16.6.2008

Vastaanottomaksu on vastustamisen arvoinen

Taloussanomat lainaa seuraavaa FT:n uutista:
"European mobile phone users may have to pay US-style charges for receiving calls after Vivianne Reding the EU telecoms commissioner, said she was prepared to accept the industry changing its longstanding business model."
Toteutuessaan vastaanottomaksu olisi aimo askel taaksepäin, koska se ei antaisi mahdollisuutta valita, kumpi puhelun maksaa, soittaja vai vastaanottaja.

Se myös helpottaisi operaattorien harjoittamaa rahastusta, koska yhdelle puhelulle saataisiin kaksi maksajaa ja näin ollen jaettu puhelun hinta ei näyttäisi kalliilta. Lisäksi se olisi omiaan laventamaan maksajien piiriä: ne jotka soittavat itse vähän, osallistuisivat aina kuluihin. Ne, jotka puhelevat paljon, kokisivat puhelut halvemmiksi ja saattaisivat lisätä matkapuhelimen käyttöään muidenkin vahingoksi.

Muitakin yllätyksiä olisi luvassa: esimerkiksi jälkikasvulle hankitun pre-paid -liittymän saldo vähenisi vastaanoton aikana, ellei tähän säädettäisi poikkeusta. Pre-paid -liittymän saldo myös tyhjenisi vääjäämättä ja lähes tulkoon omasta tahdosta riippumatta, vaikka sitä käyttäisi omasta puolestaan säästeliäästi.

Pre-paid -liittymät ovat olleet Euroopassa paljon yleisempiä kuin Suomessa. Yleensä sen hankkii esimerkiksi vanhempi lapselleen varovaisuussyistä (puhelimen katoaminen, saldo) tai henkilö, joka ei saa tavanomaista matkapuhelinliittymää luottotietojensa vuoksi. Näyttäisi olevan, että vastaanottomaksu voisi tältä osin aavistuksen hivuttaa puhelumaksuja paitsi useammille myös heikompiosaisille.

Luonnollisesti vastaanottomaksu laittaa telemarkkinoijat mietteliääksi: kukaan ei kuuntelisi tilausmyyjän jaarituksia nykyistäkään vähää, jos siitä kyseenalaisesta ilosta pitäisi vielä maksaa. Luultavasti tähän kehitettäisiin joku järjestely, jolla telemarkkinoija maksaisi puhelun kokonaan. Myöskin viranomaisen puhelinasiointi kansalaisiin päin voisi vaatia järjestelyjä.

Maksussa on operaattorien kannalta hyvää se, että vähentäisi luottotappiota vastaanottajan ja soittajan maksuosuuksien suhteessa. Voisi olla myös mahdollista, että operaattorit haluaisivat telesopimuksiin pykälän, jonka mukaan saamatta jäänyt puhelu- tai vastaanottomaksu voitaisiin periä joko soittajalta tai vastaanottajalta. Tämä poistaisi luottoriskin lähes kokonaan. Kummassakin tapauksessa hyöty kuuluisi siirtää asiakkaille. Yleensä vain kulut halutaan siirtää asiakkaalle - ellei sitä joku ole huomannut.

Vastaanottomaksun on katsottu hidastaneen kännyköiden yleistymistä USA:ssa. Euroopassa useimmalla on jo liittymä, joten operaattorien ei tarvitse enää surra tuota. Ehkäpä nyt on tullut rahastuksen vuoro?

Tässä valossa voikin ihmetellä Taloussanomien haastatteleman liikenne- ja viestintäministeriön viestintäneuvos Antti Kohtalan sanomisia:
"En usko, enkä toivo, että tämä johtaisi kansallisesti tilanteeseen, jossa vastaanottajan täytyy maksaa. Eihän se olisi operaattoreidenkaan etu, Kohtala sanoo."
Tuo on varmaan luettava niin, että LVM ei aio vastustaa Redingin ehdotusta, koska luulee tai peräti uskottelee jollekin, ettei vastaanottomaksusta olisi hyötyä operaattoreille.

(Kuvalähde: Wikipedia)

Ei kommentteja: