Muistaako Puttonen Makeran?

TEM:n sivuilta löytyy tiedote:

"Selvitysmies pohtimaan julkisen kasvurahoituksen virtaviivaistamista

Miten valtion kasvurahoitus ja siihen liittyvät palvelut pitäisi virtaviivaistaa kasvuyrittäjyyttä tehokkaasti ja saumattomasti palvelevaksi kokonaisuudeksi? Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen on kutsunut 22.1.2010 professori Vesa Puttosen selvitysmieheksi etsimään vastauksia tähän kysymykseen. Työ on osa suomalaisen innovaatiojärjestelmän kansainvälisen arvioinnin suositusten toimeenpanoa. Selvitysmiehen tulee saada raporttinsa valmiiksi huhtikuun loppuun mennessä.

Suomen innovaatiojärjestelmää arvioinut kansainvälinen asiantuntijaryhmä piti nykyistä julkista kasvurahoitusjärjestelmää hajanaisena kasvuyritysten näkökulmasta. Arvioijat pitivät innovaatiojärjestelmämme suurimpina puutteina kasvuyrittäjyyden vähäisyyttä ja yritysten kansainvälistymisen heikkoutta. (...)"

Kauppalehden mukaan kyse olisi siitä, yhdistetäänkö Finnvera ja Teollisuussijoitus. Jos noin on, Sitra, joka myös rahoittaa aloittavia yrityksiä, on unohtunut joukosta, samoin Tekes ja Maatilatalouden kehitysrahasto Makera. Maataloushan on olevinaan yritystoimintaa ja saavinaan kasvurahoitustakin, joten Makera kuuluisi joukkoon ilman muuta.

Paitsi ettei se Pekkarisen mukaan ilmeisesti kuulu. Voisihan tällöin paljastua yksi mittava vääristymä, jota joku voisi ehdottaa jopa purettavaksi: Maataloudelle, joka tuottaa häviävät noin 0,8 % eli kertaluokkaa 1,5 miljardia koko 185 miljardin BKT:sta, on olemassa kehitysrahasto, joka on taseeltaan puolet rahoittamansa toimialan koosta.

Makeralla on siis mistä jakaa. Varakkaaksi katsotun Sitran tase on 687 miljoonaa euroa. Makeran taseen loppusumma vuodelta 2008 oli 756 miljoonaa euroa ja likvidit varat 331 miljoonaa. Rahat ovat peräisin veronmaksajilta: Makeralle on tätä nykyä siirretty budjetista vuosittain 15-115 miljoonaa euroa. Toinen vähän tunnettu maatalouden rahasto on interventiorahasto Mira.

Makera jakoi avustuksina - ei lainoina vaan lahjoina - käytännössä yksinomaan maataloudelle 172 miljoonaa vuonna 2008. Siis yli 10 % siitä, mitä avustamansa toimiala itse tuottaa. Valtionlainoja Makera ei ole myöntänyt vuoden 2003 jälkeen mutta se on antanut takauksia 2-16 miljoonan arvosta vuosittain. Tällä hetkellä valtionlainoja on ulkona 403 miljoonan arvosta. Luku on hämmästyttävän suuri, kun sitä vertaa Finveran lainakantaan 1 382,3 miljoonaan. Noista Finveran lainoista 15 % on annettu maaseutuelinkeinoille.

Teollisuussijoitus on toiminut 15 vuotta, saman ajan, joka voisi hyvinkin olla Makeran myöntämien valtionlainojen juoksuaika. Sen rahoitusmuoto on rahastosijoitukset. Niitä on 15 vuodelta 545,2 miljoonaa. Lukua kannattaa jälleen verrata Makeran avustuksiin tai lainakantaan 403 miljoonaan.

Sitran rahoitusmuoto on pääomasijoitukset. Vuoteen 2008 mennessä niitä oli tehty nykyarvoltaan 94 miljoonalla.

Paras vertailukohta on Tekes, joka myöntää myös avustuksia. Vuonna 2008 Tekes lainasi 85 miljoonaa ja avusti kaikkia yrityksiä 208 miljoonalla niiden tutkimus-, kehitys- ja innovaatiohankkeissa.

Maatalous, se loppu 0,8 %, sai samaan aikaan Makeralta 172,56 miljoonaa käytännössä navetoiden ja sikaloiden rakentamiseen.

Professorilta eivät jääne myöskään EU:n kokoamat rahoitustilastot tutkimatta. Niistä paljastuu mielenkiintoinen seikka suorista elinkeinotuista, joista on täällä kirjoitettu jo aiemmin. Maataloutta tuettiin esimerkiksi vuonna 2006 näin avokätisesti:

"Tuki on niin mittavaa, että se on 3,8 % kaikesta EU 25 alueella maksetusta tuesta merenkulku ja teollisuus mukaan luettuina. Samaan aikaan Suomen väkiluku on vain noin 1,1 prosenttia EU-alueen 493 miljoonasta asukkaasta.

Voisi tietenkin arvella, että Suomi on yhtä avokätinen muillekin elinkeinoilleen. Kuitenkin peräti 74 % Suomen kansallisesta tuesta maksetaan maatalouteen. EU 25- alueella vastaava osuus on keskimäärin 24 %. Lähimmin vertailukelpoisissa Ruotsissa ja Tanskassa osuudet ovat vain 12 ja 10 %."

Oletettavasti Puttonen ei tule kertomaan julkisuuteen, että maatalous, jolla ei ole Suomessa minkäänlaisia kasvumahdollisuuksia ja jonka osuus kansantaloudesta on mitätön, vie leijonanosan kaikista yritystuista ja rahoituksesta, joka olisi tarkoituksenmukaisinta suunnata kasvualoille. Todennäköisesti Puttonen jättää myös arvioimatta sen vahingon, joka tästä keskustalaisesta elinkeinopolitiikasta on syntynyt ja tulee vielä syntymään. Tuotahan ei mahdettu sattuneesta syystä Pekkarisen toimeksiannossa tosin pyytää...