Luomua markkinoidaan lainvastaisesti

Kuluttajaviraston on antanut ohjeen ympäristömarkkinoinnista jo vuonna 1992 ja sitä on uudistettu vuonna 2002. Ohje perustuu viraston mukaan kuluttajansuojalain 2 lukuun sekä markkinatuomioistuimen ja kuluttaja-asiamiehen ratkaisukäytäntöön.

Ohjeella on haluttu puutua niin kutsuttuun viherpesuun. Jostakin syystä Kuluttajavirasto ei ole vielä valvonut ohjeen noudattamista luonnonmukaisen tuotannon tai siihen rinnastettavan, Demeter-merkistä tunnistettavan,  biodynaamisen viljelyn osalta. Molemmilla viljelymenetelmillä saatuja tuotteita markkinoidaan myös ympäristöargumentein, kuinkas muuten. Ohjesta ilmenee, että

 "Ympäristöystävällinen-sanaa tai vastaavia yleistäviä (vihreä, luontoystävällinen, eko-tuote) sanoja voi käyttää vasta, kun on todella perusteellisesti selvittänyt tuotteen koko elinkaaren. Esimerkiksi ilmaisu "puhtaamman ympäristön puolesta" oli markkinatuomioistuimen mukaan (MT: 1992:26) autojen markkinoinnissa täsmentämätön ja yleistävä."

Noita yleistäviä argumentteja käytetään luomutuotteita markkinoivien yritysten taholta täysin tavanomaisesti. Itse asiassa ne ovat usein se keskeisin sanoma.

Samaisessa Kuluttajaviraston ohjeessa lukee myös, että ympäristömarkkinointia

"arvioidaan sillä perusteella, millaisen välittömän kokonaiskuvan se luo. Markkinoinnin kokonaiskuvan pitää perustua tosiasioihin. On siis syytä varmistaa, että markkinoinnin kokonaiskuva ja yleisvaikutelma pitävät paikkansa. Sellaisiin ympäristövaikutuksiin ei pidä vedota, joista on olemassa ristiriitaisia tutkimustuloksia."

"Ristiriitaisia tuloksia" eli sellaisia, jotka yksiselitteisesti osoittavat luomun epäekologiseksi, löytyy lukemattomiin ja myös Suomesta. Tuorein on Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n tekemä,  Progress in Industrial Ecology -tiedelehdessä julkaistu selvitys, josta ilmenee jälleen kerran se vanhastaan tunnettu seikka, että alkutuotannon suurin kasvihuonekaasujen päästöerä aiheutuu maaperästä, jonka osuus on nykytiedon valossa noin 60 prosenttia.

"Tästä syystä luomutuotannon KHK-päästöt voivat olla jopa tavanomaista tuotantoa suuremmat: luomu vaatii enemmän pinta-alaa. Risku-Norja toteaa, että lannoitteiden pois jättäminen ei kompensoi pinta-alaltaan suuremman viljelymaan aiheuttamia päästöjä." 

Esimerkiksi Wikipedian käyttämistä lähteistä käy samoin ilmi että luonnonmukainen siipikarjalihan tuotanto aiheuttaa  30 % enemmän ja luomukananmunien tuotanto 15 % enemmän päästöjä tavanomaiseen verrattuna. Luomumaidolla on 16 % suuremmat kasvihuonekaasupäästöt tavanomaisesti tuotettuun maitoon verrattuna.

Luultavasti Kuluttajavirasto tulee piakkoin puuttumaan luomun harhaanjohtavaan markkinointiin mitä yksittäisiin yrityksiin tulee. Ne jättänevät tuolloin omasta materiaalistaan kielletyt argumentit pois, mutta käyttävät edelleen luomu- tai Demeter-merkkiä ja jättävät "likaiset työt" esimerkiksi Luomuliitolle. Se ei alan järjestönä  itse myy mitään konkreettista, eikä sen harhaanjohtavaan "kattomainontaan" voida puuttua esimerkiksi kuluttajaviranomaisten keinoin.

Säädännöstämme löytyy siis jatkossakin luomuhuijarin mentävä porsaanreikä. Ei aivan viatonkaan, sillä moni maksaa hyvässä uskossa luomutuotteesta enemmän nimenomaan ympäristösyistä mutta tulee samalla tehneeksi ympäristölle karhunpalveluksen.