Kolhoosi ei konkurssiin kaadu

Yrittäjät perustelevat palkansaajia suurempia ansioitaan usein sillä, että paksumpi lompakko on korvausta hänen ottamastaan riskistä. Yrittäjä voi menettää konkurssissa jopa kaiken omaisuutensa ja työpanoksensa.

Riski kuitenkin hyväksytään yrittäjien parissa ja sitä pidetään yritystoiminnan yhtenä keskeisenä tunnusmerkkinä. Kuntien ja valtion omistamien liikelaitosten ja yhtiöiden toimintaa yksityisten yritysten kanssa edes osin samoilla markkinoilla on paheksuttu usein juuri konkurssisuojalla. Tätä puhetta kuulee silloin, kun julkista sektoria vaaditaan purettavaksi ja liikelaitoksia ja firmoja yksityistettäviksi.

Julkisen sektorin purkutalkoot tulisi nyt ainakin johdonmukaisuudesta ulottaa myös maatiloihin. Keinoja riittäisi: Valtio voisi luopua investointituista, joilla katetaan esimerkiksi navetoiden rakennuskustannuksista puolet tai enemmänkin. Myös kansallisista tuista olisi helppo luopua, samoin mittavista verotuista, joita myönnetään niin paljon, ettei satojen miljoonien verohelpotuksia kehdata enää edes tilastoida.

Viljelijöiden ansioista vain 34 % tulee markkinatuloista, muu on veronmaksajien rahaa. Näiden Euroopan avokätisimpien maataloustukien avulla viljelijäperheiden mediaanitulot on nostettu Suomen suurimmiksi ohi tavanomaisten yrittäjien. Vielä erikoisemmaksi tilanteen tekee se, että viljelijöiden työaika on kaikkein lyhyin ja heillä on veronmaksajien kustantamana samanlainen sosiaaliturva ja vuosiloma kuin palkansaajilla. Noista kahdesta jälkimmäisestä huolehtii viljelijän oma Kela eli pääasiassa julkisrahoitteinen Mela. Myöskään konkurssiriskiä ei sattuneista syistä ole kuin periaatteessa.

Rakennusalan yrityksistä, joita on 42 000, katosi Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2013 konkurssin kautta noin 1,6 %. Teollisuusyrityksiä on noin 21 000 ja niistä hävisi 1,5 %. Kuljetus- ja varastointialan yrityksistä konkurssi vei 1,1 % ja informaatio- ja viestintäalan yrityksistä joka sadannen.

Tuoreimpien eli vuoden 2012 tilastojen mukaan noin 18 000 eri kotieläintilasta 0,06 % eli runsaat puoli promillea, siis 12 maatilaa, koki konkurssin. Kasvinviljelyssä riski on vielä pienempi: runsaasta 40 000 tilasta 14 eli 0,3 promillea onnistui jollakin keinolla menemään konkurssiin. Maataloudessa yrittäjäriski konkursseina katsoen luetaan promillen osina, oikeassa yritystoiminnassa prosentteina yrityskannasta.

Tuon kaiken tukemisen ja sitä seuraavan aidon kilpailun puuttumisen ja siis riskittömyyden kiihkeinkin markkinauskovainen voisi hyväksyä ainakin jos tuloksena syntyisi vastaava ulkoisvaikutus eli puhdas ja kohtuuhintainen ruoka sekä edullinen raaka-aine elintarviketeollisuuden käyttöön. On käynyt aivan päinvastoin: Suomessa on maksettu koko Euroopan kovimpia tuottajahintoja ja ne ovat sitten kertautuneet niin, että kaupan kassalla ruoka on lähes Euroopan kalleinta. Päälle on luettava vielä se, minkä kuluttaja maksaa maataloustukina verojen kautta. Lisäksi Suomessa käytetään satokiloa kohden jopa enemmän torjunta-aineita kuin esimerkiksi Saksassa tai varsinkin Baltian maissa.