimi myös kuurojen koulun opettajana.

Pieni mies - arvottomat sairaat

Ylpön toinen, vaiettu maine liittyy edellisten tavoin natsi-Saksan -yhteyksiin ja ilmeisesti natseilta omaksumiinsa käsityksiin sairaiden ihmisarvosta.

Suomessa oli tarkoitus ryhtyä jo oikeistopiireissä hyväksyttävänä ja toivottavana pidettyyn rodunjalostukseen tositoimin. Suomalainen tiedeakatemia asetti 1943 Rodunparannuskomiteaan, johon kuuluivat muiden muassa filosofi ja fysiologi Yrjö Reenpää sekä anatomian professori, sittemmin lääkintöhallituksen pääjohtaja Niilo Pesonen.

Lainaan katkelmittain MOT:n Olli Ainolaa:

- Rodunjalostuslaitosta perustaessaan suomalaiset hakivat neuvoja Saksasta, yhdestä alan johtavista tutkimuslaitoksista: Kaiser Wilhelm Institutista. Sitä johti professori Verschuer, joka tarjosikin suomalaisille auliisti neuvojaan. Verschuer toimi muuten hyvin tiiviissä yhteistyössä tohtori Mengelen kanssa, johon on henkilöitynyt koko natsilääketieteen julmuus. Mengele teki Verschuerin tilauksesta keskitysleireillä julmia tutkimuksia vangituilla kaksosilla.

- Verschuer neuvoi suomalaisia rodunjalostuslaitoksen henkilöstön valinnassa. Yksi hänen suosikeistaan oli Lastenklinikan lääkäri Torild Brander. Hän oli kenties kaikkien aikojen tunnetuimman suomalaislääkärin Arvo Ylpön oikea käsi.

- Myös Brander oli kaksostutkija ja pohti töissään rotuoppeja. Kaikki kolme - Verschuer, Brander ja Ylppö tunsivat toisensa.

- Rodunjalostuslaitoksen piti kortistoida koko kansa. Suomalaiset olisi luokiteltu älykkyystestien perusteella. Kortistoon oli tarkoitus rekisteröidä kaikki poikkeavat kuten perinnöllisiä tauteja sairastavat, alkoholistit, vajaamieliset ja rikolliset. Heihin olisi sen jälkeen kohdistettu "ennakollisia ehkäisytoimenpiteitä".

- Komitea ei puuttunut vammaishoidon kustannuksiin. Ehkä se oli itsestäänselvyys. Rahalla mittaaminen oli juurtunut ainakin mielisairaanhoitoon. Esimerkiksi Arvo Ylppö piti mielisairaita arvottomina ja mielisairaaloita tuhlauksena.

Niinpä Ylpönkin kirjoittamista lääkärintodistuksista saattoi löytyä tuolle ajalle tyypillisiä lausuntoja: "Imbesilli vainen" ja "Idiootti ja pysyy".

Lähteet ja lisätietoja:
Lauri ja Martti Pihkala, Osuuskunta Vientirauha:
Veijo Meri, historiasarja Suurta olla pieni kansa, ss. 67-68.
http://www.sul.fi/index.php?sivutunniste=1&sivuitem=189&riviavain=265
Eugeniikka: Wikipedia
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eugeniikka
Rudolf Steiner: Skepsis ry/ VTT Heikki Ervasti, Yle, MOT
http://www.skepsis.fi/lehti/2001/2001-3erva.html
http://yle.fi/mot/020401/kasis.htm
Arvo Ylppö: Lääkäriliitto ja Kehitysvammaisten Uudenmaantukipiiri ry.
http://www.laakariliitto.fi/muistomerkki/arvoylppo.html
http://www.saunalahti.fi/kup/kirjat/yleishis.htm
Arvo Ylppö, Lauri ja Martti Pihkala: Yle/MOT
http://yle.fi/mot/070998/kasis.htm
Sibelius ja Goethe-palkinto: Yliopistolehti/Elina Haapala
http://yliopistolehti.helsinki.fi/1998_06/lyhyet.html
Sibeliuksen elämä ja tuotanto:
http://www.sibelius.fi/suomi/elamankaari/sib_kahdeksannen_tuhoaminen.htm

Braxin käännetty alv ei auta harmaaseen talouteen

Oikeusministeri Tuija Brax esimerkiksi Rakennuslehdessä:

"Ministeri Brax haluaisi kitkeä talousrikoksia rakennusalalla

Oikeusministeri Tuija Brax (vihr.) vaatii puuttumista rakennusalan kuittikauppaan. Ministerin mukaan toimiva keino olisi niin sanottu käänteinen arvonlisävero.

Käänteisessä mallissa arvonlisäveron tilittäisi hankkeen pääurakoitsija. Nykyjärjestelmässä arvonlisäveron maksaa urakointiketjun lopussa oleva pikkufirma, mikä on tuonut rakennusalalle laajan veronkierron ja järjestäytynyttä rikollisuutta.

- Olen vakuuttunut, että rakennusalalla käännetty arvonlisävero on harmaan talouden näkökulmasta hyvin keskeistä, sanoi Brax Helsingissä perjantaina. "

Brax on saanut näkyvää tukea ministeri- ja puoluetoveri Tarja Cronbergilta sekä Erkki Pulliaiselta. Ilmeisesti kukaan edellämainituista ei ole perehtynyt ongelmaan riittävästi, jotta tietäisivät, ettei käännetty alv auta. Mutta tietämättömyys ei tunnetusti estä poliitikkoja sitoutumasta huonoonkaan ideaan.

Onko tässä tapauksessa takertumisen lisäsyynä vielä Braxin ja kumppaneittensa puheenvuoroista kuultava luulo, että rakennusala haluaisi säilyttää porsaanreiän. Niin ei ole: ala ei edustajiensa kertoman mukaan vain halua huonoa järjestelmää korvattavan toisella yhtä huonolla.

Tällä on esitetty hahmottelemani, mielestäni toimiva ja edullinen malli harmaan talouden kitkemiseksi.

Georgian palkkaamat kynäsoturit sodan etulinjassa

MTV3:

"Georgia voitti Venäjän tiedotuksessa

YTT:n tutkija Jorma Mäntylän mukaan Georgian tiedotustoiminta oli hyvin organisoitua ja taitavaa. Georgiassa huomattiin varsin pian, että Georgialla ei ole tarvittavaa tietotaitoa. Siksi Georgian hallitus käyttikin apuna Brysseliläistä tiedotustoimistoa.

-Tiedotustoimisto suunnitteli maan tiedotuksen jo ennen sotaa, sen aikana ja sodan jälkeen.

Venäjän leimaamisessa käytettiin perinteistä viholliskuvan vahvistamista. Kuvalla, tekstillä ja äänellä pyrittiin osoittamaan, että nimenomaan Venäjä oli tässä hyökkäävä osapuoli. Tiedotustoimiston laatimat lehdistötiedotteet menivät hyvin läpi länsimaisessa lehdistössä."

Edelliseen ei tarvinne lisätä mitään.

USA toi kylmän sodan takaisin Eurooppaan

Mitäpä muuta saattoi odottaa. Uutinen Verkkouutisista:

"Venäjä vastaa ohjuskilpeen aseilla Puolan rajalla

Venäjä aikoo vastata Yhdysvaltain ohjuskilpi-suunnitelmaan sijoittamalla uusia korkean teknologian aseita Puolan rajan läheisyyteen, kertoi Venäjän duuman puolustusvaliokunnan johtaja Viktor Zavarzin torstaina. Zavarzin ei yksilöinyt, koska ja millaisia aseita Puolan läheisyyteen sijoitetaan.

Puola ja Yhdysvallat ovat tehneet sopimuksen, jonka mukaan Yhdysvallat voi sijoittaa Puolaan ohjuskilpeen kuuluvia torjuntaohjuksia. Tshekkiin on puolestaan kaavailtu tutka-asemaa. Venäjä vastustaa suunnitelmaa jyrkästi. Yhdysvallat on perustellut ohjuskilpeä Iranin uhalla. "

USA siis toi kylmän sodan Euroopaan, eikä tuohon Iranin uhkaan tietenkään voi uskoa. Tiettävästi Iranin ohjusten kantomatka riittää pahimmassa tapauksessa USA:n itärannikolle ja lentorata ei siis johtaisi Puolan ja se itäosien yli. Toisaalta; Iranilla ei ole sellaisia taistelukärkiä, joilla se voisi USA:ta uhata, joten Iranin-uhka on täysin kuvitteellinen.

Nyt Venäjän on pakko reagoida siihen kohdistettuihin aseisiin. Niin sen odotettiinkin tekevän. Tästä huolimatta Venäjän on tarkoituksenmukaista nostaa aseiden sijoittelun sotilaallista, taloudellista ja poliittista hintaa aseiden sijoitusmaissa. Se siis aseistaa rajaansa ja USA:n aseiden vastaanottajamaa - tässä tapauksessa Puola - joutuu siirtämään ja lisäämään omaa aseistustaan Venäjän odotettavissa olleiden liikkeiden mukaan. Marssijärjestys on täysin USA:n sanelema, mutta pelkkää kronologiaa katsoen ja USA:n Iran-puheisiin uskoen näyttää, että aloite Euroopan jännitteiden nostoon olisi peräisin Venäjältä.

Mihin USA tarvitsee ohjuskilpeä: Komissaari Rehn puhuu USA:n pussiin, 24.8.2008

(Kuvalähde: Google Earth)

Viljelijät panttaavat metsiään

Uusisuomi.fi kertoo metsäteollisuuden - oikeastaan koko Suomen yhteisestä huolesta näin:

"Metsäteollisuus sai elokuussa ostettua yksityismetsistä 5,3 miljoonaa kuutiota puuta. Vaikka määrä lähes kolminkertaistui heinäkuusta, puuhuollon tilanne on Metsäteollisuuden mukaan vakava.

Tammi-elokuun ostot, yhteensä 17,4 miljoonaa kuutiota, ovat edelleen huomattavasti jäljessä normaalista, kertoo Metsäteollisuus. Yksityismetsistä tarvitaan vähintään kolminkertainen määrä puuta vuodessa, jotta metsäteollisuuden raaka-ainehuolto voidaan turvata kotimaisella puulla

Edelliseen normaaliin puukauppavuoteen 2006 verrattuna puun hinnat ovat edelleen huomattavan korkealla. Havutukki on 17-21 prosenttia, koivutukki 14 prosenttia, mänty- ja koivukuitu 25–27 prosenttia ja kuusikuitu kolme prosenttia kalliimpaa kuin vuoden 2006 elokuussa."

Nousseesta hinnasta ja noin 200 miljoonan euron verohelpotuksista huolimatta maanviljelijöiden ja metsänomistajien MTK on vain väläytellyt puunmyyntiboikottia. Viljelijät itse muistuttelevat, että he hoitavat leiviskänsä ja myyvät puuta kaikista omistusmuodoista eniten.

Tuo ei pidä paikkaansa: aktiiviviljelijät myyvät metsää vähiten. Toiseksi vähiten metsiään myyvät ne, jotka saavat luopumistukia, -eläkkeitä ja -korvauksia sekä vuokratuloja pelloistaan, siis passiivitilalliset. Eniten metsiään myyvät metsätilalliset, siis ne, jotka ovat perineet tai omistavat muuten pelkkää metsää.

Alla taulukko, joka kertoo metsien omistussuhteet, alat ja tulot. Huomaa, että aktiivi- ja passiivitilalliset omistavat eniten metsää ja sitä on jokaisella aktiivitilalla huomattavasti. Taulukko on laadittu Tilastokeskuksen tiedoin, jotka löytyvät täältä.

Omistusmuoto	Metsäala	Kpl	Milj.ha	Myynti €/tila	Myynti €/ha
Aktiivitila	53 ha	56959	3,01	5857	110,5
Passiivitila	36 ha	52616	1,89	4022	111,7
Metsätila	27 ha	153856	4,15	3126	115,7

Lienee oikeutettua kysyä, vaikuttavatko viljelijöiden saamat mittavat maataloustuet hakkuuhalukkuuteen? Vai pitäisikö muuttaa myös metsäverotus pinta-alapohjalle kuten on ehdotettu?

(Faktavirhe korjattu 3.9.2008 klo 18.50)

Kuka muistaa Racakin verilöylyn - tai Walkerin lavastuksen?

Uuden Suomen sotilasasiantuntija, komentajakapteeni Juha-Antero Puistola kirjoittaa Georgian tapahtumien tulevista jälkiselvittelyistä rinnastaen ne Katynin tapahtumiin ja Bosnian sotaan:

"Kansainvälinen ilmapiiri ja politiikka voivat vaikuttaa tutkimusten tuloksiin tai ainakin tehtäviin johtopäätöksiin. Katynin metsistä kaivettujen uhrien omaisten oli odotettava noin 50 vuotta ennen kuin maailma oli vamis tunnustamaan tekijöiden kansallisuuden – ja oikeastaan unohtamaan koko asian paria pikku-uutista lukuunottamatta.

Bosnian joukkomurhiin pääsyyllisiksi epäillyt ovat joutumassa oikeuden eteen yli kymmenen vuotta tapahtumien jälkeen.

Olemmeko varmoja siitä, että Georgian tapahtumista saadaan luotettava kuva muutamassa viikossa?"

Noihin entisen Jugoslavian tapahtumiin onkin ajankohtaista palata.

Racak ja USA

Kosovon joukkomurhaksi väitetyn Racakin tapahtumien katsotaan toimineen alibina, jota USA tarvitsi Jugoslavian pommittamiseen. USA:n motiivit löytyvät esimerkiksi Tampereen yliopiston dosentti, hallintotieteiden tohtori Jarmo Laineen koostamasta teoksesta Toisenlainen totuus Kosovosta. Hyvä katsaus vähälle huomiolle jääneestä kirjasta löytyy täältä.

Berliner Zeitung kirjoitti vuoden 2000 maaliskuussa, ettei Racakissa ollut kyse joukkomurhasta, eikä sen hallussa olevan suomalaisten tutkijoiden julkistamattomien ruumiinavauspöytäkirjojen 40 eri kopiosta löytynyt todisteita väitteelle, että Racakissa olisi surmattu kyläläisiä serbien toimesta.

Lehti kertoi, että ensimmäiset epäilyt tuolloin Etyjin tarkkailijoiden johtajana toimineen amerikkalaisen William Walkerin suorittamasta Racakin tapahtumien lavastamisesta esittivät ranskalaiset toimittajat Renau Girard Le Figaro-lehdestä ja Christopher Chatelle le Mondesta. He olivat paikalla Racakissa 15.1.1999, eivätkä nähneet siellä mitään joukkomurhaan tai verilöylyyn viittaavaa.

Toimittajat sanoivat heti tunteneensa, ettei kaikki ollut kunnossa, kun Walker 12 tuntia myöhemmin toi paikalle "omat" toimittajansa ja osoitti heille verilöylyn jäljet - ruumiit, jotka itse asiassa olivat Kosovon vapautusarmeijan UCK:n taistelijoita, jotka olivat saaneet surmansa taistelussa Serbian poliisivoimia vastaan.

Myös Kosovossa 1998–2001 toiminut oikeushammaslääkäri, maailmalla hyvin kiistanalainen Helena Ranta oli ollut alun perin tuota mieltä. Berliner Zeitungin mukaan Helena Rannan myöhemmin kertomat asiat poikkeavat suuresti hänen aikaisemmista lausunnoistaan.

Belgradilaisten tiedotusvälineiden kirjoitusten mukaan Ranta oli myös sanonut, että "Naton pommitusten edellä oli selvää, että koko joukko hallituksia oli kiinnostunut Racakin tapauksen sellaisesta versiosta, jonka mukaan vastuu olisi ollut yksinomaan serbipuolella".

- En kuitenkaan voinut tarjota heille sellaista versiota, kerrotaan Rannan sanoneen. Oliko noin?

Hammaslääkäri ja maaliballistiikka

Ranta on myöhemmin pitänyt kiinni serbien syyllisyydestä ja vedonnut aseteknisiin seikkoihin muun muassa TV-dokumentissa, jonka Yle esitti lauantaina 18.2. 2006. Dokumentti on FST:n tuottama.

Siinä Helena Ranta kertoi kameralle ruumiiden löytöpaikalta kerätyistä luodeista ja hylsyistä ja sanoi, että tutkimuksissa on voitu osoittaa Rannan ilmausta käyttäen "sormenjälkien" perusteella muutamien luotien ja hylsyjen kuuluvan yhteen. Ne olisi siis ammuttu väitetyllä tapahtumapaikalla. Tämä kenties sulkisi lavastuksen mahdollisuuden pois ja olisi hyvä todiste serbien syyllisyydestä.

On viitteitä, että ruumiiden löytöpaikalla on myöhemmin ammuttu ainakin muutamia laukauksia. Mutta on yhtä ilmeistä, ettei niitäkään luoteja ja hylsyjä voida yhdistää toisiinsa. Seikka vaikuttaa pelkältä kuriositeetilta ellei se kertoisi siitä, että Ranta ei puhunut jostakin syystä totta ja että Haagin tuomioistuimelle jätetty raportti on virheellinen.

Hammaslääkärin sormenjäljet

Aluksi; jos Ranta tarkoitti ihmisen sormenjälkiä, ei teknisiä kuten ilmeistä, sellaisten löytyminen on tässä yhteydessä mahdotonta.

1. Sormenjäljet katoavat luodista sen kulkiessa piipun läpi. Luoti kuumenee voimakkaasti ja muuttaa muotoaan luodin alkuhalkaisijaa pienemmässä piipussa. Näin jopa sormenpäiden suoloista vaippametalliin mahdollisesti mutta hyvin epätodennäköisesti syntyneet mikroskooppiset syöpymät tuhoutuisivat tunnistamattomiksi.

2. Etenkään ihmisen läpi ammutuissa ja maahan uponneissa luodeissa ei ole jäljellä sormenjälkiä.

3. Sormenjälkiä ei jäisi todennäköisesti edes hylsyyn, sillä patruunapesän ja lukon iskupohjan paine ja hankaus ja kuumuus tekisivät ne tunnistamattomiksi.

4. Luodit ja hylsyt on kerätty tiettävästi 12 kuukautta tapahtumien jälkeen, joten sää olisi tuhonnut jäljet. Se tapahtuu jo viikossa tai alle.

Tekniset sormenjäljet

Teknisenkin "sormenjäljen" löytymisen todennäköisyys on käytännössä olematon. Kaikki kiväärinammuksen komponentit ovat massatuotteita. Myös kokoonpano on koneellista massatuotantoa tarkoituksena tuottaa hyvin samanlaisia ammuksia sadasosamillimetrien suuruisten toleranssien puitteissa. Tutkimuksen lähtökohtakin on siis vaikea.

1. Luodin ja hylsyn samaa kokoonpanoa osoittavien merkkien etsimiseksi voisi olettaa, että luodista ja hylsystä jäisi toisiinsa tunnistettavaa ja yksilöivää vaippametallia. Koska ammukset valmistetaan suurina sarjoina, ei tällä enintään teoreettisella mahdollisuudella olisi mitään todistusvoimaa hylsyjä ja luoteja yhdisteltäessä.

2. Luodin ja hylsynkaulan yhdistävät mahdolliset mikroskooppiset painemerkit, jos niitä on tiedetty tutkiakaan, olisivat hävinneet etenkin hylsyistä ulkoilmassa ja kosteudessa varsin pian. Todennäköisesti ne tuhoutuvat luodista jo sen osuessa maaliinsa.

3. Kolmas mahdollisuus olisi etsiä luodin ja hylsyn kiinnityskohdasta, hylsyn kaulan sisäpuolelta luodin kanssa samankaltaisia käytännössä enintään mikroskooppisia naarmuja. Ne voisivat siis olla toistensa peilikuvat hylsyssä ja luodissa.

Tämäkin mahdollisuus on täysin teoreettinen, sillä kosketuskohta on alkujaan hyvin sileä, muutaman millimetrin mittainen ja muotoutuu luodissa voimakkaasti uudelleen piipun läpi ammuttaessa. Ammuttuun luotiin ei jää lainkaan yksilöiviä merkkejä hylsystä, vain piipusta, jollaisia ei tutkijoilla ollut edes käytössään.

4. Vielä pidemmälle mennen voisi ajatella, jokin tuotantovirhe mahdollistaisi yksilöinnin. Yhteinen merkki luotiin ja hylsynkaulaan voisi syntyä vain luoditusvaiheessa. Mutta koska valmistustoleranssit ovat luokkaa sadasosamillejä, ja jotta syntyisi sellainen merkki, joka voisi säilyä luodissa ammuttunakin, vaadittaisiin jo niin suuri laitehäiriö, vaikka irtosiru luodittimessa, että vaikka se ei pysäyttäisi luoditusta, se tuottaisi patruunoita, jotka eivät mahtuisi aseen patruunapesään ja virhe olisi silminnähtävä. Todennäköisesti patruunat hylättäisiin käytöstä tarkastettaessa, vastaanotettaessa ja viimeistään lipastettaessa.

Lisäksi tulee edelleenkin muistaa, että nämä luodit on kaivettu (tai olisivat tulleet kaivetuksi) maasta pitkän ajan kuluttua väitetystä ampumisesta ja olosuhteet (korroosio) sekä osuma olisivat tuhonneet mahdolliset mikroskooppiset naarmut ja muut merkit.

5. Mikroskooppiset ruutijäämät sekä luodissa että hylsyissä voi lukea pois. Sotilasaseruudit ovat suurina erinä valmistettavaa bulkkia ja samaa laatua ja jopa erää, voi olla lähes kenellä tahansa missä tahansa.

6. Ase itsessään ei jätä mitään yhteisiä merkkejä sekä luotiin että hylsyyn. Piippu ja luoti voidaan liittää yhteen jälkeenpäin. Samoin hylsy ja pesä sekä eräät lukon osat (iskupohja, nallipiikki, ulosvetäjän kynsi). Jotta näiden perusteella luoti ja hylsy voitaisiin yhdistää, tarvittaisiin sillaksi ase. Niitä ei ohjelmaa seuraten löytynyt. Se on hyvin oleellista.

7. Hylsyn ja luodin toisiinsa jotenkin yhdistävää elektrolyyttistä korroosiotakin voi pitää erittäin epätodennäköisenä, käytännössä mahdottomana. Hylsyn ja luodin vaippametallit ovat samanarvoisia, eivätkä ne syövytä toisiaan etenkään aseen teräslippaassa (liian) pitkään säilytettyinäkään. Lippaassa säilytettäessä syöpyy ensin lipas ja merkkejä jää lippaan lisäksi vain hylsyyn. Lipastetun ammuksen luoti ei edes kosketa lippaan seinämiä.

Lisäksi pahoin syöpyneitä ammuksia tuskin kukaan käyttäisi, eivätkä ne aina laukeaisikaan. Vaikka, ne rikkoisivat aseen hyvin todennäköisesti jo ensilaukauksella.

8. Ainoa mahdollisuus edes periaatteessa kytkeä yhteen löytöpaikan ammuksia ja hylsyjä on, että olisi löytynyt samaan harvinaiseen tai siviilikäyttöön tarkoitetun ammuksen luoteja ja hylsyjä tai tavalliset ammukset olisi ammuttu jollakin kohtalaisen yksilöllisellä aseella. On kuitenkin huomattava, että kaikilla osapuolilla oli käytössään samat käsiasetyypit patruunoineen. Tällä perusteella etenkään ilman surma-asetta hylsyjä ja luoteja ei voi liittää yhteen.

Kaikkiaan voi arvioida, että hylsyjen ja luotien samaa alkuperää osoittava tieto voi olla enintäänkin viitteellistä.

Niinpä on käytännössä varmaa, että Haagin tuomioistuimelle jätetyssä raportissa on väärää tietoa mainituilta osin. Sellaista, jota suomalainen Helena Ranta on myöhemmin puolustanut ja jonka nojalla USA:n tekemät pommitukset on myöhemmin oikeutettu.

(Jutun alkuosassa on käytetty lähteenä mm. Suomen Japanin suurlähetystön tuottamaa lehdistökatsausta.)

"Yhdysvallat vetäytyy Anbarin maakunnasta Irakissa"

Monet mediat ovat kertoneet lähes ilosanomana, että USA vetäytyy Irakissa ja luovuttaa yhden maakunnista Irakin omille joukoille, mitä ne sitten lienevätkään. MTV3:n mukaan jenkkien sotilasedustaja on kehunut, että turvallisuustilanne sunnienemmistöisellä alueella on parantunut näkyvästi. Miksiköhän?

Kenties yllä oleva kartta selvittää asiaa ja USA:n halun jättää Anbar. Irakin alueella olevat harmaat ja tummanharmaat alueet ovat öljykenttiä. Ne ovat idässä ja sitä, mitä USA Irakista haluaa.

Karttaan on merkitty myös pääosa (n. 80%) Iranin puolella olevasta Khuzestanin maakunnasta tummennetulla. Khuzestanissa on noin 90% Iranin öljyvaroista ja samalla maailman toiseksi suurimmasta öljyreservistä.

Maakunta on kokonaisuudessaan vain Oulun läänin kokoinen. Varsin kompakti ja todennäköinen hyökkäyskohde, jonka jo Saddam Hussein yritti valloittaa Iranin-Irakin sodassa USA:n tuella ja rohkaisemana.

Iranin ydinlaitokset eivät sijaitse Khuzestanissa, vaan sen pohjois- ja koillispuolella.

(Karttalähteet: Wikipedia ja EIA)

Nestlé kurkottaa Venäjälle - aktivistit ärtyvät

Hyvä vai huono uutinen Taloussanomissa:

"Nestlé siirtää lakkautettavan norjalaistehtaan tuotannon Turun tehtaalle. Nestlé haluaa lisätä lastenruoan valmistusta mieluummin Suomessa kuin Norjassa, koska Norja ei kuulu Euroopan unioniin ja se rajoittaa maan vientimahdollisuuksia merkittävästi. "

Ehkä muutamasta työpaikasta kannattaa olla iloinen - sillä muistutuksella, että tehdas siirtyi Suomeen muuta Eurooppaa matalampien palkkojen vuoksi. Nestlé väittää toista, mutta on onnistunut saamaan tuotteensa kaupaksi myös Sveitsistä käsin, kotimaastaan, joka ei ole EU-maa kuten ei Norjakaan.

Mihinkään helppoihin markkinointioloihin Nestlé ei vauvanruokineen Suomeen tullut. Meillähän esimerkiksi toimii kummallinen, oikeastaan pahemmanpuoleisesti höyrähtänyt aktivistijoukko Imetyksen tuki ry, joka valvoo, etteivät vauvanruokien valmistajat ja kaupiaat vahingossakaan mainosta äidinmaidonvastikkeita suurelle yleisölle. Se on nimittäin jyrkästi kiellettyä ja sanktioitua ja tämä kauhtumukseen saakka tiedostava ja iäti pillastunut naisverkosto tekee ilmiantoja ja lähettää lausuntoja ja kirjelmiä havaitsemistaan kolttosista sekä epäkohdista. Elintarvikeviranomaiset pitävät tätä kätyröintiä ja salapoliisitoimintaa turhana ja kannaltaan vaivalloisena höpsäkkyytenä. Ja sitähän se on.

Taustalla on nimittäin se, että WHO ja Unicef kielsivät vuonna 1981 äidinmaitovastikkeen markkinoinnin ja ilmaisnäytteiden jakamisen. Tarkoitus oli suojella kehitysmaiden lapsia likaiseen veteen tehdyn vastikkeen aiheuttamalta ripulilta ja muilta sairauksilta.

Tämän jalon päämäärän tukemiseksi imetyksestä tehtiin hyve myös meillä. Ja päin vastoin, imettämättömyydestä synkkä pahe, oli syy mikä tahansa. Ryhdyttiin puhumaan imetyksen epäonnistumisesta jopa niin, että useat tämän naisasian vakavastiottaneet nuoret äidit ajatuivat vakavan masennuksen partaalle, jos sitä rintamaitoa ei vain tullut. Jotta he olisivat voineet antaa vastiketta nälkäänsä itkevälle lapselleen, eräät joutuivat tekemään eräänlaisen henkisen kääntymyksen lapsensa eduksi ja selittämään julkisesti ja anteeksipyydellen, ettei kyse ole laiskuudesta tai luopioudesta.

Näin, vaikka samaan aikaan kävi ilmeiseksi, että pitkään rintaruokitut lapset kärsivät paljon allergioista ja korvatulehduksta sekä nukkuvat äiteineen huonommin kuin kylläisiksi pulloruokitut vauvat. Mutta tuo kaikki ei ole tietenkään mitään kehitysmaiden lasten kärsimysten rinnalla ja niin nämä jalot ja valveutuneet teollisuusmaiden äidit jatkavat yleishyödyllistä toimintaansa jopa RAY:n ja STM:n tuella. Viime vuonna he saivat projektiavustuksina yhteensä 100 000 euroa.

Ei ole viljelijälläkään helppoa

MTT kertoo maanviljelijän tuloista seuraavaa:

2008:

"Yrittäjätulo alimmillaan kymmeneen vuoteen

Kun yrittäjätulo jaetaan yrittäjäperheen palkka- ja korkovaatimusten summalla, saadaan kannattavuuskerroin. Vuonna 2006 kannattavuuskerroin oli 0,48 ja ennakkotulosten mukaan se nousi 0,60:een vuonna 2007. Tänä vuonna se laskee 0,36:een. Yrittäjä saavuttaa näin 36 prosenttia tuntipalkkatavoitteesta ja korkotavoitteesta eli saa 4,7 euron tuntipalkan ja 1,8 prosentin koron omalle pääomalle."

2007:

"Yrittäjänvoitto edelleen negatiivinen

[...] Jos yrittäjätulosta vähennetään pelkästään oman pääoman kustannus 5 prosentin mukaan, jää työtunneille 3,7 euron työtuntiansio. Jos vähennetään pelkästään yrittäjäperheen työstä aiheutuva kustannus 12,4 euron tuntikustannuksen mukaan, painuu oman pääoman tuottoprosentti negatiiviseksi, noin -5 prosenttiin."

2006:

"Työtuntiansio kaksi euroa

[...] Kun yrittäjätulosta vähennetään oman pääoman korkovaatimus, saadaan työansioksi 5 350 euroa vuodessa. Kun se jaetaan vuosittaisella työtuntimäärällä, saadaan palkansaajien tuntiansioihin vertailukelpoinen käsite, työtuntiansio, joka oli maataloudessa 2,0 euroa."

Luonnollisesti maanviljelijän kannattaisi noilla tuloillaan pyrkiä työllistymään esimerkiksi McDonald'sille tai muihin vastaaviin hyviin hankkeisiin. Palkka moninkertaistuisi eikä viljelijän tarvitsisi enää tehdä 7 tunnin ja 20 minuutin työpäivää vuoden jokaisena 365 päivänä.

Voihan sen noinkin vääristellä

Hesari yllättää nykyään säännöllisesti erikoisilla näkökulmillaan ja perin väljillä tulkinnoillaan. Tuorein on kalan hinta: Se olisi nyt huippukallista mikäli jutun otsikkoa uskoisi. Tueksi oli käännytty Tilastokeskuksen puoleen:

"Tilastokeskuksen Helsingin Sanomille tekemän laskelman mukaan tuoreen kalan hinta on yli kaksinkertaistunut vuoden 2000 jälkeen, ja noussut vuoden 2005 jälkeen yli kolmanneksella.

Kirjolohen hinta oli viime kuussa vuoden 2005 tasolla, ja lohen hinta aavistuksen alempi kuin vuonna 2005."

Jälkimmäinen kappale kumoaa edellisen: kirjolohi ja lohi ovat niitä halventuneita volyymituotteita, joita tulee katsoa, ei esimerkiksi kuhafilettä tai friteerattua muikkua kuten tuorekalaa käsittelevän jutun tueksi oli tehty. Tilastokeskuksen itsensäkin mukaan kalatuotteet ovat viime kahinoissa kallistuneet elintarvikkeista vähiten, noin 3,5%.

Alla vielä Tilastokeskuksen sivulta pikaisesti napsaistu taulukko kalatuotteiden hintakehityksestä kotitalouksien kulutuksella painotettuna, kuten indeksit aina laaditaan. Tietoja ei ollut saatavissa kuin vuoteen 2006. Hinnat ovat toukokuun keskihintoja.

Kirjolohi, 1 kg
2006	8,74
2008	7,41
Katkaravut, 1 kg
2006	11,52
2008	11,72
Tonnikalasäilyke, 150 g
2006	1,18
2008	1,28
Sillisäilyke, 150 g
2006	2,75
2008	2,71

Komissaari Rehn puhuu USA:n pussiin

Laajentumiskomissaari Olli Rehn (kesk.) esiintyy varsin erikoisesti ja maailmanmenosta tietämättömänä Ylen haastattelussa:

Rehn sanoo Länsi-Savo ja Itä-Savo lehtien sunnuntainumerossa, että Georgian kriisi heijastelee EU:n ja Venäjän erilaisia turvallisuuspoliittisia käsityksiä. EU:ssa korostetaan yhteisöllistä turvallisuutta, mutta Venäjällä vannotaan yhä perinteisen voimapolitiikan nimiin. Rehnin mukaan paljon riippuu siitä, miten Venäjä toimii jatkossa ja pyrkiikö se korjaamaan suhteitaan EU:n ja Yhdysvaltojen kanssa.

- Suhteiden korjaamista ei voi tehdä uhittelulla eikä valtapolitiikalla, Rehn tähdentää. Rehn pitää Venäjän sotilaallisen voiman käyttöä Georgiassa suhteettomana.

- Omien kansalaisten suojelu sotilaallisin toimin maan rajojen ulkopuolella ei ole kansainvälisen oikeuden mukainen toimi, korostaa Rehn lehtien haastattelussa. Rehnin mukaan on vaikea ennustaa, tarkoittaako kriisi Euroopalle samanlaista käännekohtaa kuin Tshekkoslovakian miehitys vuonna 1968 tai Berliinin muurin murtuminen vuonna 1989.

Jos väittää, että Venäjällä vannotaan voimapolitiikan nimiin, ei tietenkään voi samaan hengenvetoon mainita, että Georgia oli se, joka hyökkäsi Israelin ja USA:n aseistamana ja kouluttamana. Yksikään suomalainen uutislähde ei kerro sitä, että Georgiassa on yli sata israelilaista ja jopa yli tuhat USA:laista sotilasneuvonantajaa ja välittömästi sodan edellä USA ja Georgia pitivät laajan sotaharjoituksen. Lisäksi yli tuhat georgialaista soti USA:n liittolaisena Irakissa.

Georgia onkin käytännössä USA:n erillishallintoalue tai siirtomaa, miten se sitten halutaankaan ilmaista. Rehnin olisikin pitänyt moittia USA:ta voimapolitiikasta.

Georgian asema on suurvaltojen kannalta vähintäänkin mielenkiintoinen: se sijaitsee Armenian ja Venäjän välissä. Armenia on Venäjän ja Iranin läheinen kumppani. Ilman Georgiaa Kaspian alueen öljy ja kaasu sekä maailman toiseksi suurimmat uraanivarat olisivat täydellisesti kahden edellisen kontrollissa. Riippuu näkökulmasta, pitäkö sitä pahempana kuin USA:n tarpeita ja toimia öljyalueilla kuten Irakissa.

Jotta ymmärtäisi täysin suurvaltojen intohimoja Georgiaa ja sen lähialueita kohtaan, tulee huomata, että Iran on Kiinalle hyvin tärkeä öljyntoimittaja: se ostaa sieltä öljyä toiseksi eniten Japanin jälkeen, 40% kaikesta öljystään. USA ei saa hankittua Iranista juuri mitään eikä Iran, jolla on toiseksi suurimmat tunnetut öljyvarat ja joka on OPEC:in toiseksi suurin tuottaja, kuulu edes USA:n 15 suurimman öljyntoimittajan joukkoon - vielä.

Miksi Georgia hyökkäsi nyt?

Kuten olemme lukeneet, useiden koti- ja ulkomaisten sotilaslähteiden mukaan hyökkäys oli tuomittu epäonnistumaan ja oli huonosti valmisteltu ainakin, jos oletetaan, että tavoitteena oli Ossetian yhdistäminen ja liittäminen Georgiaan. Se tuskin olikaan tavoitteena, vaan Venäjän demonisointi, jonka seurauksena muun muassa ohjuskilven rakentaminen Puolaan saatiin viedyksi läpi. Kyse oli USA:n operaatiosta, jolla se haluaa leirittää Euroopan maita etupiireihinsä ja myös taata turvallisuutensa myöhempien sotaoperaatioittensa aikana.

On myös arvattavissa, että Georgia tullaan militarisoimaan USA:n toimesta mitä vahvimmin "Venäjän uhan" takia. Tämän tarkoituksena lienee kuitenkin eristää Venäjä USA:n tulevalta operaatioalueelta ja kuten mainittua, lujittaa länsimaiden asemaa Kaspian öljyn ja kaasun sekä uraanin suhteen.

Hyökkäysajankohta ei ollut sinänsä tärkeä tavoitteiden kannalta ja USA olisi voinut hyvin odottaa jopa vuosia. Kenties olympialaisten arveltiin antavan hieman savuverhoa.

Mitä on odotettavissa?

Kun huomaa, että alueella on maailman merkittävimmät energiareservit, jotka eivät ole USA:n ja muun lännen vaan sen pahimpien vastustajien ja kilpailijoiden kontrollissa, ymmärtää USA:n hanakkuuden toimia tuolla alueella. Lisäongelmia USA:lle tuo se, että Vezuela ja Afrikan maat kuten öljyrikas Angola, ovat lipumassa Kiinan etupiiriin. Se on USA:n hegemonian kannalta vaarallista: Kiinan talous kaksinkertaistuu joka seitsemäs vuosi. Kehityksen voi katkaista enää öljyhanan avulla. Muutoin Kiina on jo mannertalous, joka voi kasvaa omalta pohjaltaan.

USA tulleekin käynnistämään lähivuosina kolme mittavaa operaatiota. Mittavin niistä on se, jolla Iranin öljy tullaan ottamaan USA:n ja länsimaisten yhtiöiden valvontaan Irakin kaltaisella hyökkäyksellä keppihevosenaan Israelin turvallisuus. Kiinalaiset öljy-yhtiöt saavat väistyä kuten Statoil Irakista äsken. Tämä kaappaus avannee myös Kaspian alueen energianlähteiden kuljetusreittejä länteen. Samalla se tietenkin luo alueelle epävakautta Venäjän kokiessa itsensä yhä eristetymmäksi ja luonnollisesti myös islamilaisen maailman reaktioiden vuoksi.

Ohjuskilven takaa tämä Venäjän ja sen etupiirien pilkkominen ja jopa aseellinen sieppaaminen käy tietenkin USA:n kannalta turvallisemmin.

Myös Venezuela ja Afrikan öljymaat pyritään liittämään USA:n ja lännen etupiiriin mutta todennäköisesti ilman USA:n suoranaista aseellista väliintuloa maiden poliittisia oloja järjestelemällä.

Miksi USA ei vain ostaisi öljyään?

Syitä on kaksi: öljy on hupenemassa ja sellaisen öljyriippuvaisen maan kuin USA:n on syytä varata reservejä itselleen. Lisäksi jos USA tyytyisi sivustaseuraajaksi, se joutuisi pian hankkimaan öljynsä euromääräisesti hinnoiteltuna kuten Venäjä, Iran ja aiemmin Irak ovat suunnitelleet. Euroaluehan on jo nyt USA:n talouden kokoinen ja paljon USA:ta paremmassa kunnossa. Valtio, jonka talous on kehnoissa kantimissa ja jonka henkilöliikenne käyttää per capita 1,6 kertaa ja lämmitys 1,2 kertaa enemmän öljyä kuin EU, ei tietenkään kykene maksamaan öljystään "oikealla" rahalla, jonka arvon määräytyisi vain kansantalouden kilpailukyvyn mukaan.

______________

Päivitys 29.8. 2008

Ohessa linkki eversti, VTT Pekka Visurin kirjoitukseen Turun Sanomissa 29.8. Visuri muistuttaa jälleen, että Venäjän sotilaallinen painopiste on eteläisillä alueillaan. Myös seuraava lainaus on linjassa tämän kirjoittajan kanssa:

"Tunnettu amerikkalainen strategian analyysilaitos Stratfor julkaisi kohta Georgian hyökkäyksen ja Venäjän vastatoimien alkamisen jälkeen arvion, että kriisin kärjistymisen perussyynä oli Yhdysvaltojen johtaman ”lännen” suhteellisen voiman heikkeneminen ja Euraasian voimatasapainon horjuminen. Siihen on vaikuttanut eniten Yhdysvaltojen sitoutuminen sotiin Irakissa ja Afganistanissa sekä energian hinnan voimakas nousu.

Syntyneessä tilanteessa oli odotettavissa, ettei Venäjä enää sietänyt lisää nöyryytyksiä lännen taholta jouduttuaan jo perääntymään perinteisiltä vaikutusalueiltaan Euroopassa. Lopullinen kynnys ylitettiin, kun läntinen sotilasliitto alkoi työntyä Ukrainaan ja Georgiaan pakotettuaan jo sitä ennen voimatoimin Kosovon eroon Serbiasta.

Kiinan ja monen entisen siirtomaan nopea taloudellisen voiman kasvu on tämän yhtälön tärkeä taustatekijä. Näyttävintä on jo ollut Kiinan ja Venäjän johtaman Shanghain yhteistyöorganisaation toiminta Yhdysvaltojen kampeamiseksi pois Keski-Aasiasta."

(Kuvalähde: Wikipedia)

Aihepiiriä käsitellään myös seuraavissa:
Georgian palkkaamat kynäsoturit sodan etulinjassa
USA toi kylmän sodan takaisin Eurooppaan
Kuka muistaa Racakin verilöylyn - tai Walkerin lavastuksen
Yhdysvallat vetäytyy Anbarin maakunnasta Irakissa
Tästähän ei sitten puhuta

Suomessa pelätään sikaloiden häviämistä?

Helsingin Sanomat on liikkeellä tällaisella artikkelilla:

UTAJÄRVI. Siankasvatus on kriisissä. Suomessa on Euroopan toiseksi alhaisin tuottajahinta, mutta lähes kallein kuluttajahinta. "Tilanne on vakava. Kysymys on enää sikaloiden henkiin jäämisestä. Myös teurastamoiden taseet ovat huonot, sillä viime talvena tuottajille maksettiin korkeampaa hintaa. Euroopassa on nyt liikaa sianlihaa, joten markkinat ovat painaneet hintatason alas", sanoo Atrian lihatuotannosta vastaava johtaja Matti Perälä.
"Kauppa käyttää tilannetta hyväkseen ja kilpailuttaa lihataloja tuontilihan paineessa. Kilpailulainsäädäntö ei Suomessa toimi. Kaupan toimijoita on liian vähän", (sikatilallinen) Laitinen sanoo.

Sikalathan eivät ole mihinkään häviämässä: kyse on markkinatilanteen aikaansaamasta korjausliikkeestä, jolla nykyinen 115%:n kasvatuksen omavaraisuus korjaantuu. Pitää puhua kasvatuksesta, sillä yli 90% rehuvalkuaisesta tuodaan muualta. Ylituotantoa ei jutusta löydy. Se ei voi olla virhe vaan tietoinen valinta.

Jutussa mainittu sikatilan isäntä valittaa myös, ettei kilpailulainsäädäntö toimi ja kaupan toimijoita on liian vähän. Epäselväksi kuitenkin jäi, kumpi -kauppa vai teollisuus- vetää tuottajahinnan ja kuluttahinnan erotuksen.

Kaupan valtakunnallisia toimijoita on kuitenkin yli tuplasti enemmän kuin saman mittaluokan teurastamoita: teuraslihan ja lihatuotteiden hinnat sanelee kaksi toimijaa eli HKScan ja Atria. Muut kuten Pouttu ja Portti sekä Votkin ovat näiden hankinnan varassa, Saarioinenkin osittain. Kilpailulainsäädäntö ei siis toimi lihan hankinnan ja teollisuuden osalta.

Isäntä hyvin ilmeisesti haikailikin sellaista kilpailulainsäädäntöä, jonka mukaan kauppa ei saisi tai voisi kilpailuttaa lihataloja eivätkä lihatalot tuottajia (kuten eivät teekään) mutta hajanainen ja ilman neuvotteluvoimaa oleva kauppa sentään saisi kilpailla keskenään - teollisuuden ja tuottajien antamilla hinnoilla.

On tietenkin tosi, että kauppa on keskittynyttä. Osasyynä voi olla se, että vain vahva kauppa on voinut neuvotella vielä vahvemman ja keskittyneemmän elintarviketeollisuuden kanssa. Osuustoiminnallinen ja viljelijöiden omistama elintarviketeollisuus onkin tainnut itse luoda vastapuolensa ja sen neuvotteluvoiman.

Jos siihen aiotaan kajota, pitäisi samalla esimerkiksi LSO, A-tuottajat ja Valio omine jakeluineen purkaa. Tai miksipä niitä ei purettaisi jo nyt? Nythän Valiokin on kilpailulainsäädännön näkökulmasta lähes laittomassa tilassa ja sitä pidetään kasassa esimerkiksi määräämällä Valion myymään maitoa Ingmanille.

Sailas on nimensä arvoinen

Raimo Sailas kertoo Taloussanomissa inflaation syistä:

"Valtiosihteeri Raimo Sailaksen mukaan nyt nähdään, että viime syksynä juhlitut palkankorotukset eivät nosta kansalaisten ostovoimaa. Sen sijaan kotitalouksien ostovoiman kasvu jää hitaammaksi kuin kertaakaan 2000-luvulla. Sailas toteaa, että kohonneet elinkustannukset, kuten öljyn ja ruoan hinta, on nyt vain hyväksyttävä."

En kyllä näe suurtakaan yhteyttä öljyn ja ruoan hinnan nousulla ja suomalaisten palkankorotusten välillä. Hinnathan eivät ole nousseet suomalaisen kysynnän vedolla, vaan keinotelusta ja muista kotimaisten nimellispalkkojen kasvuun liittymättömistä syistä.

Suomaiset palkat ja palkankorotukset ovat olleet yltiömaltillisia 90-luvulta saakka. Tuottavuuden kasvu on käytetty pääoman vientiin, ei kotimaan palkkoihin tai kiinteä pääoman rakentamiseen. Siitä kertoo jo ylijäämäinen kauppatase. Palkansaajien tutkimuslaitoksen Pekka Sauramo sanoikin joskus sattuvasti, että kun aikanaan alijäämästä varoiteltiin sanomalla, ettei tulisi elää yli varojen, nyt pitäisi varoittaa siitä, että elämme ali varojemme.

Ehdollinen palkanmaksu Suomeen

Täysin viattoman näköinen uutinen Kauppalehdessä kertoo näin:

"Stora Enso sai viedä lakkolaisten bonukset

Kouvolan käräjäoikeus on hylännyt kaikki työntekijöiden Stora Ensoa vastaan nostamat kanteet tulospalkkiokiistassa. Kannetta ajoi 100 yhtiön työntekijää. [...] Käräjäoikeuden mielestä yhtiöllä oli oikeus rajoittaa tulospalkkioita pyrkiessään vähentämään laittomia lakkoja."

Tässä piilee kuitenkin kunnon riidan ainekset ja tämä päätös viedään jomman kumman työmarkkinaosapuolen toimesta aina korkeimpaan oikeuteen saakka, se on täysin varmaa.

Jos korkein oikeus pitää käräjäoikeuden päätöksen voimassa, siitä tulee ennakkopäätös, jota alemmat oikeusasteet ja osapuolten lakimiehet sitten lainailevat ja seuraavat riittävän samankaltaisiksi katsomissaan tapauksissa.

Päätös tulisi johtamaan etenkin lakkoherkillä teollisuusaloilla aluksi tulospalkkioiden osuuden kasvamiseen kokonaispalkasta. Paikallinen sopiminen tekee sen entistä helpommaksi.

Se puolestaan avaisi työnantajille hyvän keinon rajoittaa lakkoaseen käyttöä ja mahdollistaa lopulta melkoisen mielivallan: YT-neuvotteluja ei käytäisi potkuja jaettaessa, luottamusmiesten turva heikkenisi ja niin edelleen. Näin koska työnantajan milloin tahansa tekemiin laittomiin toimiin ei voisi enää vastata säännösten ja oikeuskäytäntöjen valossa laittomilta näyttävillä lakoilla.

Työntekijäpuoli olisi siis paljon nykyistä suojattomammassa asemassa. Näin pelkästään sen takia, että monellakaan ei ole varaa menettää esimerkiksi kolmatta osaa palkastaan korpilakon takia tai odottaa jopa vuosikausia työnantajan pidättämää palkanosaa siinäkin tapauksessa, että oikeus punnitsisi lakon lailliseksi. Luultavasti myös varakkaamman työnantajapuolen halu ottaa riskejä kielteisten oikeuden päätösten uhallakin kasvaisi, koska hävitessäänkin työnantajapuoli voittaisi.

Jos tämä käräjäoikeuden päätös pysyy korkeimmissa oikeusasteissa, palkanmaksusta tulee siis tulospalkkioksi määrätyn palkanosan - aiemmin ehkä "normipalkkaan" kuuluneen osan - verran ehdollista. Työntekijäpuolen toimihenkilöt mukaan lukien kannattaisi menetellä nyt fiksusti ja pidättäytyä sopimasta tulospalkkioista edes näennäisen houkuttelevin tai helpoin ehdoin: mielivallan mahdollisuus voi pian olla tasan tulospalkkion kokoinen.

"Kotikadulta hiihtäen Tammerkosken sillalle"

Iltalehti tarttuu julkisuudenkipeisiin kansanedustajiin:

"Kun vihreiden Pekka Haavisto palasi useamman vuoden tauon jälkeen eduskuntaan, hän törmäsi aivan uudenlaiseen kansanedustajatyyppiin: julkisuusnarkkareihin.

- Jos nämä eivät ole saaneet päivittäistä julkisuusannostaan, he alkavat voida pahoin. Julkisuus sitten hankitaan millä keinoin tahansa. Tämä sopii heille itselleen ja myös medialle, Haavisto kertoi havainnoistaan SuomiAreenan keskustelussa poliitikoista ja mediasta torstaina Porissa. Nimiä hän ei maininnut."

Ja tuohon voi sanoa, että kansa saa kerrankin sitä, mitä tilaa. Eduskunnassa pysyäkseen pitää olla julkisuutta ja myös sinne päästäkseen. Julkkiksen ja julkisuuden laadulla ei ole niin väliä. Etenkin Keskusta on kunnostautunut näiden turhimpien julkkisten haalimisessa riveihinsä.

Muihin puolueisiin kuin keskustaan ryhmittyneillä julkkiksilla voi nähdä olevan edes jonkinlaista aatteellisuutta vaikuttimenaan. Mutta jonkun alusvaatemallin keskusta-aatteellisuutta on vaikea ymmärtää: keskustahan on pelkkä maaseudun ja maatalouselinkeinon edunvalvontakone, jonka on otettava kantaa asemastaan johtuen muihinkin kysymyksiin. Ja kun ainoana yhdistävänä tekijänä on tuo konelypsy ja porukassa on lisäksi monennäköistä sukankuluttajaa, on välttämättömyydestä tehty hyve: keskusta on jopa jäsenenä Euroopan liberaalipuolueiden järjestössä ja kuuluu EU-parlamentissa liberaaliryhmään - agraaripuolueiden ryhmän puuttuessa. Keskusta liittyi liberaaliin rintamaan heti "oikeat" liberaalit eli Tuulikki Ukkolan, nielaistuaan.

Rehellisyyden nimissä on kyllä sanottava, että keskustan riveissä vilahtanut ja liittymistään katunut julkkis, Sulo "Suti" Aittoniemi ilmoitti isoon ääneensä olevansa alkiolainen, eli omasi aatteen paloa. Ainoana koko keskustan ryhmästä, vieläpä.

Kyvyistään se, että kukaan keskustan julkkiksista ei ole sanottavammin kunnostautunut politiikassa. Karpelasta tosin tehtiin ministeri, mutta vain, ettei sanomaan päästäisi.

Tässäpä muistinvirkistämiseksi lista niistä edustajista, jotka ovat päässeet nykyiseen eduskuntaan lähes pelkällä aiemmin hankitulla julkisuudella. Sulkujen väliin on merkitty edustajan julkisuusväline ja alle pari-kolme vapaamuotoista kommenttia esiintymisistään.

Keskusta

Alatalo, Mikko (Tammerkosken sillalla, Harri Rinne)
- Ei vakavastiotettavia puheenvuoroja

Autio, Risto (tv-sarja Kotikatu)
- kuten edellä

Kaltiokumpu, Oiva (alias Lapin Seriffi, tango, ei tiettävästi joikaaminen)
- kuten edellä

Karpela, Tanja (alusvaatteet, yksityiselämä)
- voiko enää paremmin sanoa: "Turha lähde: yksinäinen peluri eikä ole perillä sen enempää puolueen asioista kuin asiakysymyksistä."

Laukkanen, Markku (Yle)

Mieto, Juha (sukset)
- eduskunta pidätti hengitystään ensimmäisen puheensa aikana ja taputti helpottuneena, kun suuria sammakoita ei tullut, vain etelä-pohjalaista paatosta ja korpifilosofiaa

Salovaara, Pertti (Radio Nova, Yle)
- Voe mahoton, lähinnä Klaude-Kopteri -osastoa mutta vähemmällä kokemuksella.

Uusipaavalniemi, Markku (curling)
- insinööri, joka yritti vakavastiotettavaksi talouskeskustelijaksi

Kokoomus

Matikainen-Kallström, Marjo (sukset, havuja perkele!)
- Insinööri ja urheilija.

Rajala, Lyly (Radio mega, rummut Dannyn bändissä)
- ei havaittavia puheenvuoroja

Ukkola, Tuulikki (Kaleva)
- LKP:n viimeinen kansanedustaja

Asko-Seljavaara, Sirpa (plastiikkakirurgia, näkyvä virka terveydenhuollossa)
- kerännyt valtavasti järjestöjen luottamustoimia edustajaksi tulonsa jälkeen, ei sitä ennen.

Demarit

Asell, Marko (kreikkalais-roomalainen paini, trikoot)
- duunarilinjan edustaja, esiintyi Ylen eduskuntasarjassa varsin järkevästi

Guzenina-Richardson, Maria (MTV Europe, naistenlehdet)
- ei ole saavuttanut kunnollista uskottavuutta poliitikkona

Kalliomäki, Antti (seiväs)
- irronnut urheilutaustastaan täysveriseksi poliitikoksi, demarien raskasta sarjaa

Kantola, Ilkka (potkut piispan tehtävistä, aviorikos)
- rakettimainen ura demaripuolueessa, johtuneeko Kantolan kyvyistä vai demarien uudistumistarpeesta

Karhu, Saara (Yle urheilu)
- ei suurta näkyvyyttää

Lipponen, Päivi (Paavo Lipponen)
- ei näkyvyyttä tai ansioita

Vihreät

Sinnemäki, Anni (Ultra Bra)
- paljastanut lajinsa ärhäköidessään vihreiden harjoittaman hallituspolitiikan puolesta

Kasvi, Jyrki (nörtteily)
- Esillä lähinnä omaa alaansa sivuavissa asioissa, ei siis yleispoliitikkoainesta. Effi ry:n luottomies, pian viisikymppinen tekniikan tohtori, jolla ei ole ikäluokalleen mitään sanottavanaan.

Pulliainen, Erkki (Näkyvä virka Oulun yliopistossa, susitutkimus)
- esillä yksittäisissä asioissa, varsin vähämerkityksinen, maailmankuulu - Oulussa

Perussuomalaiset

Virtanen, Pertti (aliaksensa Veltto-Virtanen)
- entinen linkolalainen, jota vihreät eivät ilmeisesti edes halunneet ryhmäänsä

Kuka haluaa Malmin kentän rakennusmaakseen?

Malmin lentokentän toiminnasta ja uuden kentän sijainnista mahdollisen sulkemisen jälkeen on väännetty kättä vuosikaudet. Rakentajat ja maa-alueiden jalostajat ovat varmasti odottaneet kentän pohjan kaavoittamista rakentamiselle ja maakunta on puolestaan odottanut kentän sulkemista ja tarjonnut sille alueitaan. Välillä näytti, että kentän paikaksi voisi tulla Porvoo ja nyt on tarjolla Lohja.

Helsingin Sanomat kirjoitti keväällä myös Uudenmaan liiton maakuntajohtajan Ossi Savolaisen kannattavan Lohjaa kentän paikaksi.

HS päättää artikkelinsa seuraavasti:

"Malmin kentän vuokrasopimus on näillä näkymin umpeutumassa, eikä myöskään toiminnan laajentaminen siellä olisi mahdollista."

Tuo harmaalla merkitty on ollut erittäin tuttu argumentti kentän toimintojen siirtämistä kannattavien keskuudessa. Se on samalla virheellinen argumentti. Jutun kirjoittanut toimittaja tuskin käytti sitä tahallaan. Joka tapauksessa vääntö Malmista jatkuu, vaikka periaatteessa sen pitäisi olla ohi, kun muistelee, mitä HS kirjoitti vuonna 2006 Sipoon vaikutuksesta Malmin kohtaloon.

"Helsingin kaikissa poliittisissa ryhmissä on ryhdytty harkitsemaan, pitäisikö Malmin lentokentän muuttamisesta asuinkäyttöön tässä vaiheessa luopua."

"Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jan Vapaavuori (kok) katsoo, että Malmin kentän merkitys on juuri pientalorakentamisessa. "Läntisen Sipoon mahdollinen liittäminen Helsinkiin muuttaisi olennaisesti tämän asetelman."

Vapaavuori on nyt asuntoministeri mutta tuskin on muuttunut kantaansa.

Jutusta ilmeni sen ingressiin kirjoitetun harkinnan sijaan, että puolueiden kannat olivat kentän säilyttämisen puolella. Ainoastaan vihreiden edustaja esitti moitteenaan ja varaumanaan sen, että Malmin kentälle saakka ei pääse raideliikennettä käyttäen. Hän tosin unohti, että ei pääse Helsinki-Vantaallekaan

Malmin kentällä on myös tavallisten helsinkiläisten tuki. Kentältähän ei kantaudu lentomelua käytännössä lainkaan. Tässä valossa on erikoista, että sen parhaita asiantuntijoita ja suurimpia kärsijöitä ovat ne, jotka eivät asu kentän lähellä. Lopuillekin melusta häiriintyneille se lienee sitä niin kutsuttua heikosti kuuluvaa häiritsevää melua, joka ärsyttää etenkin syyllisellä poissaolollaan.

Mitä ammattilentäjät sanoivat selvityksestä

Helsingin seudun lentokenttäselvitys julkaistiin 16.8.2007. Se esitteli yksityiskohtaiset vaihtoehdot kustannuksineen. Selvityksen mukaan toiminnan laajempi kehittäminen Malmilla edellyttäisi uuden pitkän kiitotien rakentamista ja vanhojen kiitoteiden käytöstä poistamista sekä mittarilähestymislaitteita. Toisena lentokenttävaihtoehtona esiteltiin se jo mainittu uuden kentän rakentaminen Porvoon Backakseen. Selvityksessä esiteltiin myös vaihtoehdot, joissa joko Malmilla tai Sipoon Skarpmossenissa olisi pelkkä helikopteritukikohta.

Suomen Ansiolentäjät ry, nyttemmin Suomen Lentäjien ja Ilma-aluksen Omistajien Yhdistys, lyhyemmin AOPA Finland, luultavasti tuntee kentän olot hyvin, edustaahan se kaikkea ammatti-ilmailun kirjoa lukuun ottamatta matkustajakone- ja rahtiliikennettä.

AOPA:n liikenneministeriölle jättämä lausunto selvityksen tuloksista on erittäin mielenkiintoinen ja paljastaa maallikollekin, ettei kentän toimintaa tarvitsisi siirtää. Jostakin syystä tämä liikennelentäjien lausunnossa olevat asiat eivät ole saaneet rivinkään verran tilaa valtamedioissa. Lainaan kipakansävyisen lausunnon pääkohdat:

- Malmin toimintojen siirtäminen Backakseen on epärealistista. Malmin päätoiminnot kuten lentäjä- ja ammattilentäjäkoulutus, yleisilmailun yhteiskuntaa palvelevat muodot, liikelentotoiminta ymv. samoin kuin ilmailuharrastustoiminnot perustavat Helsingin lähiseudun (YTV) julkisen liikenteen palvelukykyyn. Malmin sulkeminen tulee vähentämään näitä toimintoja dramaattisesti ja hajauttamaan jäljelle jääviä lähinnä Nummelaan, Hyvinkäälle, Räyskälään, jopa Hankoon.

- Malmilla saavat tänään yli 90% maamme ammattilentäjistä peruskoulutuksensa ja 2/3 ylimmän tason ammatillisen koulutuksensa. Siirto Backakseen tulee ratkaisevasti vähentämään tämän omakustanteisen ammattikoulutuksen vakavin seurauksin kotimaisten lentoyhtiöidemme kilpailukyvylle. Maamme kärsii jo nyt pahaa enteilevästä ammattilentäjäpulasta.

- Liikelentojen perustarpeille - ajansäästö, ajankäytön tehostaminen, nopea saavutettavuus – Backakseen sijoitettava lentokenttä on epärealistinen ja aivan liian kaukana pääkaupungista ja pääkaupunkiseudusta.

- Sekä Sköldvikin öljynjalostamon toiminnalle että lentoliikenteelle aiheutuvia riskejä aliarvioidaan Backaksen kohdalla, vaikka ne aiemmin suoritetussa selvityksessä (Riikonen ?) poistivat Sipoon Boxin ja Nevaksen.

- Backakseen sijoitettu Porin kentän melukuvio on huonosti harkittu huomioiden miljoonan lentomatkustajan tavoitteen, joka toteutuakseen vaatii aivan ratkaisevasti painavamman ja suuritehoisemman lentokonekaluston käyttöä.

- Uuden lentokentän tarvetta perustellaan Hki-Vantaan kentän kahdella ruuhkahuipulla vuorokaudessa ja kolmen kiitotien kapasiteettipuutteella. Hki-Vantaalla oli vuonna 2006 kolmella kiitoradalla kansainvälisen ”Airports Council Internationalin” tilaston mukaan hieman yli 12 miljoonaa lentomatkustajaa ja 91 000 operaatiota (Movements).

Lontoon Heathrowlla oli vastaavasti kahdella kiitoradalla 67,5 miljoonaa matkustajaa ja 477 000 ”movements”. Vain kahden kiitoradan kentistä Peking (46,6 miljoonaa ja 377 000), Hong Kong (44 miljonaa ja 290 000), Bangkok (43 miljoonaa ja 291 000), Tokio Narita (35 miljoonaa ja 324 000), Muenchen (31 miljoonaa ja 411 000) kuten myös Jakarta, Manchester ja Lontoon Gatwick (yhdellä kiitoradalla) olivat paljon suurempia kuin Hki-Vantaa.

- Hki-Vantaan todelliset pullonkaulat ovat lennonjohdossa ja terminaalikapasiteetissa. Kun nämä pullonkaulat poistetaan, laskennallinen kapasiteetti (www.finslot.fi) jopa ylittää 650 000 operaation vuodessa. Kokonaan uudelle lentokentälle ei siten ole todellista tarvetta!

- Euroopassa on lukuisia lentokenttiä, joilla vain yhdellä kiitoradalla on huomattavasti enemmän sekä matkustajia että operaatioita kuin Hki-Vantaalla. Kannattaa tutustua esimerkiksi Madridin Barajas ja Torrejonin kenttien yhteistoimintaa, Phoenixin Sky Harbourin ja Scottsdalen ja muiden lähikenttien yhteistoimintaan, Los Angelesin Laxin ja liki 10 tiiviissä tuntumassa toimivien pienkenttien yhteistoimintaan, Lontoon suurkenttien ja lukuisten lähikenttien yhteistoimintaan, ymv, ymv.

- Edellytetty Malmin pääkiitotien kääntäminen on epärehellisellä tavalla tarkoitushakuinen. Nykyinen pääkiitotie 36-18 on äärimmäisen helposti pidennettävissä yli 1700 metriin. Vertailun vuoksi Bromman pääkiitotie on 1640 m. Tukholman kaupunki on vastikään tunnustanut Bromman suuren taloudellisen merkityksen ja pidentänyt Bromman toiminta-aikaa aina vuoteen 2037. Bromman kenttä sijaitsee vain 7 km Tukholman ydinkeskustasta. Malmin kenttä on 12 km Helsingin keskustasta.

- Väitteet Hki-Vantaan ja Malmin yhteensovittamattomuudesta mittarilentomenetelmien osalta on väärää todistelua, joka uppoaa vain asiantuntemattomiin.

- Malmin kentän nykyaikaistaminen kiitotiekunnostuksen, mittarilähestymismenetelmien ja –tekniikan sekä toimitilojen osalta maksaisi noin 20-25 miljoonaa euroa eli vain noin 20% Backaksen kentän vaatimasta perusinvestoinnista.

Yrittäjät löysässä hirressä

Sipoon alueliitos vei siis Helsingin mielenkiinnon Malmin rakentamiseen. Oikeastaan vaihtoehtoja ei tarvitsisi enää tarjoilla ja selvittellä. Toisin on kuitenkin käynyt: Helmikuussa 2008 liikenne- ja viestintäministeriö antoi Tiehallinnon tehtäväksi lentokenttäselvityksessä esiintuotujen vaihtoehtojen ympäristövaikutusten arvioinnin. Työn arvioidaan kestävän 2-3 vuotta.

Joku tai jotkut, joilla on riittävästi vaikutusvaltaa, taitavat siis edelleenkin haluta Malmin lentokenttäalueen todella kiivaasti käyttöönsä. Yleisestä edusta, kentän statuksesta huomattavana suojelukohteena tai uuden rakentamisen kuluista ei tarvitse piitata, sillä nehän jäävät muiden maksettaviksi.

Asia lienee nyt paljon enemmän liikenneministeri Anu Vehviläisen (kesk.) kuin Jan Vapaavuoren peukalon alla. Jos Malmin kohtalosta päätetään Vehviläisen kaudella kuten näyttää, olisi ilman KMS-kohua ollut jopa mahdollista, että rakentajien ja kehittyvien maakuntien edut olisivat voittaneet suoralta kädeltä. Tämä seikka kannattaa pitää mielessä Malmin tulevaisuutta seurattaessa.

___

Päivityksiä 31.8. 2008

Alla olevaan karttaan on merkitty Malmin lentokenttäalue ja rakentamattomat, Malmia paljon laajemmat mm. Tuomarinkylän pellot sekä Viikki. Nekin sopisivat rakennettavaksi siinä kuin pienempi Malmi - myös sijaintinsa puolesta. Lienee epätaloudellista pitää niitä pääkaupunkiseudulla peltona samalla, kun tonttimaa on kallista - erästä yleistä malminvastaista argumenttia käyttääkseni.

Malmin kentän läheisyydessä on myös paljon rakentamatonta aluetta. Jos katsotaisiin, että alue ei sopisi asuntorakentamiseen -johon kuulemma vallan erinomaisesti sopii - tehtäköön siihen työpaikka-alue liikkeineen kaikkineen ja jätetään keskusta asumiselle.

Välittömästi kentän oikealla yläpuolella näkyy Tattarisuon työpaikka-alue. Sen oikealla puolella kulkee Lahdenväylä, jonka vieressä oikealla sijaitsee puolestaan Jakomäki. Lahdenväylä ja kaukainen sijainti eristävät Jakomäen tehokkaasti muusta Helsingistä.
Lähimmät suuret aluekeskukset ovat Malmi (n. 3,7 km) ja Tikkurila (n. 4,2 km linnuntietä.)

Malmin ja Tapanilan asemat eivät sijaitse kovinkaan lähellä Malmin lentokenttää: kummastakin on esimerkiksi nykyisten kiitoteiden risteykseen linnuntietä noin 1,5 km eli reilun 20 minuutin kävelymatka. Ne eivät siis palvelisi Malmin lentokentän alueelle haluttua asutusta kovinkaan hyvin. Aina silloin kun Helsingin vihreät ovat tarkastelleet Malmia lentokenttänä, onkin haluttu moittia sitä, että lentokentälle ei ole raideyhteyttä.

Jotta kukaan ei luulisi puistoa, metsää ja peltoa Helsingistä puuttuvan: Alla olevaan kuvaan on summittain rajattu Malmin kenttäalue sinisellä, metsät punaisella ja pellot keltaisella. Jonkinlaisen käsityksen mittasuhteista saa toivottavasti oikean yläkulman kuvaleikkeestä, joka on otettu yhdeltä pienimmistä alueista, Kivikosta käsin. Pasilan alue kuvan vasemmassa alareunassa auttanee myös hahmottamaan kaikkien puheena olevien alueiden mittasuhteita.

(Kuvalähteet: Wikipedia/Seppo Sipilä ja Google Earth. Kuvaleike alimmassa Google Earth/nimim. cyberion)

Lisää juustoa jenkille - lisää huoltovarmuutta Suomelle?

Ylen uutiset kertoo seuraavanlaisen, maakuntamatkojen tuotosta olevan, vakiouutisen:

"Vanhanen haluaa Suomelle oman ruokastrategian

Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) mielestä ruoan tuotantoa on lisättävä. Vanhasen mukaan tuotannon lisääminen on ainoa ratkaisu ruoan hinnannousun aiheuttamaan kriisiin. Hän haluaa myös Suomelle oman vuoteen 2020 ulottuvan ruokastrategian.

Väestö maailmassa kasvaa, mutta peltopinta-ala vähenee, Vanhanen sanoi Mäkilän traktorimuseossa pitämässään puheessa.

Vanhasen mukaan EU:ssa vuosikymmenten ajan toteutetussa maatalouspolitiikassa on tehtävä täyskäännös, koska maataloutta tarvitaan tulevaisuudessa lisää.

Vanhasen mielestä maailmaa kovisteleva ruokakriisi on korostanut kansallisen maataloustuotannon ja huoltovarmuuden merkitystä."

Tämänhän voi tulkita vain yhdellä tavalla: Suomi ei aio siis ainakaan Keskustan johdolla sitoutua maataloussektorimme sopeuttamiseen parhaaseen tai taloutemme kannalta edes siedettävään kokoon. Se ei liene yllätys.

On tietenkin oikein vaatia lisää maataloustuotantoa EU-alueelle. Keski- ja Etelä-Euroopassahan satotasot ovat Suomeen nähden kaksin-kolminkertaiset kaikilla tärkeillä viljelykasveilla. Euroopan osana myös Suomen pitäisi Vanhasta seuraten lisätä tuotantoaan. Se merkitsisi tosiasiassa sitä, että maataloussektorimme kävisi yhä kalliimmaksi.

Sehän ei ole maailmanmarkkinoilla kilpailukykyinen ilman, että suomalaisen veronmaksajan rahaa käytetään varakkaidenkin maiden elintarvikehuollon tukemiseen tai kuten nyt, jopa luksustuotteiden tuottamiseen. Valio on hyvä esimerkki: suomalainen keski- ja alempi keskiluokka - siis kaikki palkansaajat - maksavat siitä, että amerikkalainen herkuttelija saa tuontijuustonsa kilpailukykyiseen hintaan. Tästä meidän haluttaisiin olevan vieläpä ylpeitä.

Lisäperusteena Vanhanen käytti vielä vanhaa ja tuttua huoltovarmuutta, jolla Suomen avokätisiä maataloustukia on perusteltu. Kriisinajan huoltovarmuus ei vaadi, että maataloustuotantokaan olisi määrältään tai rakenteeltaan normaaliaikoja vastaava. Monista ylellisyystuotteista ja turhasta kulutuksesta voitaisiin kriisioloissa luopua.

Ei liene väärässä, jos arvioi, että kriisinajan huoltovarmuus tulee hoidetuksi 50-60 %:lla nykyisestä maataloustuotannosta. Näin siksi, että meillä on edelleenkin mittava ylituotanto. Vanhanen haluaisi siis lisätä sitä.

Alla Tilastokeskuksen luvut omavaraisuusasteestamme. Maitorasvojen osuus kannattaa panna merkille. Sokerintuotanto vähennettiin tuolle tasolleen EU:n toimesta. Se olikin oikein, sillä juurikaspelloiltamme saadaan hehtaaria kohden vain puolet tai alle siitä valkoisen sokerin määrästä, joka saadaan Euroopassa. EU siis pakotti Suomen tekemän jotain yhdelle kaikkein turhimmista ja kalleimmista viljelyharrastuksistaan.

Tuoteryhmä	1970	1980	1990	2000	2007
Leipävilja	114	70	175	103	116
Maitotuotteet, neste	. .	129	122	112	101
Maitotuotteet, rasva	126	128	143	132	124
Naudanliha	110	102	109	93	90
Sianliha	110	119	114	101	115
Kananmunat	136	151	137	114	115
Sokeri	27	60	91	71	40

(Kuvalähde: Valio/Finlandia Cheese)

Onko ruoan kemikaaleilla ja kansantaudeillamme mitään yhteyttä?

Lääkäriseura Duodecimin aineiston pohjalta internetissä julkaistava Terveyskirjasto kertoo allergioista seuraavaa:

"Väestöstä 25–30 %:lla on jokin allerginen sairaus tai oire. Hoitoon hakeutuneiden allergiapotilaiden määrä on kuluneiden 30 vuoden aikana voimakkaasti lisääntynyt. Erityisesti IgE-välitteisten (atooppisten) allergioiden lisääntymistä ei voida selittää diagnostiikan paranemisella, vaan yleistyminen on todellista. Mahdollisia allergioiden yleistymisen selityksiä ovat infektiotautikirjon muutokset, parantunut hygienia, sisä- ja ulkoilman laadun muutokset ja kemikaalien käytön yleistyminen." Lähde edelliseen: Terveyskirjasto.fi

Lasten allergiat ovat kansantauti

"Results: 40,246 adults were polled, yielding data on 8,825 children. Parentally perceived food allergy prevalence was 4.7% (90% CI 4.2-5.2%). The most affected age group was 2- to 3-year olds (7.2%). Single-country incidence ranged between 1.7% (Austria) to 11.7% (Finland).

Milk (38.5%), fruits (29.5%), eggs (19.0%) and vegetables (13.5%) were most often implicated, although with significant age-linked variations. " Lähde edelliseen

Diebetes on kansantauti

"Diabeetikoita on maassamme tällä hetkellä noin 205 000. Näistä 40 000:lla on tyypin 1 diabetes ja 165 000:lla tyypin 2 diabetes. Sekä nuorille ominainen tyypin 1 diabetes että tavallisesti aikuiselle ilmaantuva tyypin 2 diabetes ovat selvästi yleistyneet. Tyypin 1 [eli nuorten] diabetes on yleisempi Suomessa kuin missään muualla maailmassa. " Lähde edelliseen: Terveyskirjasto.fi

Verenkiertoelinten sairaudet ovat kansantautejamme

"Miesten verenkiertoelinten sairaudet ovat Suomessa yleisempiä kuin Pohjoismaissa ja EU-maissa kuolleisuus verenkiertoelinten sairauksiin on Suomessa EU:n toiseksi suurin." Lähde edelliseen; Terveyskirjasto.fi

Ja totta kai - myös keliakia

"Pohjoisen Arturian provinssin väestöllä esiintyvyys oli 0,26 %, ilmaantuvuusluvun ollessa Caceresin provinssissa lapsilla 16,04/100 000. Esiintyvyysluvut muissa maissa olivat: Portugalissa 0,75 %, Ranskassa 0,16 %, Hollannissa 0,3 %, Saksassa Dresdenin alueella (2001) 0,19 %, Sveitsissä samoihin aikoihin 0,76 %, Britanniassa Belfastissa 0,82 (1997), Oxfordin alueella 0,75 % (1999) ja Cambridgessa 1 %. Pohjoismaista Suomessa keliakian esiintyvyys oli näihin aikoihin 1 %, mutta uusimpien tutkimusten mukaan jopa 2 % (Lohi et al 2008). " Lähde: Keliakiliitto.

On tietenkin erikoista, että joidenkin viranomaisten mukaan maailman turvallisinta ruokaa syövät suomalaiset sairastavat noinkin paljon sellaisia sairauksia, joilla on yhteys ravintoon ja kuolevat nuorina: Vielä ennen uusien maiden liittymistä Euroopan unioniin suomalaisten eliniän odote oli alueen matalimpia ja vieläkin se on alle EU-25 - alueen keskiarvon, eikä suinkaan pisimpiä.

Alkoholikaan ei sovi alhaisen elinikämme selittäjäksi, sillä useimmissa Euroopan maissa juodaan Suomea enemmän. Itse asiassa tuoreimman EU:n julkaiseman tilaston mukaan 36 maasta 26:ssa juotiin vuonna 2003 saman verran tai enemmän kuin Suomessa. Suomen kulutus on noussut vuodesta 2003 mutta niin on käynyt muidenkin maiden kulutukselle, sillä alkoholinkulutus seuraa hyvin "jäykästi" tuloja. (Lähde edelliseen: European Community Health Indicators, EU.)

Lopuksi vielä Suomen kannalta täysin lohduton terveystilasto. Sen mukaan meillä oli selkeästi vähiten täysin terveeksi ja toimintakykyiseksi luettavaa väestöä koko EU-25 alueella. Tulokset ovat vuodelta 2005 ja kokonaisuudessaan luettavissa tästä tai joidenkin maiden osalta viereisestä kuvasta klikkaamalla se isommaksi.

Täytyy huomata, että jos ruoasta saavilla kemikaaleilla ja terveydellä on jokin yhteys kuten todennäköistä, sellaista ei ole osoitettavissa ainakaan oheisella, hyvin karkeajakoisella ja koko väestöä koskevalla tilastolla. Tilastossa toki näkyvät jo ylempänä kerrotut kansantautimme.

Mitä maatalouskemikaaleihin tulee, niitä käytetään Suomessa saman verran kuin Saksassa ja senkin sijoitus em. tilastossa on varsin kehno. Saksasta myös tuodaan paljon elintarvikkeita Suomeen mutta niin tuodaan myös Hollannista, jossa käytetään paljon kemikaaleja viljelyyn. Kuitenkin hollantilaisen eliniän odote ja terveys on suomalaista parempi eikä maatalouskemikaalien ja terveyden yhteyttä saa esiin suoraviivaisella päättelyllä esimerkiksi huomioimatta kulutustottumuksia, yleistä elintasoa tai käytettyjen kemikaalien ja tuonnin laatua.

Maataloutemme vähäinen torjunta-aineiden käyttö on tarua

Suomalaista maataloutta on puolusteltu muun ohella sillä, että se käyttäisi vähän torjunta-aineita ja tuotteet olisivat siten kuluttajan kannalta "puhtaampia". Argumentti on ollut johdonmukaisesti ja useasti toisteltuna tehokas, mutta ei kestä lainkaan lähempää tarkastelua. Esimerkiksi Saksaan verrattuna Suomessa käytetään torjunta-aineita yhden ruokakilon tuottamiseen ainakin saman verran, mutta vihannesten ja hedelmien tuottamiseen selvästi enemmän.

Vertailu Suomen ja muiden maiden välillä on siis tehty yhteismitattomasti, eli on vertailtu torjunta-ainekiloja hehtaaria kohden ilman, että hehtaarisatoa - syötävää osaa - on otettu huomioon lainkaan. Lisäksi on katsottu torjunta-aineita yhtenä joukkona erottelematta haitallisia haitattomammista.

Absoluuttisina lukuina hehtaaria kohden tarkastellen Suomen torjunta-ainekäyttö on toki vähäistä, esimerkiksi viljoille noin 0,6 kiloa hehtaarille kun se EU-alueella on keskimäärin 1,3 kiloa, siis yli kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa.

Suomi vastaan Saksa

Kun ottaa huomioon satotasot, huomaakin yllättäen, että Suomessa käytetään esimerkiksi viljoille käytännössä saman verran torjunta-aineita kuin esimerkiksi Saksassa ja enemmän kuin useimmissa uusissa EU-maissa ja myös hehtaaria kohden tarkasteltuna.

Saksa	AS 1) /kg/ha	Keskis. t/ha	Kg/t	Ero Saksan hyväksi
Viljat	1,9	6,59	0,29	-81,0 g/t
Öljysiemenkasvit	1,2	3,30	0,36	144,8 g/t
Perunantuotanto	6,2	41,90	0,15	24,9 g/t
Sokerijuurikas	2,3	54,00	0,04	38,4 g/t
Hedelmäpuut	20,5	27,00	0,76	2440 g/t
Vihannekset	3	*	*	*

Suomi	AS 1) /kg/ha	Keskis. t/ha	Kg/t
Viljat	0,60	2,90	0,21
Öljysiemenk. 2)	0,7	1,38	0,51
Perunantuotanto	4	23,14	0,17
Sokerijuurikas	2,8	34,56	0,08
Hedelmäpuut 3)	22,4	7,00	3,20
Vihannekset	2,3	*	*
1) AS = Tehoainetta 2) Rypsi 3) Omena
* = Ei vertailukelpoista satotilastoa

Sadon ohella kannattaa myös huomata, että Suomen oloista johtuen leipäviljasadosta on hyvinäkin vuosina myllykelpoista vain noin puolet. Saksaa on hyvä käyttää vertailukohtana, koska sen torjunta-ainekäyttöä pidetään suurena ja toisaalta, sieltä tuodaan ylivoimaisesti eniten elintarvikkeita Suomeen.

Tarkastelu tehdään saatavilta osiltaan vuoden 2004 luvuin, torjunta-aineiden käytöstä tietolähteenä on tuorein EU:sta saatavissa oleva tilastojulkaisu The use of plant protection products in the European Union (Eurostat 2007, pdf).

Öljysiemenkasveille, käytännössä rypsille, meillä ruiskutetaan torjunta-aineita lähes 150 grammaa enemmän satokiloa kohden kuin kaikille öljysiemenkasveille Saksassa. Saksassa saadaan ainakin rypsistä noin 3300 kiloa hehtaarilta, Suomessa vaatimattomat 1380 kiloa.

Saksassa tuskin yksikään laajasti viljelty öljysiemenkasvi tuottaa suomalaista rypsiä vähemmän satokiloja tai öljyä hehtaaria kohden, joten vertailu lienee pätevä näinkin tehtynä. EU:n tilastossa öljykasveja ovat rypsi, rapsi, soija, auringonkukka ja pellava.

Perunalle saksalainen käyttää torjunta-aineita 6,2 kiloa ja suomalainen 4 kiloa. Kun ottaa huomioon meikäläisen niukan hehtaarisadon, käyttö on täysin samaa tasoa kiloa kohden. Suomessa viljelijät saavat hehtaarilta noin 23 000 kiloa perunaa mutta Saksassa keskisato on lähes kaksinkertainen laadusta tinkimättä. Esimerkiksi tärkkelysperunassa on sitä tavoiteltua tärkkelystä useita prosenttiyksikköjä enemmän.

Suomalainen hedelmäpommi?    

Suomalainen sokerijuurikas saa tuotettua tonnia kohden vähäiset 38 grammaa saksalaista enemmän myrkkyjä niskaansa. Tuolla erolla ei ole mitään merkitystä ja enemmin kannattaakin huomioida suojeluaineiden käyttö sokerin saannon kannalta: Suomessa saadaan juurikashehtaarilta valkoista sokeria noin 4,5 tonnia, suurin piirtein puolet siitä, mitä saadaan saksalaiselta pellolta. Ranskan viljavat pellot tuottavat keskimäärin 10 tonnia valkoista sokeria hehtaaria kohden.

Suomessa ei tuoteta ammattimaisesti kovinkaan paljon muita hedelmiä kuin omenaa. Syy on ilmeinen: kovat pakkastalvet ovat tuhonneet pahimmillaan kokonaisia omenatarhoja. Niinpä meillä on jouduttu valitsemaan kestäviä lajikkeita satoisten sijaan. Sen seurauksena meillä omenan keskimääräinen hehtaarisato jää vaatimattomaan 7000-8000 kiloon kun se Saksassa on peräti 20 000 kiloa suurempi. Hollannissa omenasadot ovat yli 40 000 kiloa hehtaarilta.

Vähäisen saannon ohella Suomessa käytetään hedelmäpuille keskiarvona hyvin paljon suojeluaineita: 22,4 kiloa hehtaarille. Se on satotasoomme ja EU:n keskiarvoon 6,9 kiloon/ha nähden erittäin paljon. Saksassakin selvitään noin 2,5 kiloa vähemmällä tuotettua tonnia kohden. EU:n tilastossa hedelmäpuihin ei ole luonnollisestikaan luettu viiniköynnöstä.

Vihanneksille Saksassa levitetään torjunta-aineita 3 kiloa hehtaaria kohden, Suomessa 2,3 kiloa. Hyvää tilastoa kaikkien vihannesten satotasoista ei ole käytettävissä, mutta edellisten satotilastojen perusteella voi luotettavasti arvioida, että suomalaiset vihannekset saavat 2,3 kilollaan ylleen saman verran mutta todennäköisesti enemmän torjunta-aineita kuin Saksassa viljellyt.

Vaikutus ympäristölle?

Voisi katsoa, että torjunta-aineiden tarkastelu hehtaaria kohden käytettynä kertoisi jotain myös viljelyn ympäristöystävällisyydestä. Viljelyn ympäristöhaitat eivät synny yksin torjunta-aineista, vaan kokonaisuuden kannalta merkittävämpiä ovat ravinnepäästöt vesistöihin. Niitä syntyy lannoituksen myötä ja maaperän eroosion kautta.

Erityisesti huono sato, siis se, että kasvit eivät sido ravinteita, aiheuttaa ravinnepäästöjä. Suomessa tämä vaikutus lienee suurempi kuin esimerkin Saksassa, jossa suomalaisten tilastojen mukaan lannoitusmäärät satokiloa kohden ovat typen osalta samaa luokkaa kuin Suomessa ja vesistövaikutukseltaan pahemman fosforin osalta selkeästi pienemmät ja myös hehtaaria kohden tarkasteltuna.

Vesistöjen ja alkuperäisluonnon säilymisen kannalta onkin parempi, että ruoka tuotetaan suurin sadoin pieneltä alalta. Näinhän Suomessa ei voida olosuhteidemme vuoksi tehdä. 

Ei ole myöskään huomattu sitä, että selvästi yli neljännes Euroopassa käytettävästä torjunta-aineesta on rikkiä. Se on sallittu luonnonmukaisessakin viljelyssä ja myös Suomessa. Rikki on itse asiassa yksi tärkeimmistä kasviravinteista ja sitä lisätään aivan tavanomaisesti peltolannoitteisiin myös meillä.

Suomalaisen viljelyn puolustajat ovat myös usein huomauttaneet, että kylmä talvi tuhoaa tehokkaasti rikkakasveja ja taudinaiheuttajia. Kokonaan huomiotta on jäänyt se seikka, että talvi vaikuttaa kielteisesti torjunta-aineiden hajoamiseen. Suomalaisten riskinarvioinnin asiantuntijoiden mukaan pitkän kasvukauden oloissa ne hajoavat tehokkaammin luonnon omiksi aineiksi. On siis hyvinkin mahdollista, että saksalaista tasoa oleva käyttö olisi meillä haitallisempaa.

Oliko Saksa tarkoitushakuisesti valittu vertailukohde?

Yhdellä sanalla: Ei, vaan tuonnistaan ja sijainnistaan Itämeren äärellä johtuen tarkoituksenmukainen. Vertailukohdaksi olisi voinut ottaa Saksaan nähden enemmän torjunta-aineita käyttävät Hollannin ja Ranskan. Noissa viljelyn rakenne poikkeaa kuitenkin Suomesta paljon esimerkiksi ei-syötävien erikoiskasvien ja laajamittaisen viinin viljelyn vuoksi.

Uudet EU-maat ovat tietenkin kiinnostava vertailukohta. Näyttää olevan, että niissä kaikissa käytetään torjunta-aineita viljakasveille ja vihanneksille selvästi vähemmän kuin Suomessa, usein jo hehtaaripohjaisestikin tarkastellen. Esimerkiksi Latviassa ja Liettuassa määrät ovat jopa vain kymmenesosia suomalaisista.

Myös Italiassa torjunta-aineiden käyttö on hyvin säästeliästä pois lukien viiniköynnökset, joille kylvetään varsinkin rikkiä hyvin runsaasti.

Tasapuolisuudesta täytyy kuitenkin muistaa, että torjunta-aineet ovat olleet myös hyödyksi ja osaltaan nostaneet satotasoja ympäri maailman. Ne ovat siis tietyllä tavalla myös säästäneet ympäristöä eikä torjunta-aineisiin tulekaan suhtautua suoraviivaisen kielteisesti ellei niitä käytetä ympäristön kannalta kestävään viljelyyn nähden liikaa vain jokun tahon voitonmaksimointiin. Kestävään viljelyyn kuuluu myös se, että sitä harjoitetaan viljelylle edullisilla alueilla. 

Pahin väärinkäyttö on  voinut tapahtua kirjoituspöydän takana vääristelemällä käytön määrä todellista alhaisemmaksi koko suomalaisomisteisen elintarviketeollisuuden eduksi ja maataloussektorin  saamien hyvin avokätisten tukien perustelemiseksi. Yksin näin  Suomelle on aiheutettu huomattavaa vahinkoa täysin mahdollisten vaan ei välttämättömien torjunta-ainevahinkojen lisäksi. 

Yhteenvetoa

1) Suomessa käytetään yleisesti kerrotun vastaisesti torjunta-aineita samoin määrin kuin esimerkiksi Saksassa

2) Torjunta-aineet eivät ole vain pahasta mutta Suomessa käytettyinä ne eivät ilmeisesti ole tulleet hajoamisensakaan puolesta parhaiten käytetyiksi. Ja myöskään koska

3) Muualla voidaan helposti tuottaa suomalaisen tasoinen sato merkittävästi pienemmillä torjunta-aine ja lannoitekäytöillä sekä samalla pienemmällä ympäristökuormalla ja todennäköisellä ihmiseen kohdistuvalla kemikaalikuormituksella

4) Suomessa on näin ollen käytetty runsasta torjuntaa kilpailukyvyttömän maatalouden tekohengitykseksi

5) Määrinä jotka on optimoitu lähinnä viljelijän talouden, viljelytekniikan ja samalla ulkoa annettujen rajoitteiden mukaan

6) Ja joista kaikista reunaehdoista on jalostettu hyveitä 

7) Joiden avulla suomalaisia on johdettu tietoisesti harhaan puhumalla pienestä torjunta-ainekäytöstä ja perusteltu mittavia maataloustukia

8) ja jonka harhautuksen seurauksena tuetaan sellaista kemikaalien pelkoa, joka todennäköisesti vaikeuttaa teollisuuden ja muiden aidosti kilpailukykyisten elinkeinojen toimintaa ja vie näin työpaikkoja sekä ostovoimaa

9) ja joka vie normien tiukentuessa myös viljelyn ahtaammalle ja poliittisten olojen salliessa houkuttaa viljelijän verottajan ja kuluttajan kukkarolle. 

10) josta seuraa verovarojen, ostovoiman ja yleensäkin yhteiskunnan resurssien suuntautuminen matalan teknologian ja Suomessa erityisesti, heikon tuottavuuden ja viljelyoloistamme johtuen täysin vailla kasvupotentiaalia olevalle alalle.