19.11.2012

Piru löi perkelettä?

MTK on vuosien ajan väittänyt, että viljelijän osuus ruoan kauppahinnasta on kohtuttoman pieni ja se on nyt tuoreeeltaan vaatinut, että osa kauppiaan kakunpalasta pitäisi lohkaista maanviljelijälle. Viljelijöiden osuus ruoan kauppahinnasta ei kuitenkaan ole kapea. Asiasta kertoi SOK Taloussanomien artikkelissa:
”SOK esittelee näkemyksensä perusteeksi esimerkiksi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n tutkimustuloksia vuodelta 2009. Tuolloin kaupan osuus elintarvikeketjun rahavirroista oli 11 prosenttia – eli hieman vähemmän kuin 13 prosenttia vieneen maatalouden. Toiseksi tukipilariksi SOK ottaa Ernst & Youngin alkuvuoden selvitystä, jonka mukaan verottaja vetää 40 prosenttia elintarvikeketjun rahoista."
SOK vetoaa myös Tilastokeskuksen tietoihin, joiden mukaan ”kaupan katteet ovat viime vuosina laskeneet suhteessa elintarviketeollisuuden katteisiin”.

Itse asiassa viljelijä tulee toimeen paremmin ja vähemmällä työllä kuin kukaan toinen Suomessa.

Euroopan parhaat tuottajahinnat ja avokätisimmät tuet

Tieto elintarviketeollisuuden katteiden osuuden kasvamisesta on tässä yhteydessä hyvin oleellista, sillä kaikki tärkein ruokateollisuus on lähes täysin viljelijöiden omistuksessa joko suoraan tai osuuskuntien kautta. Tuossa valossa ei yllätäkään, että suomalaiselle viljelijälle maksetaan aivan Euroopan parhaimmistoon kuuluvia tuottajahintoja etenkin volyymituotteista kuten maidosta ja sianlihasta.

MTK:lta jäi myös kertomatta viljelijän merkittävin tulonlähde eli tuottajahinnan päälle maksettavat tuet, jotka muodostavat peräti 66 % maanviljelijöiden tuloista. Ruotsissa vastaava osuus on 25 prosenttia, Hollannissa  5 %. Tieto on peräisin Wageningenin yliopiston tekemästä tutkimuksesta vuodelta 2010. Kuvaavaa on, että silloinen maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila kiisti tutkimustuloksen. Wageningen kuuluu maailman sadan parhaan yliopiston joukkoon.

Suomessa maksettavat tuet ovat näin Euroopan avokätisimmät ja toisin kuin luullaan, pääosa tuista on kotoisia, ei EU:n päättämiä ja EU:n kautta maksettavia.

Kaikesta edellisestä johtuen suomalaisen viljelijän tulot ovat vuodesta riippuen joko parhaat tai toiseksi parhaat kaikkien suomalaisten tulonsaajien, myös tavanomaisten yrittäjien ja ylempien toimihenkilöiden joukossa.

Maatalous ei veroja maksa

Suurista tuloista maksetaan varsin yleisesti tarjotun näkemyksen mukaan paljon veroja ja maksuja. Ehkä se tasoittaisi tilannetta ja viljelijöiden kamppailu tulojensa puolesta on oikeutettu?

Tosiasia kuitenkin on, että viljelijästä ei saada edes MTK:n matematiikalla nettoveronmaksajaa, sillä tukien osuus tuloistaan on niin suuri, mainitut 66 %. Sekin osa, jonka viljelijä joutuu näennäisesti maksamaan, on pieni, sillä maatalousyrittäjille on varattu poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet järjestellä verotustaan ja heidät on vapautettu monista veroista joko osin tai kokonaan. Varsin hyvän käsityksen viljelijöiden verotuksesta saa, kun tietää, että maa- ja puutarhatalouden myyntitulot ovat noin 2 miljardia ja maatilatalouden verotuet jo yli 200 miljoonaa euroa. Tuo merkitsee sitä, että toimialan tasolla maatalous ei maksa veroja myöskään nimellisesti ja se puolestaan lisää kaikkien muiden verotaakkaa.

Viljelijöiden taloudellista asemaa parantavat myös tilojen keskimäärin 54 hehtaarin metsäomaisuus,  vain n. 11 % eläkemaksu ja merkittävät aloitus- ja investointituet - esimerkiksi navetan rakennuskustannuksiin saa tukea 55 %. Varallisuusasemaa kuvaa hyvin omavaraisuusaste. Viljelijöiden kohdalla se on ollut 72 % vuonna 2010. Samana vuonna pörssiyrityksistä paras omavaraisuusaste oli Nokian Renkailla, 68 %. 40-50 % on jo hyvää tasoa.Vuosilomastaankaan ei viljelijälle aiheudu tulonmenetyksiä, sillä tila jatkaa toimintaansa valtion täysimääräisesti kustantamien lomittajien voimin. Maatalouslomittajia on n. 10 000.

Turvatusta asemasta johtuen viljelijöiden konkurssit ovat harvinaisia. Vuosittain noin joka tuhannes tila menee konkurssiin kun muilla toimialoilla luku on kymmenkertainen.

Suomen lyhyin työaika 

Muista yrittäjistä poiketen viljelijöillä on suurin piirtein samanlaiset perhevapaat ja mahdollisuus tosiasiassa palkallisiin sairauslomiin kuten palkansaajilla. Edellä kerrotusta ja tilojen koneellistumisesta johtuen viljelijöiden vuotuinen työaika onkin nyt Suomen lyhyin, ei suinkaan pisin, kuten viljelijöiden edustajien taholta on kerrottu.

Koneellistuminen tapaa lisätä työn tuottavuutta. Lypsyrobotti on ihmistä ja traktori hevosta tehokkaampi. Kaikesta koneellistumisesta huolimatta suomalaisilla maitotiloilla viljelijän työn tuottavuus on yhä voisiko sanoa kehitysmaatasoa eli noin puolet Ruotsiin, alle kolmannes Tanskaan ja noin neljännes Australiaan tai Uuteen-Seelantiin verrattuna. Satotasommekin on noin puolet eurooppalaisesta.

Tuo kaikki kuten runsas vapaa-aika ja tehottomuus tulee suomalaiselle kuluttajalle ja veronmaksajalle hyvin kalliiksi. Maatalous nielaisee 6-7 % valtion budjetista samaan aikaan, kun se tuottaa omana panoksenaan vain 0,6-0,8 % BKT:sta.  (Koko alkutuotanto mm. metsätalous ja kaivosteollisuus mukaan lukien tuottaa vain n. 3 % BKT:sta.) Maatalouden osuus ei voi nousta, ei myöskään viennin avulla, sillä aitoa vientikilpailukykyä ei ole mainitusta tehottomuudesta johtuen. Edellä kerrotusta huolimatta meillä on huomattavaa ylituotantoa. Se johtuu suuresta viljelyalasta, jota on tukitulojen vuoksi lisätty EU-aikana.

Elintarvikevienti on tappiollista

Ylituotannon ja yleensäkin menekin vuoksi elintarvikevientiä on ollut pakko ja viljelijän kannalta houkuttelevaa lisätä. Kansantalouden näkökulmasta vienti tuottaa tappiota, koska tehottomuudesta aiheutuvaa kilpailukyvyn puutetta paikataan Euroopan avokätisimpien maataloustukien avulla. Tämä jokaisen suomalaisen kuluttajan ja veronmaksajan maksama tuki alentaa esimerkiksi Venäjän keskiluokan maksamaa ruoan hintaa mutta nostaa ruoan hintaa Suomessa. Tuki toimii aivan toisin kuin on tarkoitettu. Asia on helppo huomata ruokalaskussaan ja vaikka ruoan hintaan ei laskisi verokortin kautta maksettavaa maataloustuen osuutta.

MTK:n edustamien viljelijöiden ja kaupan keskinäisessä nokittelussa onkin kyse lähinnä hyväosaisten keskinäisestä riitelystä, jossa molemmat osapuolet hakevat kuluttajia tuekseen. Ainakaan viljelijät eivät näyttäisi sitä ansaitsevan, sillä he ovat onnistuneet työntämään kätensä kuluttajien ja heidän toisessa roolissaan veronmaksajien taskuun syvemmälle kuin yleisesti tiedetään.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olisiko parasta jos jätettäisiin ne tuet maksamatta ja tuottaja saisi järkevän korvauksen tuotteista/työstä? Esim. olen kuullut, että naudanlihasta tuottaja saa 1.40 euroa kilo. Kaupassahan hinta on moninkertainen. Jos saisi esim. 4 euroa ja kauppa ottaisi 1 euron (suhteella 80% / 20%) niin mitä luulet, onnistuisiko? Nythän suhde on ihan persiillään.

Anonyymi kirjoitti...

"Tosiasia kuitenkin on, että viljelijästä ei saada edes MTK:n matematiikalla nettoveronmaksajaa, sillä tukien osuus tuloistaan on niin suuri, mainitut 66 %"

Johtuiskohan ehkä siitä, ettei eläinten kasvattaminen ja maanviljelys ei ole taloudellisesti kannattavaa, vaan ilman tukiaan tuottaja jäisi MIINUKSELLE kaupan lihasta ja muusta maksamasta minimaalisesta hinnasta?

Pikemminkin tuottajille pitäisi maksaa lisää sen mukaan, miten hyvät olot eläimillä on ja miten hyvin muuten otettu esim. ympäristöasioita huomioon. Tämä antaisi tuottajille mahdollisuuden investoida entistä eläinystävällisempiin tuotantomuotoihin ja mahdollistaisi eläinten yksilöllisemmän hoidon.

Nykyiset tuottajille maksettavat naurettavat hinnat käytännössä ylläpitävät eläinten kannalta kestämättömän huonosti toteutettua tehotuotantoja, kun mahdollisimman paljon täytyisi mahdollisimman halvalla poistaa.

Eläinten ystävänä tämä teksti tuntui niin älyttömältä, että se sai minut vihaiseksi. Jos tuet poistettaisiin, maatalous loppuisi Suomesta käytännössä tai sitten eläinten olot menisivät todella surkeiksi, kun tuotanto pitäisi tehdä vielä halvemmalla, että olisi kannattavaa!

Ehdotus, että lihan tuottajahintaa nostettaisiin, on mielestäni täysin perusteltu, kerran sen tuottaminen ei nykyään ole taloudellisesti kannattavaa. Hinnan ja tuet voisi sitoa siihen, miten hyvin eläinten olot on toteutettu ja mätkäistä normaalisti tehtotuotetulle lihalle haittaveron, että kuluttajatkin vähän katsoisivat, mitä ostavat.

Luomun rinnalle voisi luoda myös eläinten hyvinvointisertifikaatin, jonka täyttävien tilojen tuotteiden pakkausmerkinnästä kuluttajakin näkisi, että nämä tuotteet on tuotettu eläinten kannalta paremmissa oloissa.

anonyymibloggari@gmail.com kirjoitti...

"Ehdotus, että lihan tuottajahintaa nostettaisiin, on mielestäni täysin perusteltu, kerran sen tuottaminen ei nykyään ole taloudellisesti kannattavaa."

Lihantuotanto on hyvin kannattavaa. Siitä kertoo jo se, että viljelijäperheillä on Suomen parhaat tulot.