24.6.2008

Käännetty alv vai leimamerkit?

Vihreät, valtiovarainministeriön harmaan talouden asiantuntija Markku Hirvonen ja muutamat syyttäjät ovat innostuneet rakennusalan harmaan talouden kitkemisestä niin kutsutun käännetyn arvonlisäveron avulla. Jyrki Katainen ja rakennusteollisuus eivät, vaan haluaisivat aluksi odottaa Ruotsista saatavia kokemuksia. Tämä lienee aivan paikallaan jo siksi, että myös käännetyn veron vastustajien argumentit tulevat naapurissa testatuiksi.

Käännetyssä järjestelmässä veron tilittäisi kokonaan se, joka luovuttaa työn loppukäyttäjälle, käytännössä pääurakoija. Veron tosiasiallinen maksaja on loppukäyttäjä ja alv on vain vyörytyserä myös nyt kaavaillussa järjestelmässä.

Aliurakoijat laskuttaisivat pääurakoitsijalta työnsä ja käyttämänsä materiaalit ilman arvonlisäveroa, siis veron verran edullisemmin. Aliurakoijat voisivat suunnitellun mukaan vähentää nykytapaan ostolaskujensa arvonlisäveron. Maksettavaksi jäävä arvonlisävero muodostettaisiin edelleenkin kirjanpidossa myynnin alv:n ja ostolaskujen alv:n erotuksena. Vero hyvitettäisiin verottajalle tehdyllä eri hakemuksella eroksi nykyjärjestelmälle.

Tämän pitäisi innokkaimpien mukaan poistaa harmaa talous ja raha rakennusalalta ja estää alv-huijaus. Niinköhän kävisi?

Harmaa raha on kitkettävä kokonaan

Kaikissa tapauksissa harmaa raha pitää poistaa ensin, jotta rakennusyritysten pimeä työvoima poistuisi, sillä pimeiden palkkojen maksamiseen tarvitaan (tietenkin) sellaista rahaa, josta verottajalla ei ole tietoa.

Sellaista on esimerkiksi omaisuus- tai huumerikollisuudella hankittu raha. Rakennusteollisuus ei taida olla tuottavin tai nopein keino sen valkaisemiseen mutta ilmeisen tuottava kohde sen lisäämiseen: tällä rahalla voi ostaa työtä sivukuluitta ja myydä sen verollisen talouden luomaan markkinahintaan. Tilaajavastuulain myötä se tapahtunee muualla kuin isojen ja asiansa hoitavien rakennusliikkeiden valvotuilla työmailla. Tähän täysin rikolliseen harmaaseen rahaan käännetty alv ei siis auta lainkaan, vaan tarvitaan muuta viranomaisvalppautta.

Kuittikauppa ja tekaistut kuitit ovat toinen yritysten keino harmaan rahan hankkimiseen. Sitäkään ei voi valvoa tilaajavastuulain tai käännetyn alv:n keinoin, kuten on voitu luulla.

Tekaistussa kuitissa voi olla esimerkiksi tarvikeostoja 1000 euron verran ja arvonlisäveroa lisäksi 220 euroa. Tämä kuittiviholla tai tietokoneen tulostimella luotu 220 euroa on ihan oikeaa rahaa kuitin hankkijalle tai omatoimiselle tekijälle, koska se vähentää kuitinhaltijan tilitettävää veroa alviksi merkityn määränsä verran.

Kuitin tuhat euroa on verotonta tuloa, jonka voi nostaa yrityksen tililtä ja laittaa taskuunsa. Tai maksaa pimeitä palkkoja. Sitähän ei kannata tehdä jo kerran verotetulla rahalla, koska silloin tulee maksaneeksi "pimeän" palkollisen verot muuta kautta.

Joka tapauksessa 1220 euroa rikollisella kuitilla nostettuna on hyvin tehokasta rahaa jo yrittäjän omaan taskuun jätettynä. Vielä tehokkaampaa se on pimeitä palkkoja maksettaessa. Sen arvoa voi haarukoida kohtalaisesti näin:

1. 1220 euroa, joka nostetaan kuitilla oman firman tililtä, olisi muuten verotuksen parissa. Nyt siitä ei mene tuloveroa. Epärehellinen yrittäjä on tässä vaiheessa voittanut noin 350 euroa + 220 euroa arvonlisäveroa, yhteensä luokkaa 570 euroa vähennettynä kuitista mahdollisesti maksettavalla korvauksella.

2. Jos koko 1220 euroa käytetään pimeän palkan maksuun, vältetään palkan sivukulut, jotka lasketaan rakennusalalla kertoimella 1,6. Etua tulee nyt noin 750 euroa.

3. Pimeän palkan saaja välttyy puolestaan maksamasta omia verojaan, joten verottaja ja eläkevakuuttajat kärsivät noin 400 euron tappion. Jos saaja on ulosottovelallinen, myös hänen velkojansa kokevat tappioita usein sadoin euroin. Näin lienee usein pimeän työvoiman kohdalla.

Yhteiskunnan tappiot eivät pääty tähän: pimeä työläinen nostaa useasti työttömyyskorvauksen ja muut sosiaaliedut. Tästä koitunee menetyksiä 1000-2500 euroa kunkin olosuhteista riippuen. Näin 1220 eurosta ja pimeästä palkanmaksusta kasautuu helposti 2000-3000:n euron menetykset muulle yhteiskunnalle.

Koko verovilpin arvoa on vaikea arvioida mutta kun ottaa huomioon, että puolet bruttokansantuotteestamme käytetään rakennetun ympäristön tuottamiseen, huoltoon ja ylläpitoon, pimeän talouden ulottuvuudet alkavat avautua.

Kuittikauppa on kuin rahan painamista

Perinteisesti rahan painaminen on ollut keskuspankin tai valtion ainakin valvoma oikeus, jota on valvottu tiukasti ja rikoksista sanktioitu ankarasti. Väärentäjiä on hirtetty ja mestattu junalasteittain. Kuittikaupaa voi ainakin teknisessä mielessä verrata rahan painamiseen mutta tältä osalta vain sikäli, että se on tehty helpommaksi.

Nyt kuka tahansa pikkurikollinenkin voi välttää velvoitteensa ja samalla siirtää rahaa itselleen tai rikolliselle asiakkaalleen kuittivihollaan tai tulostimellaan teknisesti hyvin helposti. Osa jää kiinni mutta tämän tyylin talousrikoksista saa pienempiä tuomioita kuin muista omaisuusrikoksista, joten tällainen rikollisuus lienee riskittömämpää ja tuottavana houkuttelevaa.

Valvonnan kannalta ongelmallista on tietenkin se, että verottaja ja muut viranomaiset eivät nopeasti ja helposti näe, kuinka paljon ja missä tahdissa joku epärehellinen kuittitehtailija konettaan pyörittää. Valvontaa vaikeuttaa se, että joukossa on oikeaa liiketoimintaa rikoksen peittelemiseksi.

Yllätysratkaisu "korvamerkistä"?

Käännetty alv näyttäisi vain turvaavan valtion arvonlisäverosaatavat eikä niitäkään kokonaan niin kauan kuin pääurakoijan alla työskentelevässä ketjussa saa vähentää alv:n. Tämä vero tulee kuitenkin voida vähentää jo oikeudenmukaisuus- ja kulusyistä, joten tähän ei ole ratkaisua. Ja joka tapauksessa pimeän kuitin arvonlisäveroton osuus jää olemaan ja sitä voidaan kynällä suurentaa halutun verran. Eli arvonlisäverojärjestelmän kautta ei pimeää rahaa saa kuriin väitteistä huolimatta.

Arvonlisäveroon kohdistuvaa rikollisuutta voisi hillitä palaamalla tältä osin etukäteen ostettavien leimamerkkien aikaan. Niillä maksettaisiin ja samalla osoitettaisiin maksetuksi kuitissa tai lähetetyssä laskussa oleva vero. Leimamerkitön verollinen kuitti ja maksettu lasku olisi ainakin siihen merkityn veronsa verran vähennyskelvoton. Tämä kuitenkin sitoisi alihankintaketjun muutenkin vähiä pääomia ja olisi monella tapaa vaivalloista.

Kenties paras keino paljastaa kuittitehtaat olisi verottajalta ilmaiseksi saatavat yrityskohtaiset leimamerkit, joista maksettaisiin vero jälkikäteen toteutuneen käytön mukaisena. Uusia ei saisi ennen kuin entiset olisi maksettu jossakin määräajassa.

Merkkejä kiinnitettäisiin asiakkaalle annettavaan laskuun tai kuittiin siihen merkityn alv:n määrästä. Ilman merkkejä lasku olisi verotuksessa vähennyskelvoton. Silloin tekaistulla laskulla ei saisi tililtään rahaa verottomasti. Se veisi tehokkaasti pohjaa harmaalta taloudelta. Merkit eivät sopisi tietenkään sähköiseen laskutukseen mutta sehän ei ole vielä yleistynyt ja voitaisiin tarvittaessa jopa kieltää rakennusalalta.

Merkkien yksilöinti ja kohdistaminen tapahtuisi merkkiin ja sen itselle jäävään kantaan tulostettavan konekielisesti luettavissa olevan sarjanumeron ja LY-tunnuksen avulla. Näin kadonneeksi tai tuhoutuneeksi ilmoitetut ja valtiolle maksamattomiksi jäävät merkit eivät ilmestyisi esiin jossakin toisaalla. Katoamistapauksessa voitaisiin yrityksen toimintaa myös havahtua seuraamaan. Käyttämättä jääneet merkit voisi selvittää kirjanpidosta ja kadottajan asiakkaan laskuista, joten rikoksen sattuessa yrityksen kannalta negatiivista taloudellista arvoa sisältävien merkkien alkuperäinen omistaja ei olisi ilman turvaa.

Merkkejä saisi aina pyytämästään arvosta esimerkiksi kahden kuukauden välein ja niitä haettaessa kiinnitettäisiin huomiota liiketoiminnan kasvuun, laajuuteen ja kenties nopeastikin kertyneeseen verovelkaan. Näin yksikään kuittitehdas ei pääsisi kasvamaan summilla ja nopeudella, joita nyt rajoittaa lähinnä vain tulostimen nopeus.

Tämä järjestelmä ei toki poistaisi kokonaan tahallaan maksamatta jätettäviä tai konkursseissa menetettäviä arvonlisäveroja mutta vähentäisi niiden määrää. Pääurakoijalle ei koituisi järjestelmästä muuta vaivaa kuin se, että laskua maksettaessa vilkaistaisiin merkkeihin verottajan tulostaman ja laskuun merkityn LY-tunnuksen yhtäpitävyys.

Sanoisin, että tätä kannattaa harkita rakennusalalle.

Ei kommentteja: