Suomea sivutessa Dahl totesi paheksuvaan sävyyn, että Seitsemän päivää -lehden toimittajien on syytä katsoa peiliin. Hän otti sivumennen kantaa myös pääministeri Matti Vanhasen oikeusjuttuun Susan Ruususta ja kirjansa kustantaja vastaan:
- Sinänsä en usko kirjan korkeaan taiteelliseen tasoon ja on hyvä, että näitä juttuja nousee, sanoi Suomen PEN:in varapuheenjohtaja Rita Dahl, kirjailijoiden sanavapauden puolustaja.
Mitään muuta hänellä ei tuohon asiaan ollut lisättävänään, joten asiayhteydestä irrottamiseenkaan ei voine nyt vedota.
____________
Rita Dahl vastasi edelliseen puheenvuoroon. Koska blogikommentit jäävät kokemukseni mukaan usein lukematta, nostan Dahlin vastauksen alkutekstin oheen, se lienee korrektia.
____________
dahl sanoi...
Lyhyissä ohjelmissa aiheita irrotetaan yhteyksistään. Puhuin laajemmasta ilmiöstä, johon Ruususen "kirjakin" liittyy ja jota olen käsitellyt joissakin jutuissanikin.
Eli kyse oli journalismissa vuosia (tarkemmin ajetellen jo Lex Hymystä 70-luvulta lähtien puhuttaneesta julkkisten yksityinen vs. julkinen -problematiikasta. Julkisuuden henkilöt ovat tavallisia ihmisiä julkisempia, ja niin journalismi saa nostaa myös yksityisempiä asioita heistä luvalla esille. Tosin viime vuosina journalismi on siirtynyt jo kyseenalaisillekin yksityisyyden alueille, kuten henkilön seksuaalielämän puolelle. Tämä on jokaisen privaattiasia - jos ihminen niin haluaa. Tämä kehitys ei ole hyvä, koska se loukkaa ihmisten yksityisyydensuojaa.
Paralleeli kirjallisuuteen: mitä tapahtuu, jos vastaavanlainen paljastuskirjallisuus lisääntyy? Ilmiö on pelkästään huolestuttava. Toki sanan ei ole pelkästään holtittoman vapaa, sillä on toki hyvän maun mukaiset rajat, joiden mukaan ihmisen yksityisyyttä jne. on kunnioitettava. Nämä ovat jo perustuslaillisia oikeuksiamme."
Aihepiiristä lisää tässä: Toimittajat ilman mitään rajaa (14.9 2008)
Lyhyissä ohjelmissa aiheita irrotetaan yhteyksistään. Puhuin laajemmasta ilmiöstä, johon Ruususen "kirjakin" liittyy ja jota olen käsitellyt joissakin jutuissanikin.
VastaaPoistaEli kyse oli journalismissa vuosia (tarkemmin ajetellen jo Lex Hymystä 70-luvulta lähtien puhuttaneesta julkkisten yksityinen vs. julkinen -problematiikasta. Julkisuuden henkilöt ovat tavallisia ihmisiä julkisempia, ja niin journalismi saa nostaa myös yksityisempiä asioita heistä luvalla esille. Tosin viime vuosina journalismi on siirtynyt jo kyseenalaisillekin yksityisyyden alueille, kuten henkilön seksuaalielämän puolelle. Tämä on jokaisen privaattiasia - jos ihminen niin haluaa. Tämä kehitys ei ole hyvä, koska se loukkaa ihmisten yksityisyydensuojaa.
Paralleeli kirjallisuuteen: mitä tapahtuu, jos vastaavanlainen paljastuskirjallisuus lisääntyy? Ilmiö on pelkästään huolestuttava. Toki sanan ei ole pelkästään holtittoman vapaa, sillä on toki hyvän maun mukaiset rajat, joiden mukaan ihmisen yksityisyyttä jne. on kunnioitettava. Nämä ovat jo perustuslaillisia oikeuksiamme.
Kiitos kommentista. Se lienee tasapuolisuudesta sinua kohtaan nostettava alkutekstin rinnalle.
VastaaPoistaNN