UTAJÄRVI. Siankasvatus on kriisissä. Suomessa on Euroopan toiseksi alhaisin tuottajahinta, mutta lähes kallein kuluttajahinta. "Tilanne on vakava. Kysymys on enää sikaloiden henkiin jäämisestä. Myös teurastamoiden taseet ovat huonot, sillä viime talvena tuottajille maksettiin korkeampaa hintaa. Euroopassa on nyt liikaa sianlihaa, joten markkinat ovat painaneet hintatason alas", sanoo Atrian lihatuotannosta vastaava johtaja Matti Perälä.
"Kauppa käyttää tilannetta hyväkseen ja kilpailuttaa lihataloja tuontilihan paineessa. Kilpailulainsäädäntö ei Suomessa toimi. Kaupan toimijoita on liian vähän", (sikatilallinen) Laitinen sanoo.
Sikalathan eivät ole mihinkään häviämässä: kyse on markkinatilanteen aikaansaamasta korjausliikkeestä, jolla nykyinen 115%:n kasvatuksen omavaraisuus korjaantuu. Pitää puhua kasvatuksesta, sillä yli 90% rehuvalkuaisesta tuodaan muualta. Ylituotantoa ei jutusta löydy. Se ei voi olla virhe vaan tietoinen valinta.
Jutussa mainittu sikatilan isäntä valittaa myös, ettei kilpailulainsäädäntö toimi ja kaupan toimijoita on liian vähän. Epäselväksi kuitenkin jäi, kumpi -kauppa vai teollisuus- vetää tuottajahinnan ja kuluttahinnan erotuksen.
Kaupan valtakunnallisia toimijoita on kuitenkin yli tuplasti enemmän kuin saman mittaluokan teurastamoita: teuraslihan ja lihatuotteiden hinnat sanelee kaksi toimijaa eli HKScan ja Atria. Muut kuten Pouttu ja Portti sekä Votkin ovat näiden hankinnan varassa, Saarioinenkin osittain. Kilpailulainsäädäntö ei siis toimi lihan hankinnan ja teollisuuden osalta.
Isäntä hyvin ilmeisesti haikailikin sellaista kilpailulainsäädäntöä, jonka mukaan kauppa ei saisi tai voisi kilpailuttaa lihataloja eivätkä lihatalot tuottajia (kuten eivät teekään) mutta hajanainen ja ilman neuvotteluvoimaa oleva kauppa sentään saisi kilpailla keskenään - teollisuuden ja tuottajien antamilla hinnoilla.
On tietenkin tosi, että kauppa on keskittynyttä. Osasyynä voi olla se, että vain vahva kauppa on voinut neuvotella vielä vahvemman ja keskittyneemmän elintarviketeollisuuden kanssa. Osuustoiminnallinen ja viljelijöiden omistama elintarviketeollisuus onkin tainnut itse luoda vastapuolensa ja sen neuvotteluvoiman.
Jos siihen aiotaan kajota, pitäisi samalla esimerkiksi LSO, A-tuottajat ja Valio omine jakeluineen purkaa. Tai miksipä niitä ei purettaisi jo nyt? Nythän Valiokin on kilpailulainsäädännön näkökulmasta lähes laittomassa tilassa ja sitä pidetään kasassa esimerkiksi määräämällä Valion myymään maitoa Ingmanille.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti