Transparency: Suomalaiset eivät luota toimittajiin, poliitikoihin ja bisnesmiehiin

Suomea on pidetty Transparency Internationalin selvityksiin nojaten yhtenä maailman vähiten korruptoituneimpana maana. Se on totta, sillä Suomesta ei löydy sentyyppistä lahjontaa, jota Transparency paljoudessa tarkkailee, esimerkiksi pikkulahjoja yksittäisille virkamiehille, vaikkapa poliisille, sakkojen välttämiseksi.

Muunkinlaista lahjontaa koetaan olevan hyvin vähän ja suomalaiset katsovat, että lainkäyttö, hallintopäätökset ja lainsäädäntötyö tulevat tehdyiksi ilman, että korruptio vaikuttaa niihin tuskin lainkaan. Myös liike-elämän, poliittisten puolueiden ja median katsotaan sotkeutuneen lahjontaan ainakin lukumääräisesti harvoin.

Eräs piirre Transparency Internationalin viimeisestä selvityksestä on jäänyt vähälle huomiolle: kun eri maiden asukkaita pyydettiin arvioimaan edellisten kuuden (media, talouselämä, lainkäyttö, lainsäädäntö, virkakunta, puolueet) keskinäistä järjestystä lahjomattomuuden suhteen, suomalainen media sai kansainvälisittäin yhden huonoimmista arvosanoista. Kuudesosa eli 15 % suomalaisista uskoo, että media on noiden kuuden joukosta lahjotuin silloin harvoin, kun lahjontaa heidän mukaansa esiintyy. Kansainvälinen keskiarvo on 6 %.

Lahjotumpina suomalaiset pitävät puolueita (39 %), talouselämää (35 %), mediaa mainitulla 15 prosentin äänisaalilla, lainsäädäntöä (6 %) ja hallintoa (3 %). Oikeuslaitosta pidettiin luotettavimpana lahjonnan suhteen 2 %:n osuudella.

Kuinka tahansa, Transparency Internationalin selvityksen voi katsoa antavan hyvän kuvan suomalaisen korruption luonteesta: kansalaiset eivät kohtaa korruptiota arkipäivän yhteyksissä ja tapausten lukumäärä jää vähäiseksi. Lahjontaa käytetään sen sijaan instituutioiden tasolla, kun pyritään vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen ja poliittiseen sekä taloudelliseen päätöksentekoon. Se ei vähimmässäkään määrin tarkoita, etteikö lahjonta vaikuttaisi suomalaisten arkeen.

Jos esimerkiksi elinkeinoelämän salaista vaalirahoitusta pitäisi lahjontana kuten moni pitänee perusteltuna, voisi sillä katsoa olevan vaikutusta esimerkiksi tulonjakoon ja tulonsiirtoihin vaalien tulosten kauta. Suomessa nuo ovat muuttuneet yrityksiä ja varakkaita suosiviksi ja pienituloisia kurittaviksi juuri poliittisten puolueiden ja niitä myötäilevän median syystä tai ansiosta. Tässä mielessä suomalaisen lahjonnan kielteiset vaikutukset ovat samat kuin muuallakin: Transparency Internationalin selvityksen mukaan köyhin viidennes kärsii lahjonnasta varakkaita enemmän.

Suomalaiseen lahjontaan liittyy myös muuan erikoislaatuinen piirre, joka ei tule selvityksestä ilmi: lahjonnasta voi jäädä kiinni täysin avoimesti joutumatta oikeuden eteen tai edes menettämättä poliittista luottamusta omiensa keskuudessa. Mauri Pekkarisen Suomi-Soffalta tauluihin pyytämä 5000 euroa myöntämänsä yli 800 000 euron avustuksen jälkeen on osoitus tuollaisesta. Muualla maailmassa, jossa on myös myös keskustan tapaisia vahvoja edunjakopuolueita, Pekkarinen olisi jo kärsimässä tekonsa seurauksista. Suomessa oikeuskansleri armahti hänet tutkinnalta ja Pekkarinen toimii elinkeinoministerinä.

Näin vaikka tapauksia on kaksi muutakin: keskeisimmän vaalirahoittajan edustaja on avoimesti ilmoittanut, että ministerin puolue on saatu lobatuksi liikemiesryhmän taakse ja että ministeri on antanut rahoittajien haluamia lupauksia. Vielä tämänkin jälkeen Pekkarinen on on osoittanut halua edistää puoluettaan rahoittaneen tahon liiketoimintaa Pieksämäen Ideaparkin yhteydessä.