Ostaisitko Yaran johtajilta käytetyn auton?

Maa- ja Metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK julkaisi 7.4. 2015 mediatiedotteen, jossa paheksuttiin peltolannoitteiden hintojen kohoamista. Aiheesta tekivät uutisen ainakin Yle ja Kansan Uutiset.

MTK:n mukaan lannoitteiden hinnat Suomessa ovat nousseet lähes 50 prosenttia viimeisen viiden vuoden aikana. Samaan aikaan muualla EU:ssa hinnat ovat nousseet vain 10 - 20 prosenttia.

Hintojen nousun takana on käytännössä monopoliasemassa toimiva norjalainen lannoiteyhtiö Yara. Se pääsi asemansa ostettuaan Kemira GrowHown, jossa valtio käytti suurinta äänivaltaa noin kolmanneksen omistusosuudella.

Kansan Uutiset muistutti uutisessaan, että kokoomuslainen omistajaohjauksesta vastannut ministeri Jyri Häkämies oli kaupan takana ja myi valtion omistusosuuden KU:n mukaan pilkkahinnalla ja että ”Samalla [kauppasummalla] noin 200 miljoonalla Yara sai myös Savukoskella sijaitsevan Soklin kaivosoikeudet, jotka arvioidaan fosforin ehtymisen takia miljardien arvoiseksi.”

Soklin niobista ei ollut mainintaa. Se ja fosfori yhdessä nostavat Soklin arvon miljardeissa laskien kaksinumeroiseksi. Jo myyntihetkellä vuonna 2007 GrowHown silloinen toimitusjohtaja arvioi pelkän fosfaatin arvoksi 13-14 miljardia euroa. Asiasta kertoi tuolloin Kauppalehti.

Soklia ei kuitenkaan oltu hinnoiteltu kaupassa edes yhden euron arvoiseksi. Jyri Häkämiehen ainakin muodollisesti tekemää kauppaa ja sitä kauppahintaa, jolla Soklin ja Siilinjäven malmivarat ja koko lannoiteteollisuutemme myytiin, voi pelkästään hämmästellä. Saadut rahat on lisäksi harkittu käytettäväksi Soklin rataan ja varmaan mihin tahansa, mitä Yara keksii vaatiakaan.

MTK ja Kepu kaksinaamaisina

Häkämies toimi ministerinä Matti Vanhasen hallituksessa ja tuskin toimi kaupassa päähallituspuolue Keskustan luvatta. Maatalousministerinä oli Keskustan Juha Korkeaoja ja elinkeinoministerinä niin ikään keskustalainen Mauri Pekkarinen. Korkeaoja vahvisti juuri GrowHow-kaupan alla lannoiteasetuksen, joka takasi Yaralle monopolin.

Pekkarinen taas on elinkeinoministerinä kehdannut huudella Soklin kaivoksen avaamisen perään kuin olisi kuullut hallituksensa emämunauksesta ensimmäistä kertaa ja samalla ei voisi ylimpänä vastuuviranomaisena tehdä asioille mitään. Tuollainenhan on pelkästään teatteria ja omien jälkien peittelyä.

MTK tuottajineen näyttelee sekin tiedotteessaan viatonta monopolifirman uhria. Harvempi muistaa tai haluaa muistaa, että järjestö kannatti GrowHown myyntiä Yaralle, eikä sen lehdessä Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistu kauppaa kritisoivia artikkeleita silloin kuin olisi pitänyt. Viittauksetkin GrowHown myyntiin poistettiin. MTK:n edellinen puheenjohtaja Esa Härmälä siirtyi kaupan edellä Euroopan lannoiteteollisuusyhdistys EFMA:n toimitusjohtajaksi ja samalla lannoitealan EU-lobbariksi, siis edustamaan myös Yaraa. Sitä, kuinka merkittävä kuiskaajan rooli Härmälällä on ollut vai onko ollut lainkaan, on tietenkin mahdotonta sanoa.

Keskustan ja MTK:n napanuora on vahvempi kuin SAK:n ja vasemmistopuolueiden tai vaikkapa kokoomuksen ja Suomen Yrittäjien.

Soklista uusi Talvivaara?

Toisin kuin Talvivaara, Sokli on malmio, jonka hyödyntämistä ei tarvitse laskea Talvivaaran tapaan kokeellisen tekniikan, pienien pitoisuuksien, huippuhintojen, keskustapoliitikkojen, rooliaan vaihtaneiden virkamiesten, joustavien ympäristövaatimusten ja suurten ympäristöriskien sekä Lontoon pörssistä aina Kainuun mökinmiehiin tarttuneen markkinauskon varaan.

Soklin malmi on merkittävästi rikkaampaa kuin Yaran toisesta eli Siilinjärven kaivoksesta louhima malmi, esiintymässä on runsaasti arvokasta ja harvinaista niobia ja malmia riittää vuosikymmeniksi. Lisäksi Soklista saatava fosfaatti ei sisällä nimeksikään haitallista kadmiumia kuten pohjoisafrikkalainen fosfori, jota käytetään Euroopassa ja joka on osaltaan nostanut peltojen raskasmetallipitoisuudet huolestuttavalle tasolle. Soklista saatava lannoite kelpaa pitoisuuksiensa puolesta vaikka luomuviljelyyn ja kelpaisi näin saastumisuhan alla oleville pelloille ja pitäisi ne viljelykäytössä. Lannoitteiden kysyntä tietenkin vain nousee väestönkasvun mukana ja uusiutumatonta fosforia voikin verrata luonnonvarana öljyyn.

Niobia, joka on teräksen lujuutta nostava seosaine ja jonka varaan kaivos aiottiin ensiksi perustaa, tarvitaan esimerkiksi sotatarviketeollisuudessa ja sitä pidetään niin sanottuna strategisena mineraalina. Maailmassa on vain kaksi niobikaivosta, joista toinen Kiinassa ja toinen Brasiliassa. Kolmas voisi olla Soklissa. Sitä Yara ei nimenomaan ole halunnut, vaan haki ja jostakin erikoisesta ja nähtävästi jopa lainvastaisesta syystä sai kaivosviranomaiselta Tukesilta luvan vain raudalle ja fosforille ja samalla oikeuden estää muidenkaan ottamasta Soklin niobia talteen.

Näyttää, ettei se ole aidosti halunnut myöskään fosforikaivosta, sillä muuten se olisi jo avattu suoranaisen ajanpeluun sijaan. Yara sen sijaan investoi Siilinjärven kaivokseen ja Ylen mukaan mahdollisesti Kanadaan – erääseen maailman vilja-aittaan - mutta haluaa nähdyn mukaan pitää Soklin hallussaan, sillä toisissa käsissä se olisi kilpaileva ja parempi lähde.

Mikäli Yara luopuu Soklin hyödyntämisestä Kanadan hyväksi, sen on vanhan ja uuden kaivoslain mukaan luovuttava kaivosluvasta tai siirrettävä se luvan saatuaan jollekin toiselle. Tässä yhteydessä viranomaisten eli valtion olisi valvottava, että myös niobi hyödynnetään kuten kaivoslaki itse asiassa vaatii ja että lupa annetaan sellaiselle, joka aidosti luo ne aina vain ilmassa roikkuvat 1600 työpaikkaa.

Yaran johtajille yli 10 vuoden vankeustuomiot?

Juuri samaan aikaan kuin Yara osti suomalaispäättäjiltä GrowHown pilkkahintaan ja sai Soklin huomenlahjana, se oli ostoksilla myös Venäjällä, Intiassa ja Libyassa. Kaikki ei mennyt ihan kuten piti, vaan seurauksena oli Norjan mittavin korruptio-oikeudenkäynti. Yle 15.1.2014:

”Norjalainen lannoitevalmistaja Yara on saanut 35 miljoonan euron sakot vuosia jatkuneesta lahjonnasta. Poliisin mukaan yhtiö maksoi säännöllisesti lahjuksia korkea-arvoisille hallitusten edustajille Intiassa ja Libyassa, kuten Libyan syrjäytetyn johtajan Muammar Gaddafin öljyministerille sekä venäläisille yhteistyökumppaneille.

Yaran julkisessa lausunnossa kerrotaan, että yhtiö myöntää syyllisyytensä ja hyväksyy sakon. Lahjonta koskee vuosia 2004–2009.

Yara on maailman suurimpia lannoitevalmistajia. Se aloitti omat tutkimuksensa hämäristä rahansiirroista kolme vuotta sitten. Tämän jälkeen useat Yaran johtohenkilöt joutuivat syytteisiin, mutta tuomioita ei jaeltu ja johtajat ovat edelleen Yarassa eri tehtävissä.

Poliisin mukaan kuitenkin lähiaikoina tehdään päätökset koskien yksittäisten henkilöiden syytteiden nostamisia. Tulilinjalla on entinen toimitusjohtaja Thorleif Enger, yksi Norjan talouselämän maineikkaimmista vaikuttajista, kertoo yleisradioyhtiö NRK.”

Norjalaisen uutissivuston The Nordic Pagen mukaan eräitä Yaran johtohenkilöitä odottaa jopa yli kymmenen vuoden vankeustuomiot. Uutinen 6.1.2015:

”The charges against [the top management in Yara]  date back to between 2004 and 2009 and have already resulted in the partly state-owned Yara paying a fine of 295 million NOK in January 2014. The fine was the largest ever of its kind in Norway. But Økokrim [ Norwegian National Authority for Investigation and Prosecution of Economic and Environmental Crime] believes the investigation has revealed that also four of its former managers, including former CEO Thorleif Enger, can be held personally responsible for the corruption.”

Lue myös:

GrowHow - liian suuri erehdys kerrottavaksi