Alinta työttömyysturvaa ei ole kohennettu lähes 30 vuoteen

Iltalehti kertoo 15.2. 2015 seuraavanlaisen uutisen:

Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea antaa Suomelle sapiskaa liian matalista sosiaalituista.

Neuvoston sosiaalinen peruskirja edellyttää, että etuuksien minimimäärien täytyy olla vähintään 50 prosenttia kansalaisten mediaanitulosta, eli Suomen kohdalla noin 970 euroa kuukaudessa. Tällä kriteerillä suomalainen sairauspäiväraha, äitiyspäiväraha, kuntoutusraha, työttömyyspäiväraha, takuueläke ja toimeentulotuki osoittautuivat riittämättömiksi.

Neuvosto tutki Suomen tilanteen Suomen sosiaalioikeudellisen seuran (SSOS) tekemän järjestökantelun aloitteesta. Suomen omiin maaraportteihin neuvosto on reagoinut armeliaammin.

- Tämä on yllättävää siinä valossa. Nyt yhtäkkiä tulee tällainen tyly ratkaisu, sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ylitarkastaja Jaakko Ellisaari sanoo.

- Tämä on selvästi huomautus Suomelle, että meidän täytyy tarkastella järjestelmäämme vähimmäisturvan osalta, hän myöntyy.

Nykyisen tavan mukaan köyhiksi määritellään kaikki ne, joiden henkeä kohden lasketut, kulutusyksikköluvulla painotetut kotitalouden tulot ovat alle 60 prosenttia väestön keskitulosta. Köyhyysraja tulee vastaan siis jo noin 1170 euron, ei Euroopan neuvoston käyttämän 970 euron kohdalla. 

Järjestökantelun tehneen Suomen sosiaalioikeudellisen seuran (SOSS) varapuheenjohtaja Eila Sundmanin mielestä Suomen maine sosiaalisen tukiverkon mallimaana alkaa olla kyseenalainen. Hän myös kertoo, että valtion vastaanotto on ollut alusta asti tyly:

- Vastaukset, mitä valtion edustajilta saatiin, olivat ylimalkaisia ja aina myöhässä. Tiedossa oli, ettei ministeriö ole kiinnostunut siitä, miten tätä asiaa parannetaan.

Sundmanin kertoma vastahakoisuus on täysin totta ja sosiaali- ja terveysministeriö itse asiassa vähättelee köyhyyttä. Alla on lainaus STM:n laatimasta Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuoden 2010 Suomen toimintasuunnitelmasta.

”1.1. Köyhyysriskit ja kansallinen strategiaraportti vuosille 2008-2011

Kansallisessa strategiaraportissaan Suomi katsoi oman sosiaalisen tilanteensa olevan verrattain hyvä tätä nykyä. Koko väestön kattavat sosiaaliturvaetuudet, sosiaali- ja terveyspalvelut ja muut yhteiskunnalliset palvelut ovat vaikuttaneet siihen että köyhyys ja syrjäytyminen ovat verrattain vähäisiä ja sukupuolten tasa-arvo on suhteellisen hyvässä tilassa. Ennen talouskriisiä työllisyyskehitys on ollut varsin hyvä. Miesten ja erityisesti iäkkäiden miesten työllisyys voisi olla parempi, joten rakenteellinen työttömyys ovat edelleen vaikea kysymys. Maahanmuuttajien työllisyysaste on parantunut, mutta se on edelleen alhainen. EU-maiden keskinäisessä elinolojen vertailussa Suomi menestyy varsin hyvin. Köyhyysaste on maassamme alhainen, ja lapsiköyhyys on vertailussa kaikkien alhaisin, tosin se on viime aikoina ollut kasvussa."

Erityisesti ne työttömät, jotka eivät saa ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa, ovat tukalassa asemassa. Työmarkkinatuesta ja peruspäivärahasta jää viran puolesta vähennettävien verojen (20 %) jälkeen käteen 26,22 euroa päivää kohden, hieman runsaat 500 euroa kuukaudessa. Se on siis noin 450 euroa vähemmän kuin Euroopan neuvoston sosiaalinen peruskirja edellyttää. 

Alinta työttömyysturvaa ei itse asiassa ole kohennettu 25-30 vuoteen. Aikaväli voi olla pidempikin kuin Tilastokeskuksen tiedot nyt kattavat.

Seuraavassa kaaviossa näkyvät nousupiikit eivät kerro alimman työttömyysturvan parantumisesta, vaan siitä, että yleisen työttömyyden kasvaessa ansiopäivärahaa saaneiden osuus työttömistä on noussut ja heidän perusturvaa parempi päivärahansa on nostanut keskiarvoa. Ilmiön huomaa kaaviosta erityisen selvästi 1990-luvun lamavuosien kohdalta. 

Kotitalouksien käytettävissä olevat mediaanitulot vuoden 2012 rahassa. Lähde: Tilastokeskus, tulonjakotilasto.

 

Ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa on maksettu vuodesta 1985 alkaen. Vaikka työttömien tulot näyttävät kasvaneen 80-luvun loppuvuosiin verrattuna, kaavio kertoo siis lähinnä ansiopäivärahan saajien ilmestymisestä tilastoon ja lisäksi työttömyysasteen noususta silloisesta noin 3 prosentista nykyiselleen, ei jo mainitusti alimman työttömyysturvan kasvamisesta.  

Ansiopäivärahaa saa noin 40 % työttömistä. Heitä ei ole tietenkään syytä kadehtia, vaan muiden asemaa tulisi sen sijaan parantaa. Se kenen toimesta, jää nykyisissä poliittisissa olosuhteissa ja yhteiskunnan ilmapiirissä arvoitukseksi.