18.2.2015

Sananvapaus – siinäpä vasta mukava harrastus!

Viime viikolla useat lehdet kertoivat verkkosivuillaan, että Suomi on jälleen kerran lehdistönvapauden kärkimaa. Arvion on antanut kansainvälinen Toimittajat ilman rajoja (RSF) -järjestö.

Tuollaisesta kannattaa ilahtua ainakin jos mittarit ja mittaajat ovat päteviä ja rehellisiä. Niin ei tällä kertaa ole: RSF:n mittari kyllä ilmaisee itsestään selvät ääripäät, havaitsee toimittajilla täytetyt vankisellit ja ruumispussit tai niiden puuttumisen. RFS todistaa tuolla laskuharjoituksella uskottavuuttaan, mutta todellisuudessa se toimii harmaalla vyöhykkeellä – ainakin.

RFS on ollut varsin kiistanalainen, kuten tässä blogissa on aiemmin kirjoitettu. Järjestö on saanut rahoitusta esimerkiksi National Endowment for Democracy NED:ltä. Wikipedia:
”Varoista 11 prosenttia tulee Ranskalta, 15 prosenttia Euroopan komissiolta ja 1,3 prosenttia Center for Free Cuba -nimiseltä järjestöltä. Osa varoista on peräisin Yhdysvaltain kongressin rahoittamalta National Endowment for Democracy -järjestöltä.”
NED on Yhdysvaltain ”likaisten temppujen osaston” CIA:n sisäsiistimpi kumppani ja on muun ohella masinoinut niin sanotut värivallankumoukset entisiin neuvostotasavaltoihin. Tuon asian se on itse tuonut julkisuuteen. Viimeksi NED näytti todellisen karvansa ja kyntensä Ukrainassa.

Toimittajat ilman rajoja on kunnostautunut myös näin:
”YK poisti vuonna 2003 RSF:ltä neuvoa antavan statuksen vuoden ajaksi syynä YK:n peruskirjan vastainen toiminta. Lisäksi YK kielsi järjestön osallistumisen Genevessä vuoden lopulla pidettyyn informaatioyhteiskunnan maailmankokoukseen (WSIS), jonka keskeisenä teemana oli tiedonvälityksen etiikka. Ménard pystytti kokouksen ulkopuolelle laittoman radioaseman jonka purki, kun poliisi sai jäljitettyä sen.”
Järjestö on myös antanut Yhdysvaltojen ja Israelin sananvapaudesta erikoisen arvion, tai itse asiassa kaksi, joista toinen on valloitetuille alueille ja toinen omien valtiorajojen sisälle. Näin sananvapaustilanne on saatu näyttämään merkittävästi paremmalta kuin se tosiasiassa onkaan. Mitään päivänvalon kestävää perustetta tuollaiselle kaksoisstandardille tuskin on löydettävissä.

Virossakaan ei mikään vinossa?

Viro on tuoreimman raportin mukaan sijalla 11 lehdistönvapauden suhteen. Siis maailman kärkimaita.  

Tämä yksi sananvapauden kehdoista otti viime joulukuussa kiinni ja poisti maasta italialaisen journalistin ja aiemman europarlamentaarikon Giulietto Chiesan. Hänen tarkoituksensa oli osallistua oppositiohenkiseen Impressum-seminaariin.

Virossa asuvan toimittajan Sami Lotilan mukaan Chiesan tapaus ei ollut laatuaan ensimmäinen:
”Viron valtiovalta on ennenkin vainonnut Impressumin kutsumia ulkomaisia vieraita ja – kuten myös Chiesan tapauksessa - estänyt heidän puheensa tykkänään karkottamalla heidät maasta, tai käännyttämällä jo rajalla. Näitä estettyjä puheita on sitten pidetty, ironisella tavalla, (Virossa kehitetyn) Skypen avulla. ”
Tuoreimmastakaan tapauksesta ei ole kirjoitettu suomalaisessa mediassa. Muualla maailmassa Chiesan saama kohtelu oli iso uutinen.

Kului vain pari kuukautta kunnes Ylen Viron-kirjeenvaihtaja Risto Vuorinen sai Virossa lähes saman kohtelun. Presidentti Toomas Hendrik Ilveksen lehdistöavustaja ja puheidenkirjoittaja Iivi Anna Masso kehotti boikotoimaan Vuorista. Samassa yhteydessä Sami Lotila nimettiin Kremlin agitaattoriksi kuten Vuorinekin.

Tähän väliin on kivaa muistuttaa, että Yhdysvaltain kansalainen Ilves toimi Radio Free Europen toimittajana ja oli siis Valkoisen talon tai paremminkin CIA:n palkkaama agitaattori.

Nuo kolme tapausta eivät ehtineet RSF:n nyt julkaisemaan raporttiin, mutta ensi vuonna niiden tulisi näkyä ja laskea Viron sijoitusta. Epäilen ettei niin tulee käymään – ja onko sillä edes mitään väliä?

Olisi silti odottanut, että edes Toimittajat ilman rajoja -järjestön Suomen osasto TIR olisi reagoinut Vuorisen ja Lotilan tapaukseen heti tuoreeltaan. Kaiken kotimaisen julkisuuden jälkeen on vaikea uskoa, että asia meni vain ohi korvien.

Toivottavasti puolueellisuuden sijaan syyksi paljastuu edes harrastelijamaisuus. Siihenkin järjestöllä on hyvät edellytykset, sillä kokoonpanoaan katsoen se näyttää olevan enimmäkseen toimitustyön ja journalismin ulko- ja laitapuolella toimivista henkilöistä koottu hang around -kerho, joka hukkasi nyt ensimmäisen tilaisuutensa.

Ei kommentteja: