Suomenmaa: Keskusta ei ole auringonlaskun puolue, eihän ole?

Keskustan äänenkannattaja Suomenmaa haastatteli Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen johtajana ja Kanava-lehden päätoimittajana tunnettua Ville Pernaata tarkoituksenaan nyhtää hänen suustaan keskustan kannalta edes jotain valoisaa. Pernaalta, joka sivumennen mainiten onnistui ainoana politiikan tutkijana ennustamaan Perussuomalaisten "jytkyn", saatiin sentään tämä:

Pernaan mielestä keskusta on jo niin pitkään taistellut auringonlaskun puolueen asemaa vastaan, että nyt nähdyt kannatukselliset takaiskut eivät puoluetta lannista.
- Ei auringon laskemista keskustan päälle ainakaan varmaksi voi julistaa, Pernaa naurahtaa.

Mukana on ollut huomattava annos kohteliaisuutta, sillä eduskuntapuolueista juuri keskusta on eniten ahdingossa ja aurinko uhkaa sammua sen taivaalta. Puolueen nykyinen linjariidoista seurannut hajaannuksen ja päättämättömyyden tila ja siitä sekä aiemmista sotkuista seurannut kannatuskriisi eivät puoluetta selätä. Korkeintaan jouduttavat väistämätöntä. Syyt ovat syvemmällä.

Yksi merkittävimmistä löytyy väestötieteen parista. Eduskuntavaaleissa jokainen 500 000-600 000 ääntä saava puolue menettää hautausmaalle vaalikaudessa ainakin 40 000 äänestäjää, 6-8 % kannattajakunnastaan,  tavanomaisen kuolevuuden myötä. Keskusta ei saa tuota joukkoa takaisin varsinkaan nuorisotyöllä.

Toinen hyvin merkittävä ja keskustaa itseäänkin jakava syy on puolueen tähänastinen EU-myönteisyys. Se juontaa juurensa sekä EU:sta että EU:n luvalla maksetuista kansallisista maatalous- ja energiatuista. Niitä ei viljelijöiden ja metsänomistajien puolue halua vaarantaa missään oloissa. Keskustan kannatus kärsii tästä merkittävästi etenkin maaseudulla ja ääniä valuu Perussuomalaisille. Keskustahan on ollut viimeisinä hallituskausinaan täysin hampaaton EU:n suuntaan, eikä ole asettunut poikkiteloin yhdessäkään asiassa - maataloustukia lukuun ottamatta. Eikä se tee niin edes oppositiossa vaan pyrkii varottelemaan hallitusta suututtamasta "kansallisen edun vuoksi" EU:ta esimerkiksi nyt ajankohtaisilla vakuusvaatimuksilla.

Tämä "kansallinen etu" on tähän saakka tarkoittanut sitä, että noin 7 prosenttia valtion budjetista on siirretty erilaisina tukina viljelijöiden, vain runsaan 50 000 henkilön, taskuun. Viljelijät eivät siis ole enemmistönä edes "omassa" puolueessaan, voimme samalla havaita. Toinen räikeä esimerkki "kansallisesta edusta" löytyy aluetuista. Vuosina 2000-2006 EU:sta ja kotimaasta maksettu noin 13 miljardin aluetukipotti jaettiin pääosin viljelijöiden kesken muun maaseudun työikäisen väestön, noin 1,2 miljoonan, saadessa eri kautta vain murusia hyväkseen.

Kolmas ja hyvin ilmeinen syy löytyy maaseudun elinkeinorakenteen muuttumisesta. Viljelyssä olevien tilojen ja maatalousväestön lukumäärä kutistuu nopeasti eikä keskustalla ole edes maaseudulle jääville palkansaajille ja muille kuin maataloudesta riippuvaisille yrittäjille mitään muuta kuin keppiä tarjottavanaan. Varsinkin viljelijäomisteisen eli kaiken merkittävimmän elintarviketeollisuuden palkansaajat sekä maaseudun kone- ja kuljetusyrittäjät ovat kokeneet isäntäpuolueen suoranaisena vastustajanaan.

15-20 vuoden päässä oleva tulevaisuus puolestaan näyttää sen, mikä vaikutus keskustan kannatukselle koituu siitä, että työvaltaisin ja tilakoon kasvaessa vierasta työvoimaa vaativa maatalous eli karjatalous siirrettiin väkirikkaimmilta ja viljavimmilta alueilta Etelä- ja Lounais-Suomesta pohjoiseen. Joka tapauksessa on melko todennäköistä, että viljelytukien ja työvoiman vähetessä pohjoisen ja Itä-Suomen tilojen lukumäärä vähenee kaikkia nykyisiä oletuksia nopeammin. Samalla koko maataloustuotanto järjestetään, tai paremminkin järjestäytyy alueellisesti uudelleen nykyistä huomattavasti pienemmässä koossa. BKT-osuudella mitaten se ei ole iso elinkeino nytkään, 0,6-0,8 % koko kansantuotteesta.

Neljäs syy löytyy keskustan, nykyisellään pelkän edunjakopuolueen, kaikinpuolisesta ideologiattomuudesta. Alkiolaisuus on aatteena täysin kuollut eikä sellaisille juurille palaaminen edes onnistuisi hylkäämättä viljelijöitä. Alkiolaisuushan on tiivistetty ajatukseen köyhän asiasta ja edistyksen lipun kantamisesta. Tuo lienee huonosti sovitettavissa nykyiseen keskustaan, jonka ydinryhmän ja edunvalvontatyön pääkohde on perikonservatiivinen, ellei suorastaan peritaantumuksellinen, ja samalla Suomen ylivoimaisesti hyvätuloisin joukko eli viljelijät.

Keskustassa toki puhutaan alkiolaisessa hengessä mutta lähinnä silloin, kun sellaisilla puoluepukareilla kuten Pekka Perttula, Seppo Kääriäinen ja Anneli Jäätteenmäki on hätä puolueestaan. Köyhyyspuhe on siis  ennemminkin uuden kannatuspohjan tunnustelemista puolueapparaatin näkökulmasta kuin altruismia. Muissa yhteyksissä nuokaan puoluepukarit eivät ole tainneet köyhän asiaa julistaa.

Ennustamisen sanotaan olevan epäkiitollista. Tämän kirjoittaja kuitenkin rohkenee ennustaa, että keskustan kannatus on neljän seuraavan eduskuntavaalikauden jälkeen noin 5 prosentin luokaa eli samaa tasoa kuin eurooppalaisilla agraaripuolueilla yleensä. Jos sattuisin olemaan väärässä, pyydän muistuttamaan siitä asian ajankohtaistuessa...