Kylät vai kyylät kasvattajiksi?

Kuva: Vanhempainliitto.

Vanhempainliiton keväällä aloittama ja kaksivuotiseksi suunnittelema Kotirintama-kampanja on herättänyt tyrmistystä. Ei ihme, sillä julistekampanjassa muun muassa vaaditaan lapsille ulkonaliikkumiskieltoja ja vanhempia syytellään avoimesti viinatrokareiksi.

Kampanjan ilmitarkoitus ei jääne keneltäkään huomaamatta, mutta se, kuka ilkeää ottaa näinkin ylimielisen asenteen niihin muiden kakaroihin ja heidän nähtävästi vastuuttomiin vanhempiinsa, ei ole yleisesti tiedossa.

Tällä välin Helsingin Sanomien toimittaja Anu Silfverberg ehdottaa Vanhempainliitolle sopivampaa nimeä.

"Hiukan rajatumpi nimi olisikin järjestölle nyt tarpeen. Osuvampi voisi olla vaikkapa ”Militaristis-nostalgisia fantasioita yhteiskunnan heikompien kautta toteuttavien liitto”.

Tai: ”Pystyn tuskin peittämään hillittömän katkeruuteni, jonka kohde on itsellenikin hiukan epäselvä, mutta sanonko kuulkaa mitä se naapurin työttömän yksinhuoltajan penska kerjää -liitto.” 

Ai ei? No, jos vähän rennompi: ”Tulipahan vaan semmoinen epämääräinen halu piehtaroida omassa erinomaisuudessani, mutten osannut päättää, olisinko tänään uhri vai sankari, niin päätin sitten olla molempia, koska lapset -liitto.”

Nuo erinomaiset militaristi-nostalgikot ovat taustaltaan lestadiolaisia ja kampanja on jatkoa jo vuosia sitten lanseeratulle Yhdessä elämään -kampanjalle, jonka senkin iskulause oli Koko kylä kasvattaa.

Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttilan  mukaan "Me näemme, että vanhemmat ovat tähän valmiita. Iso joukko lasten vanhemmista toivoo juuri tämänkaltaista. Tämän päivän koulumaailma puhuu paljon koulun ja kodin yhteistyöstä".

Tuohon Kurttilan väitteeseen yleisestä valmiudesta ja tietenkin koko kampanjan historiaan on hyvä tutustua. Kirjoitus tässä blogissa 1.10.2008.

"1990-luvun lopulla Suomea kiersi ahkerasti muuan Yhdessä Elämään -projektiaan markkinoiva terveydenhoitaja ja konsultti, 11 lapsen äiti itsekin. Hänen kaupittelemansa hankkeen kantavana ideana oli, että koko kunta ottaa yhteistyössä koulutoimen, paikallispoliisin sekä vanhempien kanssa käyttönsä tiukat lapsia ja nuoria koskevat järjestyssäännöt tapanormeineen. Käytökseen kuului muun muassa varhaiset kotiintuloajat ja eräänä yksityiskohtana joillakin paikkakunnilla suositeltiin, etteivät lapset vierailisi toistensa luona sunnuntaiaamuisin. Tarkoitus oli, ettei hartaushetki tai seuroihin valmistautuminen häiriintyisi. 

Pian sisäministeriö kielsi paikallispoliiseja vahvistamasta ja noudattamasta hankkeen puitteissa annettuja iltaisia ulkonaliikkumiskieltoja lakiin perustumattomina.
Muuan Oulun lähikunnissa opettajansijaisuuksia tehnyt ystäväni oli seuraamassa, kuinka uneliaalla Pohjois-Pohjanmaan kirkonkylällä valmistauduttiin häätämän "maailmallinen" paha pois koko pitäjästä.

Kaikki vanhemmat ja muut asiaankuuluvat oli kutsuttu Siikajoen kirkonkylän koulun juhlasaliin monisatapäiseen kokoukseen. Projektin matkasaarnaaja-konsultti esitteli muualta tuttua ja palkittua hankettaan. Se tuntui saavan yllättävän paljon tukea ja herättävän innostusta eri puolelta salia. 

Näin vaikka opettajakunnassa ja joissakin vanhemmissa oli kummastusta herättänyt muun ohella se, että lasten ajautuminen rikosten poluille, esimerkiksi näpistelyyn, olisi pitänyt kitkeä ankarin toimin: viisivuotiaalle, joka näpistää kaupasta, olisi puheiden mukaan pitänyt soittaa poliisi! Tätä on siis Yhdessä elämän hankkeen kotisivuilla nytkin mainittu “Luonteva myönteinen yhteistyö poliisin kanssa.”

Tilaisuus päättyi koulun rehtorin torjuvaan puheenvuoroon, jolle ei sentään buuattu salista. Kun väki sitten poistui, oli ystäväni hämmästyksekseen huomannut, että eräät hankkeen parhaista kannattajista eivät olleetkaan Siikajoelta, vaan olivat saapuneet naapurikunnista farmari-Peugeoteillaan kannattamaan uskonsisartaan ja Siikajoen uutta järjestyssääntöä."