Deus ex machina

Suomen Kuvalehden verkkosivuilla on artikkeli otsikolla Maailma on jo täynnä - Miksi väestönkasvusta puhutaan niin vähän?

Toimittaja Susan Heikkisen otsikossa esittämä väite on yllättävä. Pikainen google-haku tällä takavuosienkin kestoaiheella löytää tuoreet artikkelit esimerkiksi Vihreästä Langasta, verkkolehti Uudesta Suomesta ja Iltasanomista. Erityisen paljon aihe on ollut esillä erilaisten maahanmuuttokriitikoiden toimesta ja siihen törmää päivittäin.

Heikkinen jatkaa Worldwatch-instituutin ohjelmajohtaja Robert Engelmanin puhelinhaastattelulla. Afganistanin ongelmien syyksi löytyy - mikäs muu kuin väestönkasvu:

"Saisinpa luennoida Yhdysvaltain tiedustelupalvelulle tästä", Engelman lisäsi. "Mutta syy-yhteydet ovat mutkikkaita ja vaikeita todistaa."

Afganistanin geopoliittinen asema ja meneillään oleva liittouman miehitys ohitetaan tyystin. Seuraavaksi myös brittiläinen väestötieteilijä, professori John Guillebaud, luo väestönkasvusta irrallisen ilmiön. Hänen pari viimeistä lausettaan ovat tuossa mielessä kuvaavia:

"jos emme tee väestönkasvulle jotain, on kuin vain järjestelisimme Titanicin kansituoleja."

Väestöliiton erikoistutkija Minna Säävälä sentään pääsee sanomaan, ettei Kiinan tavasta, eli yhden lapsen politiikasta, ole maailmanlaajuiseksi ratkaisuksi. Sehän vaatisi toimivan hallinnonkin:

"Lisääntymisikäisten naisten osuus väestöstä on nyt niin suuri, että vaikka he hankkisivat vain yhden lapsen, väestö lisääntyy edelleen. Keinot ovat vähäisempiä kuin kuvitellaan. Se, mitä voidaan tehdä, on poistaa maailmasta ei-toivotut raskaudet. Silloin kasvu pysyisi aisoissa paremmin."

Kauniiksi lopuksi ratkaisu löytyy kuten antiikin näytelmässä, jossa Jumala lasketaan kulisseista umpisolmuun päätyneen konfliktin keskelle. Heikkisen Deus ex machina eli Jumala koneesta on käsikirjoittajansa näköinen:

"Väestöasiantuntijoiden viesti onkin aika arkinen: kaikki maailman tytöt kouluun, ehkäisyneuvonta ja -välineet helposti kaikkien ulottuville, odottajien, synnyttäjien ja pikkulasten terveydenhuolto kuntoon. Naisen itsemääräämisoikeuden ja sananvallan vahvistuessa syntyvyys pienenee ilman pakkokeinojakin."

Ratkaisun siis voi pudottaa kaiken keskelle ilman mitään sellaisia rumentavia pikkuseikkoja kuten oikeudenmukainen globaali tulonjako. Syyllisyyden taakkakin säilyy olosuhteiden uhreilla, joita tulee vain sivistää niin opillisesti kuin tasa-arvokysymyksissäkin. Jälkimmäinen lienee se seikka, joka on päällimmäisenä motivoinut nuorehkoa naistoimittajaa.

Kuinka tahansa, koko väestökysymys ja siitä kirjoittelu on osa sitä huolta, jota vauraat länsimaat tuntevat nyt, kun aiemmin köyhät maat ovat nousseet kilpailemaan raaka-aineresursseista.

Tämän huolen valossa onkin hyvin ymmärrettävää, ettei esimerkiksi SK:n artikkelissa haluta esittää väestönkasvun piinaamien kehitysmaiden pääsyä omiin luonnonvaroihinsa, joka lienee merkittävin yksittäinen syy väestönkasvun taustalla. Se näkökulma olisi ollut Heikkiselle kuin tarjottimella: hän kirjoittaa Afganistanin korkeasta syntyvyydestä ja siitä, kuinka naapurimaa Iran sai syntyvyytensä laskemaan pakollisella ehkäisyneuvonnalla. Se nähdään ainoana. Mainitsematta jää, että neuvonta aloitettiin islamilaisen vallankumouksen jälkeen, kun maa palasi vakaisiin oloihin USA:n asettaman šaahin syrjäyttämisen ja kansainvälisten öljy-yhtiöiden valtakauden jälkeen.

Myös koko väestöräjähdys voidaan kyseenalaistaa. Asiasta on käyty mielenkiintoinen keskustelu Osmo Soininvaaran blogissa hänen alustuksestaan. Soininvaara on, kuten kaikki tietävät, Suomen Kuvalehden kolumnisti.