Sovittelu ei onnistu ihan lonkalta

Valtakunnansovittelija Esa Lonka siirsi elintarvikealan lakkoa kahdella viikolla. Työntekijäpuoli ihmettelee nyt aiheellisesti, miksi Lonka ei siirtänyt myös aiempaa työsulkua. Esimerkiksi eläinsuojeluperuste - käytännössä vain poliittinen - olisi tuolloinkin ollut käytössä myös työministeri Sinnemäelle, joka päätöksen lähinnä muodollisesti tekee.

Lonkan siirtopäätös voi pitkittää tätä työriitaa useilla viikoilla ja pidentää mahdollista tulevaa lakkoa, sillä se aloitetaan tuolloin "puhtaalta pöydältä". Ainoastaan jos työnantajapuoli luopuu vaatimuksistaan ennen totaalilakkoa, siirtopäätös on perusteltu. Jos niin käy, Lonkalla lienee ollut asiasta tieto, sillä muutoinhan kehno siirtopäätös olisi jäänyt tekemättä jopa Lonkan tasoiselta pelimieheltä? Jos sopuun päästään siirron aikana, Lonkan  päätös on hyödyllinen elintarviketeollisuudelle, jonka neuvottelijat saavat ainakin näennäisen kunnialliseen vetäytymistien ja teollisuus välttyy tuotanto- ja myyntitappioilta sekä menettämästä markkinoita esimerkiksi paikallisille pienleipomoille.

Jälkimmäiseen liittyykin mielenkiintoinen juonne: kun julkisen sektorin ostot voidaan lakon seurauksena tehdä paikallisesti ilman kilpailutusta ja isojen hankintarenkaiden puiterajoja laajasta valikoimasta, paikalliset pientuottajat saavat jalkansa ovenrakoon. Ajankohta on niille mitä sopivin, sillä kilpailutusten kynnysarvo tuplattiin äsken. Tässä valossa leipomoiden ja lihateollisuuden huoli lakon ja sen seurausten lisäämästä elintarviketuonnista näyttäytyy pelkkänä valeena.

Miten tahansa, Lonka saanee ohjeensa työnantajapuolelta. Ellei tuosta olisi kyse, Lonkan toinen vaihtoehtoinen taktiikka voi olla vain työntekijäpuolen uuvuttaminen. Kaiken nähdyn perusteella on kuitenkin täysin selvää, että erikoisten vaiheiden jälkeen tehtäväänsä kutsuttu Lonka on valinnut puolensa.

Työntekijöiden uuvuttaminen ei onnistu: he odottivat jo ennakolta vaikeaa neuvottelukierrosta ja ovat valmistautuneet selkkaukseen jo siitä saakka, kun Palvelualojen ammattiliitto meni huonoin ehdoin sopimaan Kaupan liiton kanssa kauppojen sunnuntaiaukiolosta. Se tehtiin kokoomuslaisen arvomaailman tosiasiallisesti tunnustavan puheenjohtajansa Ann Selinin johdolla.

Hyvä esimerkki SEL:n kentän taipumattomuudesta ja järjestelykyvystä oli Altian tapaus. Kun "rauhan aikana" ilmeisesti keskustalaisten ja oikeistodemarien miehittämä ammattiosaston hallitus teki paikallisen työehtosopimuksen, osaston pääluottamusmies erosi välittömästi. Sen jälkeen kokoontuikin työhuonekunta, erotti koko hallituksen ja kutsui pääluottamusmiehen takaisin.

Toinen esimerkki on ulosmarssit, joita on nähty jo lukuisia ja joita näemme lisää seuraavan kahden viikon aikana.

SEL:n taktiikka on kaikkiaan hieno: täsmäiskuja kipukohtiin ja suoraa toimintaa, joka tyydyttänee myös kuumimpia aktivisteja ja käy samalla voimannäytöistä, jotka niin sanotusti voimaannuttavat koko järjestökenttää. Samalla liiton johto ja kenttä koko laajuudessaan voivat jatkaa jääräpäisellä linjallaan itseään tässä kestävyyslajissa uuvuttamattaan.

Sovittelu alkaa taas alusta?

Jos lakko päästetään alkamaan, koko työkiista palaa lähtöruutuunsa, ei sen enempää. Työntekijäpuoli siivoaa pöydältä pois työaikakysymykset joko kokonaan tai hinnoittelemalla ne haluamallaan tavalla. Ja vielä senkin jälkeen osapuolet ovat alkuasetelmissa, sillä heidän on saatava aikaiseksi palkkaratkaisu ja ratkaistava sopimuksen tekstikysymykset.

Lonkan olisi suonut pyrkivän tuohon jälkimmäiseen lähtöruutuun, jonka olisi pitänyt olla hänen näkyvissään. Kuten tässä blogissa on aiemmin kirjoitettu, syy siihen ettei niin ole tehty, on Lonkan omalla toiminnallaan työnantajapuolelle valama usko siihen, että heidän tavoitteensa menevät läpi. Eli puolueellisuus yhdistettynä vääriin tilannearvioihin.

Lonkalla ei olekaan enää edellytyksiä jatkaa tehtävässään ja ehkäpä hän jo ymmärtää jättää eronpyyntönsä. Tosin siihen ei ole luottamista, sillä asiahan on vielä toistaiseksi Lonkan omassa harkinnassa.