2.2.2012

Laiska se töitään laskettelee

Aamulehti kertoi maanantaina 30.1. Eurostatin kyselytutkimuksesta, jolla selvitettiin eri maiden työaikoja. Suomalaisilla se oli tämän tutkimuksen mukaan EU:n lyhyin.
”Kyseessä on kokoaikaisten työajan vertailu. Mielenkiintoista tutkimuksessa on se, että se on kyselytutkimus eli jokaisessa maassa työntekijät vastaavat, paljonko he omasta mielestään tekevät viikoittain töitä. Kyse on siis myös rehellisyydestä.
Auki on myös se, mihin kaikkeen työaikaa oikeasti käytetään ja miten tehokkaasti sekä tuottavasti työntekijät työskentelevät.
Mukana ovat kuitenkin myös ylityöt ja poissaolot. Luvut ovat vastaajien keskiarvoja.
Tutkimuksessa tiedusteltiin kokoaikatyöläisiltä, kuinka monta tuntia he todellisuudessa työskentelevät viikossa. Suomalaisten työviikko jää 37,8 tuntiin. Tämä oli EU-maiden pienin luku vuonna 2010.
Esimerkiksi Ranskassa työviikko kestäisi tämän mukaan 38 tuntia ja Ruotsissa 39 tuntia."
Tuo suomalaisten ilmoittama 37,8 tuntia on täsmälleen sama kuin Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa saatu palkansaajien päätyön säännöllisen ja tehdyn viikkotyöajan keskiarvo kokoaikatyössä vuonna 2010. Joten suomalaiset lienevät ilmoittaneet viikkotyöaikansa varsin rehellisesti.

Viikkotyöaika ei tietenkään kerro koko totuutta, sillä saaduista luvuista puuttuvat lomautukset ja vuosilomat. Tilastokeskuksen mukaan suomalaisten vuosityöaika oli hieman alle 1600 tuntia vuonna 2010. OECD:n selvittämän mukaan luku olisi korkeampi, 1728 tuntia (2008) eli merkittävästi tuolloisen EU-keskiarvon, 1676 tuntia, yläpuolella. Asiasta kertoi Taloussanomat.

Kuka ahkeroi vähiten?

Tilastokeskuksen mukaan toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät, hieman alle 38 tuntia viikossa. Eniten töissä uurastavat johtajat ja ylimmät virkamiehet. Maanviljelijät ja metsätyöntekijät ovat melkoisia työn sankareita hekin yli 39 tunnillaan. Viljelijöiden työaikaa ei erotella, mutta yleinen käsityshän on, että viljelijät työskentelevät jopa 365 päivänä vuodessa ja työpäivänsä olisi aina vähintäänkin kahdeksantuntinen.

Uskomusta viljelijöiden hurjista työajoista tukee se, että MTT ilmoittaa kaikkien maatilojen vuotuiseksi työajaksi keskimäärin 2400 tuntia. Mukana tuossa luvussa ovat myös yhden yrittäjän kasvinviljelytilat. Kasvinviljelytiloja on itse asiassa eniten, lähes 50 000. Sellaisia maatiloja, joilla on muutama tuotantoeläin ja jotka olivat käyttäneet lomaoikeuttaan, oli "viljelijöiden Kelan" eli Melan mukaan vuonna 2010 yhteensä 15 530.

Viljelijöiden työajan selvittäminen luotettavasti on ollut vaikeaa jopa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) tilastointia moittineelle Valtiontalouden tarkastusvirastolle VTV:lle. Asia käy ilmi vaikkapa tässä blogissa aiemmin julkaistusta artikkelista. VTV:n tekemässä tarkastuksessa kävikin ilmi, että
”VTV:n itse arvioiman sekä Työtehoseuralta hankkiman vertailutiedon mukaan ilmeisesti lähes kaikki viljelijät ilmoittavat MTT:n tuntiseurannassa liioiteltuja tuntimääriä täysin johdonmukaisesti.
Tuo tilastoharha vieläpä tehostuu, koska MTT painottaa näitä vääriä tietoja tilaluvun mukaisilla kertoimella. Ei siis poista niitä aineistosta.
Näin pelkästään kaksi yksittäistä viljelijää onnistui vuonna 2006 nostamaan pienten maitotilojen keskimääräistä työmenekkiä yli tunnilla ilmoittamalla vertailutietoihin nähden lähes kymmenkertaisia tuntimääriä.”
Ilmoitetut tuntimäärät vaikuttavatkin paitsi tilastoijasta riippuvilta myös mahdottomilta:
”Esimerkiksi vuonna 2006 ProAgrian seurannassa olevilla maitotiloilla tehtiin keskimäärin 4 200 työtuntia, kun MTT:n maitotiloilla viljelijäperheen työpanos oli 4 650 tuntia.”
MTT:n mukaan sen tarkkailemilla maitotiloilla tehtäisiin aina kolmen ihmisen työpanos. On ilmeistä, että työaikoja liioitellaan viljelijöiden toimesta MTT:n siunauksella juuri kuten VTV on katsonut.

