Helsingin Sanomat kertoo armeijan "kädenojennuksesta" seuraavasti:"Armeijasta apua kuljetusalan koulutustarpeisiinKysehän ei ole mistään kädenojennuksesta, vaan ikiaikaisen järjestelyn päivittämisestä armeijan omiin tarpeisiin. Varusmieskuljettajan koulutusaika on nyt 362 vuorokautta ja jos se ei tarjoaisi mitään mikä palvelisi varusmiehen siviilitarpeita, ei halukkaitakaan olisi.
Puolustusvoimat uudistaa ensi vuoden alusta kuljettajakoulutuksensa niin, että opetus vastaa muuttuvaa ajokorttiasetusta. Koulutuksen käyneet varusmiehet saavat kuorma-autokortin lisäksi 140–280 tunnin ammattipätevyyskoulutuksen, kertoo Savon Sanomat."
Joskus aiemmin palvelusaika oli 330 vuorokautta, 90 päivää 8 kuukauden palvelusaikaa pidempi. Palkintona noista kolmesta kuukaudesta oli kuitenkin ajokortti, jota seurasi myös ammatti, joten halukkaita aina oli. Pienellä lisäopiskelulla armeijassa hankitulla ajokortilla saattoi siirtyä myös bussin rattiin. Lisäopinnot olivat tällöin tarpeen, koska varusmieskuljettajien koulutukseen ei sisältynyt pysäkkipysähtymisiä.
Lehdet ovat aiemmin myös virheellisesti kertoneet, kuinka sotilasammattihenkilöille ollaan tarjoamassa uusi sotilasmestarin palvelusarvo. Mallia olisi otettu Natosta. Näin ei tietenkään ole. Mallia otettiin ajasta ennen yhtenäispäällystöä, joka on nyt hiljalleen purettu ja luotu taas varsin kirjavasta väestä koostuva aliupseerikunta, jonka koulutustaso ja tehtävät eivät vastaa yhtenäispäällystöllä tavoiteltua tasoa.
Tämä askel taaksepäin korostaa paitsi armeijan hierarkista luonnetta myös vaikeuksia saada kunnollista henkilökuntaa sotilasammatteihin. Se ongelma sillä on ollut aina. Pahimmillaan keskenjäänyt lukio oli riittävä pohja kadettikouluun ja pelkkä halu ja luokkaa 3 oleva P-arvo aliupseerin kunniakkaaseen ammattiin. Sellaiseen, jossa ei ollut paljon muita näköaloja kuin aliupseerikerho ja eläköityminen 25 palvelusvuoden jälkeen niin kutsuttu kiltin pojan mitali rinnassaan.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti