22.6.2008

Kuinka paljon kansallista maataloustukea maksetaan?

Tiedämme jo, että Suomi maksaa EU:n avokätisimpiä maataloustukia. Emme kuitenkaan tiedä tarkalleen kuinka paljon. Myöskin viljelijöiden saamat verohelpotukset, ilmaispalvelut, korkotuet ja lukuisat avustukset ovat suurelle yleisölle täysin tuntemattomia, samoin alueiden tukeminen.

Seuraavassa on pintaraapaisuna esimerkkejä siitä, kuinka paljon ja millä menetelmillä maataloutta ja sitä lähellä olevia maaseutuelinkeinoja sekä maaseutua tuetaan kotoisista varoista. Summat ovat merkittävästi suurempia kuin maatalouden EU-tuet.

Mittasuhteiksi alkuun se, että maataloutemme tuottaa omana osanaan häviävät 0,5 % BKT:sta, kolmanneksi vähiten EU:ssa, viljelijäväestön työpanos on noin 70 000 työvuotta ja tuottavuuden kasvu on ollut viime prosentin vuodessa. On myös hyvä muistaa, että valtion tulo- ja menoarvio on nyt noin 40 miljardia euroa vuodessa ja EU-maksuosuutemme noin 1,5 miljardia.

Viljelytukea maksetaan sekä EU:n kautta että Suomesta. Tuorein EU-tieto Suomen kansallisista tuista on vuodelta 2006 ja sen mukaan ne olivat 1878,4 miljoonaa euroa. Maa- ja metsätalousministeriö kertoo jostakin syystä tueksi vain 614 miljoonaa. MMM ei ole siis katsonut tarpeelliseksi ilmoittaa aivan kaikkea suureen julkisuuteen. Nyttemmin Maatalousvirasto Mavi on omaksunut ylemmän virastonsa salailulinjan.

Valtio ilmoittaa budjettikirjassaan osuudekseen suorista tuista 1111,2 miljoonaa. EU on laskenut mukaan muitakin summia kuin suorat viljelijätuet.

Ero EU:n ilmoittaman ja budjettikirjan välillä on 767,2 miljoonaa euroa. Ero MMM:n ilmoittamaan on peräti 1,2 miljardia euroa.

Lomitus selittänee budjettikirjasta puuttuvasta summasta 207,7 miljoonaa ja maatalousyrittäjien eläke- ja ryhmähenkivakuutusmenot 435 miljoonaa. Mittaluokaksi edellisiin on hyvä ottaa parjatun työttömyysturvan menot 667 miljoonaa reilulle 200 000 työttömälle.

Todennäköisesti EU on tilastoinut mukaan myös Maatilatalouden kehittämisrahaston Makeran maksamat tuet ja avustukset. Vuonna 2006 suorat avustukset olivat 162,0 miljoonaa. Niihin kuuluivat muun muassa nuorten viljelijöiden aloitustuki.

Mukaan on voitu laskea myös luopumistuet 147 miljoonaa, valtion osuus Makeralle 23,2 miljoonaa, 1,6 miljoonan siirto interventiorahastoon Miraan sekä 3,4 miljoonaa satovahinkojen korvaamiseen.

Ehkäpä mukaan voisi laskea myös maaseutuelinkeinotoiminnan korkotuen 26,1 miljoonaa.

Edellä mainitut ja 1111,2 euron suorat tuet kotimaasta ovat yhteensä 2091,1 miljoonaa. Maataloussektorille menee kansallista tukea jo tässä vaiheessa 238,8 miljoonaa euroa enemmän kuin EU:n luku osoitaa. Kun mukaan lasketaan EU-tuet 906,1 miljoonaa, onkin maatalouden tukipotti huikeat 2997,2 miljoonaa. Vuonna 2006 se vastasi 7,5 %:ia valtion kaikista menoista.

Tämä kaikki ilman kymmenien erilaisten valtion rahoittamien maatalouden tukiorganisaatioiden aiheuttamaa budjettivaikutusta.

Suomi maksaa jättimäisiä tukia

Suomi on tukiensa osalta erikoinen poikkeus kaikkien EU 25-maiden joukossa. Itse asiassa Suomen kansalliset maataloustuet muodostavat 11,5 % kaikesta EU 25-alueella maksetusta kansallisesta maataloustuesta. Näin vaikka ne laskettaisiin EU:n vaatimattomin luvuin tilastoimasta noin 1,9 miljardista.

Tuki on niin mittavaa, että se on 3,8 % kaikesta EU 25 alueella maksetusta tuesta merenkulku ja teollisuus mukaan luettuina. Samaan aikaan Suomen väkiluku on vain noin 1,1 prosenttia EU-alueen 493 miljoonasta asukkaasta.

Voisi tietenkin arvella, että Suomi on yhtä avokätinen muillekin elinkeinoilleen. Kuitenkin peräti 74 % Suomen kansallisesta tuesta maksetaan maatalouteen. EU 25- alueella vastaava osuus on keskimäärin 24%. Lähimmin vertailukelpoisissa Ruotsissa ja Tanskassa osuudet ovat vain 12 ja 10%.

Kansalliset T&K-tuet olivat Suomessa vähäiset 160,7 miljoonaa. Merenkulku sai maataloustukeen nähden vaatimattomat 82,6 miljoonaa. EU:n keräämiin lukuihin voi tutustua täällä.

Tilastoinnin vaikeudesta

Viljelysektorin saamien tukien selvittämistä vaikeuttaa se, että EU ei kenties katso kaikkia luopumisjärjestelyistä tai viljelijöiden eläkkeistä johtuvia menoja maatalouden tuiksi vaan sosiaalimenoiksi. Niinpä esimerkiksi europarlamentaarikko Esko Seppänen ilmoittaa EU-tilastoista laskien tässä laskettua noin kolmea miljardia euroa pienemmän suman, noin 2400 miljoonaa euroa. Se on kuitenkin varsin hyvin linjassa edellisen kanssa.

Oma mielenkiintonsa on sillä, että maatalouden tilastoja tuottava TIKE pitää mielellään esillä maataloudessa edes satunnaisesti työskentelevien lukumäärää, noin 145 000 henkilöä. EU:n ylläpitämistä tilastoista käy kuitenkin ilmi, että itse tilalliset perheenjäsenineen tekevät vain 70 000 henkilötyövuotta ja palkattu työvoima noin 8000. Epäselväksi jää, onko edellisessä luvuissa mukana enimmältään valtion kustantamien 6000:n maatalouslomittajan tekemät henkilötyövuotta.

Tilastoja lukiessa tulee huomata se, että tänään noin neljäksi miljardiksi euroksi katsotusta maataloustuotannon arvosta puolet on suoria tukia, eli rahaa, jonka saamiseksi tilallinen ei ole ponnistellut kuin hakemuksen täyttämisen verran. Kun summasta vähennetään maatalouden muualta hankkimat panokset, sen jalostusarvoksi - omaksi panokseksi kansantuloon - jää alle 800 miljoonaa euroa, noin puoli prosenttia 169 miljardin euron BKT:sta. Tätä voisi selittää teollisuuden maksamilla matalilla tuottajahinnoilla mutta yhtä todennäköinen selittäjä on matala satotaso ja sadon kehnohko laatu, siis heikko tuotos-panos -suhde.

Tilastokeskuskaan ei jostakin syystä julkaise maataloustuotannon BKT-osuutta, vaan ilmoittaa koko alkutuotannon eli maa-, riista-, metsä- ja kalatalouden yhtenä lukuna.

BKT-osuus ja maatalouden palveluksessa oleva henkilömäärä tuleekin tarvittaessa selvittää ulkomaisista lähteistä vertailukelpoisten lukujen saamiseksi.

Verohelpotuksista ei löydy tietoja

Mitä tahansa elinkeinoa voidaan tukea myös vähentämällä sen julkisia maksuja. Tällöin saamatta jääneet maksut katetaan jonkun toisen pussista. Upea lista siitä, mihin maatalous saakaan maksutukia, löytyy täältä. Rahaa saa kaikkiin ajateltavissa oleviin elämänmuutostilanteisiin ja hankkeisiin, myös sellaisiin, jotka tähtäävät jonkun toisen vielä suuremman tuen saamiseen.

Pienenä esimerkkinä sähköaggregaatti, jonka hankkimiseen saa 50-60 % tukea. Kun sellainen on hankittu, onkin tehnyt rappiotiloja lukuunottamatta merkittävimmän kotieläinten hyvinvoinnin tuen saamiseen tarvittavan investoinnin. Myös muidenkin viljelijöiden puolesta: he pääsevät tältä osin tuen pariin, kunhan sopivat paperilla koneen lainausoikeudesta.

Maatalouden kohdalla tämä toisen pussista rahoittaminen on yleinen käytäntö. Traktorit ja työkoneet ovat voineet käyttää kevyemmin verotettua polttoöljyä. Äsken päätettiin energiaveron palautuksesta myös sähköenergiaa koskien. Maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan mukaan sen vaikutus oli noin 20 miljoonaa euroa ja nostaa yrittäjän tuloa 2 %:n verran.

Viljelijät saavat myös ALV-huojennuksia: maatilamatkailuista maksetaan vain 8%:n ALV. Pienet maatilayritykset saavat ALV-huojennusta, jonka vaikutus on yhteensä noin 3 miljoonaa euroa. Viljelijä voi hakeutua myös niin sanotun vuosimenettelyn pariin. Tällöin hänellä on aluksi 17 %:n (mutta ostojensa sisältävän ALV:n suhteen vuoden varrella pienenevä) osuus liikevaihdostaan käytössään korottomana lainana verottajalta.

Maatila ei maksa kiinteistöveroa tavanomaiseen tapaan, vaan pelkästään tuotantorakennuksen poistamattomasta osasta eli menojäännöksestä. Metsä ja pellot eivät ole kiinteistöveron parissa.

Kuten tunnettua, viljelijät myyvät tuotteensa paljolti osuuskunnille. Osuuskuntia on käytetty mielenkiintoisella tavalla palkkatulojen muuttamiseen pääomatuloksi. Farmit.fi-julkaisu selittää menettelyn hyvin osuvasti:

"Osuuspääomalle maksettavan koron lisäksi osuuskunnan jäsenet saavat tietyllä kertoimella lisää nettovarallisuutta. Nettovarallisuuslaskelmassa otetaan varoina huomioon maksettujen osuus osuusmaksujen lisäksi vielä maksamatta olevat osuusmaksut, jotka toisaalta huomioidaan maataloustuottajan nettovarallisuuslaskelmassa maatalouden velkana.

Maatalouden tulo jaetaan nettovarallisuuden perusteella pääomatuloksi ja ansiotuloksi. Mitä korkeampi nettovarallisuus on, sitä suurempi on pääomatulon osuus ja vähäisempi ansiotulo. Pääomatulon kiinteä verokanta on 28 prosenttia, kun taas progressiivisen veroasteikon vuoksi korkeasta ansiotulosta joudutaan maksamaan yli 50 prosentin marginaalivero. [...]

Jos maatalousyrittäjällä on kymmenen [verotusarvoltaan 9 129,30 euron arvoista LSO:n ] osuutta, niiden yhteenlaskettu verotusarvo on 91 293 euroa. Tämä tarkoittaa, että 20 000 euron osuuspääomalla hän saa 4,56 -kertaisesti nettovarallisuutta, eli 9 1293 euroa."

LSO Osuuskunta on HKScanin pääomistaja. Muita tunnettuja osuuskuntia ovat A-tuottajat, Valio ja Munakunta sekä Portti.

Yksi heikosti tunnettu vapaaehtoinen tukimuoto - uuden eläinten hyvinvoinnin tuen ohella - on maakuntien sähköyhtiöiden erikoistariffit maatiloille. Jostakin mielenkiintoisesta syystä ne saavat sähkönsä oman alueensa muita asukkaita ja pienteollisuutta edullisemmin.

Ilmaista neuvontaa

Näitä tuottavan lukuisat organisaatiot, joista Pro Agria lienee suurelle yleisölle tunnetuin. Tuet ovat vuosittain 15 miljoonan euron luokkaa. Lista MMM:n suoraan tukemista neuvontajärjestöistä löytyy täältä.

Maataloutta lähellä olevat neuvontajärjestöt ovat etuoikeutettuja myös yhdistyksille jaettavien valtionavustusten suhteen. Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ja Marttaliitto sekä näitä lähellä oleva Käsi- ja taideteollisuusliitto TAITO ry saavat noin puolet Opetusministeriön jakamasta yhdeksän miljoonan euron vuosittaisesta avustuksesta.

Alueiden kehittämiseen kuluu miljardeja

Aivan oman selvittämisensä vaatisivat erilaiset ESR- ja Aluekehitysrahaston hankkeet. Nyt on käynnistynyt uusi ohjelmakausi 2007-2013, jonka julkiset tuet sekä Suomesta että EU:sta ovat yhteensä 6 625 miljoonaa euroa. Viime kaudella näillä varoilla muun tuottavamman ohella rakennettiin vesijohtoja ja viemäreitä Kainuun maatiloille ja kehitettiin laitteita kumisaappaiden pesemiseen. Aiempiin saavutuksiin voi tutustua täällä.

Kannattiko maksaa?

Tukien tarvetta on selitetty useilla seikoilla. Yksi on viljelyolot. Itse asiassa ne ovatkin erittäin huonot. Keskisatomme on vain puolet Tanskan ja Saksan satotasosta kaikilla tärkeimmillä viljelykasveilla. Kuitenkin näissäkin oloissa on katsottu tarpeelliseksi pitää kaiken aikaa yllä 10-20 prosentin ylituotantoa, joka on sitten dumpattu ulos verovaroin.

Paljon käytetty argumentti on huoltovarmuus. Luonnollisesti sekään ei vaadi ylituotantoa. On ilmeistä, että kriisinajan ruokahuoltoon riittäisi se, että maataloustuotantomme olisi puolet nykyisestä. Toinen maailmansota ei sovi varoittavaksi esimerkiksi: tuolloinen ruokapula johtui ylimobilisoinnista aikansa työvaltaisen ja heikkosatoisen maatalouden parista.

Erikoisen paljon on puhuttu suomalaisen ruoan puhtaudesta ja vähäisestä kasvinsuojeluaineiden käytöstä hehtaaria kohden. Satokiloa vasten tarkasteltuna asetelma muuttuu jo paljon epäedullisemmaksi.

Tuen vaikuttavuuden kannalta ruoan hinta on tietenkin kiinnostavin. Vuoden 2006 keväällä tehdyn ruoan ja alkoholittomien juomien hintavertailun mukaan kuluttajahinnat ovat Suomessa 20 prosenttia EU:n keskiarvon yläpuolella. EU-maista vain Tanska ja Irlanti olivat edellä. Suomen kohdalla korkean hinnan vaikutus korostuu entisestään, koska Suomen nimellispalkkataso on matala, sosiaaliturva heikko mutta veroaste korkea.

Syy korkeisiin hintoihin ei ole yksin maatalouden ja tukien: kauppa ja elintarviketeollisuutemme on tunnetusti keskittynyttä. Täytyy kuitenkin huomata, että elintarviketeollisuutemme merkittävimmät toimijat Valio, HKScan, Atria, Raisio, Lännen Tehtaat ja Portti ovat viljelijöiden omistamia. Ainoastaan leipomoteollisuus on entisen osuustoiminnallisen teollisuuden ulkopuolelta, sekin kahden kauppaa Vaasan & Vaasan ja Fazerin jakaessa lähes 70 % markkinoista ja määrätessä hinnat.

Omistaminen kannattaa: Valio esimerkiksi kertoo maksavansa pientä tai kohtuullista tuottajahintaa maidosta. Julkisuudelta salaa hintaa kohennetaan jälkitilein ja osuusmaksun koroin.

Nyt kun viljan hinta on kaksinkertaistunut lyhyessä ajassa, voisi odottaa, että ainakin viljanviljelijät harkitsisivat luopumista edes osasta tarpeettomiksi käyneistä ja työläiksi kokemistaan tuista. Tällaisesta on vakuuttava esimerkki: Uuden-Seelannin viljelijät luopuivat tuista kokonaan ja maatalous koki sen myötä renessanssin. Suomessa moisesta ei ole puhuttu viljelijöiden parissa sanaakaan, vaan on tyydytty iloitsemaan vieläkin suuremmista tuloista. Nyttemmin on ryhdytty etsimään mahdollisuuksia viedä viljaa ulkomaille kotimaistakin paremman hinnan toivossa mutta suomalaisten omaan käyttöönsä maksamat tuet taskussaan. Kuulostaako reilulta?

Näyttää olevan, ettei korkeiden maataloustukien maksamiselle ole muita kuin etupoliittisia syitä.

Mitä on tulossa?

Maataloustuet haluttiin muuttaa pinta-alaperusteisiksi ilmeisesti jotta päästäisiin eroon kalliista ja ympäristön kannalta usein arveluttavasta ylituotannosta.

Osmo Soininvaara on huomauttanut blogissaan, että pinta-alatuki ja noussut viljan hinta valuu nyt maan hintaan ja että maanomistaja ja -vuokraaja on se, joka lopulta korjaa kaiken hyödyn. Huoli on aiheellinen: Suomessa 30 % peltoalasta on vuokrapeltoa ja käytännössä kaikki on peräisin muilta kuin aktiiviviljelijöiltä: perikunnilta ja useimmin jo muita luopumistukia tai eläkkeitä saavilta entisiltä viljelijöiltä. Soininvaaran mukaan olisi luotu myös korotusautomaatti:

"Kun tuotannon tukemisesta luovuttiin, haluttiin [menetysten kompensoimiseksi] tukea pellon hintaa, koska sen romahtaminen olisi köyhdyttänyt viljelijät ja maanomistajat. Minusta EU:n pitäisi ottaa hehtaaritukien taso tarkasteluun pikaisesti. Muutaman vuoden kuluttua tämä kohonnut pellon hinta on taas se taso, jota valtio on velvollinen tukemaan."
(Kuvalähde: Wikipedia; kuvaa käsitelty)

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Mittaluokaksi edellisiin on hyvä ottaa parjatun työttömyysturvan menot 667 miljoonaa reilulle 200 000 työttömälle."

niin että mihin lähteeseen tuo perustuu?

Kysyn vain sen vuoksi koska tilastokeskus kertoo työttömyys menojen olevan noin 3,6 miljardia euroa. Ja kaiken lisäksi kaikki tuo raha on täysin vastikkeetonta, eikö vain?
toisin kuin parjaamasi maataloustukia.

Anonyymi kirjoitti...

Vuonna 2008 Tekesillä on käytettävissä noin 536 milj. euroa
unohtamatta TE-keskuksen rahoja tai sitran.
Mistä ihmeestä tuo luku 160 miljoona on peräisin.

Samalla kehoittaisin tutustumaan verotusohjeisiin alv:n kohdalla ja sen jälkeen kertomaan miten se eroaa muiden samanlaista palvelua tarjoavien verotuksesta.

Anonyymi kirjoitti...

Nimettömän blogin pitäjän väittämät ovat lähes kokonaan ala-arvoista vääristelyä:
Esim. Väittämä että Valio maksaa salassa pienen tuottajahinnan päälle jälkitilit ja op;n korot on aivan naurettava ja kertoo lähinnä kirjoittajan vainoharhaisuudesta.
Totuus on kuitenkin että jälkitilit on laskettu ilmoitettuihin tuottajahintoihin sisältyviksi ja op;n korkokin on n. 0,6 snt litraa kohden maksimissaan, mikäli tilalla on täyteen maksettu osuuspääoma.

Luvut on helppo tarkastaa tilinpäätöstiedoista, mainittakoon, että blogissakin aiheettomasti paneteltu LSO;n op;n korko tekee 1,23 senttiä suomesta ostettua lihakiloa kohden.

Verotuksestakaan et näytä ymmärtävän yhtään mitään ja osan luvuista olet laskennut kahteen kertaan.

Anonyymi kirjoitti...

Tosi rikkaitahan me perus viljelijät ollaan joo!! Mullakin ei varmaan ois vajaata 400tuhatta velkaa jos tää niin kultakaivos ois, ja missä muussa ammatissa saa painaa töitä jopa 6000tuntia vuodessa kuin maidontuottajana!?
Niin ja kun tukipaperit täyttää niin kyllä sitä työtä tiedossa on kun sitoutuu niiden tiukkiin ehtoihin ja jos tulee pilkkuvirhe niin konkurssi tuli!

Anonyymi kirjoitti...

Pro agrian neeuvot eivät suinkaan ole ilmaisia.Pikemminkin sikakalliita, siitä lempinimikin:pro lompsantyhjennys..

anonyymibloggari@gmail.com kirjoitti...

"Pro agrian neeuvot eivät suinkaan ole ilmaisia."

Hyvin usein ovat: niille on hinta mutta sen saa sitten avustuksena takaisin joko kokonaan tai osittain.

Toisaalta; mistäpäs ne viljelijän tulot kertyvät, jolla Pro Agrialle maksetaan?

Anonyymi kirjoitti...

Blogger Pseudo Nyymi sanoi...

"Pro agrian neeuvot eivät suinkaan ole ilmaisia."

Hyvin usein ovat: niille on hinta mutta sen saa sitten avustuksena takaisin joko kokonaan tai osittain.

Toisaalta; mistäpäs ne viljelijän tulot kertyvät, jolla Pro Agrialle maksetaan?

Viljelijän tulot tulevat siitä että viljelee, vai onko tiedossasi jokin muut keino?

anonyymibloggari@gmail.com kirjoitti...

"Viljelijän tulot tulevat siitä että viljelee, vai onko tiedossasi jokin muut keino?"

On toki: lähes puolet viljelijän tuloista tulee tuista. Usein tuista, jotta ei viljelisi eli pitäisi peltoaan kesannolla.

Joten väitteesi lienee osin kiistanalainen.

Anonyymi kirjoitti...

mulla on ollu kokoajan käsitys et tukemalla kotimaista maataloutta säästetään enemmin kerrannaisvaikutuksina laskettuna kun mitä siihen kulutetaan, näin ajateltuna tuo määrä joka rahaa siihen kulutetaan tulee korkojen kera takaisin. Siten en siis ymmärrä koko tätä kateellisuusperustaista tauhkaamista tuista. Oikaise FAKTOILLA LÄHTEIDEN KERA jos et ole samaa mieltä.