Suolaa makuuhaavoihin

Ellei tunne nykyisten maatilojen arkea, viljelijöiden todelliseen työaikaan pääsee käsiksi vain kiertotietä. Alla olevasta kaaviosta, joka on julkaistu MTT:n Laajamittaisen luomutuotannon teknologia -selvityksessä, huomaa, että jopa kaikkein työläimmällä tuotantosuunnalla eli maidontuotantotiloilla kahden yrittäjän, käytännössä usein viljelijäpariskunnan, yhteenlaskettu työaika jäi noin kymmeneen tuntiin vuorokaudessa.
Kaaviossa tavanomaiselle, ei siis luomutilalle, ilmoitettu karjakoko on 32 eli suurempi kuin vielä vuonna 2010, jolloin se oli 28. Isojen karjojen työmäärää helpottaa nykyisin automaatti- eli robottilypsy, jollainen oli 11 prosentilla lypsykarjatiloista. Kaavion lähde: Laajamittaisen luomutuotannon teknologia, MTT 2004 ja MMM:n tietopalvelukeskus 2001.








Tuo sama tieto löytyy myös maataloustilastoja tuottavan Tiken julkaisemana: "Kaikkiaan maatiloilla ja puutarhayrityksissä tehtiin maataloustöitä noin 22 miljoonaa työpäivää vuonna 2007. Keskimäärin tämä tarkoitti maatilaa ja puutarhayritystä kohden hieman yli 7 tuntia töitä vuoden jokaisena päivänä, mikä oli hieman vähemmän kuin vuonna 2005." 

Jokaista viikkoa kohti tunteja kertyy siis n. 50, usein kahdelle tai useammallekin henkilölle jaettuina.

Ennen kuin laskee kaiken edellisen perusteella suuritöisimmän eli karjatilan vuosityöajan, pitää luvuista poistaa Melan tilastoimat ilmaiset eli valtion kustantamat vuosilomat 26 päivää sekä valtion enimmäkseen rahoittamat sairauslomat ja muut ainakin osin veronmaksajien rahoittamat vapaat, yhteensä 76,4 päivää kullekin.

Näin työpäiviä jää runsaat 280 ja vuosityöajaksi viiden tunnin mukaan laskettuna tulee noin 1450 tuntia. Vaikka vuosityöajan jakaisi palkansaajan työvuoden aikana tekemille keskimäärin noin 225 päivälle, työpäivä venyisi silloinkin vain 6,5-tuntiseksi. Ja tämä siis kaikkein työläimmällä tuotantosuunnalla eli maidontuotantotiloilla.

Yhden yrittäjäpariskunnan tilalla käy lomittaja lähes joka toisena työpäivänä. Tämä selittää, miksi noin 15 000 tilalle tarvitaan 10 000 lomittajaa. Tästä veronmaksajien lähes täysin rahoittamasta lomittajien armeijasta noin 6000 on vakituisessa työsuhteessa olevia.

Viljelijöiden, nimellisesti yrittäjien, työajan voisi katsoa olevan oma asiansa ellei yli puolet heidän tuloistaan olisi tukia, valtio maksaisi merkittävää osaa investoinneistaan, esimerkiksi navetoista 50 %, lomansa olisi pääasiassa veronmaksajien rahoittamia, eläkeikänsä usein vain 56 vuotta - ja tulonsa samaan aikaan Suomen ylivoimaisesti korkeimmat.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Erittäin hyvä kirjoitus. Kun maatalous Suomessa perustuu massiiviseen julkiseen tukeen, pitäisi sen minimivastike olla että tilastot ja kuitit ovat kunnossa. Tosiasiassa kukaan ei edes tiedä mihin kaikkeen tukirahaa valuu ja onko sille mitään perustetta.