11.11.2013

Kalle Päätalo ja Big Brother


Kansan Uutiset julkaisi eilen verkkosivuillaan jutun Tampereen yliopistossa Kalle Päätalosta väitelleen Ritva Ylösestä. Kai Hirvasnoron artikkelin otsikkona on Päätalo – Kansan sankari.

Jutun ingressissä kummastellaan sitä, että Päätalosta saatiin ensimmäinen kunnollinen akateeminen tutkimus vasta 13 vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen.

Artikkelin mukaan "Ritva Ylösen tutkimus Tervaksinen toteemi – Kalle Päätalon Iijoki-sarjan vastaanotto ja vaikutus täyttää suuren aukon. Se kertoo, miten vähättelevien kriitikoiden oli laskettava aseensa, kun kansa vastoin heidän neuvojaan ryntäsi ostamaan joka syksy uuden osan vuonna 1971 alkaneesta Iijoki-sarjasta."

On tietenkin totta, että Päätaloa ei juurikaan arvostettu. Hän on kuitenkin päässyt kritiikistä hyvin vähällä, sillä se on koskenut enimmäkseen Päätalon kerrontaa, ei sitä, mitä hän 3,6 miljoonalla kirjallaan lukijoilleen välitti tai jätti välittämättä.

Demariksi julkisuudessa ilmoittautunut Päätalohan ei nähnyt lainkaan yhteiskunnan poliittisia oloja saati alistavia rakenteita sekä niiden tuottamaa epäoikeudenmukaisuutta ja kaikkiaan hänen kirjoistaan huokuu hyvin konservatiivinen eetos. Päätalo korosti henkilökohtaista kyvykkyyttä ja ahkeruutta lähes ainoina hyvän lähteinä. Ei yleiseksi hyväksi, vaan välineinä ja ominaisuuksina, joilla nousta Päätalon kritiikittä ja annettuna esittämän luokkayhteiskunnan portaita.

Päätalon sosiaalidemokratiassa niin kuin hän sen ymmärsi, päti vahvemman oikeus, johon heikomman oli alistuttava. Vaikka Päätalo tuli kohdelluksi kuinka nöyryyttävästi ja epäoikeudenmukaisesti tahansa, hän yleensä vain loukkaantui itkuun saakka. Äärimmilleen kiusattuna Päätalo lohdutti itseään sillä, että se ja tuo "kävisi kevyeksi minun käsissäni". Mitään arvokkuutta ja sattuneesta syystä luokkaylpeyttä hän ei tuntenut ja välittänyt edelleen teoksissaankaan.

Vain omaan teini-ikäänsä rajoittuvien köyhyyskuvausten vuoksi Päätaloa on kuitenkin voitu luulla heikko-osaisimpien puolestapuhujaksi tai työnkuvausten vuoksin työväenkirjailijaksi. Tarjoamistaan samastumiskohteista huolimatta hän ei ollut kumpaakaan, eikä hän kirjoittanut muuttaakseen yhteiskunnan oloja, vaan kertoakseen, että epätasa-arvoon tulee vain sopeutua ja että kaikesta vallitsevasta vääryydestä huolimatta sinä voit silti voittaa.

Jos Päätalossa on noinkin paljon arvosteltavaa, voi tietenkin kysyä, miksi hän oli niin suosittu kansan parissa. Samaa voisi kysyä mattinykäsistä ja Big Brother -julkkiksista. 70-luvulta tähän päivään tuotuna Kalle Päätalo olisikin osalle lukijoistaan BB-tähti, joka esiintymisellään tyydyttäisi tirkistelynhalua. Hän vain sattui ilmestymään julkisuuteen ennen sähköisen median valtakautta. Päätalohan kuvasi elämäänsä mitä intiimeimpiä yksityiskohtia myöten. Tällainen saisi nyt hyvin paljon seuraajia sosiaalisessa mediassa. Päätalo sai tykkäämiset kirjeitse.

Muulle Lotto-kansalle Päätalo tarjosi nostalgiaa, samastumisen kohteen ja itsehyväksyntää esimerkin kautta: mitäs siitä, vaikka sattuisit olemaan sotapropagandaan haksahtunut vankileirin vartija; vaikka olisit kulkenut taipaleesi mielisairaalan ja veneeristen tautien sairaalan kautta; mitäs siitä, vaikka olisit lahjoiltasi hyvin keskinkertainen ja moraalisi sallisi avionrikoksen. Mitäs siitä, vaikka olisit myynyt vähänkin ylpeytesi ja arvokkuutesi aluksi lautasellisesta kalanperkeitä ja lopuksi kustannussopimuksesta, johon kuului se, että kirjat toimitetaan kovalla kädellä. Saatat kuitenkin päätyä kansakunnan kaapin päälle ja useille lukijoilleen tärkeimpänä, saada "helevetin palajo rahhoo".

Ei kommentteja: